17.6.2024
+ 18
Aurinko nousee 2:18
Aurinko laskee 0:19

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut tarinoiden
sädehtivään maailmaan

Blogiini Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Joku on juuri herännyt, huomenta… toinen nauttii marmeladileipää, aamiaiskahvin kera,

hei sinulle, kolmas on tullut juuri töistä, hei vain… oletpa sitten astunut mistä vain blogiini

Runouden sävelin… olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla, runoudella.

Olen istuttanut kukkia ruukkuihin ja maahan sulostuttamaan ympäristöä. Mm. auringonkukkia.

AURINGON KUKKA

Auringon kukat sädehtivät niin ruukussa kuin maassa. Auringonkukat ovat kotoisin Amerikasta, missä alkuperäiskansat viljelivät niitä käyttöönsä jo vuosituhansia sitten. Siemeniä käytettiin ravintona, ja todennäköisesti niistä puristettiin myös öljyä. Ja mitäs muuta auringonkukasta saa… violettia väriä… kyllä luit oikein. Violettia (ei keltaista)… Sitä on käytetty myös kauneuden hoitoon. Ja auringonkukka on somistanut monia… monia maalauksia. Muistuttaa aurinkoa kukka… mistäpäs muusta auringonkukka on saanut nimensä kuin auringosta. Kylvä siemenet huhtikuussa 3-5 sentin syvyyteen. Sopiva taimiväli on vähintään 20 senttiä. Kylvä avomaalle toukokuussa maan lämmettyä. Valitse auringonkukille aurinkoinen, lämmin ja tuulelta suojaisa kasvupaikka. Ravinteikas maa. Auringonkukat pitävät tasaisesta kosteudesta. Siemenet ovat kypsiä kerättäväksi vasta, kun kukinnasta on kulunut noin 5- 6 viikkoa. Älä katkaise vartta… Huom! Älä katkaise vartta…

Auringonkukka on sädehtivän kaunis kukka… Todella suloinen…

 

RUNOILIJATAR PITÄÄ SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ RAAPUSTELEMALLA FIKTIIVISIÄ MINITARINOITA – HUIKEINE TARINAN OPETUKSINEEN – KERA RUNOUDEN SULO SOINTUJEN, BLOGISSAAN RUNOUDEN SÄVELIN.

Jostain tarinasta pidät, jostain et, jokin runo on sädehtivä, jotain et jaksa lukaista edes loppuun ja jotain runoa – totta vie – rakastat.

Tänään tarjolla blogissani runouden, kaunis runoni HÄMÄHÄKIN SEITISTÄ KUDOTTU HAURAS HILJAISUUS. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

HÄMÄHÄKIN SEITISTÄ KUDOTTU HAURAS HILJAISUUS

kuinka rakastankaan puolisoani

kuin hämähäkin seitistä
kudottu hauras hiljaisuus

sanomatta, sillä huomauttaminen
olisi ollut aivan turhaa

läpi kuultaen
leijuen vedessä

virtauksissa

matkalla
lumotun portin luo

hymyillen,
hieman hämmentyneenä

aaltojen halkoessa ilmaa

uppoutuneena keskustelemaan
mutta he vaikenivat kun
he näkivät
että

pimeällä kadulla

tällä sadulla

on matkan päämäärä

laivalla purjehtien
kohti lumottua porttia

mutkitteleva joki johtaa
lumotun portin luo

kuin hämähäkin seitistä
kudottu hauras hiljaisuus

sanomatta, sillä huomauttaminen
olisi ollut aivan turhaa

kuinka rakastankaan

puolisoani

BLOGIA PITÄÄ RUNOILIJATAR, JOKA ON KIRJOITTANUT MM. RUNOTEOKSEN SÄDEHTIVIÄ LUMIHIUTALEITA, KIMALTELEVIA JÄITÄ. RUNOILIJATAR, JOKA RAKASTAA KAIKKEA KAUNISTA. VIISAITA SANOJA, KISSOJA. AURINGON NOUSUJA, AURINGON LASKUJA. KESÄÄ. THAI SAPUSKAA. LÄNKKÄRI LEFFOJA. JA PUNAISTA HUULIPUNAA.

OLLEN KIRJASTOJEN, ELOKUVATEATTEREIDEN JA TAIDEGALLERIOIDEN SUUR KULUTTAJA.

Uusin runoteokseni on
Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on
Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään
Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin
karavaanailusta kertovaan kirjaan,
että matkailukirjaan.

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:
Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja…

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:
Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset
runolliset somistukset

että…

Runotaidenäyttelyn
Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho…
kietoutuu runouden kuiskaukseen…
kaikuen aavikon yli.

Miten hyvä kirja ja lukija löytävät toisensa. Tutkimuksen mukaan hyvän ystävän suosituksella.

Eräs tuttavani pitää dekkareista. Hän seuraa poliisi sarjoja, missä asianajaja kävelee, uran lattiaan, kääntyen aina vasemmalta oikealle, kävellen 15 metriä, kääntyen oikealta vasemmalle.

Minä en seuraa poliisisarjoja, en pidä lakituvista, en totta vie… en lue dekkareita.

Mutta maailmaa avatakseen suosittelen lukemaan, jotain, mitä et tavallisesti lukisi.

Lue lempikirjasi, ilman muuta, uudestaan ja uudestaan.

Lue kirja mielenkiintosi kohteesta, totta kait.

Jos aiot nikkaroida linnunpöntön, lue teemalla kirja.

Lue runoutta.

Lue asiatekstiä.

Mutta maailmaa avartaakseen suosittelen lukemaan, jotain, mitä et tavallisesti lukisi.

Psykologi lukee psykologiaa, nuori Aku Ankkaa, muusikko nuotteja, kokki keittokirjan… Suosittelen, nuorta lukemaan psykologiaa, psykologia Aku Ankkaa, muusikko voisi kokkailla suussa sulavat pöperöt ja kokki opetella nuotit.

Siispä luen jotain… mitä en tavallisesti lukisi.

Mitä en tavallisesti lue. Dekkareita.

Dekkari, jännitysromaani, jonka keskeisenä osana on rikos ja sen selvittäminen. Dekkarit syntyivät 1700 – 1800 -luvuilla. Psykologinen jännitys, rikosromaani tai verta tihkuva tarina, näistä dekkarit on tehty. Kylmiä väreitä ja kylmänhikeä. Tarjoaa dekkarit.

Olen lukenut salapoliiseja… vain Sherlock Holmesia ja Hercule Poirotin, suosittelen.

Poirot on lyhyt. Hänen päänsä on hiukan kallellaan vasemmalle. Poirot’n silmät säteilevät vihreinä kun hän innostuu. Poirot käyttää kävelykeppiä, jossa on kultainen koristenauha. Hänen vahatut viiksensä ovat koko Lontoon hienoimmat. Hän pukeutuu aina äärimmäisen hienostuneesti, siististi ja tilanteen mukaisesti.

Agatha Christie on kirjoittanut Poirotin.

Luen jotain mitä en tavallisesti lukisi.

Jotain täysin uutta.

Anna minulle lankasotku, taion siitä jotain häikäisevää. Minulta käy näppärästi niin pullan letitys kuin kutominenkin. Luen käsityö ja askartelu kirjoja paljon. En siis tänään sukella lankakerien sädehtivään maailmaan

Kirjaa ei saa koskaan arvostella vai kannen perusteella. Muuten…

Kukas sitten on maailman kuuluisin kirjailija.

Jack London (1876 -1916)… Hän oli aikansa kuuluisin kirjailija.

En ole lukenut yhtään hänen kirjaa. Löytyihän lukemattomia kirjoja.

Mutta kirja mitä en ostaisi tai tavallisesti lukisi…

Mikäs se olisi. Mietitääs vielä… Hmmmmm…

Maailman paksuin kirja on… The Complete Miss Marple, johon on koottu kaikki Agatha Christien Miss Marple -romaanit ja -novellit yksien kansien väliin. Kirjassa on 4032 sivua ja se painaa noin 8 kiloa…

Marple on tuttu… jotain uutta… siis…

Tuntuu kuin olisin lukenut jo kaiken.

Nyt tiedät… luen kirjat kirjoina… Kansien välistä…

Siispä jotain mitä en yleensä tekisi.

Valitsen äänikirjan.

Törmäsin heti ongelmaan…Äänikirjoissa…  Jos kuuntelen äänikirjaa nukkumaan laittaessa, nukahdan… ja en tiedä miten kirjassa kävi.

Jos kuuntelen lenkillä kirjaa, kävelen puuhun pahki kuulokkeet korvilla.

En jaksa istua vain lempinojatuolissani kuunnellen kirjaa. Keskittyä… siis…

Jos leivon ja samalla kuuntelen kirjaa… en uppoudu kirjaan…

OI voi… ablodit vanhoille hyville kirjoille, kansien välissä.

Mitä en tavallisesti lukisi.

Kirjaa shakista… Lainaan siis kirjastosta shakista kertovan kirjan… Kenties pelaan pian jo tekoälyä vastaan shakkia…. shakki ja matti 😉

En ole pelannut shakkia.

Kuningatar on shakkipelin voimakkain nappula.  Selvä 🙂

Olen tarinan kertoja… On siis tarinan aika.

Taidenäyttelyssä, on tarina nimeltään…

Marjatta rakastaa taidetta. Niin surrealistista kuin näköis taidetta. Hänen mielestään maalaus on huikea, jos maisema on maalattu valokuva tarkasti auringon laskuineen. Mutta hänen mielestään myös rikotut aurinko lasit vitriinissä on puhutteleva teos.

Marjatta istuu samppanja lasin kanssa erään taidenäyttelyn avajaisissa.

Hän istuu taideteoksen edessä. Tunnin. Vierähtää toinenkin. Tunti.

Hän ei osta teosta.

Mutta teos puhuttelee Marjattaa.

Teos esittää riikinkukkoa.

Se on tehty raudasta ja metallista.

Marjatalla on riikinkukko tatuointi. Koko hänen selkänsä on värikkään riikinkukon peitossa. Riikinkukko muistuttaa Marjattaa siitä, että hallitseeko häntä tunne vai järki.

Ei mennyt tunne, meni järki, ajattelee Marjatta erästä elämäntilannettaan riikinkukko taideteoksen edessä istuessaan.

Hän hakee toisen samppanja lasin ja jatkaa riikinkukon ihailua.

– Tahdotko ostaa teoksen? Kysyy häneltä gallerian työntekijä.

– Ei kiitos, vastaa Marjatta.

Ja vierähtää kolmaskin tunti. Taideteoksen äärellä.

Marjatan puoliso rakastaa jauhelihakastiketta muusilla. Marjatta popsii sushia. Hän ei voi sietää jauhelihakastiketta. Hän oksentaa lusikallisestakin muusia.

Aikansa hän tätä koetti muuttaa, kunnes osti oman paistinpannun jauhelihakastikkeelle…

Puoliso popsii edelleen jauhelihakastiketta ja muusia…

Marjatta pitää sushista, mies jauhelihakastikkeesta.

Heillä on rakkaus

Marjatta pitää runoudesta, mies dekkareista.

Marjatta pitää modernista sisustuksesta, mies antiikista.

Marjatta pitää vaaleanpunaisesta, mies sinisestä.

Marjatta pitää Mersusta, mies Skodasta.

Marjatta pitää kissoista, mies koirista.

Heillä on rakkaus.

Marjatta ei ole materialisti, mies pitää rahasta.

Marjatta pitää ruusuista, mies neilikoista.

Marjatta rakastaa kesää, mies talvea. Hän pitää muumeja ja karhuja fiksuina. Sillä ne koisivat talviunta. Myös Marjatan pitäisi nukkua talviunta.

Marjatta pitää mökkilomista, mies kaukomatka lomista.

Marjatta pitää Kari Tapiosta, mies teknosta.

Joka joulu Marjatta paketoi joululahjaksi Kari Tapion cd:n.

Mies osti Marjatalle kuulokkeet. Viime jouluna.

Meillä on rakkaus, olemme erottamattomat. Marjatta tuumii.

Hän istuu edelleen riikinkukko veistoksen edessä. Salaa hän käy vilkaisemassa riikinkukko veistoksen hintalappua.

730 euroa.

Hän kuvitteli että 7300 euroa.

Neljä tuntia taidenäyttelyssä vietettyään hän astelee kotiinsa.

Otto, Marjatan mies on tehnyt jauhelihakastiketta muusilla ruoaksi.

Marjatta poikkesi kotimatkalla kiinalaisessa ravintolassa hakemassa kotipakettiin sushia.

– Olin taidenäyttelyssä. Siellä oli huikea riikinkukko taideteos.

Seuraavana päivänä Otto astelee taide galleriaan. Ostaa riikinkukko veistoksen.

Hän tinkaa hieman hinnasta pois.

Marjatalla on syntymäpäivät pian. Ikää kilahtaa mittariin 37 vuotta. Ja syntymäpäivä lahjapaketista löytyy riikinkukko veistos.

Marjatta ei vielä tiedä tätä (vain sinä lukijani tiedät tämän).

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Tarvitsemme leipää ja sirkushuveja.

(Sirkushuveja ovat tarinat, runous, kirjallisuus, sirkus, taide, musiikki, tanssi, elokuvat… ooppera… rock … museot… galleriat…  keramiikka… maalaukset… kaikki taidemuodot).

Näissä tunnelmissa
näissä tunteissa

– Runoilijatar

Lukemisiin : )

Lämmin kiitos vierailustasi blogissani Runouden sävelin. Älä poistu tyhjin sydämin, vaan vie mukanasi jotain arvokasta ja hyvää… vaikka jonkin tarinan opetuksen sydämeesi sulkien.

Miksi et, saman tien jonkin tarinan opetusta, ottaisi elämäsi motoksesi.

Ps. Lähetä terveisiä… Mistä runosta pidit… millaisen tarinan tahtoisit kuulla ? yms…

16.6.2024
+ 18
Aurinko nousee 2:19
Aurinko laskee 0:17

Hyvät naiset (ja pahat naiset)

ja herrat (ja hulttiot).

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut tarinoiden

sädehtivään maailmaan

Blogiini Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Heräsin kello on kuusi. Aamulla. Kukonlaulun aika siis. Jatkuva hämäräkään tai päin vastoin valoisuus… ei ole häirinnyt kukkoja, vaan ne kiekuivat joka aamu täsmälleen samaan aikaan. Tutkijoiden mukaan tämä todistaa sen, että eläimen sisäinen vuorokausirytmi laukaisee kiekumisen.

Punapäinen punkkari kiekuu kello kuusi.

Tästä sanonta, kukon laulun aikaan.

On paljon vanhoja suomalaisia viisauksia kukosta.

Esimerkiksi: ”Pöyhistellä kuin kukko…. Ei kukko käskien laula…

Ei hänelle kunnian kukko laula… Hääriä kukkona tunkiolla… jne jne…”

RUNOILIJATAR PITÄÄ SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ, KIRJOITELLEN MM. FIKTIIVISIÄ MINITARINOITA KERA RUNOUDEN SULO SOINTUJEN. BLOGISSAAN RUNOUDEN SÄVELIN.

Kirjoitustyylin ollessa fiktio runoudessani. Runoudessani rakastetaan värejä, kuin myös värittömyyttä. Tarinoista löytyy mielenkiintoista uutta, mutta myös kunnioitettavan vanhaa. Runouden sävelissä on edustettuna niin ilo, suru, kuin kauneus, pettymykset, tunteiden koko scaala, toivo, että turhautuneisuus.

Rakkautta unohtamatta….

kaipuuta pois jättämättä.

TIESITKÖS MUUTEN… UPEA LUKIJANI, MILLÄ ON VALTAVASTI KATSOJIA JA SEURAAJIA NETISSÄ. VALTAVASTI. EIKÄ SIINÄ KAIKKI, NÄIDEN VIDEOIDEN KATSELEMISELLA KILAHTAA VUOSIA MITTARIIN LISÄÄ. NIMITTÄIN… HAUSKAT KISSAVIDEOT. NE SAAVAT SINUT NAURAMAAN… JA NAURU TUNNETUSTI PIDENTÄÄ IKÄÄ.

Suosittelen : )

Joskus kirjoitus tyylini on hattaraisen vaaleanpunainen… Kepeä… tai sinisen syvällinen… tulisen punaisen rakkauden paloinen… Vaihdetaas täysin kirjoitustyyliä.

Tänään tarjolla tarinoita, ihmisen raadollisuudesta ja pahuudesta. Ihminen on ihminen.

Olen tarinan kertoja… on siis tarinan aika…

VALKOSIPULI on tarina nimeltään…

Ikkunassa oli paksut viininpunaiset samettiverhot. Ja huone oli tämän johdosta hämärä. Vanhasta rouvasta puhuttiin pienellä kylällä, että hän ei kestä päivän valoa, kuin Dracula konsanaan. Tämä ei tietenkään pitänyt paikkaansa, vanha rouva söi kuin söikin valkosipulia ateriallaan.

Hän on avioitunut miehen kanssa, jolle avioliitto on viides, hänelle toinen. Näin monella kierroksella, kun on häitäkään ei enää jännitä.

Ja hän on helvetillinen miehen lapsille. Todellinen ilkeä äitipuoli.

Samoin kuin omille lapsen lapsilleen. Hän on ilkeä.

Hänellä on reuman runtelemat kyhmyiset sormet… ja hiukset kuin takkuinen lattia luutu, jonka hän sitoo tiukasti nutturalle.

Onko joku viettänyt joskus hänen kanssaan kauniin ja onnellisen hetken, ehkä tai ehkä ei. Todennäköisesti ei.

Hän on paha suustaan, hän sylkee kuin tulenlieskoja satuttavia sanojaan, hän tahtoo loukata, ja iva on hänen puhetyylinsä.

Suu on viiva, jota koristaa syvät uurteet, rypyt.

Isä ei saa tavata lapsenlapsiaan, lapsi suojelee lapsenlapset vanhan rouvan...ilkeän äitipuolen… joka vaatimalla vaatii kutsuttavan itseään mummoksi… haukuilta.

Yhtä sättimistä, ulkopuolelle sulkemista, pilkkaa ja vähättelyä, sen hän osaa.

Hän on pahuuden ruumiillistuma.

Onkohan joku todella nähnyt hänen syövän valkosipulia ?

Ikkunassa oli paksut viininpunaiset samettiverhot, ja huone oli tämän johdosta hämärä.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Ei kaikki ihmiset pahoja ole, suurin osa on.

OLIPA KERRAN

Peikko ja Vuorenpeikko kanta baarissaan, tuoppien äärellä. Kunnes paikalle lehahti Vuorenpeikon ex.

Epämääräinen, pelottava, outoja kykyjä omistava noita. Kahvia tiuhaan keittelevä, itsekseen puhuva, täysin pimeyden voimien turmeleva ihmisraunio.

Vuorenpeikon ex.

Ex asustelee synkässä metsässä, tahtoen pahaa kaikille hökkelissään, seuranaan musta kissa.

Hänen kaverinsa on Lapin korkeimmalta tunturilta ja toinen kaveri Kyöpelin vuorelta. He ovat liikenteellä kolmestaan, kaveriporukalla.

He pyrkivät salaperäisillä toimintatavoillaan tuhoamaan ympäröivän maailman, romuttamaan yhteiskunnan, että he voisivat elää vapaasti pahuudessaan. He pelottelevat voikukkasia. He tavoittelevat pimeää päämääräänsä. He käkättävät. Ja herkuttelevat vesiliskon silmillä, etanoilla ja kissankielillä. Heillä on omat eväät mukanaan ravintolassa, Peikon ja Vuorenpeikon kantapaikassa.

Heillä on poltellut käsivarret.

Nenässään syyliä, ja keltaiset, lohkeilleet hampaat.

Ja savusilakan hajuinen hengitys.

Pitkät raatelukynnet. Päässään suippopäinen hattu. Suutaan täyttävät kirosanat.

Mitä tekee Vuorenpeikko.

Hän menee baarin lattialle makaamaan, liikkumatta, aivan hiljaa, kuin kuollut.

Noidat luulevat häntä raadoksi, ja niin he poistuvat Peikon ja Vuorenpeikon kantabaarista.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: ei kaikki ihmiset pahoja ole, suurin osa on.

TÄNÄÄN TARINAN OPETUS ON SEURAAVANLAINEN: EI KAIKKI IHMISET PAHOJA OLE… SUURIN OSA ON… JA TEEMANA ON NOITA-AKAT.

Noita-akkoja on monenlaisia… ja noidat tanssivat polkkaa…

Kerronpas hieman millaisia noita akkoja on…

Ensimmäinen noita-akka on koulukiusaaja, ruma, ilkeä, inhottava. Hän on ruma, joten helppo huomata noita-akaksi. Traumatisoiva. Hänen takiaan joutuu tunnilla vaihtamaan paikkaa,jos vierustoveriksi pulpettiin sattuu.

Toinen noita-akka on aikuisen lapsen ilkeä äitipuoli, vanhan isän ties kuinka mones vaimo. Hän on pahempi noita-akka kuin edellinen, ns. avustustyöntekijä, esittää mukavaa, mutta selän takana on itse  piru. Lapsen lapset eivät saa tavata hänen takia isoisää. Hänestä juuri aikaisemmassa tarinassani. Traumatisoiva. Kamala, kuvotus.

Kolmas noita-akka vuokraa murjuaan, ihan hirveä, kun on saanut murjunsa vuokrattua, haukkuu vuokralaisen pihalle. Mikään ole stressaavampaa kuin asua muiden nurkissa, murjussa, ja haukutaan pihalle, traumatisoiva.

Neljäs noita-akka taikoo joskus itsensä ihan kohtalaisen näköiseksi, kosmetologi, laittaa viestejä, ”kukaan meistä ei tahdo olla kanssasi tekemisissä.” Pilaa välejä ihmisiin, kuten noita-akat tekevät, traumatisoiva. Esitellääs neljäs noita-akka paremmin tarinani lopussa.

Ja viides noita-akka, esittää ystävää, sitä olematta, hänestä on päästävä kauaksi, traumatisoiva.

Kuudes noita-akka on väkivaltainen, iskee silmän mustaksi ja levittää valheellisia mustamaalaavia juoruja, noita-akka kun on.

Seitsemäs noita-akka on pomo, rähjäisen huoltoaseman pomo, ihan hirveä pomo onkin, pilkkaava, haukkuva, syrjivä, kaikin puolin karmiva pakkaus. Pää täynnä kusta, kuvittelee olevansa isokin bossi, mitättömän rähjäisen huoltoaseman pomo. Noita-akka, karmiva.

Yhden noita-akan takia saa valittaa vaikka Valviraan, toisen takia valitus on tehtävä potilasasiamiehelle, mutta heidän henki haisee siitä huolimatta hapansilakalle.

He ovat äärimmäisen traumatisoivia ihmisiä. Ihmishirviöitä, pahuuden ruumiillistumia. Noita-akkoja.

Ja noidat tanssivat polkkaa…

On myös mies puolisia pahuuden ruumiillistumia.

tietäjät… poppamiehet, velhot ja šamaanit… noidat… nistit… runoni sanoin tällaisen kuvaus.

NISTI

nisti,

kaulassa ei roiku hopeinen risti,

hän on jo mikä lie

askeleet kohti helvettiä vie

oi voi mitä teki nisti

hän myrkkyä itseensä pisti

nisti,

kaulassa ei roiku hopeinen risti

Mutta mutta… esitellääs neljäs noita-akka paremmin.

NOITA-AKKA: Kosmetologi, joka taikoo joskus itsensä ihan kohtalaisen näköiseksi

NOITA-AKAN MIES: Korttipakkaa pläräävä

NOITA-AKAN MIEHEN VELI: Hän ajelee moottoripyörällä, kalju, pitää koirista, oluesta ja kavereistaan, sinkku. Ja sydän… no se on vähän mätä, mutta ei vielä tarpeeksi mätä. Pataan. Hänen pitäisi kuurata ja kiillotella sydäntään.

Noita-akka on matkalla helvettiin ja tahtoo viedä sinne miehensä veljen. Hän tahtoo pataan, miehensä veljen sydämen, onnistuuko hän siinä. Noita-akan miehen veljen sydän mätänee pikkuhiljaa pataan kelpaavaksi. 

Hän teki kaikkensa, etten olisi hänen miehensä veljen kanssa tekemisissä, sillä olin ojentanut hänelle, kosmetologin miehen veljelle… pyhää vettä, ristin ja raamatun.

Yleisin noidan rääkymä haukkumasana on hullu. Hullu pilkka huuto kaikuu hänen keltaisten hampaidensa lomasta. Tai en ymmärrä mitä puhut. On toinen loukkaus noidan mädäntyneestä suusta. Hän ei tahdo ymmärtää pyhyyden iankaikkisuuden kauniita sanoja.

Ja valheet roikkuvat suupielistään. saatana on valheen isä, siksi. Yksikään sana mitä hän on minusta sanonut, ei ole totta.

Kosmetologi ja hänen miehensä. Mies plärää korttipakkaa, kristallipalloineen tai pelaa suoranaista spiritismiä. Pimeyteen kietoutuen. 

Noita hämmentää pataansa… yrtit meni jo… ja sipuli… että hän halajaa miehensä veljen sydäntä pataan…

Kosmetologin, miehen sydän… ei ole vielä  mätä…

Oi voi… noita on kauhuissaan.

– hän on hullu, hän ilkkuu minusta miehensä veljelle.
– hän lähettää sekopäisiä viestejä, hän valehtelee.
– hän teki sitä, tätä ja tota, mikä ei ole totta, hän valehtelee
…  sillä raamattu kosmetologin miehen veljen kädessä saattaa avautua. Raamattu minkä ojensin hänelle.

Noita repii hiuksiaan… mitä hän keksiikään… he ovat jo… avoliitto eron partaalla, hän ei mene naimisiin, sillä avioliitto on pyhä, elelee susiparina miehensä kanssa eron partaalla.

– Mitä mitä mitä mitä hän sanoinkaan kosmetologin miehen veljelle.

– Hän ei tahdo olla kanssasi tekemissä, kukaan meistä ei tahdo, noita rääkyy.

ITSE ASIASSA KOSMETOLOGIN MIEHEN VELI EI OLE EDES KÄSKENYT SANOA, ETTEI TAHDO OLLA KANSSANI TEKEMISSÄ… TÄMÄKIN ON VALHE.

Päätyykö kosmetologin miehen veljen sydän noidan pataan. Mätäneekö se tarpeeksi, sitä ei tämä tarina kerro.

Sen tämä tarina kertoo, että jos annat täysin pimeyden voimien riivaamille ihmisille valoa ja toivoa, että rakkauden sanaa. He koettavat estää sen. Näin teki kosmetologi…

Ja millainen on kosmetologin miehen veli… hän ajelee moottoripyörällä, kalju, pitää koirista, oluesta ja kavereistaan, sinkku. Ja sydän… no se on vähän mätä, mutta ei vielä tarpeeksi mätä. Pataan.

YRTIT NOITA NAKKASI JO PATAAN… ja hämmentää kauhallaan pataansa. Vain mädäntynyt sydän puuttuu keitoksesta. Sydän ei ole vielä tarpeeksi mätä… hän pohtii… kuinka saisi sydämen mädäntymään tarpeeksi.

Tarinan opetus oli: Ei kaikki ihmiset pahoja ole, suurin osa on.

Olen kirjoittanut kauniin runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.

Muutetaan pahoista ihmisistä kauneuteen kirjoitustyyli. Tiedät kyllä mitä on ihminen… ei minun sitä tarvitse enempää kertoa…

Rakastan kaikkea kaunista…

Ja sokerina pohjalla runo… Ja runo menee näin… olkaas hyvä…

LUMIHUURTEISEN TAIKAMETSÄN TUNNELMA

pitää olla, joku, jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

terävien jääpuikkojen
koristaessa ikkunan pieliä

lumihiutaleiden sädehtiessä
kauneudessaan

pitää olla joku jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

taikametsän tunnelma

kuurasta kimaltelevat ruukut

jäisen tuulen osuessa
luihin ja ytimiin

terävien jääpuikkojen
koristaessa ikkunan pieliä

lumihiutaleiden sädehtiessä
kauneudessaan

pitää olla joku jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

Ja toinen tarina tarjolla tänään ja tarina menee näin.

Fiktiivinen tarina:

Perunakin kukkii

Tieni on vienyt Lapista… Helsinkiin ja sieltä Bulgariaan… Lumiset tunturimaisemat talvisin, kultasävyissä hehkuvat hillasuot syksyisin. Kaamos, ja yöttömän yön kauneus kesäisin. Mahtavat tunturit, vanhat jättiläiset ja vuolaana virtaavat joet. Jängät, järvet. Kulta. Gaissa. Kero, kuru (tunturirotko), myrä, paljakka, pahta, rakka (kivilouhikko).

Elämyksiä, joita ei tarvitse etsimällä etsiä.

Laavut, autiotuvat.

Nämä jäivät taakseni Lappiin.

Suuntana ydinkeskusta, Helsingissä.

Helsingistä löytää lähes kaiken etsimänsä. Tekeminen ei lopu kesken. Helsingistä tieni vei Bulgariaan, Mustanmeren rannalle. Hiekkarannat hurmasivat.

Nyt kun olen kertonut missä olen asustellut (Lapista, Stadin kautta Bulgariaan), on aika esittäytyä.

Olen Irina, 37, rakastan muotia. Seuraan muotia. Muoti toistaa itseään.

Pidän perunoista, kaikessa muodossaan. Keitettynä, muussina, ranskalaisina, uuni perunoina, sipseinä. Uusista perunoista, juhannuksen tienoilla.

Jo tuhansien vuosien ajan on perunaa viljelty, sen juuret ovat muuten Etelä-Amerikassa, Andien alueelta. 1500 luvulla peruna tuli Eurooppaan espanjalaisten mukana. Oli merimiesten sapuska kuin maissikin.

Uuniperuna, foliolla vai ilman ?

Foliolla, totta kait. Ja perunan päälle viiltoja, että öljyäminen. Ja täytteeksi vaikkapas

Savulihaa
1 rasia pippurituorejuustoa
75 g kylmäsavuporoa 
1 rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
1 tl sokeria
2 rkl persiljaa

a vot.

Perunakin kukkii.

Tämä sai minut miettimään mitkä asiat tuovat kadonneen hymyn huulilleni, mikä saa minut puhkeamaan kukkaan. Ajattelin tehdä näistä asioista listan. Ja alkaa vaalimaan näitä kokemuksia ja tapahtumia että tunteita.

Ja listani menee näin, nämä asiat tuovat minulle onnea. Ja onneahan lie jokainen metsästää.

1. Lapin kauneus

2. Helsingin tapahtumat

3. Bulgarian hiekkarannat

4. Uuni perunat

5. Ystävät

6. Mies

7. Aikaiset aamut

8. Vuodenajat

9. Hyvinvointi

10. Terveys

Kuinka vaalia terveyttä, mikä löytyi listaltani Top 10stä. Liikunta, terveellinen ravinto, riittävä uni.

Utelias mieli tuottaa uutta, positiivisuus ja joustavuus edes auttavat terveyttä.

Negatiivisuus sairastuttaa.

Negatiiviset asiat on käsiteltävä ja mikäli mahdollista sulkea ne pois elämästä.

Terveyttä voi vaalia. On tehty tutkimus, että terveellisesti elävien mahdollisuus sairastua on pienempi, kuin epäterveellisesti elävien.

Mitä muuta löytyi onnellisuus listaltani… Aikaiset aamut… Pidän myös aikaisista aamuista, ajatukset ovat kirkkaat ja päivä vielä edessä. Siispä laitan kellon soimaan ennen kukon laulua, koisin vaikka päikkärit päivällä, että jaksan.

Aikainen aamu, appelsiineista puristettu tuoremehu, voiko parempaa olla.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Perunakin kukkii.

Suurenmoista, että eksyit tänne… blogiini runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin