Sädehtivää lankalauantaita

Pääsiäiseen kuuluvat tulppaanit.

Ja miten saat ihailla säteilevän kaunista kukkaloistoa pitkään.
– 5 centin kolikko maljakkoon, ei ei.
– tippa astian pesu ainetta veteen, ei ei.

Tulppaanit kestävät pidempään, kun viet maljakon yöksi viileään. Voit myös lisätä maljakkoon lunta tai jääpaloja veden viilentämiseksi. Kyllä lukaisit oikein, lunta… Lisää tarvittaessa vettä ja vaihda maljakkoon puhdas kylmä vesi … suht usein.

On lankalauantai.

Raparperin juuresta tulee lämpimiä, punertavia sävyjä ja juuresta taas kylmiä, kellertäviä sävyjä.

Raparperi on värjärin unelma, sillä lankoja ei tarvitse purettaa. Alunalla.

Muutoin… alunaa käytetään kasvivärjäyksessä puretusaineena.

Värjätessäsi 50 gramman vyyhtiä, tarvitset 5 g alunaa (10 % langan painosta).

Kiehauta vesi sataan asteeseen, anna jäähtyä kahdeksaankymppiin.

Laita esimerkiksi mustikat veteen. Ja aluna.

Siivilöi mustikat pois vedestä.

Ja kippaan väriveteen puhtaat, pestyt langat.

Ja tadaa… sinulla on sädehtivän kauniita lankoja.

Tänään on kello show…

Muistakaa kääntää kellot kesäaikaan.

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, kera runouden sulo sointujen, blogissaan Runouden sävelin.

Eräs tuttavani totesi minulle, jotain tyyliin, että…

Todellisen onnen tulee löytyä jokapäiväisestä arjesta, ei elämän juhlahetkistä. Ei välttämättä edes lomista. Arjesta…

Runoni opetus on siis seuraavanlainen: rakentakaa hyvä arki, panostakaa arkeen. Arki on yksi avain onneen.

Tämän viisauden talletan uuni tuoreeseen runooni LUMINEN, JÄINEN MAA. Niin uusi runo, ettei sulkakynän mustakaan ole vielä ehtinyt kuivua… ja runo menee näin… olkaas hyvä…

LUMINEN, JÄINEN MAA

meren rannalla

askeleet lumisella,
jäisellä sannalla

ulos pääsyä
myrskystä
odottaen

hänen saapuessa
meren rantaan

silloin
arjessa

lintujen
lentäessä
onnellisuuteen
kietoutuneena

vanilijan tuoksun
leijaillessa

kevät talven
iltapäivässä

meren ranta

linnun siiven
isku hento

tunnelma, oi niin rento

on ihmisiä
joista saat voimaa

ja ihmisiä jotka
vievät voimasi

hänen ollessa

ensiksi mainittu

lähde, voiman

istahtaen suurelle kivelle

vastaten hänen hymyynsä
arjessa

rakkain

katse kohotettuna
taivaalla hehkuviin
revontuliin

kuullen

kitaran sävelet
sumuverhon takaa

täyden Kuun aikaan

kitaran sävelten
taikaan

sumuverhon laskeutuessa

rosoiseksi rikottuna

keräten palaset
rakkauden voimalla
yhteen

eheytyen

ollen tänään
ehjempi kuin eilen

merituulen viileä
viima kasvoilla

kaukaisuuden yli
rakkauden lumous
säteilee arjessa

arjessa

jäisen meren luona

Suurenmoista, että löysit blogiini.

Lämpimästi tervetuloa.

– Runoilijatar
Lukemisiin

Tänään on maaliskuun 30 päivä.
– 1
Aurinko nousee 5:42
Aurinko laskee 19:03

29.3.2024
Lämpömittari kipuaa plussan puolelle asteen, +1.
Aurinko nousee 5:45
Aurinko laskee 19:00
Seitsemän aikoihin saamme ihailla auringon laskua tänään

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Terveisiä Lapista.

Piipahdin nyt pääsiäisenä häikäisevän kauniissa Lapissa.

On perjantai. Pitkä sellainen. Joten tämä päivä on tuntunut pitkältä. Aamulla olin Lapissa ja nyt olen jo kotosalla. Juuri tulin kotiin. Ja kello on vasta 16.20. On perjantai, pitkä sellainen.

En nähnyt häikäisevän kauniissa Lapissa revontulia.

Nuorena kirjoitin runoutta maailman epäkohdista.
Ote runostani

”rotan oksennuksen valuessa
pitkin homeista kallion seinää,
kuvasi valuessa hiekkaan…”

Nykyisin kirjoitan kauniita asioita. Häikäisevän upeita luontokuvauksia. Maalauksellisia maisemia.

Kirjoitus tyylini on fiktio.

Joskus luon ns. roolihahmon, ja roolihahmon suulla raapustelen kauniin runon.

Tänään tarjolla uuni tuore runoni, MUSTARASTAAN LAULU… niin uusi runo, ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua.

Runon henkilö on seuraavanlainen. Juuri merkonomiksi valmistunut Miina, 26. Hänellä on mäyräkoira. Vasen nimetön kimaltelee. Hän kihlautui tammikuussa miehensä kanssa. Hän asustelee Tampereella kihlattunsa kanssa kaksiossa, vuokralla. He ovat sisustaneet kaksion modernisti. Valkoisin sävyin. Pääsiäiseksi Miina suuntasi Lappiin. Hotelliin. Hän lasketteli, käveli lumikengillä, ihaili revontulia. Miina etsii elämästä aina kaunista ja hyvää. Ja runo fiktiivisestä hahmosta menee näin, olkaas hyvä.

MUSTARASTAAN LAULU

jäätävässä viimassa

kaukaisuuteen
katsoen

Lapin
hiljaisuus
pääsiäisenä

askeleet kevät hangilla
aikaan oikeaan

luminen järven ranta

rakkaus sädehtii

auringon nousun
kutoessa auringon säteillään
jäiseen järven pintaan

kuviotaan

kaunis
mustarastaan laulu

sumuverhoon kietoutuen

tyyni kaiho
tavoittaa mielen

hyvää
etsien

Lapin lumossa
kauniissa erämaassa

sulaa routa

kevät

auringon nousun
kutoessa auringon säteillään
jäiseen järven pintaan
pitsistä liinaa

kuin kaukaista piinaa

kaunis
mustarastaan laulu

sumuverhoon kietoutuen

tyyni kaiho

Rakkaus, romanttinen… siitähän elokuvat kuvaavat, taidemaalarit maalaavat, kirjat kirjoittavat, näytelmät esittävät ja laulut laulavat. Olen kirjoittanut runon niin merenneitona… kuin kotkana… kuin laivan hyljättynä hylkynäkin.

Kirjoitus tyylini on puhdas fiktio.

Runouteni skaala on laaja. Olen kirjoittanut runon jopa cappuccino kahvikupista.

Olen raapustellut mm. runoteoksen Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.

Viisautta kalastelen kovin. Etsin sitä kuin neulaa heinäkasasta. Pahassa maailmassa on vähän viisautta tarjolla. Ja jos löydän ripauksenkaan viisautta, talletan se oitis tekstiini.

Pyrin hankkimaan viisaan sydämen. En koe tavoittelevani huonoa asiaa. Vaan äärimmäisen hyvää asiaa. Viisautta huokuvaa sydäntä.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.

– Runoilijatar
Lukemisiin