8.12.2024.
– 1
Aurinko nousee 10:08
Aurinko laskee 14:10

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Joku on juuri herännyt, huomenta… toinen nauttii marmeladileipää, aamiaiskahvin kera, hei sinulle, kolmas on tullut juuri töistä, hei vain… oletpa sitten astunut mistä vain blogiini runouden sävelin… Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla, runoudella.

Sädehtivää Jean Sibeliuksen päivää.

8. joulukuuta 1865 – 20. syyskuuta 1957
Hän oli säveltäjä.
Vanhemmat Christian Gustaf Sibelius ja Maria Charlotta Sibelius (o.s. Borg)
Puoliso Aino Sibelius
Lapset Ruth Snellman ja Heidi Blomstedt
Tyylilaji oli kansallisromantiikka, piano, viulu.

Hän oli suomalainen myöhäisromantiikan taidemusiikin säveltäjä. Hänen kansallisromanttinen musiikkinsa oli tärkeässä osassa Suomen kansallisen identiteetin muodostumisessa. Sibelius on kansainvälisesti tunnetuin ja esitetyin suomalainen säveltäjä.

Kenties suloisten tuhansien järvien maan kuuluisin henkilö?

Sibeliuksen keskeisimmät teokset ovat hänen seitsemän sinfoniaansa. Sinfonioiden lisäksi hänen tunnetuimmat teoksensa ovat viulukonsertto sekä orkesteriteokset Finlandia, Karelia-sarja, Tuonelan joutsen ja Valse triste. Noin muutaman mainitakseni.

Johan Julius Christian ”Jean” Sibelius syntyi 8. joulukuuta 1865 Hämeenlinnassa. Hänen isänsä oli Hämeenlinnan kaupunginlääkäri Christian Gustaf Sibelius. Hän kuoli lavantautiin heinäkuussa 1868 Sibeliuksen ollessa kaksivuotias. Hänen äitinsä oli Pyhäjoen rovastin tytär Maria Charlotta (o.s. Borg). Sibeliuksella oli vanhempi sisar Linda Maria (1863–1932) ja nuorempi veli Christian Sibelius (1869–1922).

Sibeliuksen koti oli ruotsinkielinen.

Sibelius aloitti pianotunnit 7-vuotiaana tätinsä opastuksella. Viululle ja sellolle noin vuonna 1881 sävelletty impressiotyyppinen ”Vesipisaroita” on hänen ensimmäisiä sävellyksiään.

Sibeliuksesta tuli kaksikielinen.

Päästyään ylioppilaaksi Sibelius aloitti lakimiehen opinnot. Opinnot keskeytyivät heti ensimmäisen vuoden jälkeen.

Sibelius opiskeli musiikkia Sibelius-Akatemiassa.

Sibelius teki lähes sata sävellystä, ja häntä alettiin jo luonnehtia musiikkineroksi.

Jatko-opintoja Sibelius suoritti.

Akseli Gallen-Kallela, Sibelius, 1894. On huikea maalaus. Oletkos nähnyt maalauksen, upea blogini runouden lukija?

Keväällä 1908 Sibeliuksella havaittiin kurkkukasvain.

Hän oli myös masennukseen taipuvainen. Ja masennusvuosien mestariteoksia on lukuisia.

Sibeliuksen teosten Yhdysvalloissa saama vastaanotto oli voimakkaan myönteinen, ja kaikki hänen johtamansa konsertit olivat loppuunmyytyjä.

Kysyttiin suosikkisäveltäjää Yhdysvalloissa, Sibelius oli ensimmäisellä sijalla. Tällainen tunnustus säveltäjän vielä eläessä on länsimaisen taidemusiikin historiassa poikkeuksellinen.

Hän sai siis arvostusta myös eläessään.

Yleensähän, kun multaa nakataan arkulle, taidetta vasta arvostetaan.

Sibelius kuoli aivoverenvuotoon Ainolassa 20. syyskuuta 1957 ollessaan 91-vuotias.

Hän eli pitkän elämän.

Sibeliuksen musiikillinen tyyli muuttui hänen uransa aikana.

Kullervo on viisiosainen Kalevala-aiheinen suurimuotoinen sävelruno, jota kutsutaan myös Kullervo-sinfoniaksi. Se on sävelletty orkesterille, mieskuorolle, sopraanolle ja baritonille.

Hän on saanut huomion osoituksia, niin postimerkissä kuin rahassa. Vuonna 2015 laskettiin liikkeelle kahden euron erikoisraha Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlan kunniaksi. Nora Tapperin suunnittelemassa kahden euron kolikon kansallisessa puolessa on kuvattuna Ainolan tähtitaivasta ja mäntyjä.

8. joulukuuta 1945: Jean Sibelius 80 vuotta (viisi markkaa)

Sibeliuksen mukaan on nimetty… Sibeliuksenkatu muun muassa Helsingissä, Hämeenlinnassa, Järvenpäässä, Keravalla, Lahdessa, Loviisassa ja Turussa.

Blogissani edetään runouden sulo soinnuin.
Olenhan runoilijatar. Mm. Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä, runokirjan kirjoittanut nainen.

Kuulumisiani on blogissani runouden harvoin, jos koskaan. Blogini ei ole päiväkirja, vaan puhdas taidekanava.
Mutta mitäs Bond… James Bond sanoikaan…
Never say never…

On siis kuulumisteni aika.

Mitäs teille upeat blogini runouden lukijat kuuluu? Minulle kiitos hyvää. Mukavaa arkea porskuttelen.

PIKKUJOULUTERVEISET URJANLINNASTA.

Suomen sievin helmi URJANLINNA!

Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Urjanlinna on matkakohteena ylittämätön.

Alueella on tarjolla monenlaisia vapaa-ajan aktiviteetteja, caravan-, mökki- ja telttamajoitusta sekä tietenkin maankuulu Urjanlinnan tanssipaikka.

Oikeastaan kesäpaikka… pehmeät hiekkarannat ja puhdas järvivesi. Urjanlinnassa kesäpäivät sujuvat hymyssä suin.

Tarjolla on esimerkiksi samoilu- ja lenkkeilyreittejä, kaksi puhdasvetistä ja hiekkapohjaista uimarantaa sekä kuulut kalavedet, joista voi napata saaliiksi lohia ja järvitaimenia.

Vaihtoehtoisesti voi tietenkin vain nauttia ympäristöstä ja suloisessa hiljaisuudessa.

Lentopallokenttä ja 18-reikäinen frisbeegolfrata. Tarjoaa Urjanlinna.

Oikeastaan siis kesäpaikka.

Mutta nyt on jo joulukuu. Helteiset kesäpäivät ovat muisto vain.

Vietimme pikkujouluja Urjanlinnassa.

Mökkeillen.

On laadukkaita mökkejä, häikäisevän upeita mökkejä ja vaatimattomampia majoituksia.

Mökkimme oli ihan viihtyisä.

Kaiken kruunasi ympäröivä luonto, sädehtivän kaunis sellainen.

Tanssin ystävien paikka.
Ja tämä runoilijatar rakastaa tanssia.
Urjanlinnassa on tanssilava.

Ja karaokeakin.

 Ja sauna lämpesi.

Hauskat pikkujoulut oli.

Kaipaatko helppoa ja suussa sulavaa reseptiä.
Tämän päivän blogimerkintäni tämän tarjoaa

SUOLAINEN PIIRAKKA

Leivoin suolaista, suussa sulavaa… piirakkaa mökissä.

Taikina
3 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
125 g voita. huom… voita, ei margariinia
2 rkl kylmää vettä.

Sekoita ainekset.

Esipaista taikinaa kymmenen, 10, minuuttia. 200 asteessa.

Tee täyte.

Jos tahdot jauheliha-kinkku täytteen, laita sitä. Jos tahdot kasvis vaihtoehdon. Laita sitä.

Minä tein suussa sulavan pekonipiiraan.

Esipaista pekoni, vain kuullota, ei valmiiksi. Uunissa paistuu loput.

