19.3.2024
– 5
Aurinko nousee 6:22
Aurinko laskee 18:29

Olet astunut runouden

sädehtivään maailmaan

blogiini Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita,

huikeine tarinan opetuksineen, kera runouden sulo sointujen, blogissaan runouden.

MIKÄ ON TÄMÄN PÄIVÄN KIRJASUOSITUKSENI, SE SELVIÄÄ VAIN TÄMÄN 

BLOGIMERKINTÄNI LUKEMALLA…

Tänään on Minna Canthin päivä.

Minna Canth 1844-1897

Kirjailija, lehtinainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja, uusien kansainvälisten aatteiden ja kulttuurivirtausten välittäjä, seitsenlapsisen perheen yksinhuoltaja ja liikenainen.

Hän kävi kahta valmistavaa koulua ja ruotsinkielistä tyttökoulua.  Syksyllä hän pääsi ensimmäisten naisopiskelijoiden joukkoon aloittamaan opiskelun kansakoulunopettajaksi. Opiskelu keskeytyi, koska hän meni naimisiin ja sai seitsemän lasta.

Hän kirjoitti lehtiin mm. raittiudesta, kasvatuksesta ja kansanvalistuksesta.

Miehensä kuoleman jälkeen, Minna Canth kirjoitti esikoisnäytelmänsä.

Hän otti hoitaakseen myös sekatavarakaupan.

Minna Canthin omat elämänvaiheet johtivat hänet tarkkailemaan elämää ja sen ilmiöitä realistisesti. Hän oli realisti.

Hän julkaisi kymmenen näytelmää, seitsemän pitkää novellia, kertomuksia sekä lehtiartikkeleita ja puheita.

Minna Canth on merkittävä suomenkielinen näytelmäkirjailija Aleksis Kiven jälkeen.

Hän on myös ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen.

Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana sydänkohtaukseen. Hautajaiset olivat suuret.

Tänään Canthin päivänä, kirjasuositukseni on: Kauppa-Lopo.

Minna Canthin kirja. Kenenkäs muunkaan. Nais päähenkilö Kauppa-Lopo on ulkoisesti ja tavoiltaan varsin vastenmielinen henkilö:  hänen nenänalustansa ja suupielensä ovat limaisia, kasvot turpeat, hiukset takkuiset.

Sädehtivää Minna Canthin päivää.

Tänään blogissani Runouden sävelin on tarjolla kaunis runoni. Tavoitteenne.

TAVOITTEENNE

tavoitteenne
päämääränne

pyrkikää hyvään

maiseman lumo

lumous säteilee
aitoa tunnelmaa

kapeat kujat kutsuvat
tutkimusretkille

nauttien merinäköaloista

ainutlaatuinen
unohtumaton
elämys

pyrkikää hyvään

Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika.

On aika esitellä tarinan hahmo.

Hän on Tinja, 32, suuhygienisti. Hän on juuri eronnut, iki sinkku. Hän ei pidä matkustelusta. Kerran hän on käynyt Marokossa. Hotelli oli pettymys, lento liian pitkä, matka liian kallis ja ulkomailla hän kietoutui turvattomuuden tunteeseen. Hän pelkäsi koko ajan, että hän myöhästyy bussista tai lentokoneesta. Hän ei laita palkkaansa matkusteluun, ei totta vie.

Lomansa hän viettää sukunsa kesämökillä. Hänellä on iso isänsä rakentama hirsimökki. Tai pikemminkin huvila, järven rannalla.

Hän asuu kaksiossa vuokralla, ydin keskustassa. Lemmikkejä hänellä ei ole. Hän ei  pidä eläimistä. Hän ei pidä jääkiekosta, ei maksalaatikosta, ei myöhäisestä illasta. Hän on liian uninen valvomaan jopa kesäistä auringon laskua. On helpompi sanoa, mistä hän ei pidä, kuin mistä hän pitää. Ihmiset, niistä hän ei pidä. Hän tietää mitä on ihminen.

Mistä Tinja sitten pitää, elokuvista. Mutta sittenkin on helpompi sanoa, että mistä elokuvista hän ei pidä. Hän ostaa aina kymmenen paketin elokuvalipun. Saa edullisemmin ja hän on elokuvateattereiden suurkuluttaja.

Hän konmarittaa. Siis säilyttää vain tärkeimmät tavaransa. Ja niitä on kahvinkeitin, sänky, pieni keittiön pöytä, kahden hengen, baarijakkaroilla. Muuta hänellä ei juurikaan ole.

Hän tuntee itsensä. Hän tietää kuka on ja mitä elämältä tahtoo. Eniten hän pitää arjesta.

Hänestä on mukava herätä aamulla töihin. Päivä vierähtää hammaslääkärin vastaanotolla,  illalla hän katsoo jonkun elokuvan. Senkin läppäriltä. Hänellä ei ole tv tä. Hänellä on vain kahvinkeitin, sänky, pieni keittiön pöytä, kahdella baari jakkaralla. Sinisen sävyisiä kaikki. Jopa kahvinkeitin.

Viikonloppuisin hän piipahtaa joskus sukunsa mökillä. Hänellä on siellä pieni mansikka maa.

Ja on aika astua tarinaan.

Tinja sulkee hammaslääkärin oven. Työpäivä on purkissa. Hän hymyilee, niin, että hänen valkaistut hampaansa hohtavat kilpaa auringon kanssa.

Hän astelee autolleen. Ja ajelee ruokakauppaan. Hän ei pidä kaupan hedelmävalikoimasta. Ei leipävalikoimasta. Ei eineksistä. Hän ostaa riisiä ja kana suikaleita. Menee kotiinsa ja keittelee riisin, paistaa kanasuikaleet,  kippaa ruokakermaa kanasuikaleiden päälle ja maustaa kanan. Hän unohti ostaa tomaatit. Joten mitään vihreää lautasella ei ole.

On maaliskuun 19. päivä. Minna Canthin päivä. Hän ei tiedä kuka on Canth? Erityisemmin häntä ei edes kiinnosta.

Tinja on ihan tyytyväinen elämäänsä.

Palataas hieman taakse päin tarinassa. Ja Tinja hymyilee, niin, etä hänen valkaistut hampaansa hohtavat kilpaa auringon kanssa. Mikä on hänen hymynsä syy ? Hymynsä salaisuus.

Hän viettää viikonlopun hirsihuvillaan. Yksin. Hän on herkkä. Tinja ei etsi miestä, hän viihtyy sinkkuna.

Ei erityisen taiteellinen. Tinjan mielenkiinnon kohde on autot. Ja hän laittaa palkkansa autoon. Tällä hetkellä hän huristelee BMW llä. Vakkari… peruutuskamera. Vetokoukulla hän ei tee mitään, sitä hänellä ei ole, lohkolämmitin ja kamera… Vuosimalli 2012… Mittarilukema 280 000 km… automaatti vaihteisto… Hän maksoi autosta kohtuuhinnan 7 990 €. Muutama vuosi sitten.

Auto menee vaihtoon. Liian paljon kilometrejä mittarissa, liian vanha. Peruutuskamera on hyvä.  Se on oltava uudessa autossa ja automaattivaihteisto. Merkki on vielä harkinnassa. Hänellä on siis ihan perus auto. Hän ei välitä vanhoista autoista.

Mutta autoliikkeen nettisivuja Tinja selailee mökillään. Mökiltä lähdettyään hän astelee autoliikkeeseen. Ostaa auton.

Mercedes-Maybach EQS SUV auton. Sähköllä. Keulamaski, tyylikäs takaprofiili 3D LED-takavaloin.

Mitenkähän sähkö auto sopii tammikuun kolmenkymmenen asteen pakkasiin? Hyvin, tuumii Tinja.

Digital Light-ajovalot projektiotoiminnoilla. Ainutlaatuiset 22″ tuuman  Maybach-vanteet ja mustat pyöränkoteloiden reunukset viimeistelevät ulkopuolen mitä tyylikkäimmin, auton takaosan kattospoileri ja spiraalin muotoiset 3D-LED-takavalot, valaistut astinlaudat ja logon heijastus. Upotetut ovenkahvat. A´vot…

Lisäksi Mercedes-Maybach EQS SUV -autoon on saatavana monipuolinen varustus, mukaan lukien multimediavarusteet, avustinjärjestelmät sekä mukavuus ja turvallisuusvarusteet. Tinja ostaa auton kaikilla herkuilla.

Auto on tuliterä. Hän joutuu odottamaan kolme kuukautta uuden auton saapumista. Hän on erittäin tyytyväinen autokauppoihin. Hän laittaa palkkansa autoon. Ei matkusteluun, ei tavaraan, autoon.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Herkkyys ei ole heikkoutta. Herkkyys on jopa voimaa.

Tarinan Tinja oli herkkä.

Ps. Tinjan sädehtivän hymyn salaisuus oli siis uusi auto.

– Runoilijatar

Lukemisiin.

16.3.2024
– 2
Aurinko nousee 6:33
Aurinko laskee 18:19

Hei sinne ruudun toiselle puolelle

Olet astunut runouden 

sädehtivään maailmaan

blogiini Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä tarinoita, huikeine 

tarinan opetuksineen, kera runouden sulo sointujen. Blogissaan Runouden sävelin.

Tänään tarjolla uuni tuore runoni… VADELMAINEN, HENNON MAUSTEINEN KAIPAUS… 

Niin uusi runo, ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua.

VADELMAINEN, HENNON 

MAUSTEINEN KAIPAUS

kaihertava
kaipaus

meluisen
höyhenen

sokerisen
tahmaisessa

putoamisvaarassa

pimeyden lävitse

valoon

pudoten

silloin

kaikuu 
kaipuu

vadelmainen
hennon mausteinen
kaipaus

Olen tarinan kertoja. On fiktiivisen tarinan aika. Ja tarina menee tällä kertaa näin.

Istutko lentokentällä odottamassa laivaa ?

On tarina nimeltään.

Pitäähän minun esitellä tarinan hahmot.

Vilhelmiina. Hän on 40+. Aikuiset lapset, jo pesästä lentäneet. Hänellä on angora kissa.

Tytti nimeltään. Elämä koostunut pätkätöistä. Kokki. Työtön. Kaupan kassa. Työtön. Leipuri. 

Työtön. Tällä hetkellä hän työskentelee kahvilassa. Määräaikainen työsuhde päättyy

 toukokuun viimeisellä viikolla. 

Vilhelmiinan anoppi on 101 vuotias rouva. Hänen anoppinsa on tuuminut Vilhelmiinalle, että…

Elämä on lyhyt. Jopa pitkänä, elämä on lyhyt. Elämä on niin lyhyt, ettei kannata haaskata aikaansa 

istumalla lentokentällä odottamassa laivaa. Näin hänen anoppinsa tuumii usein. 

Mauno, 63, automekaanikko  on Vilhelmiinan aviomies. Ainoa mies, jota Vilhelmiina 

on rakastanut. He ovat toisella kierroksella Vilhelmiinan kanssa. Kerran avioeronneet. Siis.

Yhteistä taivalta on kestänyt reilut kaksikymmentä vuotta.  

Maunolla on kolmekymppinen poika edellisestä liitosta ja kaksi tytärtä Vilhelmiinan kanssa. 

21 ja 23 vuotiaat neitokaiset. Emma ja Emmi.

Leo, Emmin kihlattu. Tansaniasta.

Sivurooleissa: Vilhelmiinan kuollut äiti, ilkeä äitipuoli, hänen veljensä ja selkäsairaiden

upeat vertaistuki ryhmän jäsenet.

Ja tarina alkaa…

Vilhelmiina ja Mauno viettivät viikonloppua. Kaikki lapset puolisoineen ovat heillä. Samoin 

Vilhelmiinan anoppi. Talon seinät ovat  täyttyneet hymyistä, mutta myös pettymyksen kyyneleistä. 

Talon seinät ovat nähneet paljon. Hyvää ja kaunista.

– Muutamme kerrostalo kaksioon, Mauno ilmoittaa läheisilleen TV n äärellä. Kaikki katsovat 

hiihtoja televisiosta. Ja Suomi nappaa kuin nappaakin kultaisen mitalin. 

Joten on mukavaa katsoa hiihtoa TV stä.

Kaikki ovat niin keskittyneitä loppumetrien hiihdon kiriin, 

että Mauno joutuu toistamaan itseään.

– Kaksioon ? Kysyy tytär.

– Tässä talossa on liikaa neliöitä siivottavana. Tuumii Vilhelmiina.

Nyt kun linnut ovat lentäneet pesästä, talo on käynyt kieltämättä liian isoksi.

– Maksan toiselle tyttärelle ajokortin, toiselle opiskelukuluja ja poika saa lahjakortin. 

Tasajako. Kaikille sama summa. Loppu talorahoilla Mauno maksaa velkansa pois.

Myös auton velan. Hän on velaton. Ei rikas, vaan vain pienen kaksion omistaja, laitakaupungilla.

Ja Vilhelmiina on tyytyväinen, kun laina ei paina harteilla. Hän on kärsinyt vuosia sitten

velka  taakasta.  Ja määräaikaiset työt eivät ole tuoneet siihen helpotusta.

Vilhelmiinalla oli ankea lapsuus. Hänen isänsä avioitui uuden naisen kanssa. Joka oli ihmishirviö. 

Mitään muuta hän ei tehnyt kuin haukkui miehensä lapsia. Joten lapset, siis Vilhelmiina

veljensä kanssa, eivät ole olleet tekemissä isänsä kanssa. Eivät ole vielä tänä päivänäkään. 

Vilhelmiinan ilkeällä äitipuolella on reuman runtelemat sormet. 

Suu viiva, rypyt silmissä, tiukka nuttura ja vapaa ehtoistyöntekijä.

Vilhelmiina ihmettelee ihan vilpittömästi, miten niin karmiva pakkaus voi

 tehdä hyväntekeväisyyttä, vapaa ehtoistyöntekijä, siis. Noo…  susi lampaan vaatteissa.

Vielä tänä päivänäkään Vilhelmiina ei ole isänsä kanssa tekemisissä. Hänen isä on jo vanha.

Hänen äitinsä on kuollut.

 Ja koska hänelle oli niin karmiva äitipuoli, hän on ollut hyvä äitipuoli Maunon pojalle. 

Ystävällinen ja mukava. Vilhelmiina on tarjonnut myös tasapainoisen ja onnellisen

 lapsuuden lapsilleen. Mitä hänellä ei itsellä ollut.

Vilhelmiina kärsii selkäkivuista. Hän käy vertaisryhmässä. 

Selkäsairaiden. Sydämellisiä ja ihania

ihmisiä. Todellisia ystäviä hän on saanut ryhmästä. Ryhmä on uskonnollisesti ja

 poliittisesti sitoutumaton. Tämä sopii Vilhelmiinalle. Hän ei välitä politiikasta, ei uskonnosta.

 Kerran Vilhelmiina kärsi unettomuudesta. Hän avasi TV n. Eduskunnan kysely tunti.

Voiko tylsemmällä, puuduttavalla, unettamalla äänellä enää puhua. Hän nukahti heti.

Lääkkeetön unilääke, siis. 

Hän on vertaisryhmässä saanut valtavasti vinkkejä lääkkeettömään kivun hoitoon.

Ensi viikolla he ovat menossa teatteriin selkäryhmän kanssa. Kerran hän myös avautui

syöpään kuolleesta äidistään, ilkeästä äitipuolestaan ja ankeudesta vuosien takaa.

Mutta selkäryhmässä todettiin, että tämä on selkäsairaiden vertaistukiryhmä, mutta

ryhmä kuunteli Vilhelmiinan avautumisen, kyyneleiden kera. Tämän jälkeen hän on 

pitänyt selän ympärillä keskustelun.  Hän arvostaa ryhmää. Ihmiset ovat mukavia.

Vilhelmiina on tavannut valtavasti ilkeitä ihmisiä. Vittumaisia kusipäitä, joten hän

osaa arvostaa ystävällisyyttä, kohteliaisuutta, ystäviä, ja vertaistukea. Hän arvostaa

ryhmää korkealle… ja on poissa tapaamisista vain syystä, ei juuri koskaan, siis.

Vilhelmiinan vertaisryhmä on uskonnollisesti ja poliittisesti vapaa… Mauno puolestaan ei

ole…Mauno puolestaan uskoo Jumalaan. Uskonnosta hän ei perusta. Hän on kristitty. 

Taivaaseen on vain yksi tie, ja tämä tie on Jeesus. Hänen äitinsä, Vilhelmiinan anoppi

 on jo yli sata vuotias.

 Kuinka jotkut uskaltavat kuolla ilman uskoa Jeesukseen? Taivas ja helvetti ovat todellisia asioita. 

Ja mitä politiikkaan tulee. Maunon mielestä, hallituksen pitäisi hajota. Miksi leikataan köyhiltä. 

Leikattaisiin rikkailta. Hänen mielestä suloisen tuhansien järvien maan politiikka on tällä 

hetkellä siinä pisteessä, että hallituksen pitäisi hajota.

Rasismia ei saa olla lainkaan. Rasismi ei kuulu Maunon ja Vilhelmiinan elämään. Heidän toinen

 tyttärensä on kihloissa Leon, 23, kanssa. Leon juuret menevät Tansaniaan. Heidän tulevat

 lapsenlapsensa ovat siis afro hiuksisia suloisuuksia.

Tänä viikonloppuna talo huokuu elämää. Vilhelmiinan tytär lähtee viemään anoppia takaisin 

vanhainkotiin. Hän on ollut viikonlopun Maunon luona kylässä.

Myös Maunon poika, puolisonsa kanssa, tekee lähtöä.

Ja tytär pakkailee kassiaan. Vilhelmiina laittaa makaronilaatikkoa rasiaan kaikille kotiin viemisiksi.

Maanantaina on suursiivous. Joka jatkuu tiistaihin. Keskiviikkona tehdään talokaupat siksi.

Seuraavana viikkona Vilhelmiina piipahtaa selkäsairaiden vertaistukiryhmän kanssa teatterissa.

Ja muutto alkaa.

Tavaraa on valtavasti.

Vilhelmiina myy, lahjoittaa ja vie kaatopaikalle hyvää tavaraa, sekä kierrätykseen.

Hän pakkaa 6 huoneen omakotitalon tavarat, pieneen kaksioon mahtuvaksi.

Ei enää lumitöitä, hiio hei. Iloitsee Vilhelmiina.

Muutto show alkaa. 

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli:

Ethän odota lentoasemalla laivaa?

Elämä on lyhyt. Jopa pitkänä, 

elämä on lyhyt. 

Elämä on niin lyhyt, ettei kannata 

haaskata aikaansa 

istumalla lentokentällä 

odottamassa laivaa. 

Ps. Tarinassani Vilhelmiina laittoi makaronilaatikkoa kotiin viemiseksi. Rasiaan.

 Koskenlaskija makaronilaatikkoa

1 pussi makaronia
1 rkl voita
400 g jauhelihaa
1 iso sipuli… laita saman tien kaksi sipulia.
1 tl pippuriseosta ja mausteita maun mukaan… laita tulisia mausteita…
1 l lihalientä
1 pkt koskenlaskijaa

Keitä makaronit kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pois. Ruskista jauheliha

ja hienonnetut sipulit voissa. Mausta. Mausta tulisin maustein.

Kuumenna 1 litra vettä ja sulata siihen 2 lihaliemikuutiota sekä paloiteltu sulatejuusto.

Sekoita ja kuumenna, kunnes seos alkaa olla tasaista.

Uunivuokaan makaronit ja jauhelihaseos. Kaada päälle juusto-lihaliemi.

Kypsennä 175 asteessa n. 45 minuuttia ihan noin aika… vajaa tunti…

Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Tarjoa ketsupin kanssa. Raikkaan salaatin kera.

INFO

Uusin runoteokseni on …

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on
Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään
Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin

karavaanailusta kertovaan kirjaan,

että matkailukirjaan.

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset

runolliset somistukset

että runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho…

kietoutuu runouden kuiskaukseen…

kaikuen aavikon yli.

Suurenmoista, että olet blogissani Runouden sävelin.

– Runoilijatar

Lukemisiin