Minulla on unelma…

12.3.2025

-5

Aurinko nousee 6.44

Aurinko laskee 18.11

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

MINULLA ON UNELMA… MIKÄS SE ON … SE SELVIÄÄ VAIN TÄMÄN BLOGIMERKINTÄNI LUKEMALLA.

Luonnostaan ylpeä kaupunki, vanha silta, mamselli puku, tarinoita ja meri. Näistä on Pohjois-Pohojanmaa tehty.

Terveisiä täältä Pohojois-Pohojanmaalta.

Viihdy runouden ja tarinoiden parissa. Blogissani Runouden sävelin.

Toteutin haaveeni pitkään runoja pöytälaatikkoon raapusteltuani, ja laiton runot kansien väliin.

Olen kirjoittanut mm. runoteoksen Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.

MINULLA ON UNELMA…

Olen kutonut lentävän maton. Matolla voi lentää – minnekkäs muuallekkaan – kuin unelmiin. Anna minulle lankasotku, taion siitä jotain sädehtivää. Minulta käy näppärästi pullan letitys kuin kutominenkin. Suuri unelmani on tehdä seinän kokoinen seinätaidetekstiili. Olen suurien suunnittelija. Jotkut unelmani toteutan myös.

Lentävä matto… kutomani… kuvassa.

Kirjoittaminen on mukavaa ja sanottavaa riittää. Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo pari uutta tarinaa tarttumaan sulkakynään. Runoissani on edustettuna koko elämän tunteiden kirjo, kaikki värisävyt,  iloisen keltainen, harmaa, synkän musta,

violettia poisjättämättä,

punaista unohtamatta.

Blogini runouden… tarjoaa mm. kirjasuositukseni. Leffa suositukseni.

Blogistani Runouden sävelin löytyy mm. suussa sulavia kokkausohjeita, vaikkapas lihapullien ohje jne…

tekstiilitaidetta unohtamatta,

kuulumisiani poisjättämättä 🙂

Kuulumisiani on tosin harvemmin. Blogini on puhdas taidekanava. Ei päiväkirja.

Voin raapustella blogimerkinnän muodista tai ajankohtaisesta aiheestakin.

Pysy mukana blogissani, niin tiedät mitä, blogini tulee tarjoamaan.

Tarinoissa kerrotaan milloin mistäkin; joskus kohotellaan kulmia, hullaannutaan onnen sirpaleista, kauniista kukista, kevät auringosta, keski- kesän kauneudesta… syysruskasta… tai sanoin kuvailemattoman kauniista puista lumiharsossaan… Pohditaan olemassaolon syvimpiä merkityksiä ja hetkittäin ollaan… oi niin… ihanan pinnallisia. Tarinoita tavallisen arjen parissa. Hetkittäin myös juhlaa ja lomia. Runoilijattaren kirjoittamien fiktiivisten hahmojen avautumista kera muun tärkeän ja ei niin tärkeän.

Esirippu nousee, astu tarinoiden maailmaan…

Olen tarinan kertoja… On siis tarinan aika.

Taidenäyttelyssä, on tarina nimeltään…

Marjatta rakastaa taidetta.

Niin surrealistista kuin näköis taidetta.

Hänen mielestään maalaus on huikea, jos maisema on maalattu valokuva tarkasti auringon laskuineen.

Mutta hänen mielestään … myös rikotut aurinko lasit vitriinissä on puhutteleva teos.

Marjatta istuu samppanja lasin kanssa erään taidenäyttelyn avajaisissa.

Hän istuu taideteoksen edessä.

Tunnin. Vierähtää toinenkin. Tunti.

Hän ei osta teosta.

Mutta teos puhuttelee Marjattaa.

Teos esittää riikinkukkoa.

Se on tehty raudasta ja metallista.

Marjatalla on riikinkukko tatuointi. Koko hänen selkänsä on värikkään riikinkukon peitossa.

Riikinkukko muistuttaa Marjattaa siitä, että hallitseeko häntä tunne vai järki. Ei mennyt tunne, meni järki, ajattelee Marjatta erästä elämäntilannettaan  riikinkukko taideteoksen edessä istuessaan.

Hän hakee toisen samppanja lasin ja jatkaa riikinkukon ihailua.

– Tahdotko ostaa teoksen? Kysyy häneltä gallerian työntekijä.

– Ei kiitos, vastaa Marjatta.

Ja vierähtää kolmaskin tunti. Taideteoksen äärellä.

Riikinkukon äärellä Marjatta oivalti: Elämä on opettavaa ja itsensä parantaminen paremmaksi  on opettavaa ja myös antoisaakin. En ole sitä mitä voisin olla, voin olla enemmän, tuumii Marjatta.

Hän ei sano… et ole sitä mitä voisit olla, voisit olla enemmän… Vanha viisaus kuuluu …

”pata kattilaa soimaa…” tai Luuk 6…”Kuinka näet roskan toisen silmässä, mutta et huomaa,  että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa : otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes  hirttä omassa silmässäsi. Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan toisen silmästä.” Marjatta on oppinut, ettei hän yritä muuttaa puolisoaan… hän ei yritä muuttaa  golf kavereitaan… hän voi muuttaa vain itseään. Hän ei astunut parisuhteeseen, ajatellen, muutanpa mieheni mieleisekseni. Ei ei… Elämä ja elämän tapahtumat muuttavat puolisoa…

Marjatan puoliso rakastaa jauhelihakastiketta muusilla. Marjatta popsii sushia.  Hän ei voi sietää jauhelihakastiketta. Hän oksentaa lusikallisestakin muusia.  Aikansa hän tätä koetti muuttaa, kunnes osti oman paistinpannun jauhelihakastikkeelle…  Puoliso popsii edelleen jauhelihakastiketta ja muusia…

Marjatta pitää sushista, mies jauhelihakastikkeesta.

Heillä on rakkaus

Marjatta pitää runoudesta, mies dekkareista.

Marjatta pitää modernista sisustuksesta, mies antiikista.

Marjatta pitää vaaleanpunaisesta, mies sinisestä.

Marjatta pitää Mersusta, mies Skodasta.

Marjatta on kristitty, mies uskoo itseensä.

– Taivaspaikastani en luovu, en luovu uskostani rakkauden tähden, on Marjatta todennut miehelleen.

Marjatta pitää kissoista, mies koirista.

Heillä on rakkaus.

Marjatta ei ole materialisti, mies pitää rahasta.

Marjatta pitää ruusuista, mies neilikoista.

Marjatta rakastaa kesää, mies talvea. Hän pitää muumeja ja karhuja fiksuina. Sillä ne koisivat talviunta.  Myös Marjatan pitäisi nukkua talviunta.

Marjatta pitää mökkilomista, mies kaukomatka lomista.

Marjatta pitää Kari Tapiosta, mies teknosta.

Joka joulu Marjatta paketoi joululahjaksi Kari Tapion cd:n. Mies osti Marjatalle kuulokkeet. Viime jouluna.

Meillä on rakkaus, olemme erottamattomat. Marjatta tuumii.

Hän istuu edelleen riikinkukko veistoksen edessä.

Salaa hän käy vilkaisemassa riikinkukko veistoksen hintalappua.

730 euroa.

Hän kuvitteli että 7300 euroa.

Neljä tuntia taidenäyttelyssä vietettyään hän astelee kotiinsa.

Otto, Marjatan mies on tehnyt jauhelihakastiketta muusilla ruoaksi.

Marjatta poikkesi kotimatkalla kiinalaisessa ravintolassa hakemassa kotipakettiin sushia.

– Olin taidenäyttelyssä. Siellä oli huikea riikinkukko taideteos.

Seuraavana päivänä Otto astelee taide galleriaan. Ostaa riikinkukko veistoksen.

Hän tinkaa hieman hinnasta pois.

Marjatalla on syntymäpäivät pian.

Ikää kilahtaa mittariin 37 vuotta.

Ja syntymäpäivä lahjapaketista löytyy riikinkukko veistos.

Marjatta ei vielä tiedä tätä (vain sinä lukijani tiedät tämän).

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Tarvitsemme leipää ja sirkushuveja.

(Sirkushuveja ovat tarinat, runous, kirjallisuus, sirkus, taide, musiikki, tanssi, elokuvat… ooppera… rock … museot… galleriat… kaikki taidemuodot).

Näissä tunnelmissa

näissä tunteissa

– Runoilijatar

 

Lämmin kiitos vierailustasi blogissani Runouden sävelin. Älä poistu tyhjin sydämin, vaan vie mukanasi jotain arvokasta ja hyvää… vaikka jonkin tarinan opetuksen sydämeesi sulkien.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

 

Lukemisiin.

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen

Runo: Haltioiden maassa

11.3.2025

-6

Aurinko nousee 6.47

Aurinko laskee 18.08

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

 

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten. Blogissaan runouden.

Uusin runoteokseni on …

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on
Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään
Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan, että matkailukirjaan.

Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n, 20-vuotisen taipaleen juhlakirja; Kuohuva koski kirjassa.

* * * * * * *

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.

 

 

Tänään blogissani runouden kaunis runoni… Haltioiden maassa… Ja runo menee näin. Olkaas hyvä.

 

Haltioiden maassa

 

 

kello helisi hänen kaulassaan


kimallellen auringon
säteiden valossa

hänet ympäröi
juovuttava
taian omainen tuoksu

kuun loistossa

tähtisateessa

matkalla vuoren huipulle


hehkuen kalpeaa valoa

kimallellen sumupilveä


taivas
pensaat
tie
näyttivät kultaisilta

kaikki luodutkin
vaikuttivat kultaisilta

haltioiden maassa


löytöretkellä vuorenhuipulle

etsien kadonnutta

 

Olen tarinan kertoja… On siis fiktiivisen tarinan aika. Ja tarina menee tällä kertaa näin…

LUENNON SUUNNITELUA. On tarina nimeltään.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on 

Paula, 33. Ylpeä siamilaiskissan omistaja.

Siamilaiskissa on keskikokoinen kissarotu… elegantti ja aistikas. Suuret, pystyssä olevat korvat. Turkki on lyhyt, hieno ja sen pääväri on vaalea tummemmilla merkeillä. Värilliset kohdat kattavat ainoastaan naamion kasvoissa, korvat, jalat ja hännän. Värityksiä on useita. Silmät ovat kaiken värisillä kissoilla kirkkaan siniset. Sädehtivän sinisilmäinen on Paulan katti.

Hän harrastaa harmonikan soittoa.

Rakastaa miestään Benjaminia.

Terapeutti ammatiltaan.

Kristitty.

Hän rakastaa tulista sapuskaa. Omistaa neljä hyllyllistä mausteita. Mausteet hän on ostaa ihan mausteisiin erikoistuneesta liikkeestä. Vain mustapippuri ja suola ovat lähi kaupasta. Hänen kana kastikkeensa on suussa sulavaa. Veden kanssa popsittavaa sapuskaa. Vesilaseja kuluu kolme. Lounaalla.

Hän harrastaa hiilillä piirtämistä, että pingistä. Hänen pitäisi käydä tiistaisin ja torstaisin pelaamassa pingistä pari tuntia. Mutta tämä haukkaa liian paljon aikaa hänen menoistaan. Ja hän loistaa usein poissa olollaan. Ensi syksynä Paula ei enää aloita pingis harrastustaan.

Benjamin. 65. Paulan kihlattu. Eläkkeelle jäävä, raavas, miehinen mies. Hänellä on kaksi aikuista lasta edellisestä liitostaan. Hän on asunut nuorena Marokossa. Viisi vuotta Marokossa muuttivat häntä kovin. Hän harrastaa pingistä ja kitaran soittoa. Nyt, kun hän jää eläkkeelle on aikaa. Hän on todennut. Aikaa soitella kitaraa, vaikkapas. Aikaa lukea kirjoja. Aikaa tuhlattavaksi. Hän on rikas, mutta hän ei ole materialisti. Hän ei perusta rahasta. Hän viis veisaa rahasta. Paitsi hänen kellonsa, se maksoi 30 000 euroa. Ainoa arvokas tavara mitä hänellä on. Hän ei enää lähde lomalla Marokkoon. Miksi, sitä tämä tarina ei kerro… Sen tämä tarina kertoo… että Paula luonnostelee luentoaan….

Ja tarina alkaa…

Jos olet adoptoitu, niin ilkeä sukusi ei määrittele sinua, millainen olet. Jos olet koulukiusattu, koulukaverisi eivät määrittele arvoasi. Jos et viihdy töissäsi, työkaverisi mielipide sinusta, ei kerro millainen olet. Jos et ole ex:n kanssa ystävä, hänen herjansa ei määrittele sinua. Jos isäsi ei ole tehnyt muuta kuin haukkunut sinua, hän on väärässä. Jos tuttavasi on pilkannut sinua, hänen pilkkansa ei määrittele arvoasi. Sitä mitä sinä olet.

Olet äärimmäisen arvokas Jumalalle. Heille et ole, Jumalalle olet.

Näillä sanoilla Paula aikoo aloittaa luentonsa.

Hänellä on tietokoneen ruutu auki. Ja hän miettii luentonsa sanomaa.

Teemana on henkinen tasapaino, luennossa.

Hän on ammatiltaan terapeutti. Käy luennoimassa myös työkseen.

Hän ei erityisemmin luennoi positiivisesta psykologiasta.

Positiivinen psykologia on ihmisen optimaalista hyvinvointia ja onnellisuutta tutkiva psykologian alaan kuuluva poikkitieteellinen tutkimussuuntaus, jonka tavoitteena ennen kaikkea löytää tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa inhimillisen kukoistuksen, hyvinvoinnin ja onnellisuuden luonteesta.

Paljon kritiikkiä saanut. Ja tuloksia yleistetään liikaa. Toiset kehuvat, toiset eivät.

Hän jatkaa luentonsa kirjoittamista lounaan jälkeen.

Paula nauttii salaatti painotteisen pihvin lounaaksi. Oikein herkullisen.

Hänellä on ystäviä. Suht paljon. Kourallinen on laadukkaita.

Hän asustelee paritalon puolikkaassa. Piha on äärimmäisen kaunis ja hyvin hoidettu.

Onko hän eronnut, karannut, naimisissa vai leski. Hän on karannut.

Benjamin vei hänen sydämensä.

Kun hän keskustelee Benjaminin kanssa. Häntä ei arvaisi terapeutiksi. Hän ei analysoi Benjaminia lainkaan.

Hänet luulisi automekaanikoksi.

Niin vuolaasti hän puhuu autoista. Ja uudesta Cadillacistaan.

On tiistai. Suht arkinen päivä.

Ja hän menee viimeistelemään luentonsa tietokoneen äärelle.

Sen pituinen se.

 

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Jos olet adoptoitu, niin ilkeä sukusi ei määrittele sinua, millainen olet. Jos olet koulukiusattu, koulukaverisi eivät määrittele arvoasi. Jos et viihdy töissäsi, työkaverisi mielipide sinusta, ei kerro millainen olet. Jos et ole ex:n kanssa ystävä, hänen herjansa ei määrittele sinua. Jos joku kohtelee sinua kaltoin, hänen sanansa eivät kuvaile sinua. Millainen olet.

Olet äärimmäisen arvokas Jumalalle. Heille et ole, Jumalalle olet.

 

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen