21.9.2024
+ 10
Aurinko nousee 6:56
Aurinko laskee 19:26
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Syyspäiväntasaus
Kesä loppuu ja syksy alkaa. Sunnuntaina yö ja päivä ovat yhtä pitkät.
Sienien ja marjojen aikaa. Heijastimien aikaa. Illat pimenevät.
Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko siirtyy pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Siis huomenna.
Aurinko on silloin zeniitissä päiväntasaajalla (Zeniitti tarkoittaa taivaan ylintä pistettä eli kohtaa suoraan katsojan pään yläpuolella).
Syyspäiväntasaus on päivä, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla kesä loppuu ja syksy alkaa.
2024 syyspäiväntasaus on 22. syyskuuta.
Syyspäiväntasaus hyvästelee kesän. Sunnuntai enteilee syksyä ja talvea. Yksi neljän, 4, vuodenajan kulmakivistä. Syksy kestää talvipäivänseisaukseen, joka on 21. joulukuuta. Talvi puolestaan loppuu kevätpäiväntasaukseen, jonka jälkeen kevät jatkuu kesäpäivänseisaukseen.
Syksy on pimenevien iltojen, tunnelmavalojen, kynttilän loimun. Teen tai kaakaon aikaa. Villasukkien aikaa. Ja ennen kaikkea sädehtivän kauniin ruskan aikaa.
Syksyn alussa omenapuut tuottavat satoa. Omenapiirakkaa kera teen. Siitä on syksy tehty.
Jotkin syyskesän kukat kukkivat puutarhoissa, kuten daaliat, syysleimut, syysmaksaruohot ja syyshortensiat.
Pähkinäpensaat saavat terhonsa ja pähkinänsä kypsiksi syyskuulla.
Paras sienestysaika on elokuun lopulta syyskuun lopulle.
Muodissa syksyllä: Leopardi kuosi, veistokselliset neuleet, nahkavaatteet.
Syksyn edetessä sadepäivien määrä kasvaa ja yhä useampi päivä on, oi niin, harmaa. Puut tiputtavat lehtensä… kukat kuihtuvat…
Syys – lintujen – muutto on komeaa seurattavaa.
Peippo on päivämuuttaja. Esimerkiksi pajulinnut muuttavat yöllä.
Syyskuussa muuttavat myös muun muassa kyyhkyt ja mehiläishaukat.
Syys–lokakuun taite on syysmuuton juhlaa, sillä peippojen muutto jatkuu ja myös kurjet, petolinnut ja hanhet ovat liikkeellä.
Paikkalinnut jäävät talveksi Suomeen. Tällaisia lintuja ovat mm. harakka, varpunen ja kesykyyhky.
Rastaat ja kurjet muuttavat suurina parvina etelään.
Blogissa runouden, runoilijatar, pitää sulkakynänsä terävänä. Raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sointujen
Te lukijat olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella. Olette kokeneet Mauritiuksen turkoosin meren lumon ja piipahtaneet mm. Goalla.
Miksi… Siksi…
Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin…
Olette sukeltaneet tarinoihin…
Tarinassani tik tak tik tak… suunnataan Goalle…
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa… ja se on lukeminen.
Tunnelmallisia lukuhetkiä, runouteni sädehtivässä maailmassa.
Piirrustus.
Olen tarinan kertoja… on tarina aika…
Sijoitan tarinani kahdenkymmen vuoden päähän. Tulevaisuuteen… Kun suomalaisia on vain 3 miljoonaa. Ulkomaalaisia Suomessa asuvia henkilöitä 2 miljoonaa. Sillä suomalaiset eivät tee enää lapsia (Päivän polttava puheenaihe on seuraavanlainen: suomalaiset vanhenevat. Nuoret eivät tee lapsia. Syntyvyys on Suomessa matalalla, siis. Ja takaisin tarinaan). Ja koska kansa vanhenee… Robotin pitämä tuolijumppa ikä ihmisille on loppuun myyty.
Luonto on saastuneempi. Saasteita saasteiden päällä. Pahin lama voitettu. Velkaa on siis suloisella tuhansien järvien maallamme vähemmän.
Muodissa on todella moderni muovi asun materiaalina. Kaupassa on itsepalvelukassat. Ja kaikki on mennyt nettiin. Sairaalan info pistekin. Kirjastossa ei ole enää kirjaston työntekijää, vaan vain lainausautomaatti. Tosin suurin osa kirjoista on e kirjoja, joten kirjastoon ei tarvitse edes mennä.
Eniten on mennyt eteen päin lääketiede. Lääketiede on ottanut huimia harppauksia.
Ja mikä on säilynyt. No… virkkuukoukku. Se on säilynyt muuttumattomana läpi historian.
Suomi on todella kansainvälinen. Kiinalaisia ravintoloita. Ruotsalaisia partureita. Ranskalaisia kauneushoitoloita… Tunisialaisia autokorjaamoja jne jne… Todella kansainvälinen.
Ja mitäs silloin kuuluu Matildalle… Se selviää vain tarinani lukemalla.
Kylänraitti …
on tarina nimeltään…
Ja pitäähän minun esitellä tarinan henkilö: Hän on Matilda, 36. Brunette.
Tampereella syntynyt. Opintojen perässä Lontooseen muuttanut.
Hän on hiljainen.
Ripauksen tosikko. Hän ei katso komedioita. Hän pitää niitä mauttomina ja huonosti tehtyinä.
Hänellä on lakatut pitkät kynnet. Ja kaunis virtuaalinen takka ja maalaus, meri aiheinen.
Hän on hiljattain eronnut miehestään. He olivat kihloissa. Kasvoivat erilleen ja heillä oli eri uskonto. Matilda on kristitty, mutta se ei erottanut heitä. Eniten heitä erotti huumori. Mies oli todellinen huumori mies. Matildan mielestä siis pelkkä vitsi. Mutta kyllä Matilda miestään rakasti. Ja siksi ero oli niin katkera.
Muotitietoinen lady… muovikuosiin pukeutunut. Mikä on muodissa parhaillaan.
Hän on käynyt nettiterapiassa. Virtuaalisessa.
Hän syntyi yksinhuoltaja äidin perheeseen. Ennestään äidillä oli tytär. Matildalla on siis isosisko. He eivät ole läheisiä siskonsa kanssa. Sisko asuu Ruotsissa. Tukholmassa. Äiti on hänen paras ystävänsä. Isänsä kanssa ei ole tekemisissä.
Ajat ovat muuttuneet kovin… on paljon uusio perheitä. Ehjiä perheitä tuskin onkaan, enää.
Matildan äidillä on koira. Koiralla on älypanta ja se on koulutettu kävelemään sama lenkki päivittäin aamusta yksin. Iltapäivällä Matildan äiti ulkoiluttaa koiraa. Hän tykkää raittiista ilmasta.
Matildalla on kauniit korkeat poskipäät. Hän on käynyt laser kauneushoidossa poskipäille. Tämä on uusi menetelmä, korostamaan kauneutta ja vasta hiljattain kehitelty.
Matilda muuttaa Lontoon ihmisvilinästä maaseudulle. Maaseutukin on muuttunut kovin. Matildalla on automatisoitu ruokakaukalo hevosilleen.
Matilda tekee etätöitä. Hänen työkaverillaan on virtuaalinen naisystävä. He eivät ole tavanneet kasvotusten lainkaan ja Matildalle on lähetty virtuaalinen hääkutsu.
JA TARINA ALKAA
Eräänä keväisenä päivänä… Matilda kävelee tuttua kylän raittia pitkin. Tie on hänelle niin tuttu, että hän tietää, kuopan, mikä näin keväisin täyttyy vedellä. Ja astuu sen ylitse. Kesäksi kuoppaan kipataan soraa ja täytetään se. Tie on routavaurioinen. Mutta oi, niin rakas, ja tuttu kylän raitti.
Matilda muutti Lontoosta. Läheltä Oxford street iä… Maalle…
Oxford Street on vajaa pari kilometriä.
Ja se on Euroopan vilkkain ostoskatu. Sen varrella on yli 300 liikettä.
Oxford Street on koristeltu jouluvaloilla jouluisin, jotka joku julkisuuden henkilö sytyttää marraskuun puolivälin tienoilla.
Viime jouluna Matilda ei tunnistanut, että kuka valot sytytti. Hän ei lue juorulehtiä, siksi.
Hän lukee kyllä. Ja paljon lukeekin. Kirjoja, historiasta, maantieteestä, luonnosta, jopa kalliomaalauksista. Miksi ei leijonista, että tiibetinspanieleista.
Joulun jälkeen. Tammikuussa Matilda pakkasi tavaransa. Pahvilaatikkoihin. Postitti ne suloiseen tuhansien järvien maahamme, Suomeen. Valokuvat, työtodistukset. Muutama virkattu pöytäliina. Ja arvokas kukkavaasi. Huonekalut hän vei kierrätykseen ja myi. Samoin TV n, että astiat. Vaatteita hän lahjoitti hyväntekeväisyyteen, ne mitkä eivät mahtuneet pahvilaatikoihin postitettavaksi tuhansien järvien maahan.
Hän muutti maalle.
Hän sai maatilan, monta hehtaaria metsää jopa vanhan traktorin, sillä hinnalla, mitä maksoi yksiöstä Lontoosta.
Matilda rakastaa
korkeita kerrostaloja
kaupungin valoja
Mutta hän kaipasi ihmisvilinästä pois.
Ja kaiken lisäksi hänen määrä aikainen työsuhteensa päättyi. Olisi hän voinut hakea töitä ja varmaan napannutkin työpaikan.
Mutta hän kaipasi rauhaa.
Että ero ex kihlatusta… oli myös yksi muuton syy. Ex jäi Lontooseen, välimatkan päähän.
Ja helmikuun alusta kämppä oli tyhjä.
Hän lähti viiden ison matkalaukun kanssa Lontoosta Helsinkiin. Lento oli miellyttävä, lyhyt.
Ja Helsingistä hän matkusti junalla Tampereelle. Ja Tampereelta valtavien matkalaukkujen kanssa, Pälkäneelle. Mistä jatkoi tila taxilla matkaa maatilalleen.
Hän avasi maatilan oven.
Nosti viisi valtavaa matkalaukkua tupaansa. Hän ajatteli, että tilaa kotiin sapuskaa.
Hän asuu landella, ei täällä voi tilata ruokaa koti ovelle, kuin Lontoossa.
Hän asteli pellon laidalle. Venytteli makeasti. Ja nautti luonnon rauhasta.
Kostianvirta virtaa Pälkäneen läpi.
Pälkäneen naapurikuntia ovat Hattula, Hämeenlinna, Kangasala, Padasjoki ja Valkeakoski.
Pälkäneen maisemakuvaa hallitsevat useat järvet. Maalauksellisen kauniit.
Sädehtivän suloiset saaret.
Ja ei Matilta missään Pälkäneen keskustassa asu.
Pälkäneellekin on vielä kolmekymmentä kilometriä.
Maaseudun rauhaan vaihtui Lontoon ihmisvilinä.
Harjuja.
Mallasveden rannassa sijaitseva Keiniänrannan tervaleppäkorpi on Suomen suurin yhtenäinen tervaleppämetsikkö.
Kankare- ja mäkimaata. Näistä on Pälkäne tehty.
Ja niin Matilda asettui pikku hiljaa taloksi. Koetti kevät. Ja juhannus.
Matilda oli sisustanut pienen maatilansa purppuran sävyin. Jopa kahvikupit olivat purppuraa.
Hän oli hankkinut kaksi hevosta, kaksi dobermannia, kissan ja kaneja.
Hän oli istuttanut kukkia.
Elantonsa hän hankki tekemällä etätöitä. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa sadan kilometrin työmatkaa Tampereelle. Ei kiitos, totesi Matilda.
Hänen naapurissa asuu Elsi. Herttainen mummo. Elsi piipahtaa viikoittain Matildan luona kylässä ja päin vastoin.
Matilda on herkkä, mutta kenties vahvempi, kuin hän tietääkään.
Ja hän ei lupaile mitään.
Lupailematta paras.
Matilda istahtaa pienen maatilansa pihalle, vettä on sadellut, kukkia ei tarvitse kastella.
Aurinko pilkistää pilven raosta.
On aikainen aamu.
Tulee kaunis päivä.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli:
Älä lupaile liikoja, lupauksia mitä et pysty toteuttamaan. Älä myy unelmia, mitkä eivät käy toteen. Siis, mitään lupailematta, paras.
Ja tiedä, olet vahvempi kuin luulet.
Näin oli tarinani Matilda. Vahvempi, kuin luuli olevansa.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin
