Runorikasta tiistaita

 


14.1.2025
+3
Aurinko nousee 9:53
Aurinko laskee 15:00

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Blogissani edetään Runouden suloisin siivin. Kirjoitustyylin ollessa fiktio tarinoissani ja runoudessa. Koska kirjoitustyyli on fiktio, runouttani lukiessa ei voi tutustua minuun, runoilijattareen. Mutta, ei se olekaan runouden tarkoitus. Runoilijattareen tutustuminen.

Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

Tänään blogimerkinnässäni runouden tarjolla kolme, 3, tarinaa, kera huikeiden tarinan opetusten, että runo…LUONNON LÄHEINEN ELÄMÄN RYTMI.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo toinen tarina tarttumaan sulkakynään.

Ensimmäisessä tarinassani kirjoitan rutiineista. Toisessa tarinassani miesten keskustelu naisista. Ja kolmannessa tarinassani merimies Matt on harhainen ja hänen pitää selvittää onko hänen näkemänsä merenneito hyvis vai pahis. Hän on juonut siis tequilan, mikä on syy merenneidon näkemiselle. Lukaises blogimerkintäni loppuun. Kolme täysin erityylistä tarinaa tarjolla tänään.

Blogia Runouden sävelin, pitää mm. Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä, runoteoksen kirjoittanut nainen.

Nainen, joka rakastaa kaikkea kaunista, länkkäri leffoja, kissoja, ystäviään, läheisiään, viisaita sanoja ja punaista huulipunaa.

Nainen, joka rakastaa uimista, yhtä paljon kuin merenneidot. Ellei enemmänkin. Meriä, järviä, jokia, uima-altaita, porealtaita, ammeita, jopa avantoja.

Blogia runouden pitää nainen, joka rakastaa muotia, thai sapuskaa… hyviä kirjoja ja vanilja hajuveden tuoksua.

Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

JOSTAIN RUNOSTA PIDÄT, JOSTAIN ET. JOKIN RUNO ON SÄDEHTIVÄ. JOTAIN ET JAKSA LUKAISTA LOPPUUN. JA JONKIN RUNON SÄETTÄ KENTIES RAKASTAT.

MITÄS MIELTÄ OLETTE TÄSTÄ RUNOSTA, UPEAT BLOGINI RUNOUDEN SÄVELIN LUKIJAT. RUNOSTA:LUONNON LÄHEINEN ELÄMÄN RYTMI.

Tänään blogissani Runouden sävelin tarjolla kaunis runoni LUONNON LÄHEINEN ELÄMÄN RYTMI ja runo menee näin, olkaas hyvä…

LUONNON LÄHEINEN ELÄMÄN RYTMI

kaiken aikaa

ollen tällaista

oikeanlaista

he näyttävät

pärjäävän

kadotetun

hymyn häivän

löytäessä

huulilleen

tietäen

tarkalleen

kysellen

vastauksiin

kietoutuen

itsevarmuuden

kauneus

rakkaus

verhottuna

elämäänsä

etäältä

keskittyneenä

käsityksen

tarkoitukseen

siirtyen

suurkaupungista

maaseudun rauhaan

ennen vanhaan

vai

moderniin nykyaikaan

oikeaan

ainakaan
kumpikaan
vallankaan

suinkaan
lähestulkoonkaan
alkuunkaan

joskaan
koskaan

kukaan
mukaan

toisinaan

vaan

kaiken aikaa

ollen tällaista

oikeanlaista

he näyttävät

pärjäävän

kadotetun

hymyn häivän

löytäessä

huulilleen

tietäen

tarkalleen

kysellen

vastauksiin

kietoutuen

itsevarmuuden

kauneus

Onko sinulla lukijani rutiineja ?

Päiväni murmelina. Vai kuinka…

Ei ei…

Rutiinit eivät ole tylsiä. Ne ovat arkea sujuvoittava punainen lanka, jonka avulla elämästä tulee rauhallisempaa, rennompaa – ja vapaampaa.

Miksi rutiinit ovat tärkeitä?

Hyvät rutiinit tuovat elinvoimaisen olon ja energian ja ovat hyödyllisiä meille kaikille. Ravitseva ja monipuolinen ruoka ja hyvä uni, että liikunta kannattaakin ottaa osaksi omaa rutiiniaan.

Eräs menestynyt henkilö on todennut rutiinien olevan hänen menestyksensä salaisuus.

Olen tarinan kertoja… On siis tarinan aika… Ja tarina alkaa… ja se on nimeltään…

RUTIINIT

Olipa kerran kosmetologi, 35v, Ainikki.

Joka maanantai hän asteli kauneusputiikkiinsa ja kello viisi asteli kaupan kautta kotiin. Maanantaisin hän söi makaronilaatikkoa, keskiviikko oli jauhelihakeitto päivä.

Tiistaisin Ainikki asteli kauneusputiikkiinsa, ja kello viisi asteli kotiin.

Keskiviikkoisin hän asteli kauneusputiikkiinsa ja iltapäivällä kello viisi asteli kaupan kautta kotiin, torstaisin hän nautti jauhelihakastiketta muusilla, keskiviikko on jauhelihakeitto päivä.

Torstaisin Ainikki asteli töihin ja kello viisi asteli kotiin.

Perjantaisin Ainikki asteli kauneusputiikkiinsa ja kello viisi hän asteli kaupan kautta kotiin.

Lauantaina hän kävi kuntosalilla kello kahdesta neljään.

Sunnuntaisin hän söi hieman hienommin.

Ja jälleen koetti maanantai.

Joka maanantai hän asteli kauneusputiikkiinsa ja kello viisi asteli kaupan kautta kotiin. Maanantaisin hän söi makaronilaatikkoa, keskiviikko oli jauhelihakeitto päivä.

Tiistaisin Ainikki asteli kauneusputiikkiinsa, ja kello viisi asteli kotiin.

Keskiviikkoisin hän asteli kauneusputiikkiinsa ja iltapäivällä kello viisi asteli kaupan kautta kotiin, torstaisin hän nautti jauhelihakastiketta muusilla, keskiviikko on jauhelihakeitto päivä.

Torstaisin Ainikki asteli töihin ja kello viisi asteli kotiin.

Perjantaisin Ainikki asteli kauneusputiikkiinsa ja kello viisi hän asteli kaupan kautta kotiin.

Lauantaina hän kävi kuntosalilla kello kahdesta neljään. Ja joi viher-smoothien.

Sunnuntaisin hän söi hieman hienommin.

Ja jälleen koetti maanantai.

Joka maanantai hän asteli kauneusputiikkiinsa ja kello viisi asteli kaupan kautta kotiin. Maanantaisin hän söi makaronilaatikkoa, keskiviikko oli jauhelihakeitto päivä.

Tiistaisin Ainikki asteli kauneusputiikkiinsa, ja kello viisi asteli kotiin.

Keskiviikkoisin hän asteli kauneusputiikkiinsa ja iltapäivällä kello viisi asteli kaupan kautta kotiin, torstaisin hän nautti jauhelihakastiketta muusilla, keskiviikko on jauhelihakeitto päivä.

Torstaisin Ainikki asteli töihin ja kello viisi asteli kotiin.

Perjantaisin Ainikki asteli kauneusputiikkiinsa ja kello viisi hän asteli kaupan kautta kotiin.

Lauantaina hän kävi kuntosalilla kello kahdesta neljään.

Sunnuntaisin hän söi hieman hienommin.

Ja jälleen koetti maanantai.

Ainikki asteli kauneusputiikkiinsa eri reittiä. Asteli kotiin kello viisi. Illalla hän meni muotipuotiin, vaihtoi tyyliä ja istui päivällisellä (päivällinen nautitaan eri kellon aikaan, siis) eri paikassa pöydässä kuin yleensä. Selaillen matkaoppaita. Rantaloma vai seikkailuloma ?

Tiistaisin Ainikki asteli kauneusputiikkiinsa, ja kello viisi asteli kotiin.

Keskiviikkoisin hän asteli kauneusputiikkiinsa ja iltapäivällä kello viisi asteli kaupan kautta kotiin, torstaisin hän nautti jauhelihakastiketta muusilla, keskiviikko on jauhelihakeitto päivä.

Torstaisin Ainikki asteli töihin ja kello viisi asteli kotiin.

Perjantaisin Ainikki asteli kauneusputiikkiinsa ja kello viisi hän asteli kaupan kautta kotiin.

Lauantaina hän kävi kuntosalilla kello kahdesta neljään.

Sunnuntaisin hän söi hieman hienommin.

Ja jälleen koetti maanantai.

Maanantaina Ainikki joutui sairaalaan, häneltä leikattiin vasen nilkka. Pahinta valkeiden kaakeleiden keskellä, sairaalan ankeudessa… oli rutiinien rikkoutuminen. Että hän kaipasi rutiineja. Että hän kaipasi rutiineja.

Meni viikko, toinenkin… kunnes sairasloma oli ohitse…

Ja jälleen koetti maanantai.

Joka maanantai hän asteli kauneusputiikkiinsa ja kello viisi asteli kaupan kautta kotiin. Maanantaisin hän söi makaronilaatikkoa, keskiviikko oli jauhelihakeitto päivä.

Tiistaisin Ainikki asteli kauneusputiikkiinsa, ja kello viisi asteli kotiin.

Keskiviikkoisin hän asteli kauneusputiikkiinsa ja iltapäivällä kello viisi asteli kaupan kautta kotiin, torstaisin hän nautti jauhelihakastiketta muusilla, keskiviikko on jauhelihakeitto päivä.

Torstaisin Ainikki asteli töihin ja kello viisi asteli kotiin.

Perjantaisin Ainikki asteli kauneusputiikkiinsa ja kello viisi hän asteli kaupan kautta kotiin.

Lauantaina hän kävi kuntosalilla kello kahdesta neljään.

Sunnuntaisin hän söi hieman hienommin.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Arjen tutut rutiinit & säännölliset toimintatavat ja toistuvat kuviot ovat liikuttavan tärkeitä, turvallisuutta luovia rutiineja.

Tuttua ja turvallista arkea.

Rutiineissa on voimaa.

Myös taiteilijat hyödyntävät rutiineja.

Eräs tanssija toistaa rutiineja.

Säveltäjä myös.

Miten voisit vahvistaa rutiinejasi niin, että ne toisivat sekä fyysistä, että henkistä tilaa toteuttaa tärkeitä asioita? Tukisivat sinua onnistumaan.

Rutiinit lisäävät hallinnan tunnetta ja ovat avuksi elämäntapa muutoksissa.

Rutiineista poikkeaminenkin lisää energiaa.

Rutiinit ovat tehty myös rikottavaksi.

Mutta mutta…  eräs menestynyt ja rikas henkilö, on todennut rutiinien olevan hänen menestyksen salaisuus.

RUTIINIT

rakasta rutiineja

älä pakasta rutiineja

älä anna rutiinien lakastua

vaan niihin kannattaa rakastua

Olipa kerran Immo….

Aloitan tarinani huikeilla vanhoilla tutuilla sanoilla… Olipa kerran…

Ja fiktiivinen tarina alkaa. Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu toinen tarina tarttumaan sulkakynään.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö.

Hän on Immo. Siinä viisissäkymmenissä. Hän piti isot juhlat, kun mittariin kilahti viisi ja nolla. Eronnut, kolmesti. Ja hän janoaa rakkautta. Hänen ihanne naisensa on naisellinen, hempeä, herkkä, pehmeä, hänen ikiään. Ei karu ja kova mimmi, vaan pehmeä. Hän janoaa rakkautta. Sinkkuna hän on ollut jo seitsemän vuotta. Ja hän vihaa sinkkuuttaan, hän on yksinäinen.

Heino… On toinen tarinani henkilö. Heino on onnellisesti kihloissa, elämänsä rakkauden kanssa. Nainen on kirjailija, hänellä on hamstereita ja kaunis hymy. Heino on kokki. Heino on Immon ystävä. Työkaveri myös.

HEINON JA IMMON KESKUSTELU ON TARINA NIMELTÄÄN.

-Tahdon rakkautta. Miten saan kovasti kaipaamaani rakkautta?

-Mielistelemällä kait, Heino vastaa.

ONKO MIELLYTTÄMISEN TARVE LOPPUJEN LOPUKSI… VAIN RAKKAUDEN JANOA?

-Tahdon ikäiseni naisen. 

-Vai niin, Heino vastaa.

-Tahdon perheen, Immo jatkaa.

– Viisikymppisen naisen kanssa? Yleensä heillä on jo aikuiset lapset, Heino vastaa.

-Tahdon vakavan suhteen, Immo jatkaa.

– Sormukset ja hääpuheet pelottavat naisen pois, ensi treffeillä.

-Tahdon että naiseni tulee ystävieni kanssa toimeen, Immo jatkaa.

– Nainen seurustelee sinun kanssasi, ei ystäviesi kanssa.

-Kauneus on plussaa, Immo jatkaa.

-Olet liian pinnallinen, vastaa Heino. Sydän on tärkein. Puhdas ja kaunis sydän.

-Naisella pitää olla blondit hiukset.

-Vie hänet kampaajalle, Heino toteaa. Värjää kutrit. Sinulla on liian paljon vaatimuksia. Jäät yksin.

-Tahdon, että naisella on mielipiteitä, mielellään samoja kuin minun, Immo toteaa.

– Tahdon, että hän pitää Volvoista, Big Brother TV ohjelmasta.

Herkullisesta sienikastikkeesta kera pihvin. Perunoiden pitää olla keitetyt. Hän ei saa pitää muussista.

Tahdon, että hän on 179 cm pitkä. Korkkareilla sipsuttava. Rikas … pitkä ja kaunis nainen. Blondi. Silmien pitää ehdottomasti olla vihreät.

Tahdon, että hänellä on ampiais vyötärö, ja muodot.

Tahdon, että naiseni on uskollinen, olen äärimmäisen mustasukkainen.

Ja tahdon, että hän kuuntelee Leevi and the Leavingsiä.

Ja ehdottomasti juo vain lauantai iltaisin. Ei muulloin ja juoman pitää olla olut.

En tahdo kaukosuhdetta. Joten tahdon, että hän suomalainen. Mieluummin savolainen.

Ja kalastaa pitää. Hänellä pitää olla vene.

En pidä kissoista, kissaa ei saa olla. Koira pitää olla. Ja se ei saa olla muun rotuinen kuin mäyräkoira.

Hänen lempivärinsä on oltava vihreä.

Ja hänen on siivottava paljon.

Hän ei saa pitää mansikoista, vihaan mansikoita.

Ja puheentulva vain jatkui. Ja jatkui…

-Hänellä pitää olla kesämökki, mielellään hirsimökki. Tykkään mökkeillä.

Hänen lempimaalauksena on oltava Öinen katukahvila… Vincent van Goghin öljyvärimaalaus syyskuulta 1888. Ei mikään muu, sillä se on lempimaalaukseni.

Hänen on käytettävä sinistä huulipunaa. Mitään muuta väriä ei saa olla.

Hänellä ei saa olla silmäryppyjä. Hänen on tuoksuttava ruusuilta.

Ja hänen on oltava naisellinen, hempeä, pehmeä. Hän ei saa olla kova ja karu mimmi. Ei mikään raggari. Kovis.

Hän ei saa pitää matkustelusta. En iki kuuna päivänä lähtisi Afrikkaan tai minnekään kauas. Jos lomalle tahtoo, niin Haaparannassa voin käydä.

Hänen on oltava sivistynyt ja lukenut. Ammatti saa olla vain optikko. Silmälaseja ei saa olla. RILLIPÄÄT ÄLKÄÄ VAIVAUTUKO.

Terve. Tasapainoinen.

Hän ei saa olla eronnut, ei karannut, ei leski.

Hänen pitää pitää vain Vihreän timantin metsästys elokuvasta. Sillä se on lempielokuvani. Hän ei saa pitää Titanicista. Sillä se on paska leffa.

Hänen lempiradio kanavansa pitää olla se… mitä minä kuuntelen. Radio kanavaa ei saa vaihtaa.

Ja puhetulva vain jatkui ja jatkui…

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli:

MIELIPIDE EROT AVAAVAT

KESKUSTELUT.

EI VÄLTTÄMÄTTÄ TUHOA KESKUSTELUA

Loppusanat tarinaan:

Immo jää yksin. Vihaten sinkkuuttaan.

MERENNEITO

Oletkos nähnyt John William Waterhousen maalauksen Merenneito… 1900. Huikea ?

Merenneito malli on äärimmäisen kaunis. Niin hääpuvussa kuin juhlapuvussa, mielestäni.

Olen raapustellut fiktiivisen runon merenneidosta.

Merenneito tai vedenneito … miten vain… on naispuolinen taruolento… Merenneito on yleinen aihe niin kirjallisuudessa, elokuvissa kuin kuvataiteissakin. Merenneitoja on käytetty mainoksissa ja niille on tehty balettikin. Tarinoita merenneidoista löytyy kautta maailman. Merenneito on suosittu aihe tatuoinneissa. Etenkin merimiehillä.

Kuva merenneidosta kansanperinteessä on enimmäkseen negatiivinen… merenneidot vievät merimiehet merten syvyyksiin jne…

Merenneito -tatuointeja löytyy niin miehiltä kuin naisilta. Merenneito tatuointi on onnen ja vapauden symboli, ja se on ketjutettu ankkuriin, se merkitsee pettymystä ihmisissä, rakkauden menettämistä. Merenneito -tatuointeja löytyy usein (merimiehiltä) ja kalastajilta. Merenneito symbolisoi myös halua alistaa miestä, jos se on naisella, niin nainen ei tahdo perhettä. Jos miehellä on merenneito tatuointi, tämä tarkoittaa, että hänellä on intohimoinen luonne, hän on rakastava ja kykenee tekemään kauniin teon. Jos sinulla on merenneito tatuointi… ja olet merimies ja et tiedä mitä tatuointi symbolisoi. Ole huoletta. Monen monet tatuoinnit eivät merkitse mitään.

Minulla ei ole merenneito tatuointia, en tahdo alistaa miestä… 

Perinteisten tatuointien juuret ulottuvat 1500-luvulle. Vain 5000 merimailia purjehtinut merimies sai tatuoinnin pääskystä.

Ja jos näit merimiehen, jolla on tatuoitu pääskynen tikari lävistettynä , he olisivat todennäköisesti tatuoineet sen kuolleen merimiestoverinsa muistoksi.

Päiväntasaajan ylittäneet merimiehet esittelivät ylpeänä kilpikonnan kuorta.

Lohikäärmetatuoinnit koristavat Kiinassa purjehtineita merimiehiä.

Minulla ei ole lohikäärmetatuointia, en ole purjehtinut Kiinassa.

Tikarilla lävistetty ruusu on symboli merimiehestä, joka on rohkea ja valmis taistelemaan mitä tahansa vastaan.

Ankkuri tatuoinnin mukana on nimi…(yleensä ”äiti” tai ”isoäiti” tai rakkaan nimi.. miksi ei lemmikin nimi).

Ankkuritatuoinnit olivat myös merimiehille, jotka olivat onnistuneesti suorittaneet matkan Atlantin valtameren yli.

Kalastajat ja valaanpyyntiretkien jäsenet koristelivat itsensä harppuunalla.

Minulla ei ole harppuunatatuointia, en ole valaanpyytäjä.

Noppatatuointi oli tarkoitettu riskinottajille ja niille, jotka rakastivat pelaamista.

Nykyään tatuoinnit eivät kerro juuri mitään merimieskokemuksesta.

Mutta ovat suosittuja tatuointeja.

On fiktiivisiä myrskystä varoittajia… tarvitseekos minun sanoa… fiktiivisiä … kun kirjoitan merenneidoista…

Ei… ei… ei…

Siis merenneitojen kerrotaan varoittavan ihmisiä myrskyistä… Vedenneidot myös neuvovat ihmisille parantavia kasveja, jos heitä kohdellaan hyvin.

Merenneitoja on useita lajeja… Luettelenpas…

Undiinit… antiikin Kreikasta. Undiinilla on merihevosen vartalo ja ihmisen pää, mutta se muuttui merenneidoksi.

Kreikan vedenväkeä olivat myös nereidit ja Najadit.

Ranskan länsirannikolla Bretagnen edustalla asuu vaarallisia merenneitoja, Mari Morganeita, he tahtovat vetää merimiehet merten syvyyksiin.

Ranskalainen vedenhengetär Groac’h on ruma ja kauhistuttava, mutta voi taikoa itsensä kauniiksi… saalistaa miehiä… hui hui… taitaa olla jopa kauhuelokuvista tuttu…

Tanskalaisilla on merenrouva… jos sen näkee… on tulossa myrsky… hyvis… varoittaa myrskyistä… hyvis… ei pahis…

Lamioita on kahdentyyppisiä. Pahiksia ja hyviksiäHyviksiä on espanjalaisten ja baskien vedenneito, joka auttaa vesillä liikkuvia.

Iaralla on lumoavan kaunis lauluääni.

Ri on vanhus…

Ningyo… haaksirikkojen auttaja. Juuri tämä on suosittu hahmo taiteessa.

Selkie … ovat miehiä ja naisia.

Rusalka, merenneito… etsii keskiyöllä rakkautta.

Merenneidon miespuolinen vastine on merenmies, meressä elävä vedenmies. Vetehinen ?

Romantiikan aikakaudella… siis… milloinkas muulloinkaan, kuin… 1800 luvulla merenneidot olivat äärimmäisen suosittuja kansantarinoissa. Etenkin Englannissa. 1900 luvulla merenneidot valtasivat mainokset.

Kööpenhaminassa on veistos Pieni merenneito…

Havis Amanda, alun perin sen nimi oli Merenneito…

(Ravintoloista, lähijunista, raitiovaunuista ja autoista purkautui massoittain ihmisiä, jotka päätyivät voitonjuhliin Havis Amandalle… kun Suomi nappasi MM kultaa jääkiekossa…siitä muistetaan ehkä Merenneito parhaiten…)

Saduista tuttu.

Oopperasta tuttu

Leffoista ja tv stä on merenneito tuttu.

Ja merenneito löytyy myös tämän runoilijattaren runoudesta.

Rakastan uimista. Ja vettä… kuin merenneito konsanaan… Uin läpi vuoden. Meressä, järvissä, joissa, uima-altaassa ja avannossa.

Parhaimpia tarinoita merenneidoista… löytyy kenties tatuoitujen (ankkuri, kala, merenneito, suomut… ovat suosittuja tatuointeja merimiehillä) … merimiesten suusta…

Jotkut… tosin harvat… merimiehet, jopa luulevat, että ovat nähneet merenneitoja, niin tai näin…

Vesi on ihana elementti… ja äärimmäisen kaunis.

Tuhansien järvien maamme tarjoaa valtavasti kaunista järvimaisemaa…

Runoteokseni Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen… kirjan kannessa on ottamani valokuva… mistäs muustakaan kuin äärimmäisen kauniista järvi maisemasta.

Merenneitoja ei ole olemassa…

Merenneidot: Ruumislöytö -ohjelmassa kerrottiin merenneitoihin liittyvistä tarinoista, mutta jotkut katsojista luulivat ohjelmaa tieteelliseksi dokumentiksi.

Mutta mutta… Todisteita merenneidoista ei ole koskaan löydetty…

Mutta mutta…

Mariaanien haudan pohjassa on säkkipimeää ja sen syvimmässä kohdassa, noin yhdentoista kilometrin syvyydessä … on tutkijat kuitenkin löytäneet uuden, imukalojen heimoon kuuluvan lajin… Se on siis syvimmällä elävä tunnettu kalalaji.

Ei erityisen kaunis…

Itse asiassa sen näkeminen voi aiheuttaa pahoinvointia…

Mutta … tadaa…

Sekään ei ole merenneito…

Merenneito on taiteessa kaunotar…

Kauniin runoni Merenneidosta, voit lukea runokirjoistani… Lukaises kirjani, siis…

Kirjoittamani merenneito on hyvis. Ei totta vie pahis.

Ja pitäähän minun kertoa vielä yksi tarina. FIKTIIVINEN.

Ja esitellä tarinan henkilö. Hän on

Matt… Merimies. Päästä, varpaisiin tatuoitu. Vain kasvoja ei korista tatuoinnit…

Kalansuomuja, kaloja, merta, kilpikonnan kuori. Ankkuri käsivarressa, missä lukee ”isoäiti.” Matt on siis isoäitinsä kasvattama. Meriteemaisia tatuointeja. Myös merenneito tatuointi.

Naisia, joka satamassa. Mattilla on.

KOSKA RUNOILIJAT RUNOILEVAT RAKKAUDESTA. EI RAKKAUSRUNOA TÄHÄN TARINAAN. EI RUNOUS SÄTEILE RAKKAUDEN SÄVELIÄ, JOS MATTILLA ON NAISIA JOKA SATAMASSA.

Hän on kulkuri.

Ja miksi hän on merimies.

1. taloudelliset syyt. Ei tämä ei ole Mattin syy.
2. Suvun perinteet. Ei, tämä ei ole Matin syy olla merimies.
3. Pako henkilökohtaisista vaikeuksista maassa. Ei, tämä ei ole Mattin syy olla merimies.
4. Halu nähdä maailmaa. Kyllä kyllä, tämä on syy, miksi Matt on merimies.

Wiski maistuu ja tequila. Niiden jälkeen hän näkee merenneitoja meressä (harhoja, siis). Hänelle on äärimmäisen tärkeää selvittää, laivan kannella. Onko kyseessä hyvis, vai pahis merenneito.

Laivan päällystöä ovat päällikkö, konepäällikkö, perämies, konemestari, sähkömestari ja kokkistuertti.

Laivaan kuuluvat myös sähköasentaja, pursimies ja korjausmies. He valvovat alaistensa töitä työnjohtajina… kuulumatta päällystöön.

Muu laivaväki kuuluu miehistöön. Esimerkiksi kokki.

Matt ei ole kapteeni. Ei kokki.

Hän on pursimies.

Kerran hän osti asunnon Helsingistä. Keväällä. Jo syksyllä hän myi asuntonsa, ja lähti takaisin merille. 

Hän on nähnyt maailmaa.
– Avartaako matkustelu, kysyi yksi suklaasilmä lady eräässä satamassa, Mattilta.
– Kyllä, vastasi Matt.

Jo seuraavassa satamassa hän oli unohtanut naisen.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Matkustelu, se avartaa maailmaa.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen

Aarre

13.1.2025
– 5
Aurinko nousee 9:56
Aurinko laskee 14:57
Sää lauhtuu

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Ystävänpäivä on useissa maissa 14. helmikuuta vietettävä juhla.

Kansainvälisestä tavasta poiketen suloisen tuhansien järvien maamme ystävänpäivä on… ystävien, ei rakastavaisten hääpäivään verrattava juhlapäivä.

Ystävänpäivänä ystäviä muistetaan ystävänpäiväkorteilla tai muilla tervehdyksillä.

Tai päivää vietetään myös vain epäitsekkään lähimmäisen huomioimisen kunniaksi.

Mutta tänään blogimerkinnässäni ei mene punaisena lankana – epäitsekäs muiden huomioiminen – vaan YSTÄVYYS.

YSTÄVÄT OVAT AARTEITA.

BLOGIA RUNOUDEN SÄVELIN… PITÄÄ MM. SÄDEHTIVIÄ LUMIHIUTALEITA, KIMALTELEVIA JÄITÄ RUNOTEOKSEN KIRJOITTANUT NAINEN… JOKA RAKASTAA VIISAITA SANOJA, HYVÄÄ KAHVIA, LÄNKKÄRI LEFFOJA. KISSOJA. YSTÄVIÄÄN, LÄHEISIÄÄN. JA PUNAISTA HUULIPUNAA.

Helmikuussa on ystävänpäivä. Pian, siis…

Ystävät ovat aarteita.


Kuvassa aarrearkku. Lumilinnasta muutaman vuoden takaa.

Tänään teemana tarinoissani ystävyys.

Minulla on ihania ystäviä. Aarteita.

Meillä on ihmisiä keitä rakastamme. Ihmisiä keitä emme rakasta. Ja suurin osa ihmisistä on tuntemattomia.

Olen kirjoittanut fiktiivisen tarinan Tik tak… Teemana on aika tarinassani. Tarinassani tuntemattomat kohtaavat. Kelloseppän liikkeeseen astelee asiakkaaksi hippi. He eivät tunne toisiaan. Ja tällaisia kohtaamisia meillä on päivittäin.

Mutta tänään en kirjoita tuntemattomista… tänään teemana on ystävyys.

KIRJOITAN KAKSI, 2, FIKTIIVISTÄ TARINAA. PARHAISTA YSTÄVYKSISTÄ, JOTKA EIVÄT OLE TAVANNEET VUOSIIN JA KOHTAAVAT… NÄISSÄ TARINOISSA ON KASVETTU ERILLEEN…

JA SOKERINA POHJALLA, VIIMEISESSÄ TARINASSANI… YLISTETÄÄN YSTÄVYYTTÄ, MIKÄ ON KESTÄNYT… 

TEIN BLOGIMERKINTÄÄNI ONNELLISEN LOPUN… VIIMEISESSÄ TARINASSANI YLISTETÄÄN AARTEITA.

Ensimmäisessä tarinassani ovat

Ystävykset Frans ja Augusti.

He eivät ole tavanneet vuosiin.

TARINAN AJANKOHTA ON HELMIKUU JA 14. PÄIVÄ… VUOSI ON 2023 TARINASSANI.

Hampurilaisravintolan myyjä pitää Augustista. Sillä mm. hänen takiaan hänen hampurilaisliikkeensä menestyy.

He olivat bestiksiä. Parhaita ystäviä. Aikoinaan.

Kunnes Augusti muutti Tampereelle opintojen perässä. Ja yhteyden pito jäi.

Hän etsi ystäväänsä. Googlasi. Vain kaimoja tarjosi facebook. Kunnes hän löysi Hampurilaisravintolan IG:n ja sieltä Augustin kera hampurilaisen.

Ja laittoi viestin Augustille ja meni kylään hänen luokseen vuosien vuosien jälkeen.

JA MITES MENI VIERAILU… SE MENI NÄIN…

Augustin kodin lattialla lojuu pino sanomalehtiä. Kera roskien ja lian.

Hän saa vieraan Fransin.

Keittää kahvin. Tarjoaa maitoa kahvikuppiin maitopurkista, mistä pilkottaa salaatin jämät. Hän on hakenut hampurilaisen toissa päivänä kioskilta. Ja hörpännyt maitopurkista suoraan. Ei lasiin kaataen.

Hänellä on krapula. Hikoilee, tärisee, haisee ja löyhkää.

Ja kämppä kuin kaatopaikka. Hampurilaisen jämä on ollut pari päivää pöydällä. Hän tarjoaa jämästään, vieraalleen.

Hän ei ole peseytynyt viikkoon.

– Ei kiitos, vieras vastaa. Hampurilaisen jämälle.

Hän kättelee vielä vierasta, vieraan lähtiessä, majoneesisilla käsillään.

– Miksi laitoit viestin iG:ssä? Mitäs asiaa? Augusti kysyy.
– Kaipasin vain ystävääni. Olet muuttunut kovin. Ei minulla asiaa ole, tai kuulumiset korkeintaan.

Sen koomin Frans ei enää Augustin luona vieraillut.

Sen pituinen se.

Lisätiedot tarinaan

Vieras oli hänen nuoruuden paras ystävänsä.
Ja miehille kaverit ovat kaikki kaikessa nuorena.
Vuodet ovat vierineet.
He eivät ole nähneet vuosiin

Frans on Naimisisissa. Kahden aikuisen lapsen isä. Vaimolla on fairya. Siis astian pesuainetta. Mäntysuopaa ja sitruuna tuoksuista pesuainetta. Siivousta varten. Pesuhuoneesta löytyy rivi purnukoita. Sampoota, hoitoainetta. Saippuaa. Puhdistusvaahtoa. Purnukoita mitä laitetaan värjättyihin hiuksiin. Kuiviin hiuksiin, ja purnukoita käherrettyihin kutreihin. Ja purnukoita mitä laitetaan näiden purnukoiden lomassa. Frans peseytyy vain saippualla. Hän on töissä, lääkärinä. Ja asustelee kerrostalossa, omistaen Mersun.

Ja heti perään toinen tarina… teemalla ystävät…

Fiktiivinen tarina … TARINAN AJANKOHTA ON HELMIKUU JA 14. PÄIVÄ.

PUNK

Valkoisessa tiilitalossa asuu Rouva Lindström (Lili) perheineen. Hänen miehellään on kravatti kaulassa, juuri työmatkoille lähdössä. Hymyilevä hyvinvoiva lapsi letteineen päiväkodissa. Talon pihalla on kaunis luminen puutarha ja kodin nurkat kiiltävät puhtautta, marmorista pintaa.

He saavat vieraan.

Dadan.

Hänellä (Dadalla) on vihreä irokeesi (vieläkin), nahkarotsi ja nenärengas kuin sonnilla.

Lilyllä on hempeän pastellisävyinen juhlahtava mekko yllään. Kutrit kiharrettu laineille. He olivat parhaita ystäviä. Aikoinaan. Aitoja ystäviä, parhaita ystäviä.

On vierähtänyt kaksikymmentä vuotta. Aika on kulunut.

He olivat nuorena punkkareita.

Punk… 70-luvulta… Nuoriso- tai vastakulttuuri… Anarkistisesti sävyttynyt arvomaailma ja elämäntapa.

Punkkiin kuuluu viimeistelemättömyys.

Lili on äärimmäisen viimeistelty.

Hän tarjoaa Dadalle kahvit myrna kupeista, kaataa ripauksen kermaa joukkoon ja tarjoaa pikkuleipiä.

Vaivaannuttavat kahvit juodaan.

Dada on lastenkodista, joten hänen perheensä olivat hänen ystävänsä.

Dadalla on kuitenkin jotain arvokasta, hänellä oli musiikki (punk).

Lilillä on jotain arvokasta (hänellä on perhe).

70 luvulla vallitsi suurtyöttömyys (Britanniassa) ja tästähän mm. punk kertoo.

Punk on myös provosoivaa.

– Kuunnellaanko Sex pistolsia.

– Olen vienyt divariin levyni, Lili vastaa.

– Hei Lili… Dada aloittaa lauseen.

– Rouva Lindström, Lili korjaa….

Ja keskustelu vaihtuu vaivaannuttavaan keskusteluun säästä.

Punkiin liittyy soittotaidottomuus, kapinallisuus. Mätää, epäoikeudenmukaisuutta, ahdistuneisuutta ja kurjuutta. Sitä on punk. Irokeesi, piikkitukat, hakaneulat, kloriittifarkut, lävistykset, nämä liittyvät punkkiin.

Punk-kulttuuri oli Suomessa hyvin lyhytaikainen ilmiö, hiipui 1980-luvun puoliväliin mennessä.

Myrna kuppi tyhjenee kahvista. Dada poistuu paikalta.

Ystävykset olivat kasvaneet toisistaan eroon.

Valkoisessa tiilitalossa asuu Rouva Lindström (Lili) perheineen. Hänen miehellään on kravatti kaulassa, juuri työmatkoille lähdössä. Hymyilevä hyvinvoiva lapsi letteineen päiväkodissa. He saivat vieraan, joka ei toista kertaa kyläillyt.

Sen pituinen se.

Runo ystävänpäivä korttiin 

Tämä runo sopii miehen suulla lausuttavaksi, ystävänpäivänä runo miehille… siis…

nostetaas malja
hei hei, otetaas toinenkin kalja.

Olipas kerran Iina ja Kukka-Maria.

He eivät olleet ystäviä.

Heistä tulee ystäviä.

Sen pituinen se

Ja sokerina pohjalla aidon ystävyyden ylistys, tarinassani… Fiktiivisessä sellaisessa.

AITO YSTÄVÄ on tarina nimeltään.

Emilia ja Jatta ovat olleet ystäviä kauan.

Ystävyys alkoi jo hiekkalaatikolla, kun Jatta vei Emilian keltaisen lapion.

Ystävyys jatkui yhteisinä koulumatkoina.

Ystävyys jatkui nuoruutena, kun lempimiesnäyttelijän julisteet teipattiin seinään.

Ystävyys jatkui ja jatkui ja jatkui…

Ollen kaaso häissä…

Ollen lapsen kummi…

Ollen ystävä niin hädässä kuin ilossa.

Läpi vuosien, läpi tuulien ja tuiskujen ystävä on kulkenut elämässäni.

Jakaen ilon. Ilo ei ole mitään ilman, että sen voi jakaa.

Muistoja, nykyhetkeä. Yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Naurua, mutta myös kyyneleitä.

Ystävyyttä.

AARRE  aarrearkussa.

Sen pituinen se.

Lopuksi vielä fiktiivinen hahmo Raakel, kuvailee ystävyys suhteitaan. On helmikuun puoliväli. 

 

Minulla oli ystävä. Henriikka. Jälkeenpäin ajateltuna hän ei koskaan ollut ystäväni. Lähinnä ns. koulukiusaajani. En tiedä miksi vietin aikaa Henriikan kanssa. En totta vie. Ns. Ystävyys päättyi riitaan. Hän rääkyi tapansa mukaan jotain ja sen koommin en ole ollut tekemisissä. Riita oli tekosyy katkaista välit. Kamala puhumaan paskaa, tasapainoton tapaus. Ei olisi pitänyt jakaa arvokasta aikaani hänen kanssaan, ei.

Minulla oli ystävä. Lotta. Todellinen ystävä. Mukava ja kaikin puolin upea pakkaus. Kunnes tiemme veivät eri suuntiin. Minä muutin. Ja erkanimme. En tiedä yhtään mitä hänelle kuuluu nykyään. Olisi niin mukava kuulla hänestä jotain.

Minulla on ystävä. Ronja. Vielä tänä päivänäkin läheinen ja rakas. Vaikka asuu kaukana. Ranskassa asti. Muutti suloisesta tuhansien järvien maastamme sinne töiden perässä. Olemme samanikäisiä Ronjan kanssa. Tätä ystävyyttä vaalin. Totta vie, vaalin. Välimatka ei voi erottaa ystäviä, sillä ystävät ovat sydämessä.

-Pariskunta iltoja, näitähän aikuisena ystävyys suhteet ovat. Illan viettoja. Kuulumisten vaihtoa, menneiden muistelua. Ei aikuisena ole ystäviä, aikuisena on pariskunta iltoja.

Minulla on läheinen ystävä. Mies. Viljami. Hän on minulle rakas. Emme seurustele. Mies ja nainen voivat olla vain ystäviä.

Minulla on paras ystävätär, Ilmi. Naapurini. Minua vuosia vuosia, vanhempi mummo. Ystävyys ei katso ikää. Hänen kanssaan kikatamme ja shoppailemme. Käymme kauneushoitoloissa ja Tallinnan risteilyllä. Hänen kanssaan jaan elämäni asioita, kuulumisia. Iloja ja suruja. Hän on lähellä. Mikä parasta.

Minulla on ystävä. Grace. Ulkomailta. Hädin tuskin tunnen. Hän kutsuu minua ylimmäksi ystäväksi. Olen hänen ystävänsä, totta kait. Mutta, kulttuuriero. Suloisessa tuhansien järvien maassa ystäviä ei erota mikään. Ei routa. Ei paahtava pouta. Aitoja ystäviä siis. Lähinnä puolituttu suloisen tuhansien järvien maamme ystävä mittarin mukaan. Olen hänen kanssaan. Hän on oikein mukava.

VIELÄ EI OLE YSTÄVÄNPÄIVÄ… JOTEN EN TOIVOTTELE HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ… EN EDES YSTÄVÄNPÄIVÄN ODOTTELUA…

TÄNÄÄN TEEMANA VAIN ON YSTÄVYYS JA SE ETTÄ… YSTÄVÄT – TOTTA VIE – OVAT AARTEITA ELÄMÄSSÄ. Sijoitin tarinani helmikuun puoleenväliin. Ystävänpäivään.

 

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen