Olen tarinan kertoja… on siis tarinan aika.

20.1.2025
– 6
Aurinko nousee 9:37
Aurinko laskee 15:20

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Uusin runoteokseni on …

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on
Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään
Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan, että matkailukirjaan.

Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n, 20-vuotisen taipaleen juhlakirja; Kuohuva koski kirjassa.

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen…kaikuen aavikon yli. 

ILOISIA UUTISIA: Voitin pienen kirjoituskilpailun (teemana matkailu). Jokin aika sitten.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani. Tarina Tik tak tik tak tik tak löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle…

TÄMÄN PÄIVÄISESSÄ BLOGIMERKINNÄSSÄNI SUUNNATAAN KROATIAAN. KRISTALLIN KIRKKAIDEN VESIEN ÄÄRELLE.

Kirjoitustyylini on fiktio.

Runouttani lukiessa ei voi tutustua minuun, runoilijattareen, sillä kirjoitustyylini on fiktio. Mutta eihän se olekaan runouden ja tarinoiden tarkoitus (runoilijattareen tutustuminen).

Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on …

Viivi. Kolmesti ”tahdon” sanonut lady. Hän ei välitä miettiä millaisia oli ex:t. Häntä kiinnostaa millainen on Saku.

Viivi työskentelee plastiikka kirurgin info pisteessä. Hän ei saksi potilaita. Hän täyttelee lomakkeita potilaiden kanssa ja käy keskusteluita. Tänään hänellä käy asiakas, joka on menossa leikkaamaan helttoja käsivaristaan. Saaden itsetuntonsa takaisin, leikkauksen jälkeen.

Viivillä on terve itsetunto. Hän ei ole tehnyt muuta kauneus operaatiota, kuin silmäkulmien kohotuksen. Hän luottaa ryppyvoiteisiin ja kasvojumppaan. Mutta tätä hän ei sano, kasvojen kohotukseen meneville.

Viivi on brunette. Poskipunaa ja kultaista luomiväriä käyttävä nainen.

Hän rakastaa kevättä. Ja kevättä kohden matkaamme huimaa vauhtia. Hän ajattelee.

Hän ei ajattele, että vielä on helmikuu ja maaliskuu, ennen kevättä.

Hän ajattelee, että huhtikuu on jo nurkan takana. Hän ajattelee hyvin. Ei liian positiivisesti, mutta hänen ajatuksensa eivät ole synkkiä ja raskaita. Kuin, pitkä jäinen ja kylmä, jäätävä helmikuu, ennen kevään tuloa.

Toinen, tarinani henkilö on Saku.
Saku on kiinnostunut Viivistä. Hän pitää bruneteista.

Sakulle työ on pakollinen paha. Että saa leivän pöytään, joten se Sakun ammatista.

Hän rakastaa nukkumista. Etenkin sunnuntai aamuja, kun saa koisia pitkään. Hän heräilee siinä neljän maissa iltapäivällä sunnuntaina. Hänellä on puhtaat, silitetyt Marimekon lakanat. Ja moottori sänky, minkä saa istuma asentoon. Kallis. Myös tyyny on muotoiltu. Hän panostaa nukkumiseen.

Hän matkusti juuri Kroatiaan lomalle. Ja hän nukkui kolme päivää. Ja loma oli siksi hänen mielestään onnistunut. Sai levätä.

Kävi hän tietenkin museossa, rannalla ja illalla ravintolassakin.

Adrianmeren auringossa hehkuvaa Kroatiaa ympäröi kuvankauniin luonnon historialliset kylät ja kaupungit. Upeaa suussa sulavaa herkullista ruokakulttuuria ja postikortti maisemaa.

Kristallinkirkas merivesi kutsuu sukeltamaan, ja pikkukivirantojen suotuisat tuulet ovat kuin tehty surffaukseen. Ja Saku surffaili.

Hän nautti Kroatialaista sapuskaa ja ihaili kuvankauniita historiallisia maisemia. Lomallaan hän oli yksin. Hän on hyvin yksinäinen mies.

Loma oli suht edullinen.

Poppoota on noin 4 miljoonaa ja siellä päin raatailtiin kroatiaa. Englannilla pärjäsi. Saku ei puhu sanaakaan kroatiaa. Mutta aivan kaikkialla, ei englannilla pärjännyt. Hän olisi ravintolassa tahtonut oluen, hänelle myytiin punaviini. Kielimuurin johdosta.

Pinta-alaa on 56 542 km² Ja pääkaupunki on Zagreb, missä on noin 800 000 asukasta. Pääkaupungissa Saku ei piipahtanut. Eurohan Kroatiassa on.

Vain Saku tietää, mikä hänelle on parasta hänen elämässään.

Ja vielä yksi tarinan henkilö.
Hely. Hän on Viivin paras ystävätär. Hän on logistiikka alalla. Meikitön, raavas nainen. Hän on tottunut ronskiin huumoriin työelämässään. Ja hän ei vähästä hetkahda. Lyhyet hiukset ja nenärengas. Hänellä on ongelmallinen isäsuhde. Vielä ongelmallisemmaksi sen tekee se, että isää ei ole. Hänen isänsä ei ole kuollut. Hänen edesmennyt äitinsä oli yksinhuoltaja. Ja äiti vihasi Helyn isää. Harvoinpa sitä sympaattinen tyyppi on vihattu. Hely tietää isänsä. Hänellä on myös pari pikkuveljeä. Puolikkaita. Heitä hän ei ole koskaan tavannutkaan. Hän kärsii tästä. Ongelmana ei ole riidat. Miten riidellä, kun ei ole tekemisissä. Hän kävi terapiassa siksi.

Ja tarina alkaa.

Viivi astelee töistä kotiin. Hän käy matkalla hakemassa thai sapuskaa kotipakettiin.

Hän ajattelee Sakua.

Saku on juuri kotiutunut Kroatian lomaltaan. Hän purkaa matkalaukkujaan. Huomenna hänellä on jo työpäivä. Hän olisi mielellään jatkanut lomaansa. Hän vihaa töitään.

Hän ajattelee Viiviä.

Saku tuntee Helyn. Viivin ystävättären. Hän soittaa Helylle.
– Terveisiä Kroatiasta.
– Mites meni loma?
– Hyvin, vain yhtenä päivänä satoi vettä. Saku vastaa. Ja jatkaa.
– Mitäs Viiville kuuluu? Onko hän naimisissa?
– Kolmesti, vastaa Hely. Ei ole tervettä puhua Viivin ex:tä. Mitäs sinä niistä kyselet? On tuhoon tuomittu suhde, jos eksiä  mietit…  Tahdotko, että suhde tuhoutuu, ennen kuin se alkaakaan.
– Lähdetään oluelle. Kun Kroatiassa tilasin oluen, sain punaviiniä. Täällä sentään saa baarissa olutta, sitä tilatessa.

Ja niin Hely ja Saku tapasivat Oluen äärellä. Sakulla on huomenna yö vuoro. Hän menee vasta klo 21 töihin. Voi huoletta nukkua neljään huomenna.

Että hän rakastaakaan nukkumista. Parasta elämässä… hyvänä kakkosena tulee ruoka…

– Paljon kyselet Viivistä, Hely toteaa hymyillen Sakulle. Miksi ?

Ja Hely soittaa Viivin oluelle.

Viivi ei juo olutta, vain siideriä. Ja senkin pitää olla mansikka/raparperia.

Viivi saapuu ravintolaan. Hän toteaa Sakulle, että pitää olla omat eväät mukaan ravintolassa. Täällä ei myydä mansikka/raparperi siideriä.

Ja niin he lähtevät siiderille Viivin luokse.

– Myivät minulle punaviiniä Kroatiassa, kun olutta tilasin. Kielimuuri.
– Ai siellä ei pärjännyt englannilla Viivi vastaa. Ja jatkaa.
– Olit paljon kysellyt Helyltä minusta?

Ja loppu on historiaa.

Näin alkoi vuosisadan rakkaustarina. Viivin ja Sakun tarina.

Tehdään klassiset loppusanat.

Ja niin Viivi ja Saku elivät elämänsä onnellisena loppuun asti.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Vain sinä tiedät, mikä sinulle on parasta elämässäsi.

LOPPUSANAT TARINAAN.

Viivi sanoi ”tahdon” Sakulle.

Hely ei tavannut isäänsä. Ei ole tekemisissä. Edes velipuoltensa kanssa.

Ja Saku. Hän kaikessa hiljaisuudessa. Sanomatta sanaakaan kenellekään laittoi pinon työhakemuksia. Irtisanoutui vasta, kun oli uusi työpaikka. 

Ja Kroatia. Sinne he suuntasivat Viivin kanssa lomalle. Edullinen loma.

Adrianmeren auringossa hehkuvaa Kroatiaa ympäröi kuvankauniin luonnon historialliset kylät ja kaupungit. Upeaa suussa sulavaa herkullista ruokakulttuuria ja postikortti maisemaa. Näistä on Kroatia tehty…

Ja niin Viivi ja Saku suuntasivat lomallaan Kroatiaan. He polskivat kristallinkirkkaissa vesissä.

Hotellissa oli tähtiä liuta, joten jo hotelli oli elämys. Huoneessa oli amme.

Viehättäviä kyliä, rantoja ja kristallinkirkasta vettä, pinjoja ja sypressejä sekä vehreitä saaria kimaltelevalla merellä. Näitä tarjosi Kroatia.

Ja historiaa. Yllättävän paljon historiaa.

Ja lento oli lyhyt, miellyttävä. Vain kolme, 3, tuntia, noin.

Edullinen kohde.

Kuin helminauhassa, sijaitsevat rannikon idylliset pikkukylät vieri vieressä.

Istria on vehreä niemimaa ylhäällä Adrianmeren rannalla.

Siellä pyöräiltiin paljon. Myös Saku ja Viivi tekivät pyöräretken.

Historiallisessa keskustassa, idyllisessä ravintolassa. He nauttivat suussa sulavan lounaan.

Mäntyjen reunustamia rantoja, vettä ja vehreää ympäristöä.

Aurinko paistoi heidän lomallaan. Sää oli kuin morsian. Vain yhtenä päivänä satoi vettä.

Sadepäivän Viivi lillui hotellihuoneen ammeessa. Hän rakastaa ammeita. Tuoksuvine vaahtoineen.

Kroatia sijaitsee Etelä-Euroopassa, Adrianmeren rannalla.

Huomattavasti suloisen tuhansien järvien maamme hintatasoa edullisempi maa on Kroatia.

Kroatian ja Suomen aikaero on -1 tunti.

Kroatian ihanat rannat, kristallinkirkas meri ja upeat maisemat hurmasivat Viivin ja Sakun.

Viivi ja Saku olivat Kroatiassa pari viikkoa. Kolme päivää he nukkuivat. Loma oli heidän mielestään onnistunut, kun sai levätä.

Saku opetti Viivin rakastamaan nukkumista.

Ja Viivi opetti Sakun rakastamaan ruokaa.

Kroatiassa italialaiset vaikutteet sekoittuvat mielenkiintoisella tavalla idän ruokakulttuuriin. Lopputuloksena on raikasta, kaunista ja maukasta ruokaa.
He popsivat niin pizzaa, kuin risottoa. Paikallisen cevapin, että grillatun ruuan.
Tarjolla on paljon myös kala- ja äyriäisruokia.

Heitä yhdistää rakkaus nukkumiseen ja ruokaan. Sama mielenkiinnon kohde elämässä. Rakastavaisilla on oltava samat mielenkiinnon kohteet.

He kävivät myös ihailemassa antiikin aikaisia palatseja, keskiaikaisia muureja, kauppiastaloja, rakennuksia.

Kroatiassa oli myös vaellusreittejä. Yhden päivän he vaelsivat.

Kroatia on 56 594 neliökilometrin laajuinen valtio Balkanin niemimaan luoteisosassa.

Kroatialla on erikoisen, puolikuuta tai hevosenkenkää muistuttavan muoto.

Kroatian maasto on vaihtelevaa… Etelässä on kivikkoinen rannikkokaistale. On myös tasangot, että viljavaa aluetta, sekä tiheämetsäistä vuoristoa.

Noin 53 prosenttia Kroatiasta on alankoa.

Adrianmeren keskisyvyys on 173 metriä.

Kroatian ilmasto vaihtelee … talvet ovat kylmiä ja kesät lämpimiä.

Viivin ja Sakun loman ajankohta oli syksy, ei talvi. Joten he nauttivat auringosta.

Metsä maisemaa tarjoaa Kroatia… Pyökit, tammi, talvitammi ja euroopanvalkopyökki jne…

Karhu, susi ja ilves… Löytyy Kroatiassa.
– Täällä on gemssiä, villisikaa, näätiä, mäyrää ja kettuja ja vaikkapas pullokuonodelfiini.
– Millainen eläin on gemssi? Kysyy Saku Viiviltä.
– Lammasta isompi, kiipeilijä, jopa hyppijä… semmoinen onttosarvinen. Viivi vastaa.
Gemssiä he eivät lomalla nähneet.

– Täällä on paljon historiaa tarjolla. Millainen historia täällä onkaan?
– En tiedä. Ja he keskittyivät vain auringon ottoon ja ruskettumiseen rannalla.

– Oletkos ennakkoluuloinen, kysäisee Viivi Sakulta, aurinkotuolissaan. Aurinkolaseja silmilleen laittaessaan.
– Mitä tarkoitat ?
– No… vaikkapas sitä, että … Ennakkoluulo on virheellinen yleistys, josta seuraa vastenmielisyys jotain kohdetta, kuten ihmisryhmää, kohtaan… eikö tällainen ole ennakkoluuloinen, Viivi vastaa, kuvaillen tarkasti mitä on ennakkoluuloinen.
– Ennakkoluulo voi olla myös positiivinen, ei vain negatiivinen, Saku sanoo.
– No mikäs on positiivinen ennakkoluulo.
– Pikajuoksijat, jotka voittavat kultaa, ovat mustia. Ranskalaiset leipovat suussa sulavaa patonkia. Espanjassa on lämmin, auringonpaiste. Kroatia on edullinen lomakohde. Voisin jatkaa listaa pitkään… Saku toteaa.
– Vai niin, vastaa puolestaan Viivi.
– Eikö ennakkoluulo johda syrjintään, jos se on negatiivinen.
– Ennakkoluulon voi oppia tuttavalta. Ympäristöstäkin.
– Ennakkoluuloja voi poistaa vaikkapas… parantamalla ryhmien välisiä suhteita, lisäämällä tiedottamista ja välttämällä yksilöiden luokittelemista sekä luomalla kontakteja ryhmien välille. Toteaa Viivi.
No mikäs se sinun ennakkoluulosi on? Saku kysyy.
– Pulimajat. Isoäitini käski pysyä kaukana deeguista ja pulimajoista. Olen ennakkoluuloinen kännikaloja kohtaan. Viivi sanoo.
– Fiksusti opetettu. Pysy vain pulimajoista kaukana. Saku vastaa. 
– Ennakkoluuloni on, että kaikki ruotsalaiset ovat hienoja. Viivi jatkaa.
– Ei ole. Vastaa Saku. Hekin ovat yksilöitä.

Olemme yksilöitä, persoonia jokainen.

Laitetaas Helylle kortti postiin. Ja niin Viivi raapustelee vanhan kunnon postikortin Kroatiasta Helylle.

”Aurinkoiset terveiset Kroatiasta” hän kirjoittaa korttiin.

Nettikin toimisi Kroatiassa. Ja älykännykkä. Mutta Viivi tahtoo olla nostalginen ja lähettää vanhan kunnon postikortin.

Hely soittaa kortin saatuaan, Viiville. Viikon kuluttua.

Lomalla Viivi ja Saku ovat pari viikkoa.

– Miten loma on sujunut? Hely kysyy puhelimessa.
– Oikein mukavasti. On otettu rannalla aurinkoa. Syöty hyvin. Jopa patikoitu. Yksi lyhyt kävelylenkki. Maalaukselliset maisemat oli. Ihan postikortti maisemaa. Mistä tulikin mieleeni, että saitko postikorttini.
– Joo, kiitos kortista. Tulin juuri terapiasta. Terapeutti ei anna vastauksia. Hän vain kuuntelee, Hely toteaa.
– No mistä puhuit, minä annan vastauksia. Olen ystäväsi, siksi. Viivi vastaa Helylle.
– Äitini oli yksinhuoltajani. Ja hyvä äiti olikin. Isäni kanssa en ole tekemissä. Enkä velipuolieni. Äitini on kuollut kymmenen vuotta sitten.
– Mitäs jos soittaisit heille? Viivi ehdottaa. Isällesi ja velipuolillesi. Millaisia ihmisiä he ovat.
– Veljelläni on rakennusfirma. Googlasin. Eronnut. Tai siis velipuolellani. Toinen on naimisissa ja pelaa tennistä. Isäni on eläkkeellä.
– No mitä tahdot heiltä ? Kysyy Viivi Helyltä.
– En mitään. Vastaa Hely. Äitini vihasi isääni. Eikö viha yleensä ansaita. Harvoin sitä sympaattinen ihminen on vihattu.
– Mutta, jos heidän takiaan terapiassa käyt, asia pitää jotenkin selvittää. Vastaa Viivi.
– Miten. Isäni on välinpitämätön, hän ei ole kuulunut elämääni. Ei hän paha ihminen ole. Melkein tuntematon.
– Jos hän on tuntematon, eikö hänen kannatakin pysyä tuntemattomana. Vastaa Viivi. Älä ota yhteyttä. Älä ole tekemisissä.
– Hänen nykyinen vaimonsa on ilkeä. Aivan kamala. Hely kertoo.
– Jospa isäsi eroaa hänestä, vastaa Viivi, jos hän kerran kamala on.
– En ole tekemisissä. Vastaa Hely. Tämä on viisainta. Kiitos neuvoistasi. Olet ystävänä aarre.

Tänään Viivi oli puhelimessa terapeutti Helylle. Joskus ystävät hoitavat terapeutinkin virkaa.

Ja niin puhelu päättyy. Hely toivottaa vielä oikein mukavaa lomaa Kroatiaan, Sakulle ja Viiville.

– Juttelin Helyn kanssa juuri puhelimessa. Viivi huikkaa Sakulle, joka istuu hotellin parvekkeella.
– Tule katsomaan auringonlaskua. Kuinka kaunista.

– Monesti negatiiviset asiat saavat unohtamaan kaiken kauniin, kuin auringonlaskut, vaikkapas, Viivi vastaa Sakulle. Auringonlaskua kännykällä kuvaten.

– Hely ei ole tekemisissä isänsä ja velipuoltensa kanssa, Viivi toteaa Sakulle.
– Miksi? Riitoja, vai.
– Ei, tuntemattomia. Siksi. Vastaa Viivi.

– Millaiset lähtökohdat sinulla on elämään, Viivi kysyy Sakulta.

-Äitini oli sairaanhoitaja. Vuorotyö. Minulla on sisar, läheinen ja rakas minulle. Hänkin on sairaanhoitaja. Isäni on kokki. Äitini on ihan ok, mukava. Isäni on etäinen. Emme ole läheisiä. Hän ei ole kannustanut minua millään tavalla. Lähinnä koko ajan haukkunut. Haukkuen ei kannata kasvattaa lasta. Haukuilla ei saa juurikaan hyvää aikaan. Siskoni on minua neljä vuotta vanhempi. Hän on eronnut. Lapset jäi siskolle. Eikö eroissa lapset jää aina äidilleen. Siskon ex mies on siskon paras ystävä, yllätys yllätys. Välillä käy kerjäämässä siskoa takaisin, mutta sisko ei ota häntä takaisin.
– Vai niin. Viivi vastaa.
– Entä sinun lähtökohdat?
– Olen isoäitini kasvattama. Isäni oli deegu. Siksi. Isoäiti oli isäni äiti. Äitini on työnarkomaani, teki kolmea eri duunia. Isäni kanssa en ole tekemisissä. Äidilläni oli vuorotyö myös. Hän teki töitä 24/7. Maksoi opintolainaansa pois. Ei ehtinyt lasta kasvattaa, siksi. Isoäitini oli upea, herttainen pakkaus.
– Elääkö isoäitisi?
– Ei. En ole isäni ja äitini kanssa tekemisissä, kuin Helykään ei ole.
– Vai niin, vastaa Saku.

Saku on äärimmäisen iloinen… Hän ei välitä anopin luona vierailla tai appiukon… Yksi murhe vähemmän. 

Suhde on vaikea, jos puolison suvun kanssa ei tule toimeen. Pahimmillaan puoliso laittaa valitsemaan… Minä tai sukulainen. Yleensä valitaan puoliso. Tämä on hyvin ikävää.

Tämä ei ole Sakun ongelma. Viivi ei ole tekemisissä.

Viivistä puolestaan tulee Sakun sisaren oikein hyvä ystävä. 

Matkailu on merkittävä tulonlähde Kroatiassa … Maassa kävi yli 14 miljoonaa turistia, vuosittain… Noin… Taitaa käydä enemmänkin poppoota.

Kroatian matkailu on kokenut uuden nousun 2010-luvulla.

Suosittuja kohteita ovat Dubrovnikin ja Splitin kaupungit sekä pääkaupunki Zagreb. Lisäksi matkailukohteisiin kuuluvat rannikon lukuisat saaret kuten Hvar.

– Sepelvaltimotauti ja aivohalvaus ovat yleisimmät kuolinsyyt Kroatissa.
– Kaikkea sinä tiedätkin, Saku vastaa Viiville.
– Maassa toimii kuusi yliopistoa, Viivi jatkaa.
– Vai niin.

Ja sitten he keskittyvät vain ruskettumiseen rannalla.

Oikeastaan suurimman osan ajasta he viettivät rannalla. Kristallin kirkkaan veden äärellä.

Ihana loma.

Aivan ihana loma.

Saku tahtoo tutustua Viiviin. Tietää hänen lempivärinsä, ruokansa, elämänsä. Hän ei ole aiemmin tahtonut tutustua keneenkään. Sakua ei ole kiinnostanut ihmiset, heidän kuulumiset, juoruista puhumattakaan.

– Minua ei kiinnosta juorut, avaa keskustelun Saku.

-Mikäs se juoru on? Kysyy puolestaan Viivi Sakulta.

-En tiedä, koska minua ei kiinnosta juorut.

-Vai niin, Viivi vastaa.

Saku rakastaa Viiviä ja mikä upeinta… saa vastarakkautta. Viivi rakastaa häntä.

Kroatiassa paikalliset tervehtivät, ja siihen tervehditään takaisin.

Kroatian tärkeimmät nähtävyydet
Dubrovnikin vanhakaupunki
Plitvicen järvien kansallispuisto
Diocletianuksen palatsi
Zagrebin yläkaupunki ja katedraali
Krkan kansallispuisto
Kornatin luonnonpuiston saaret
Pulan amfiteatteri
Zlatni Rat
Mljetin saari
Dalmatian saaret Hvar, Brač ja Korcula

Muutamissa nähtävyyksissä Saku ja Viivi piipahtivatkin.

Ravintolassa Viivi tilasi mansikka/raparperi siiderin, hän sai samppanjaa. Saku tilasi oluen. Hän sai punaviiniä.

Kesken romanttisen illallisen. Kynttilän valossa, punaviini lasista nauttiessaan. Saku kysäisee Viiviltä.

– Miksi erosit eksistäsi.

-En keskustele tästä aiheesta unelmien lomalla. Keskitytään meihin.

– Miksi itse erosit, Viivi kysyy Sakulta.

-Ihan hirveä ämmä oli ex. 

– Vai niin.

Saku tivaa ja tivaa. Viivi kokee, että Saku koettaa pilata heidän romanttisen illan.

– Ensimmäinen avioliittoni oli virhe. Toinen oli hetkellinen mielenhäiriö. Kolmas avioliittoni särki sydämeni. Yksi kihlaus oli laastari suhde ja toinen kihlaus oli tunne, että en tahtonut olla yksin, olipahan joku. Viivi kertoo. Oletko nyt tyytyväinen. En ajattele exiä… keskitytään meihin.

Ja niin keskustelu vaihtuu. Ja he saavat illan pelastettua. Romanttisen illan. 

Kynttilän valon loimussa. Hämärtyvässä illassa, auringon jo laskiessa. Tuulen puhaltaessa hennosti kasvoihin. He vaihtavat keskustelun aihetta.

– Olen aina tiennyt että kohtaan sinut elämässäni, Saku sanoo. Tiesin jopa ulkonäkösi. Ehdottomasti brunette. Ei blondi. Tiesin jopa miltä näytät, ennen kuin kohtasin sinut.

-Vai niin, entäs jos kippaan kutreilleni punaisen hiusvärin, Viivi keventää tunnelmaa.

Ja ilta jatkuu kynttilän valossa, illallisella.

TÄLLAISET OLIVAT TARINAN LOPPUSANAT TÄNÄÄN.

OLET VALINNUT LÄHES TÄYDELLISEN TAVAN VIETTÄÄ AIKAA JA SE ON LUKEMINEN.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar
Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen

Sädehtivää sunnuntaita

 

Sädehtivää sunnuntaita

19.1.2025

On ilimoja pijelly

Lämpömittari kipuaa neljä, 4,
astetta plussan puolelle

(Ensi viikolla pakastuu).

Aurinko nousee täällä meillä päin
Pohojois-Pohojanmaalla klo. 9:40
Aurinko laskee klo. 15:17

Aurinko nousi perjantaista alkaen kaikkialla suloisessa tuhansien järvien maassamme. Utsjoella aurinko nousi puoliltapäivin. Kaamos eli polaariyö on noin pari kuukautta kestävä ajanjakso, jolloin aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Ilmiö esiintyy vain napapiirejä korkeammilla leveysasteilla.

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Päiväntyyli: räpsy ripset.

Mitäs pidätte pitkistä ripsistäni ?

Tänään blogissani runouden tarjolla kaunis runo KÄVELYRETKI. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

KÄVELYRETKI

kävelyretkellä
sillä hetkellä

tunti toisensa
jälkeen kului

huomaamatta

uuden aikaiseen

hänen oli
mahdotonta
torjua
mielestään

auringonvarjon alla

mielessään
suurimmassa
arvossa oleva kohtaus

onnellista kiintymystä
tuntien

edistämään

tapahtuvaa
valmistautumista

kävelyretkellä
sillä hetkellä

torjumatta
mielessään

onnellista kiintymystä

kohtaamiseen matkaten

kävelyretkellä
juuri sillä hetkellä

onnen hetki

kävelyretki

Olen tarinan kertoja… On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on…
Mimosa, 38. Ekonomi.

Ei kaunotar, mutta ei rumakaan. Ketään ei saa sanoa rumaksi. Nenä keskellä naamaa. Ja kaunis hymy. Hänen hymynsä valaisee koko huoneen.

Hän on naimisissa. Ollin, 23, kanssa. He viettävät helmikuussa ensimmäistä hääpäiväänsä. Yhteistä taivalta on takana pari vuotta.

Tarinan toinen henkilö on Mimosan aviomies.
Olli, 23. Ollilla on parta, maha ja hän on kalju.

Ja kolmas tarinan henkilö on Mimosan kummitytär. Armi.
Armi on juuri valmistunut kampaajaksi. Parikymppinen. Neito.

Ja tarina alkaa…

Aloitankos Olipa kerran… Vai Oli synkkä ja myrskyinen yö… Aloitetaas klassisin sanoin…

Olipa kerran.

Tammikuu. Puut sädehtivät kauneuttaan lumihunnuissaan. Lumihiutaleiden tanssiessa. Luonnon hehkuessa valkoisena, kauneuttaan.

– Kummityttäreni Armilla on opintoihin liittyvä kampaajien tilaisuus. Menemme kampaajien tilaisuuteen, Mimosa toteaa Ollille.

– Mistä minä siellä puhun, kalju Olli kysyy hymyillen.

– Parrasta. Mimosa vastaa.

– Mitäs minä parrasta puhun ? Olli kysäisee hymyillen.

Jo pronssikaudelta on löydetty koristeltuja partaveitsiä. Mimosa sanoo ja jatkaa…

Historian havinassa mm. Mesopotamiassa yläluokan miesten tiedetään käyttäneen paljon aikaa pitkien partojensa hoitamiseen. Muinaiset persialaiset suosivat lyhyttä, punaiseksi värjättyä ja kullalla koristeltua partaa.

– Kullalla koristeltu, vau. Olli toteaa.

Kun taas Egyptissä muinoin… parta kuului vain eliitille.

Viikingit letittivät partansa.

Keskiajalla parrat olivat Euroopassa suosittuja.

Parrat lyhenivät Euroopassa 1600-luvulla, ja suosioon nousi kapea leukaparta.

Yhdysvalloissa parta palasi muotiin 1800-luvun aikana.

Euroopassa myös pulisongit tulivat muotiin.

Viktoriaanisen ajan lopulla parrat jälleen poistuivat muodista.

70 luvulla hipit kasvattivat risuparran.

1980-luvulla muotiin tuli parransänki.

1990-luvulla miniparta.

Kokopartaa näkee myös. 

Parta on useissa kulttuureissa liitetty viisauteen, korkeaan asemaan tai vanhuuteen, mutta myös epäsiisteyteen ja eristäytymiseen, jos parta ei ole siisti.

– Parran uskottiin olevan terveyden merkki. Eräs tietosanakirja kertoi 1800-luvulla, että parta suojeli reumatismilta ja keuhkoputkentulehdukselta. Niin tai näin… Mutta mutta… Saksalainen tutkija teki kokeen, jossa hän antoi 53 miehen ajaa partansa. Heti puolet näistä kertoi saaneensa nuhan tai hammassärkyä. Kyllä kyllä, Olli… puolet… Mimosa jatkaa.

Suomalaisen sanonnan mukaan ”Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville.”

Muinaiset kiinalaiset ajattelivat punaisen parran merkitsevän urhoollisuutta ja voimaa. Mimosa kertoo.

Kaulaparta.
Vai
Leukaparta.
Vai
Partatupsu.
Vai
Pulisongit eli poskiparta.
Vai
Kipparinparta.

Millaisen parran tahdot?

Pisin koskaan mitattu parta, 5,33 metriä… Mimosa toteaa.

Tilaisuus on äärimmäisen tärkeä Mimosalle. Sillä hän on Armin kummitäti.

Ristiäisissä hän piti tyttöä käsivarsillaan. Yksi vuotis syntymäpäivä juhlissa antoi pehmolelun. Viisi vuotis syntymäpäivillä Mimosa pukeutui pelleksi, joka teki hauskoja taikatemppuja. Kymmen vuotis synttäreillä, käytiin Linnanmäellä. Rippijuhlat. Ja sitten mittariin kilahti 18v. Ja nyt on kummitytön, Armin, tärkeä etappi. Hän valmistuu ammattiin pian.

Ja niin he, Olli ja Mimosa menivät kampaajien tilaisuuteen. Oli hiusmalleja, joille kampaajat loihtivat kauniita kampauksia. Häikäisevän upeita. On hoitoaineita, sampoota. Niin värjätyille, kuin permanentatuille hiuksille. On hiusnaamioita. Purnukoita, joka hiustyypille.

Naposteltavaa oli pöydissä. Samppanjaa ei tarjoiltu.

Verkostoitumista. Sitä tilaisuus oli.

Mimosa on todella ylpeä Armista. Armi jatkaa opintoja. Hän opiskelee vielä kosmetologiksi ja kynsien ammattilaiseksi.

Olli lähti tilaisuuteen, sillä hän rakastaa Mimosaa. Ja tiesi, että tilaisuus on hänelle tärkeä.

Itse asiassa Mimosa koki tilaisuuden niin tärkeäksi, että hän rukoili viikon, että olisi onnistunut kutrien show.

Ja ilta oli onnistunut.

Armin opinnot jatkuvat.

Mimosa ei ole kokenut ekonomin työtään, niin tärkeäksi. Että olisi panostanut samalla tavalla, kuin kampaajien illanviettoon.

Hän osti uuden leningin. Laittoi kauniit räpsy ripset ja punasi suunsa. Jopa uusilla kengillä hän asteli tilaisuuteen.

Työt ekonomina menee omalla painollaan, joskus on mukavia työpäiviä, joskus vähemmän mukavia. Hän koettaa olla ajattelematta töitä, vapaa-ajallaan.

Ja millaiset kutrit Mimosalla siis on. Hänellä on aika ohuet hiukset. Joten lyhyet. Vaaleat. Epäsymmetriset ja otsahiukset. Oikein kauniit.

Hän ostaa 400 eurolla ohuiden ja hentojen, että käsiteltyjen hiusten hoitoaineita, sampoota, hiusnaamioita ja ties mitä purnukoita kummitytöltään Armilta.

Armilla on pieni pöytä, jossa purnukoita. Joita hän myy.

Armille päivä ei ollut tärkeä. Sitä paitsi hän jatkaa vielä opintojaan kosmetologiksi, maskeeraajaksi ja opiskeleepas hän vielä päälle kynsiteknikoksi, rakenne kynsien tekijäksi.

Armille päivä ei – totta vie – ollut tärkeä. Koulutukseensa sisältyvä päivä. Vain.

Armista oli oikein mukavaa, että Mimosa, kummitäti, oli paikalla.

Armi on musta. Hänen äitinsä, Mimosan hyvä ystävätär on suomalainen, mutta hänen mummonsa on Etelä-Amerikasta. Kummityttö on suomalainen. Kaunis kulttuuri mix, lady.

Ja Mimosalle niin rakas. Kummityttö.

Mimosalla on nuori mies. Joka tahtoo lapsia vasta kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Mimosa on 38. Parinkymmenen vuoden kuluttua, 58. Joten he tulevat olemaan lapseton pariskunta.

Heillä on koira. Saksanpaimenkoira. Ja kummityttö Armi.

Mimosa on luonteeltaan lempeä.

Luonteenpiirre, jota voi harjaannuttaa.

VÄLISANAT TARINAAN LEMPEYDESTÄ…

Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Fil4:5

Pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Kol. 3:12

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Gal 5:22-23

Hän sanoi: ”Onnellisia ovat lempeät.” (Matt. 5:5.)

”Tulkaa minun luokseni – – sillä minä olen lempeä ja sydämeltäni nöyrä.” (Matt. 11:28, 29.)

JA VÄLISANOJEN JÄLKEEN TAKAISIN TARINAAN

Lempeys on asia, minkä vuoksi Olli kosi Mimosaa. Lyhyen seurustelun jälkeen.

Lempeys on syy miksi Olli rakastaa Mimosaa.

Lempeys on hellyyttä, pehmeyttä, miksi ei hellävaraisuutta.

Lempeys on sanoja ja tekoja. Lempeyttä on oman itsensä ja elämänsä arvostaminen, hyväksyminen ja rakastaminen.

Vaikka Mimosa on lempeä…. hän ei ole koko ajan yhtä hymyä tai positiivista ajattelua. Hän ei lakaise hankalia asioita maton alle. Tämä on ehkä väärä käsitys sanasta lempeä.

Mimosa kokee sisäistä rauhaa. Hän hillitsee itsensä, ainakin toisinaan. Ja kohtaa negatiiviset asiat tyynesti. Koska hän on lempeä.

’Lempeyttä’ tarkoittavaa kreikan sanaa käytettiin kesytetystä villihevosesta. 

Aggressiivinen maailma, kärsimätön, maailma, on paikka, missä on vaikea olla lempeä.

Mutta lempeyttä voi harjannuttaa.

Lempeys suojelee meitä ja muita.

Kun joku esittää loukkaavan kommentin Mimosalle. Vaikkapas sovinistisen. Tai etnisen, miksi ei sosiaalisenkin kommentin. Mimosa ajattelee lempeästi…

– Ei kannata suhtautua itseensä liian vakavasti. Mimosa on pian nelikymppinen daami. Hän on liian vanha ottamaan itsensä liian vakavasti. 

Aina Mimosa ei onnistu olemaan lempeä. Vaikkapas auton ratissa, kun takana ajavassa autossa, pilkataan häntä. Tai kun työpaikalla painostetaan ylitöihin. Ja hänellä on menoa, vaikkapas hius show n.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Lempeyttä voi harjaannuttaa.

Lempeys vaatii itsetuntemusta, kärsivällisyyttä ja tietoista valintaa. Elämme usein kiireisessä ja jäätävässä maailmassa, jossa on helppo unohtaa olla lempeitä, niin itsellemme kuin muillekin.

Jos tahdot oppia lempeämmäksi. Ajatteles tilanne päin vastoin. Sinulla on ihminen ketä rakastat, ystäväsi. Ja hän tarvitsee lohtua ja tukea. Autat ystävääsi. Käännä tilanne siten, että sinä tarvitset lohtua ja tukea. Ole itsesi ystävä. Unohda ankara itsekritiikki. Opettele sanomaan ei kiitos. Salli tunteet. Pysähdy. Opi virheistäsi.

Lempeäksi tuleminen on aikaa ja vaivaa vaativa prosessi. Ole kärsivällinen. Jokainen askel kohti lempeyttä on arvokas.

Tällainen tarina tänään.

Lempeyttä päiväänne. Upeat blogini runouden sävelin lukijat.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar
Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen Päivän tyyli