26.12.2024
+3
Aurinko nousee 10:23
Aurinko laskee 14:14
Tapanin päivä

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Huomenta, joku on juuri herännyt. Toinen nauttii marmeladi aamiaisleipää kahvin kera. Huomenta, huomenta… Kolmas on tullut juuri töistä. Hei vain. Oletpa sitten missä vain, olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla. Runoudella.

Jos olet joulun paluuliikenteessä, auton takapenkillä. Olet oikealla nettisivulla. Tarinoita ja runoutta lukiessa paluu matka taittuu mukavasti.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.

Jos janoat vähän luettavaa, lukaise yksi runo blogistani. Jos on paluu matka on pitkä, lukaise koko blogini runouden läpi.

BLOGISSA RUNOUDEN… MM. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA... RUNOTEOKSEN KIRJOITTANUT NAINEN…  PITÄÄ SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ RAAPUSTELEMALLA FIKTIIVISIÄ MINITARINOITA, HUIKEINE TARINAN OPETUKSINEEN. KERA RUNOUDEN SULO SÄVELTEN.

Täällä on (ollut) hurmaava ja upea joulu. Toivottavasti siellä ruudun takanakin on (ollut) ihana, että rauhallinen joulu.

Päivä pitenee jo, on kauemmin valoisaa.

On tapaninpäivä. Tänään.

Historian havinassa tapaninpäivään kuului tapaninajelu. Hevosella. Rekiretket tehtiin muinoin isolla joukolla ja joulun hiljaisen ja hartaan tunnelman jälkeen ihmiset huristelivat innoissaan kylän raitteja. Tapanina muinoin… miksi ei tänä päivänäkin…

Tapaninpäivä on hevosten ja marttyyrien juhla …

Suomessa tapaninpäivä päättää joulun hiljentymisen ajan.

Enää ei tepastella kuin huopatossu tehtaalla villasukissa, Turun joulurauha julistuksen jälkeen…

Nyt voi jo vaikka kailottaa, kuin Kiljusen herrasväki… onhan jo tapaninpäivä…

Tapanin päivä on vielä joulua täysin…

Joulu ei ole ohi…… jouluaattona joululahjojen avaamisen jälkeen… ei ei ei…

Joulu jatkuu vielä…

On Tapanin päivä… siis.

Tallennan tämän päivän fiktiiviseen tarinaani jotain arvokasta… nimittäin lankoja lakkiin…

Langat lakissa ovat kuuluneet suloisen tuhansien järvien maan historian havinaan tapanina… Miksi ihmeessä… lukaise tarinani niin tiedät…

Ensimmäisessä tarinassani, Marjatan jouluiset kuulumiset. Heti perään toinen minitarinani. Marjatan jouluvieraiden kuulumiset.

Kuka Tapani… Nevö höörd ??? Olen Tapani ja tapani tulet tuntemaan… totesikos näin Tapani… Stefanos on taipunut Tapaniksi… hän eleli Jerusalemissa noin 33 – 37… kivitettiin… marttyyri…

Historian havinassa tapanina… siis tänään…

Oli kulkueita, jotka kulkivat talosta taloon. Aikuisten joukkoa johti tapaninpukki eli jouluäijä, jolla oli turkki väärinpäin ja tervaan kastettu vihta häntänä. Hän lauloi…

”Lehmät maitoa antakoot,
lampaat kaksosia kantakoot,
kissan häntä olkoon kippurassa,
koiran häntä koppurassa,
sian saparo solmussa!”

Ajat ovat muuttuneet kovin… ei enää nykyisin ole kulkueita tapanina… on joulun paluuliikenne tapanina…

Olen tarinan kertoja… on siis fiktiivisen tarinan aika…

TAPANIN TANSSIT on tarina nimeltään. Ja tarina menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä.

Marjatan jouluvieraat lähtivät kotiinsa, kohti Hämeenlinnaa. Tapaninpäivänä.

Vanha vitsi sanoo, että… ”Parhaat jouluvalot, on joulu vieraiden auton takavalot.”

Mutta Marjatta ei koe näin. Ei, totta vie…. Talo oli juuri elämää täysi, muutaman päivän. Jouluista iloa, tunteita, rauhallisuutta, rakkaimpia. Ja nyt jäljellä on vain tyhjät seinät ja tiskivuori.

Joten Marjatta ei jää tyhjään taloon istumaan, tyhjyyden tunteeseen kietoutuneena.

Masentuisi moisesta kovin.

Joten Marjatta lähtee ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.

Hän on viettänyt hillityn ja mukavan, rauhallisen sukujoulun.

Marjatan mummi haettiin tapaninpäivänä Kela taxilla takaisin vanhainkotiin.

Jouluvieraat. Siis Marjatan serkun perhe pakkasi Volvonsa ja lähtivät huristelemaan kohti Hämeenlinnaa.

– Missäs se Marjatan mies on… kysymys kysyttiin Marjatalta… iki sinkulta joulupöydässä…

Marjatta loukkaantui suvun uteluista… ja vastasi panostavansa uraansa…

– Tahdon edetä urallani, en sitoutua, saati perhettä perustaa… Marjatta vastasi.

Tosi asiassa työ on hänelle vain pakollinen paha, joka on mukava asia vain tilipäivänä.

On siis tapanin päivä ja Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.

Myös Hans on lähdössä Tapanin päivän tansseihin. Hän ei vielä tunne Marjattaa.

Hans on viettänyt yksinäisen joulun. Tekstiviestejä piippasi vain kaksi hänelle . ”Hyvät joulut” luki molemmissa tekstareissa… Kaikki hänen kaverinsa ovat naimisissa…
He viettävät joulun perheensä kanssa…

Ei Hans tahdo tuppautua siskonsa perheen  joulun viettoon…

Mieluummin hän oli joulun töissä… sairaalassa…

On tapaninpäivä… Ja Hansilla vapaapäivä töistä.

Hans ei välitä glögistä… Hän ajaa partansa… Laittaa partavettä…

Ja hän laittaa lankoja hattuunsa… itse asiassa hän saksii koko lankakerän hattuunsa…

Historian havinassa… Kyrönjoen varrella… miksi ei muuallakin suloisessa tuhansien järvien maassa… nuoret miehet vierailivat tapanina tyttöjen luona ja pyysivät ”sylin tapaninlankaa”.

Mieluisille pojille tytöt antoivat pitkän säikeen kehräämäänsä rihmaa/lankaa.

Pojat kiinnittivät langat lakkiinsa ja näin selvisi, kuka oli pidetyin…Mitä enemmän lankaa on lakissa, sitä suositumpi ja coolimpi mies… siis…

Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.

Hans huomasi Marjatan tansseissa… hän ei tuntenut Marjattaa…

Hän haki Marjattaa tanssimaan. Ja Marjatta lähti tanssimaan…

– Miten joulusi on mennyt, kysyi Hans Marjatalta…

– Hyvin… rauhallisesti… vastasi Marjatta… Saatiin mummi jouluksi kotiin vanhainkodista… Se oli parasta joulussa… miten sinun joulusi?

– Sairaalassa…

Marjatta hieman hätkähti ja huolestui Hansin vastauksesta…

– Olen sairaanhoitaja.

– Töissä siis. Vastasi Marjatta…

Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin. Ja sille tielle jäi…

Nyt yhteistä avioliittoa Hans ja Marjatta on elänyt 48 vuotta. Lapsia on viisi… Lapsenlapsia seitsemän…

Ja vielä tänä päivänäkin Marjatta ihmettelee … Miksi ihmeessä Hansilla oli lankoja lakissaan tapanina…

Sen pituinen se.

Ja sitten tarinaa kerrotaan Marjatan jouluvieraiden näkökulmasta.

Lisätiedot tarinaan: Marjatan mummon puhe on vaikea selkoista lukea… onhan hän jo yli 90 vuoden. Mutta opit elämän jalon taidon, vaikea selkoista tekstiä lukiessasi. Kuuntelemisen taidon.

Muuten tarinani teksti on pelkistettyä kerronta muotoa. Olen kirjoittanut monen monella tyylillä. Asia tekstiä, riimejä, suloisia säveliä… Kirjakieltä… Pelkistettyä kerronta muotoa, laadukasta tekstiä… Olen tulisin maustein maustanut sanakeitoksen…Siis monen monella tyylillä kirjoittanut.

Ja tarina alkaa… Fiktiivinen.

Hyvää joulua Hämeenlinnan poppoolta
on tarina nimeltään

Marjatan serkun perhe lähti tapanina, tänään siis… Volvollaan kohti kotia. Hämeenlinnaa.

Joulu on purkissa.

Huono ajokeli tänä tapanina. Paluuliikenteessä !!!! Ja letkassa pitää ajaa, auton perässä, mikä humppaa. Siis auton, missä ei ole vakionopeuden säädintä.

Marjatan serkulla on kolme lasta. 5 vuotias Olivia, 15 vuotias Otto ja 19 vuotias Liisa. Hän on onnellisesti naimisissa miehensä kanssa.

Olivia uskoo joulupukkiin täysillä…

Liisakin, 19v. lähti Marjatan luokse joulun viettoon, vaikka asuu jo omassa kämpässä. Hänellä on poikkis, ei mitään vakavaa… ei ole esitellyt suvulle poikkista.

Uutena vuotena bilettää poikakaverin kanssa.

Myös lapsella ja nuorilla oli mukava joulu Marjatan luona. Iloinen.

Pöytä oli koreana.

Lissu starttaa uutena vuotena dietin. Mässäsi kolme päivää suussa sulavia herkkuja.

Liisa, tuttavallisesti Lissu… kirjoitti just ylioppilaaksi. Hän hakee kouluun… menee siihen kouluun mihin pääsee. Toden näköisesti liiketaloutta lukemaan.

Liisa on jo 19 vuotias, joten äiti ei ole nolo. Enää.

Oton, 15v mielestä äiti on niin nolo, ettei kehtaa kaupassa käydä äidin kanssa.

Viisi vuotiaan mielestä äiti on kaunis rinsessa. Mikä on nolo?

Otto,15v… sai kännykän joululahjaksi. Nuoriso on kännykkä sukupolvea. Joten hän on koko joulupäivän ollut kännykällä.

– Mitä ihmettä sinä teet kännykällä, koko ajan ? Mummo oli kysynyt Otolta, 15v.

-Chattaan Miken kanssa. Mike on Oton bestis.

Kaverit ovat nuorille kaikki kaikessa.

OMG

LOL

🙂

8)

Mummo ei osaa käyttää kännykkää. Hän laittaa silmälasit silmilleen… ihaillessaan Oton joululahjaa. Tuliterä kännykkää.

– Mitäs kieltä tuo tuollainen on? Kysyy mummoö

8)

– Mitä siinä sanotaan?

-Tsillaa granma… vastaa Otto. 15v.

Oton äiti vastaa …

– Nuoret puhuvat nykyisin näin.

Yes
Omg
Nooo
Lol
Aaargh

-Vai niin, vastaa mummo.

– Olen boomeri, vastaa Oton äiti, 42v. Boomeri on siinä nelikymppinen… Vanhus…

– Vai vanhus… mummo nauraa. 42 vuotias on kapaloissa vielä… Vai vielä puumeri… Mummo kysyy ???

– Boo boo boomeri … Ota coolimmin… Otto toteaa…

– No mikäs minä sitten olen, kysyy mummo nauraen… häneltä on kilahtanut 90 vuotta rikki.

Ja mummo jatkaa…

”Se, että meri kuohuu … se että meri pauhaa… niin ja sitten meri sitä… aivan…tyyni meri ei varmasti tee taitavaa purjehtijaa… ei ei … vaan myrsky… elämän myrsky…” mummo selittää Otolle…

…”Sitä ennen hiihdettiin kouluun… hiihdettiin 60 kilometriä… kesät ja talvet… ja ja ja… ylämäkeen hiihdettiin… ja aina vain hiihdettiin”

Otto vastaa…

– Koulussa on liikunta tunnilla pakko hiihtää viis kilsaa… en voi sietää hiihtoa…

Blääh… 🙁

🙁

Sen pituinen se…

Tarinan opetus oli seuraavanlainen… runoni Neilikka sanoin

NEILIKKA

elämä opettaa
ja sinä päätät

mitä opit ja mistä

 ”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu”

ja

”nuoret ovat tulevaisuus ja toivo” 

Runopöytä kuvassa.

Sokerina pohjalla runoni Turkoosi. Ja kaunis runo menee näin… olkaas hyvä.

TURKOOOSI

kun ei ole
enää nuori

on muistot

muistot kullatut kuin
kukkameren
kauneudessa
auringon kultaisissa
säteissä
säteilevät
puistot

mutkitteleva
tie vie puiston luota
kristallisen lähdevesi
lammen luo

kitaran sävelten
kietoutuessa tuuleen

soi
duo

silloin hänen
huuliltaan kaikuu lause

saavu oi, rakkaimman luo

sävelet tuo

sydämein pala

kun mikään ei ole
aivan sama

näillä mailla
silloin vailla

kun

kuluu aika
sirpaloituu taika

näillä
mailla

ei
taida

ukkostaa
salamoida

sillä
parasta
taivasta

maailmasta

hiljaisuudessa
kaikuu
huuto

luo tänään
kauniita muistoja
huomiselle

samassa
hetkessä

rannalla

matkalla
maailmassa

kaiken laidalla

rakastaen

kaukana

mukanaan
koru

turkoosi

soi kitaran
sävelet

oodi

kuluu aika
soi balalaikka

vastarannalta

väliaikaista

sydän vereslihalla

katoavaista
taivaanrannalla

liikekannalla

taitekohdassa

aallonharjalla

tosiasiassa

surusointujansa

vaaleanpunaista
saippuakuplaa

pyhäpuvussansa

pallosalama
saippuakuplassansa

Runoni yhdessä säkeessä totean… ”luo tänään kauniita muistoja huomiselle.” Ja niitä olemme tänä jouluna tehneet, luoneet kauniita muistoja.

Muistoja joulusta 2024.

Tunnelmallista lukumatkaa blogissani runouden.

Suurenmoista, että olet blogissani.

– Runoilijatar

Lukemisiin

25.12.2024
+ 3
Aurinko nousee 10:23
Aurinko laskee 14:12

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

BLOGIA RUNOUDEN SÄVELIN… PITÄÄ RUNOILIJATAR, JOKA ON KIRJOITTANUT MM. RUNOTEOKSEN SÄDEHTIVIÄ LUMIHIUTALEITA, KIMALTELEVIA JÄITÄ. RUNOILIJATAR, JOKA RAKASTAA KAIKKEA KAUNISTA. JOULUA. VIISAITA SANOJA, KISSOJA. AURINGON NOUSUJA, AURINGON LASKUJA. THAI SAPUSKAA. LÄNKKÄRI LEFFOJA. JA PUNAISTA HUULIPUNAA.

OLLEN KIRJASTOJEN, ELOKUVATEATTEREIDEN JA TAIDEGALLERIOIDEN SUUR KULUTTAJA.

Uusin runoteokseni on
Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on
Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään
Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan, että matkailukirjaan (City letters on kirja nimeltään).

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:
Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja…

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:
Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että…

Runotaidenäyttelyn
Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen…
kaikuen aavikon yli.

Tänään blogimerkintäni tarjoaa joulumuisteloitani. Muistelen ihania jouluja ja mahtuu yksi surkea joulukin mukaan vuosien takaa.

Ja kerron sinulle, upea blogini runouden lukija… miten selätin valtavaa ramppikuumettani runon lausuntaan.

Ja sokerina pohjalla tarina, olenhan tarinan kertoja.

Nyt, tänään… vielä sipsutellaan sukkasillaan… hiljaa joulu rauhaan kietoutuneena… kuin huopatossutehtaalla, mutta huomenna koettaa jo Tapanin päivä… ja silloin saa kailottaa, jo, vaikka kuin Kiljusen Herrasväki.

Olettekos upeat blogini runouden lukijat, jo kokeilleet runokaraokea.

Jos ette…

Suosittelen lämpimästi.

Laitanpas tähän blogimerkintääni joulumuisteloita vuosien takaa…

Muistan, kun aikoinaan oli valtavat pakkaset jouluna ja lunta oli paljon. Jäälyhtyjä tehtiin, tämä on kaunis joulu muisto vuosien takaa.

Myös viime aikoina joulut ovat olleet hurmaavia. Pakkasta on vähemmän, jäälyhtyjä ei tehdä, siksi. Mutta on saatu kuin saatukin valkea joulu. Kynttilät eivät luo valoa pimeyteen jäälyhdyssä, vaan ledikynttilät palavat portailla.

Mutta… aivan kaikki joulut eivät ole olleet ihania… Jouluja muistellessani… Yksi ankea joulu muistuu mieleeni nuoruudesta. Olin yksin… Ei edes kissaa… Ja oli kurjaa… vietin jouluaaton töissä… pitkän surkean työvuoron… Oi ei… silloin tunnelmaa kuvasi joululaulun sanat ”hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää…” Runoni sanoin… Onneksi mennyt ei palaa. Tiedän… joulu on hirveää aikaa yksinäisille. Tiedän.

Mutta muistelenpas vielä menneitä jouluja…

Olen joskus kepeästi todennut, että runot ovat tehty luettavaksi ei lausuttavaksi. Tämän lauseen takana on vain se, että olen ramppikuumeinen nainen.

Kävin muutama vuosi sitten… lausumassa runoja vähäosaisille ja jakamassa puuroa joulun tienoilla. 

Jännitin niin kovin, että paperi tärisi kädessäni, eräs vähäosainen totesi siihen, että hienosti meni runon lausunta.

Hän piti runoistani

Tästä sain voimaa.

Näin selätin valtavaa ramppikuumettani esiintymiseen… runon lausuntaan… siis…

Ja nykyisin opettelen runon ulkoa, jos sen lausun. En piiloudu paperin taakse.

Lausumalla, äänensävyllä … saa sisältöä ja – totta vie – tunnetta runoon.

Minusta on suurenmoista, että köyhien ja yksinäisten joulut ovat saaneet julkisuutta.

Ote fiktiivisestä tarinastani KUMMIPOIKA.

Jos olet blogini runouden vanha lukija, tarina on sinulle tuttu. Jos uusi… kirjoitan pätkän tarinastani

”… Ajattelin, että Bond, James, Bond. On saapunut jakamaan nimikirjoituksiaan kulmille. Katsellessani pitkän pitkää jonoa. Mutta ei ei… diakoni siellä jakoi ilmaista hernekeittoa köyhille. Suloisessa tuhansien järvien maassamme.”

Maassamme on leipäjonot.

Leipäjonossa en ole ollut, olen ollut lausumassa runoja… joku vuosi sitten.

Ajattelin, että menisin puuro kauhan varteen, jakamaan puuroa… joku kerta, vapaaehtoiseksi. Jonain muuna ajankohtana kuin jouluna.

Ja joulu 2024… On upea joulu täällä meillä… toivottavasti siellä ruudun toisella puolellakin on ihana joulu.

Joululahjoja oli tänä vuonna runsaasti. Valtavasti

Kissatkin saivat omat joululahjat 🙂

Ja joulupöydän kunkku, kinkku onnistui hyvin.

Rakastan joulua… hurmaavaa aikaa… Joulun rauhallisuutta ja tunnelmallisuutta. Etenkin joulun sisältöä.

Sain joululahjaksi eilen jalkahoitosetin. Täällä on siis uiteltu varpaita ja lakkailtu varpaiden kynsiä… Nyt on pehmoiset jalat.

Minulla on aina välillä valtava mielenkiinto johonkin aiheeseen/asiaan elämässä.

Esimerkiksi olen mm. ollut valtavan kiinnostunut karavaanailusta lomilla ja erä henkisyydestä ja luonnon kauneudesta.

Tällä hetkellä sanon ei kiitos.

Ihmiset muuttuvat, maailma muuttuu…

KIINNOSTUKSEN KOHTEET JA MIELENKIINNON KOHTEET VAIHTUVAT.

Olen ollut esimerkiksi kiinnostunut kuvio hiekkapuhaltamisesta lasiin. Jopa yhteistaidenäyttelyssä oli kuviohiekkapuhaltamaani lasia. 

Tällä hetkellä sanon, ei kiitos.

Tänä jouluna olen laittanut joulua paljon ja suloinen joulu on inspiroinut minua jouluisiin tarinoihin. Joulu on ollut mielenkiintoni kohde. Niin jouluinen menu kuin joululahjojen suunnittelu ja hankkiminen… niin joululaulun sanojen kirjoittaminen kuin jouluisten tarinoiden kertominen… Ja joulun todellisen sanoman ääreen hiljentyminen.

Jo marraskuusta, olet voinut lukea blogistani runouden, jouluisia tarinoitani. Olen tarinan kertoja. Jouluvalmisteluitani on tarjonnut blogini runouden viime aikoina.

Mutta loppiaisena sanotaan, ei kiitos… Ja silloin on tullut aika kerätä joulukoristeet kaappien kätköihin odottamaan ensi joulua.

Tällä teemalla kirjoitan seuraavan tarinani. Pysy blogissani mukana… niin voit lukaista tarinan. Jahka saan sen valmiiksi. Tarinan opetus tulee olemaan siis… Ihmiset muuttuvat, maailma muuttuu…. kiinnostuksen kohteet ja mielenkiinnon kohteet vaihtuvat…

Jääkäämme odottamaan mielenkiinnolla, mikä on seuraava mielenkiintoni kohde. Elämässä.

Hengähdä hetki

ja tee tarinoiden lumottuun

maailmaan retki.

Joulupäivän tarinani, fiktiivinen sellainen:

Olen tarinan kertoja. Ja tarina nimeltään PATAKINNAS menee näin, olkaas hyvä.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt. 

MARIANNE, MARIANNEN POIKA, MARIANNEN POJAN TYTTÖKAVERI LAILA JA LAILAN ÄITI.

Marianne. Hän on jo aikuisten lapsukaisten äiti. Sihteeri ammatiltaan oli, nykyisin eläkkeellä.

Fiksu, eronnut. Uusissa naimisissa, toisella kierroksella. Hyvissä väleissä ex n kanssa.

Mariannella on kaksi lasta, tytär ja poika.

Hänen tyttärensä on fiksu, kuin hänkin on. Ja poika työskentelee Lidlissä.

Mariannen poika on tavannut hiljattain tytön, Lailan. Ikäisensä. 28v. Juhannuksena tapasivat.

Ja nyt jouluna he, poika ja Laila… ovat astuneet astetta syvemmälle suhteeseen. Marianne on kutsuttu joulupäivänä, 25pv joulukuuta, tänään, jouluisille torttu kahveille poikansa anopin luokse. He, Marianne ja pojan anoppi… eivät ole vielä tavanneet, ja eivät siten tunne toisiaan.

Tulevat mummot siis… 

Marianne tekee kaikkensa, että hänestä pidettäisiin. Ja hänestä pidetään. Hän ei vain tiedä tätä, sillä hän on vasta matkalla jouluisille kahveille. Vain sinä tarinani lukija tiedät tämän.

Kuluu pari… kolme… vuotta, kun Mariannesta tulee isoäiti. Marianne ei vain tätä vielä tiedä.

Lapsenlapsia syntyy Mariannelle kuusi, 6, kappaletta. Suurperhe hänen pojallaan on, siis.

Tulevaisuudessa joulun kruunaa lapsien askeleet. Mutta tätä Marianne ei vielä tiedä. Hän on vasta matkalla… poikansa anopin luokse kahville.

Tänä jouluaattona paikalla oli vain aikuisia. Mariannen luona. Marianne ja hänen aikuiset lapsensa.

Lahja vuori riistäytyi tänäkin vuonna käsistä. Lahjoja oli kolme säkillistä … Lahjoja jaettiin…  eilen, jouluaattona. Ikeasta tuli tänä vuonna Mariannen joulupukki. 

Marianne pukeutuu hienosti, ei ilta pukuun, mutta hienosti jouluisille kahveille.

Hänen poikansa on sanonut, että hänen pitää olla fiksusti kahveilla.

Ja Marianne on.

Mariannen pojan anoppi on tosi rento. Mutta pojan sanat kaikuvat Mariannen mielessä, ”ole fiksusti”.

Joten Marianne on fiksusti.

Kahvittelu tulee muistuttamaan työhaastattelua. Ei puutu, kuin Marianne olisi CV nsä lukaissut. Mikä on hyvä… Itse asiassa loistava CV.

Kahvilla Mariannen poika ilmoittaa kihlautumisestaan, Lailan kanssa.

Hän menee vain maistraatissa naimisiin, ei järjestä lainkaan juhlia. Ensi kesänä. Juhannuksen tienoilla. Tätä Marianne ei vielä tiedä. Sillä on vasta joulupäivä 25. joulukuuta. Vain sinä tarinani lukija tiedät tämän.

Ja Marianne on vasta matkalla jouluisille kahveille.

Mukaansa hän on paketoinut joululahjan. Poikansa anopille. Vihreitä marmorikuulia löytyy joululahjasta.

Tällainen on tarinani Marianne.

Laila: Hän on 28 vuotias, Mariannen pojan tyttöystävä. Tuleva kihlattu, vaimo ja lasten äiti, Suur perheen rouva.

Hän on opiskellut yliopistossa. Hänellä on vähän kavereita, mutta äärimmäisen laadukkaita kavereita. Lapsuuden ystäviä ja pari opiskelu kaveria yliopistosta. Joulua hän ei vietä kavereidensa kanssa. Vaan äitinsä kanssa kahdestaan.

Joulupäiväksi on kutsuttu jouluisille torttu kahveille hänen poikakaverinsa äiti ja hänen poikakaverinsa.

Lailan äiti laittoi jouluaattona jouluaterian, kinkkua laatikkoineen… kera rosollin. Nyt hän tarjoaa vain kahvit, ei jouluista ateriaa. Laila ei tahdo syödä porkkanalaatikkoa marraskuun pikkujouluista, Nuutin päivään, siksi. Hän on tänään kokannut… vain ruskeaa kastiketta ja keittänyt perunat. Joulupäivänä, 25. joulukuuta.

Uutena vuotena Laila bilettää poikakaverinsa kanssa. Jouluna ei. Jouluun ei kuulu siideri, ei samppanja. Hän tykkää käydä discoissa. Onhan hän nuori. Poikakaverinsa kanssa. Uusi vuosi on railakas ja iloinen. Samppanjan virratessa suonissa.

Mariannen poika: Hän työskentelee Lidlissä, 28v.

Hänen sisarensa on fiksu, äitinsä on fiksu. Häntä ei voisi kuvailla adjektiivilla fiksu. Tai sivistynyt. Väärä adjektiivi. Miehekäs olisi oikea adjektiivi kuvailemaan häntä ja taidetta ymmärtävä.

Hän on koira ihminen. Koira on hänelle kaikki kaikessa.

Hän peseytyy vain saippualle. Hän on kalju, ja hänellä on parta. Moottoripyörä.

Nuoruudessa, parikymppisenä hänellä on ns. villi kausi.

Onhan tosin vieläkin nuori, 28v.

Mutta hän piti opinnoissa välivuoden ja olut virtasi. Parikymppisenä.

Hän tahtoo asettua aloilleen. Hän ei kaipaa joulua, millainen joulu oli, kun hän oli parikymppinen. Puolituttujen kanssa notkui … väljähtänyttä kaljaa siemaillen hämyisessä pubissa. Ei ystävien, ei kavereiden, vaan puoli tuttujen. Samoin vierähti aika pikkujouluista… uuteen vuoteen, aikoinaan. Parikymppisenä

Hän ei ole alkoholisti, vaan… hän eli huolettoman nuoruus vuoden. Aikoinaan.

Kaikki loppui siihen, kun portsari nakkasi hänet maahan räkälän pihalla. Se oli piste kaikelle hurvattomuudelle. Mitä hän ei tahdo enää elää. EI TOTTA VIE…

Uutena vuotena hän poksauttaa samppanja pullon tyttöystävänsä kanssa. Seuraavan kerran juhannuksena, häidensä kunniaksi. Harvakseltaan ja kohtuudella.

Joulun hän on viettänyt äitinsä kanssa. Marianne, hänen äitinsä… laittoi joulupöydän todella koreaksi, eilen, jouluaattona. Ja lahjoja oli runsaasti. Niitä taisi olla jopa liikaa…

Hän rakastaa tyttöystäväänsä, Lailaa. Mutta ei tiedä vielä, että Laila on hänen elämänsä rakkaus, hänen suurperheen äiti. Vain sinä tarinan lukija, tiedät tämän.

Mariannen poika on kieltänyt Lailaa kertomasta äidilleen, pojan anopille, millainen hän oli parikymppisenä.

Ollutta ja mennyttä.

Hän totta vie tahtoo vakiintua. Salaa hän haaveilee rivitalon pätkästä, kesämökistä. Moottoripyöräänsä hän ei myy. Sillä ajaminen tuo vapauden tunteen. 

Hänet on kutsuttu anoppinsa luokse kahveille. Hänellä on kihlasormus taskussaan. Hän on vasta matkalla jouluisille torttu kahveille. Hän on kunnon poika, ei vain Mariannen mielestä, vaan hän on.

Lailan äiti: Hän on sairaanhoitaja. 19 vuotiaana saanut tyttärensä. Yksinhuoltaja. Hän seuraa TV stä saippua sarjoja, kuten Lemmen viemää. Hän on hyvä äiti tyttärelleen. Hänellä ei ole ystäviä, tuttuja sitäkin enemmän. Hänen lempisukulaisensa on hänen enonsa vaimoineen. Muiden sukulaisten kanssa hän ei ole juurikaan tekemissä. Ei hän riidoissa ole. Etäisiä vain. Hän arvostaa valtavasti enonsa mielipidettä. Jos eno sanoo, että uusin Dingo elokuva mikä pyörii parhaillaan elokuvissa on hyvä… se silloin on Lailan äidin mielestä hyvä. Näkemättä koko leffaa. Niin korkealle hän enoaan arvostaa. Kaiken lisäksi hän on tuntenut enonsa vauvasta asti. Lailan äiti on rento, verkkareihin pukeutuva nainen. Hän ei kärsi psyykkisistä oireista, vaan häneltä on mm. leikattu selkä ja leikkauksen jälkeen hän on ottanut kännykän kouraansa liian aikaisin. Huolestuttaen monia sekavilla teksteillään. Joka tapauksessa, hän parani, mikä tärkeintä. Hän asuu kerrostalossa, kerroksessa kolme. Seinällä hänellä on Lailan vauvakuvia, viisi vuotis kuva. 10 v kuva ja rippikuva. 15 vuotis kuvat. Ja iso ylioppilaskuva. Sekä taulu enostaan, eno hymyilee leveästi taulussa vaimonsa kanssa. Kehystettyjä valokuvia on paljon. Ei maisema aiheisia maalattuja tauluja ole lainkaan seinillä.

Lailan äiti ja Marianne tulevat oikein hyvin toimeen. Tulevat mummit, siis. Heillä on vain sukupolven ero. Marianne sai poikansa 43 vuotiaana ja Lailan äiti Lailan 19 vuotiaana. Mutta mummit ovat haljeta onnesta… ja lapsenlapsia on vielä kuusi, 6, kappaletta.

Ja tarina alkaa se menee tällä kertaa näin.

PATAKINNAS on tarina nimeltään.

– Ota patakintaat. Älä polta kättäsi uunissa, joulutorttuja uunista pois ottaessasi, toteaa Marianne Lailalle, hymyillen.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli: Voit oppia asian tämän tarinan lukemalla. Tai elämässäsi kantapään kautta.

Suosittelen tarinoita lukemalla… oppimista… lämpimästi.

ÄLÄ POLTA KÄTTÄSI KUUMASSA UUNISSA, siis. 

Lukaise blogiani pidemmälle. Tarjolla tarinoita, huikeine tarinan opetuksineen.

Ja mikäs suurenmoisinta, opi häikäisevistä tarinan opetuksista, oi opi…

OLET VALINNUT LÄHES TÄYDELLISEN TAVAN VIETTÄÄ AIKAA JA SE ON LUKEMINEN.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin