Tämä tarina ei kerro edes sitä, että Meerin joukkue voittaa…
Olen tarinan kertoja… on fiktiivisen tarinan aika.
PESÄPALLO on tarina nimeltään.
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö: Hän on Meeri, ystävällinen, sydämellinen nainen. Buldogin ylpeä omistaja.
Ja tarina alkaa…
Olen menossa uuden harrastuksen pariin. Olen äärimmäisen innoissani, motivoitunut jopa haltioissani uudesta harrastuksesta. Tahdon menestyä harrastukseni parissa.
Ja on esittäytymiskierros, ensimmäisessä tapaamisessa.
Mitä tahdon kertoa itsestäni harrastuskavereilleni. Tuumii Meeri.
Ikäni, se on vain numeroita, miettii Meeri, 41v. Iän hän jättää kertomatta.
CV:n. Lukio, ammattikorkea ja pari kurssia. Ei, ei. Liian virallista. Aivan liian virallista, kuin työhaastattelussa.
Huumorisävytteinen esiintyminen, ei ei. En ole komedianne.
Mitä tahdon, että ihmiset tietävät minusta. He ovat kaikki tuntemattomia, kohtaan heidät ensimmäisen kerran.
Käyn ev. lut kirkossa ja helluntai seurakunnassa. Rakastan gospelia. Mustien laulamaa. En tahdo olla liian syvällinen, en. Olen pesäpallo kentällä, en kirkossa. En.
Naimaton, naimisissa, eronnut, leski? Naimisissa. Toisella kierroksella. Ensimmäinen kierros, oli hetkellinen mielenhäiriö. Jos voisin matkustaa aikakoneella, muuttaisin päivän, kun tapasin ex:n… etten tapaa häntä lainkaan. Onnellisesti, olen nykyisin naimisissa. Olen nähnyt niin paljon onnettomia rakkaustarinoita, särkyneitä sydämiä, katkeruutta, että tahdoin onnellisen avioliiton. Kuin Lumikki ja prinssi, vaikkapas. Ja tällaisen nappasin. Juuri oli hääpäivä, 10 vuotis sellainen. Suuri rakkaustarina… En en. Tällaista en kerro.
Perhe. Lapsia kaksi, poikia. Ei ei, en kerro tällaista.
Lemmikki: Buldoggi. Ei ei… En kerro, edes että hän on napannut pystin koiranäyttelyssä.
Mitä ihmettä kerron itsestäni ensimmäisellä kerralla. On esiintymiskierros. Ja kukaan ei tiedä minusta mitään.
Elämän lähtökohdat: Ankeat. Yksin huoltaja äiti, on kuollut kauan sitten. Äitini sisar on niin hankala, etten voi olla tekemisissä. En ole siis sukuihminen… Ei ei. Tällaista en kerro.
Mitä esiintymiskierroksella kerrotaan itsestään. Meeri pohtii kuumeisesti.
Pidän orkideoista, ruusuista jopa kaktuksista. Kesäisin, vapaa aikani kitken kukkapenkkejä, niin mökillä kuin kotipihallakin. Ei ei ei.
Paras elokuva on Titanic, mielestäni. Ei ei.
Silloin tällöin, noin kerran kuussa, tai kahdessa, harvemmin siis… nautin muutaman siiderin ja käyn tanssimassa. Ei ei ei… En ole menossa tanssitunnille, vaan pesäpallo kentälle.
Olen hyvä leipomaan… Vietin lokakuussa ollutta korvapuusti päivää, jopa… Ei…
Lisätiedot tarinaan: Korvapuustipäivä 4.lokakuuta.
Päivä on omistettu korvapuustille kaikissa muodoissaan. Yhdelle paras korvapuusti on pieni, toiselle suuri. Yksi leipoo puustin maut kääretortun muotoon, toinen kieputtaa pullat solmuiksi. Ja tarina jatkuu…
Entä sairaskertomus: Nilkka leikattu, migreeni, gluteeniton ruokavalio… ei ei… totta vie ei…
Mitäs siis kerron esiintymiskierroksella.
Tahdon, että harrastus kaverit pitävät minusta.
Ja niin koetti Meerin esittäytyminen.
– Hei, Olen Meeri. Olen innoissani, motivoitunut jopa haltioissani tästä harrastuksesta. Tahdon myös menestyä tämän harrastukseni parissa.
Muuta hän ei kerro.
Meeri on jokeripelaaja.
Jokeripelaaja pelaa vain sisävuoroissa. Jokereita on joukkueessa korkeintaan kolme. Jokaista jokeripelaajaa voi käyttää kerran sisävuoron aikana, missä tahansa kohtaa lyöntijärjestystä. Eikä hän vie kenenkään lyöntivuoroa. Jokeri voi olla joukkueen pelitavasta riippuen etenijä, vaihtaja tai kotiuttaja.
Meeri on kotiuttaja.
Hän ei ole etenijä… hän ei ole vaihtaja… mutta kotiuttaja. Sen hän osaa.
Hän ei lyö pesäpallossa takalaitonta, vaan piiitkäälle. Ja varma juoksu.
Mutta tämä tarina ei kerro pesäpallosta. Tämä tarina ei kerro edes sitä, että Meerin joukkue voittaa.
Tämä kertoo esiintymiskierroksesta.
Meeri mietti kovin, mitä hän tahtoo, että ihmiset, joita hän ei tunne, joiden hän toivoo itsestään pitävät, hänestä tietävät.
Sen pituinen se.
Hei sinne ruudun toiselle puolelle. Olet astunut blogiini Runouden sävelin. Lämpimästi tervetuloa.
7.10.2024
+ 2
Aurinko nousee 7:45
Aurinko laskee 18:26
Runouttani ja tarinoita lukiessa, ei voi tutustua minuun, runoilijattareen, sillä kirjoitustyylini on puhdas fiktio. Mutta… eihän se olekaan runouden tarkoitus – runoilijattareen tutustuminen – runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.
Millainen runoilijatar siis löytyy fiktiivisen tekstin takaa?
Mietin hieman kuin tarinani Meeri. Mitä tahdon ihmisten, jotka eivät minua tunne, minusta tietävän.
Hei kaikki uudet ja vanhat blogini Runouden sävelin lukijani.
Jos olet uusi lukijani blogissani runouden.
NIIN PIKAINEN ESITTÄYTYMINEN. OLEN SIIS RUNOILIJATAR VIRPI.
Suurenmoista, että eksyit blogiini Runouden sävelin.
Olen kirjoittanut mm. runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.
Asustelen Pohojois-Pohojanmaalla. Äärimmäisen kaunista seutua. Sädehtivän upeaa meren rantaa.
Helsingistä… olen lakeuksille saapunut… Tasaista on… Niin tasaista, että talvisin saa suksisauvoilla työntää vauhtia suksille alamäessä.
Olen jonkin verran nähnyt maailmaa… Rakastan matkustelua… Olen käynyt mm. Lontoossa. Riikassa. Espanjassa jne… Tukholma on kaunis kaupunki.
Ennen kaikkea rakastan pientä, idyllistä koti kaupunkiani Pohojois-Pohojanmaalla.
Olen siis asunut usealla paikkakunnalla (töiden ja opintojen perässä). Ennen kuin Pohojanmaa vei sydämeni.
Tänne jäin, tänne juurruin ja tänne liimaannuin. Pidän Pohojalaisesta luonteesta. Ja kauniista merestä. Luonnosta. Ja rauhallisuudesta.
Ja millainen on Pohojalainen luonne. Tällainen…
Pohojaaalaaset ovat tarmokkaita, urhoollisia, tulisia. He ovat taitavia käsitöissä. Pohojalaisia pidetään usein suorasukaisina ja rehellisinä.
Kun oli korona oli turva väli. Pohojanmaalla ei muuttunut mikäään. Turva väli on… Tai ns. hajurako.
Hän tietää, miten asiat ovat. Muilla on mielipiteitä, pohjalaisella tietoa.
Pohojalaasella on terve itsetunto.
Pohjalainen on rehti ja suorapuheinen.
Jos tuttava hankkii uuden auton. Pohojalaanen ostaa hienomman.
Moon täs. Pohojalaanen kääntää heikkoudet voitoksi Ote runostani ”herkkyytesi on voimasi.”
Periksi ei anneta.Kun pohjalainen puhuu, hän puhuu asiaa. Hyvää yritetähän, mutta priimaa pakkaa tulemahan.
Mikäs ny o, ku ei aharista.
Hän kokeilee juuri sitä, mitä muut eivät – eikä mieti, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän tanssii, vaikka kansantansseja, mitä muut eivät.
Komiat pärjää aina!
Tällainen on pohojalaanen. Luonne.
Olen käsityö ihminen. Anna minulle lankasotku. Taion siitä jotain sädehtivän upeata. Minulta käy näppärästi, niin pullan letitys kuin kutominenkin.
Runoista tahdon, että minut tunnetaan.
Kirjastossa.
Runopöytä
Olen kirjoittanut mm. runoteoksen Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.
Tiedätkin tämän, jos olet blogini vanha lukija.
Tänään tarjolla blogissani runouden, kaunis runoni HALTIOIDEN MAASSA. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.
Haltioiden maassa
kello helisi hänen kaulassaan
kimallellen auringon
säteiden valossa
hänet ympäröi
juovuttava
taian omainen tuoksu
kuun loistossa
tähtisateessa
matkalla vuoren huipulle
hehkuen kalpeaa valoa
kimallellen sumupilveä
taivas
pensaat
tie
näyttivät kultaisilta
kaikki luodutkin
vaikuttivat kultaisilta
haltioiden maassa
löytöretkellä vuorenhuipulle
etsien kadonnutta
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin.