Täyte:
1 hienonnettu sipuli
1 rkl voita
150 g silpottua pekonia
3 dl ruokakermaa HUOM! Ruokakermoissa on makuja, minä laitoin chilin makuista ruokakermaa.
3 kanan munaa
mustapippuria
Ja vain hyppysellinen suolaa, pekonissa on suolaa, siksi.

Alimmaiseksi pekoni.
Sitten juusto.
Ja päälle kaadat seos.

Huom! Juusto alle, jos laitat sen päälle, juusto palaa.

200 astetta. 25 minuuttia.

Suussa sulavaa.

Ja, oi, niin ihanan helppoa.

Bon apettit.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

4.12.2024
– 5
Aurinko nousee 9:57
Aurinko laskee 14:18

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Olen tarinan kertoja.

On tarinan aika. Ja fiktiivinen tarina menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä…

KIRJOJA NOTKUVA KIRJAHYLLY
on tarina nimeltään

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.
Pirjo: Nelikymppinen opiskelija. Verkko opinnot. Ja trendikahvilan myyjä.
Kaksoset: Pirjon lapsukaiset, parikymppiset opiskelijattaret. 
Pirjon äiti: Fiksu, sivistynyt ja hyväsydäminen nainen.
Jaakko: Kuusikymppinen, teurastamolla elämän työnsä tehnyt melankolikko.
Jaakon iso sisko: Hän on jo mummo, naimisissa, ompelua harrastava nainen. Hän ompelee etenkin tilkkuja. Tilkuista kokoaa kasseja. Hän on hyvä kokki. Ei ammatiltaan, vaan muuten vain. Joulu kinkun tosin paistaa hänen miehensä.

Olipa kerran…

Joo… kyllä, kyllä… aloitan tarinani vanhoilla kunnon sanoilla…

Olipa kerran… Mies, Jaakko nimeltään, huhtikuussa hänelle kilahtaa mittariin huikeat 63 vee, eläkkeellä, työuransa teurastamossa tehnyt, melankolikko.

Hän rakastaa huhtikuuta, kevättä, silloin luonto heräilee eloon, että hän vihaa tammi… helmikuun pakkasia.

”Voi hiihdellä ja lasketella”, tuumi Jaakon sisko hänelle.

”Ja vielä hiihdellä, mittari näyttää miinusta ja vielä kolmeakymmentäkahta, -32, Jaakko murisee… Jääpuikot vain roikkuvat korvista ja mitään ei voi tehdä, kun on niin kylmä.”

Pitäisiköhän ottaa äkkilähtö Teneriffalle viikoksi, kahdeksi, tuumii Jaakko.

Hän on eläkkeellä, hänellä on aikaa.

Työuransa hän teki teurastamolla, lihansyöjä, rakastaa paksuja pihvejä…

Hänellä on valtavan iso kirjahylly, joka notkuu kirjoja. Hän on joskus 80 luvulla kuulunut kirjakerhoon, tämän johdosta. Eroaminen kirjakerhosta, oli tehty niin vaikeaksi, että kirjahylly täyttyi.

Nahkasohva on kulunut, 80 luvun tyyliä sekin.

Ei antiikkia, vaan kulunutta, elämää nähnyttä pintaa, kuin tarinan mieskin on.

Hän polttelee sikareitta, aikoo lopettaa, mutta hän polttelee sikareitaan.
Parvekkeella tosin, ei sisällä.

Hän uskoo huomiseen, tulevaisuus on syy jatkaa.

Hän on kompastellut elämänsä taipaleella, mutta myös noussut ylös. Hän on ottanut takapakkia, mutta myös harppaavia askeleita. Hän on vienyt tassua toisen tossun eteen elämän hiihtoladuilla, elämän mutkaisilla kaduilla, sinnikkäästi, vaikka melankolikko onkin.

Hän syö maksalaatikkoa ja valmisruokia, ei osaa kokata.

Ja omistaa yhden nuhruisen kravatin. Harvoin hän sitä pitää.

Hänen äitinsä oli yksinhuoltaja, edesmennyt hän on jo. Hankala luonne oli. Hänen äitinsä vihasi hänen isäänsä, eronnut kun oli. Ehkä hän vihasi syystä Jaakon isää. Monesti viha ansaitaan. Harvoin sitä mukava ihminen on vihattu.

Hän on kasvanut vihan keskellä.

Mies on melankoliaan taipuvainen, vaikka hän uskoo huomiseen, tulevaisuus on syy jatkaa.

Hänellä on sisko, iso sisko, joka vierailee silloin tällöin hänen luonaan. Sisko tuulettaa samalla matotkin, totta vie hän saisi itsekin mattonsa tuuletettua.

Parrakas mies, käy trendikahvilassa, kahvilla.

Hän ei sovi trendikahvilan sisustukseen, nuhruisen takkinsa kanssa, mutta kahvilan tiskin takana hänelle hymyilee sädehtivää hymyään nelikymppinen Pirjo, hymy lie syy kahvilassa ramppaamiselle.

Kahvilassa on tarjolla kasvispasteijoita, näitä Jaakko ei osta. Hän juo cappuccinonsa meetvurstisämpylän kera. Tai sittenkin poropiiraan, miksi ei kinkkusämpylänkin kera? Hän miettii kauan, ja päätyy poropiiraaseen. Jonoa kertyy hänen taakseen, mutta Pirjo hymyilee kauniisti ja hän saa arvokasta aikaa hymyn kohteen kanssa.

Pirjo työskentelee osa-aikaisena trendikahvilassa, hän lähti nelikymppisenä vielä kouluun. Etäopiskelee.

Hän viihtyy trendikahvilan tiskin takana, tämä ei ole syy opintoihin, vaan mielenkiinto opintojen alaa kohtaan. Hän lukee maantiedettä.

Pirjo on kävelevä navigaattori. Hän tietää missä päin Suomea sijaitsee Kaskinen, pienin kaupunki. Kaskinen sijaitsee Pohojanmaalla, länsirannikolla…. Tai missä päin Afrikkaa sijaitsee Lagos… se sijaitsee Nigeriassa, ja on Nigerian suurin kaupunki…. mutta opinnot eivät ole vain karttojen lukemista, vaan laajat opinnot.

Tulevaisuudessa hän työskentelee maantiedon opettajana ja keittelee myös trendikahvilassa kahvia.

Mount Everest ei ole maailman korkein vuori, eikö korkein vuori ole Ecuadorissa oleva sammunut tulivuori Chimborazo ? Pirjo miettii. Kun vuoren korkeus mitataan merenpinnasta, on Everest edelleen kaikkein korkein… riippuu mistä mittaa. Jos mittaa keskipisteestä… Tällaista rataa Pirjon ajatukset kulkevat.

Hän miettii suurimman osan ajastaan geomediaa.

(Paikkatieto on geomediaa).

Hän on nelikymppinen, ei erityisemmin hyvin säilynyt, joten Jaakko luulee Pirjoa jo viidenkymmenen kieppeillä olevaksi.

Pirjo on eronnut, hänellä on kaksoset, parikymppiset tytöt, jo maailmalle muuttaneet. Arvokkain asia hänen elämässään.

Ex:n kanssa he ovat hyviä ystäviä, mutta jos ex alkaa haikailemaan Pirjon perään, tämä aiheuttaa riitaa. Mutta ex on hänen paras ystävänsä. Ihmiset voivat erota ystävinä, aivan hyvin.

Tv:stä hän seuraa saippuaoopperaa.

Ja vapaa aikansakin hän käyttää maantieteellisten kirjojen lukemiseen.

Hän lukee paljon, paljon…

Hänen äitinsä, on kuusissakymmenissä oleva rouva. Rouva odottelee eläkepäiviään. Hänellä on hyvä äiti. Ja perhe on Pirjolle tärkeä.

Pirjo on elänyt suht onnellisen elämän. Hyvät lähtökohdat elämään on tarjonnut hyvä äiti. Lataamot notkuvat ihmisiä, joiden äiti on heidät hylännyt, tai hirret roikkuvat ihmisiä, jotka ovat ankeista lähtökohdista lähtöisin.

Elämä on kohdellut häntä suht hyvin.

Pirjo on syntynyt Suomeen, ei nälänhädän keskelle.

Ja hän omistaa perinteisen positiivisen asenteen, hänen lasi on puolitäysi, ei puolillaan… tai puoli tyhjä… tai hän ei ajattele, että onpas ruma lasi, kuin kriitikko ajattelee…

Hän näkee asioiden valoisat puolet, hän on enemmän kuin realisti, ripauksen optimismiin kallellaan.

Pakkasestakin hän löytää hyvät puolet… kuinka ihanaa, voi tuulettaa matot, täydellinen sää mattojen tuuletukselle.

Ja mikä parasta, hän keittelee todella hyvät kahvit…

Hän on käynyt kurssin… josta päällimmäisenä jäi mieleen ”hymyile, asiakas on aina oikeassa.” Ja Pirjohan hymyilee, niin että vain hampaat vilkkuvat. Oikean yläreunan takimmainen hammas näyttää olevan ehjä.

Pirjo on todellinen romantikko. Hän rakastaa kaikkea romanttista, ruusuja, kynttilän valoa, hempeilyä, tangoa…

Hän on huomannut Jaakon, vakio asiakas kahvilassa, ja muistaa hänet, kyllä.

Mukavan oloinen mies, Pirjon mielestä.

Se saako parrakas mies (Jaakko) ja Pirjo toisensa, sitä ei tämä tarina kerro, sen tämä tarina tosin kertoo, että hänellä on valtavan iso kirjahylly, joka notkuu kirjoja. Ja Pirjo rakastaa lukemista, kirjojen avaavaa maailmaa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Tulevaisuus on syy jatkaa.

Loppusanat tarinaan:

Millaisen joulun viettää Pirjo?

Oikein mukavan, rauhallisen ja tunnelmallisen. Pirjo laittaa paljon joulua tapansa mukaan. Joulupöydässä ovat rakkaimmat. Hänen kaksoistyttäret ja äiti. 

Kaksoistyttäret opiskelevat kampaajiksi. Joten mummilla on kutrit kauniisti käherretty.

Hiukset hyvin, kaikki hyvin.

Mummi on ostanut lahjoja runsaasti. Niin tuoksuja, kuin meikkejä, kuin kaikkea trendikästä. Onhan Pirjo trendikahvilasta. Ja oi, niin trendikäs ja muodikas.

Kynttilät palavat tunnelmaa luoden. 

Joulu on häikäisevä. Upea. Pirjolla. Lahjavuori on tänä vuonna tarjolla.

Ja millaisen joulun Jaakko viettää.

Jaakon sisko käy tekemässä Jaakolle joulusiivouksen. 

-Tervetuloa meille joulun viettoon. Sisko kutsuu Jaakon luokseen.

Aaton melankolinen Jaakko viettää yksin. Hän masentuu. Hän odottaa kovin, että trendikahvila avautuu taas joulupyhien jälkeen. Pari kyyneltä vierii jopa hänen poskelleen, hänen popsiessaan mikrossa lämmitettyä maksalaatikkoa. Jouluaattona, yksinäisyyteen kietoutuneena.

Joulupäivänä hän menee sisarensa luokse joululounaalle. Ei hän aattona viitsinyt tuppautua. Siskon mies on paistanut suussa sulavan kinkun. Ja sitä Jaakko syö paljon. Lanttu laatikon hän jättää väliin.

Lahjaksi Jaakko vie sisarelleen, suklaarasian. Ja lapsille leluja. Siskon mies saa tohvelit.

-Joulupukki kruunasi eilisen jouluaaton. Jaakon sisar toteaa Jaakolle. Hän on jo mummo. 4 ja 7 vuotiaiden lasten, rakastava ja herttainen mummo.

Koska paikalla on lapsia ja joulu on lasten juhla, lounaalla ei nautita viiniä. Ei snapseja.

Snapsit Jaakko nauttii uutena vuotena. Yksin.

Ja niin koettaa tammikuu. Ja trendikahvila avaa ovensa joulupyhien jälkeen.

Ja sinne astelee Jaakko.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin