18.2.2024
– 7
Aurinko nousee 8:11
Aurinko laskee 16:53

Hei sinne ruudun toiselle puolelle

Olet astunut runouden
sädehtivään maailmaan

Lämpimästi tervetuloa

Tänään blogissani Runouden sävelin tarjolla kaunis runoni: Turkoosi ja tarina. Olenhan tarinan kertoja. Myös kirja suositukseni löytyy tästä blogi merkinnästä. Mitä kirjaa suosittelen, se selviää vain tämän blogimerkinnän lukemalla.

Aloittakaamme runoudella.

TURKOOSI

kun ei ole
enää nuori

on muistot

muistot kullatut kuin
kukkameren
kauneudessa
auringon kultaisissa
säteissä
säteilevät
puistot

mutkitteleva
tie vie puiston luota
kristallisen lähdevesi
lammen luo

kitaran sävelten
kietoutuessa tuuleen

soi
duo

silloin hänen
huuliltaan kaikuu lause

saavu oi, rakkaimman luo

sävelet tuo

sydämein pala

kun mikään ei ole
aivan sama

näillä mailla
silloin vailla

kun

kuluu aika
sirpaloituu taika

näillä
mailla

ei
taida

ukkostaa
salamoida

sillä
parasta
taivasta

maailmasta

hiljaisuudessa
kaikuu
huuto

luo tänään
kauniita muistoja
huomiselle

samassa
hetkessä

rannalla

matkalla
maailmassa

kaiken laidalla

rakastaen

kaukana

mukanaan
koru

turkoosi

soi kitaran
sävelet

oodi

kuluu aika
soi balalaika

vastarannalta

väliaikaista

sydän vereslihalla

katoavaista
taivaanrannalla

liikekannalla

taitekohdassa

aallonharjalla

tosiasiassa

surusointujansa

vaaleanpunaista
saippuakuplaa

pyhäpuvussansa

pallosalama

saippuakuplassansa

Olen tarinan kertoja. On fiktiivisen tarinan aika.

Ja tarina menee näin, olkaas hyvä.

Pitäähän tarinan henkilön esittäytyä:

Mindy on nuori nainen. Hänellä on mustalaisilta ostettu dobermanni papereilla. Mindyn paras ystävä. Henrikki nimeltään. Dobermanni siis.

Vilkas, aktiivinen, itsenäinen ja ihmisiin avoimesti suhtautuva. Terävä ja puolustus haluinen. Dobermanni.

Mindy asustelee Imatralla.

Hänellä on ystävätär, Klaara. Klaara opiskelee sairaanhoitajaksi. Klaaralla on rakas,  Olli. He ovat seurustelleen kolmisen kuukautta. Tuore rakkaus, toisin sanoen. Olli on itse rauhallisuus. Myyjä. Asiakkaat hermostuvat jonossa, hänen rauhallisuutensa takia kaupassa. Muuten oikein mukava ja asiakaspalvelu henkinen. Olli on.

Taitaa… Olli aloittaa lauseen…

Mindy tekee kokonaisen työpäivän… kun vasta kuulee Ollin lauseen lopun…

… tulla kaunis päivä… (Taitaa tulla kaunis päivä, siis).

Mindy keräsi rohkeutensa ja kysäisi Klaaralta: popsiiko Olli rauhoittavia?

– Ei, oli napakka Klaaran vastaus. Ja hän vastasi totuuden mukaisesti.

Mindy on eloisa, ja vilkas.

Kultainen sääntö on Klaaran elämän ohje nuora.

Bloch, on maalannut vuonna 1877, huikean maalauksen. Oletkos nähnyt maalauksen?

Kultainen sääntö on periaate, joka kehottaa ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleen tehtävän. Idea kultaisesta säännöstä löytyy (lähes kaikista) uskonnoista ja monista muista ajatussuunnista. Sitä on tarkasteltu uskonnon lisäksi myös tieteen ja humanismin näkökulmasta.

”Kultaiseksi” sääntöä alettiin kutsua 1500-luvun Euroopassa.

Älä tee muille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.

Kultainen sääntö on Klaaran ohjenuora.

Matt. 7:12

Klaara opiskelee sairaanhoitajaksi. Hän on nuori.

Hänestä tulee ns. hengen pelastaja/sairaanhoitaja.

Klaara on äärimmäisen kiinnostunut myös laista. Ruotsissa on rikos toivoa toisen henkilön kuolemaa. Haukkuma sanoin. ”Hyppää sillalta” esimerkiksi. Hän on lukenut juoru lehdestä, että ruotsalainen ex poikaystävä sai sakot tällaisen viestin lähetettyään julkkis ex tyttökaverille. Tyttö hirtti itsensä. Näin Klaara lehdestä luki. Hän ei tuntenut henkilöitä, kuin vain  lehtijuttujen kautta. Klaaran mielestä tämä pitäisi saada suloisten tuhansien järvien maamme lakiin, myös. Sakot, ihmiselle, joka lähettää ”kuolisitpa” terveisiä jollekin.  Klaara on erityisen kiinnostunut laista. Mutta hän valitsi sairaanhoitajan opinnot, laki opintojen tilalle. Hän tahtoo pelastaa ihmishenkiä. Hän ei opiskele lääkäriksi asti, vain sairaanhoitajaksi. Hän tietää, että lääkärit ovat sairaalan maailmassa korkeammalla, kuin sairaanhoitajat, mutta viis veisaa siitä.

Klaara on erittäin elämän janoinen.

Klaara rakastaa majoneesi pizzaa, kebabin kera. Hän rakastaa Ollia, lyhyen tuttavuuden jälkeen, hän rakastaa kesää, hän rakastaa sunnuntai aamuja, kun ei tarvitse herätä kellon pirinään, hän rakastaa sairaanhoitajan opintojaan, hän rakastaa ystäviään, koiria, kissoja, eläimiä. Etenkin hevosia. Hän rakastaa neilikoita, komedioita elokuvissa, hyvää kirjallisuutta, että runoutta. Hän rakastaa auringon laskuja, pingiksen pelaamista ja suklaata, että hän rakastaakaan suklaata, valkeaa suklaata.

On kirjoitettu kirja…

Äärimmäisen luettu ja tätä hetkeä.

Oletko lukenut kirjan?

Eriksonin kirjassa listataan neljä erilaista persoonatyyppiä: analyyttinen sininen reagoi hitaasti, on varovainen eikä kiinnostu ihmissuhteista vaan asioista. Hallitseva punainen on nopea, välitön ja toimii nykyhetkessä. Vakaa vihreä reagoi rauhallisesti, tukee muita, ei halua muutoksia eikä pidä konflikteista; innokas keltainen on nopea, impulsiivinen, näkee pitkälle tulevaisuuteen eikä nauti rutiineista. Kirjassa.

Klaara suosittelee tätä kirjaa Mindylle.

Kirjailija kärjistää… Lokeroi… Tietenkin ihmisissä voi olla kaikkien näiden luonteen piirteiden ominaisuuksia. Niin keltaista kuin vihreää että punaista ja sinistä. Voi olla kirjavakin.

Tarinani Mindy on siis punainen, nopea, välitön, joka toimii nykyhetkessä.

Joskus lokeroiminen on äärimmäisen vaikeaa, tuumii Mindy. Kirjasta. Minkä sai Klaaralta.

Okei, jos on pakko hypätä johonkin lokerikkoon, olen sitten punainen kuin tomaatti. Mindy toteaa.

Jos hitaat ihmiset tekevät sinut hulluksi… sille on selitys… kuulut lokerikkoon punainen. Eriksonin kirjan mukaan. 

Mindyllä ei ole mitään Ollia vastaan. Hän on onnellinen Klaaran puolesta, että Klaara on löytänyt rakkauden…

Mutta hitaus… mutta mutta… hitaus…

Kirja antaa ratkaisumalleja nopeiden ja hitaiden ihmisten käytöksen törmäys kurssille.

Kirjan luettuaan Mindy ymmärtää Ollin hitautta… ja se ei ole enää ongelma… hänelle…

Varo emäntää, älä koiria

Ja tarina alkaa…

Elekeekä hökkyilkö, asjathan lutviutuu ylleesä ihestää!

On fiktiivinen tarina nimeltään…

Ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.

Olen Mindy, puhelinmyyjä. Aliarvostettu, raskas ala.

Asustelen Imatralla. Ja Saimaa, siitä on sydämein tehty. Keskisyvyys on 17 m… Suurin syvyys: 82 m ja saariakin on muutama… 13 710 kpl:ta.

Vesi ja sen läheisyys onkin erottamaton osa minua.

Maisemat ovat pääasiassa karuja, rannat kalliota, luonnon ollessa kaunis ja puhdas, ainutlaatuinen.

Kallio- ja harjurannat kasvavat mäntymetsää, että tervaleppää… koivikkoa.

Silokallioita.

En ole matkustellut. Ainoa asia, mitä olen nähnyt on Imatra. Tai olenhan minä nähnyt Imatran kosket.

Karjalaiset haastavat paljo ja sukkelaa, sehä o selvä, niin myös mie.

Elekeekä hökkyilkö, asjathan lutviutuu ylleesä ihestää! Tapanani on todeta.

Olen ominut tämän elämän ohjeen ja elämän moton Ollilta, ystävättäreni Klaaran mieheltä.

Viisaasti sanottu.

Elämäni ei ole kohdellut minua ruusuisesti. Mutta siitä huolimatta rakastan ruusuja, kaunista kukkaloistoa, ruusujen tuoksua. Minulla on kaunis puutarha kesämökilläni.

Ja omistan mm. juhannusruusun. Äärimmäisen kaunis kukka.

Ruusut piikkisiä, pensaita tai köynöksiä.

Karjalanruusu on lempiruusuni. Olenhan Imatralta.

Metsäruusu, koiranruusu, orjanruusu, okaruusu ja iharuusu… kurtturuusua, juhannusruusu ja punalehtiruusu. Kauniita kukkia kaikki.

Äidinkieleni on karjalan murre.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Elekeekä hökkyilkö, asjathan lutviutuu ylleesä ihestää! 

(Näin tuumii myös rauhallinen Olli tarinassa).

– Runoilijatar

Lukemisiin

Ps. On oikeasti kirjoitettu kirja sini, puna, keltainen ja vihreä luonne ja käytös ohjeita näiden erilaisten luonteiden törmäyskurssille. Erikson on kirjailija. 

Eriksonin kirja

Oletko joskus juuttunut ystäväsi kanssa kinaan, jossa kumpikin puhuu aivan eri asioista?

Oletko saanut kollegalta sähköpostia, joka on vaikuttanut tylyltä?

Oletko ollut kokouksessa, jossa et käsitä mistä muut puhuvat, eikä kukaan tunnu ymmärtävän mitä sinä tarkoitat, vaikka selität asiat kristallinkirkkaasti?

Yleisin syy sosiaalisiin konflikteihin on erilaiset tavat viestiä, ja jotta voisi käsittää muita, pitää ensin ymmärtää itseään. Erikson avaa konkreettisesti ja viihdyttävästi, millaisia erilaisia sosiaalisia tyyppejä on olemassa. Kirja myös opastaa, miten eri ihmistyyppien kanssa pääsee samalle aaltopituudelle.

Idiootit ympärilläni -kirjaa on myyty Ruotsissa ilmestymisvuonnaan 240 000 kappaletta ja se on ollut suurmenestys myös Suomessa.

Tänään kirjasuositukseni on tämä kyseinen kirja.

15.2.2024
– 6
Aurinko nousee 8:21
Aurinko laskee 16:42

Hei sinne ruudun toiselle puolelle

Olet astunut runouden

sädehtivään maailmaan

blogiini Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Blogia runouden, pitää runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, ystäviään, läheisiään,

 kissoja, hyvää kahvia, länkkäri leffoja, punaista huulipunaa ja VIISAITA SANOJA

Janoan viisautta… rakastan viisautta.

Etsin viisautta, kuin neulaa heinäsuovasta.

Viisautta on vähän tarjolla jäätävässä  maailmassa.

Ja jos löydän ripauksenkaan viisautta. Talletan sen oitis tarinoihini ja runouteeni.

Koen tavoittelevani hyvää asiaa, kun tavoitteeni on omistaa viisas sydän.

Viisas kiinalainen on sanonut, kun häneltä kysyttiin elämän tarkoitusta / viisautta, 

että ”istuta omenapuu.”

Olen istuttanut omenapuun.

Popsin mandariineja ja keksin laittaa mandariinin siemenet vesilasiin, siitä multaan

 ja ruukkuun, ja ruukun päälle elmukelmua reikineen.

Pysy mukana blogissani runouden.

Näet kuinka mandariini puu kasvaa.

Tämä jää nähtäväksi. Popsinko oman mandariini puun mandariineja.

Blogissa runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, 

huikeine tarinan opetuksineen kera runouden sulo sointujen.

Joskus kirjoitan sanasen päivän polttavista puheen aiheesta.

Tämän päivän, 15 helmikuuta puheenaiheita ovat.

1. Helsingissä, kello hävisi. 

Stockmannin ikoninen kello on 59 vuotta vanha. Kello asennettiin paikoilleen heinäkuussa 1965, 

ja se on siitä lähtien ollut tuttu tapaamispaikka ihmisille.

Kello on huollossa. Siis.

2. Euroviisut

3. Maailman pahuus ja pahan maailman tapahtumat

4. Luottomiehet elokuvissa. Helmikuussa ensi ilta.

Mistä päivän polttavasta puheenaiheesta kirjoittaisin?

Valitsen Luottomiehet.

Luottomies on myös Yle Areenassa julkaistu suomalainen komedia. Sarja.

Ajattelin käydä elokuvissa katsomassa Luottomiehet.

Olen elokuvateattereiden suurkuluttaja ja elokuva kanavia on liuta.

Olen kirjoittanut mm. runokirjan Lumihiutaleinen orkidea.

Yhdessä tarinassa tapahtuu kaikki, ei ole jatko-osaa, 

näin ollen pääset uutena lukijanakin kärryille teksteistäni.

Samoin on runoudessani.

Tunnelmallista lukumatkaa.

Olet valinnut lähes täydellisen 

tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.

Olen tarinan kertoja.

On tarinan aika. Ja fiktiivinen tarina menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä…

KIRJOJA NOTKUVA KIRJAHYLLY
on tarina nimeltään

Olipa kerran…

Mies, Jaakko nimeltään, huhtikuussa hänelle kilahtaa mittariin huikeat 63 vee, 

eläkkeellä, työuransa teurastamossa tehnyt, melankolikko.

Hän rakastaa huhtikuuta, kevättä, silloin luonto heräilee eloon, että hän vihaa

 tammi… helmikuun pakkasia.

”Voi hiihdellä ja lasketella”, tuumi Jaakon sisko hänelle.

”Ja vielä hiihdellä, mittari näyttää miinusta ja vielä kolmeakymmentäkahta, -32, 

Jaakko murisee… Jääpuikot vain roikkuvat korvista ja mitään ei voi tehdä, kun on niin kylmä.”

Pitäisiköhän ottaa äkkilähtö Teneriffalle viikoksi, kahdeksi, tuumii Jaakko.

Hän on eläkkeellä, hänellä on aikaa.

Työuransa hän teki teurastamolla, lihansyöjä, rakastaa paksuja pihvejä…

Hänellä on valtavan iso kirjahylly, joka notkuu kirjoja. Hän on joskus 80 luvulla kuulunut 

kirjakerhoon, tämän johdosta. Eroaminen kirjakerhosta, oli tehty niin vaikeaksi, 

että kirjahylly täyttyi.

Nahkasohva on kulunut, 80 luvun tyyliä sekin.

Ei antiikkia, vaan kulunutta, elämää nähnyttä pintaa, kuin tarinan mieskin on.

Hän polttelee sikareitta, aikoo lopettaa, mutta hän polttelee sikareitaan.

Parvekkeella tosin, ei sisällä.

Hän uskoo huomiseen, tulevaisuus on syy jatkaa.

Hän on kompastellut elämänsä taipaleella, mutta myös noussut ylös. Hän on ottanut 

takapakkia, mutta myös harppaavia askeleita. Hän on vienyt tassua toisen tossun eteen 

elämän hiihtoladuilla, elämän mutkaisilla kaduilla, sinnikkäästi, vaikka melankolikko onkin.

Hän syö maksalaatikkoa ja valmisruokia, ei osaa kokata.

Ja omistaa yhden nuhruisen kravatin. Harvoin hän sitä pitää.

Hänen äitinsä oli yksinhuoltaja, edesmennyt hän on jo. Hankala luonne oli. Hänen äitinsä

 vihasi hänen isäänsä, eronnut kun oli. Ehkä hän vihasi syystä Jaakon isää. Monesti viha 

ansaitaan. Harvoin sitä mukava ihminen on vihattu.

Hän on kasvanut vihan keskellä.

Mies on melankoliaan taipuvainen, vaikka hän uskoo huomiseen, tulevaisuus on syy jatkaa.

Hänellä on sisko, iso sisko, joka vierailee silloin tällöin hänen luonaan. Sisko tuulettaa 

samalla matotkin, totta vie hän saisi itsekin mattonsa tuuletettua.

Parrakas mies, käy trendikahvilassa, kahvilla.

Hän ei sovi trendikahvilan sisustukseen, nuhruisen takkinsa kanssa, mutta kahvilan 

tiskin takana hänelle hymyilee sädehtivää hymyään nelikymppinen Pirjo, hymy lie syy 

kahvilassa ramppaamiselle.

Kahvilassa on tarjolla kasvispasteijoita, näitä Jaakko ei osta. Hän juo cappuccinonsa 

meetvurstisämpylän kera. Tai sittenkin poropiiraan, miksi ei kinkkusämpylänkin kera? 

Hän miettii kauan, ja päätyy poropiiraaseen. Jonoa kertyy hänen taakseen, mutta Pirjo 

hymyilee kauniisti ja hän saa arvokasta aikaa hymyn kohteen kanssa.

Pirjo työskentelee osa-aikaisena trendikahvilassa, 

hän lähti nelikymppisenä vielä kouluun. Etäopiskelee.

Hän viihtyy trendikahvilan tiskin takana, tämä ei ole syy opintoihin, vaan mielenkiinto 

opintojen alaa kohtaan. Hän lukee maantiedettä.

Pirjo on kävelevä navigaattori. Hän tietää missä päin Suomea sijaitsee Kaskinen, pienin 

kaupunki. Kaskinen sijaitsee Pohojanmaalla, länsirannikolla…. Tai missä päin Afrikkaa

 sijaitsee Lagos… se sijaitsee Nigeriassa, ja on Nigerian suurin kaupunki…. mutta opinnot

 eivät ole vain karttojen lukemista, vaan laajat opinnot.

Tulevaisuudessa hän työskentelee maantiedon opettajana ja keittelee myös trendikahvilassa kahvia.

Mount Everest ei ole maailman korkein vuori, eikö korkein vuori ole Ecuadorissa oleva 

sammunut tulivuori Chimborazo ? Pirjo miettii. Kun vuoren korkeus mitataan merenpinnasta, 

on Everest edelleen kaikkein korkein… riippuu mistä mittaa. Jos mittaa keskipisteestä… 

Tällaista rataa Pirjon ajatukset kulkevat.

Hän miettii suurimman osan ajastaan geomediaa.

Paikkatieto on geomediaa.

Hän on nelikymppinen, ei erityisemmin hyvin säilynyt, joten Jaakko luulee Pirjoa jo 

viidenkymmenen kieppeillä olevaksi.

Pirjo on eronnut, hänellä on kaksoset, parikymppiset tytöt, jo maailmalle muuttaneet. 

Arvokkain asia hänen elämässään.

Ex:n kanssa he ovat hyviä ystäviä, mutta jos ex alkaa haikailemaan Pirjon perään, tämä 

aiheuttaa riitaa. Mutta ex on hänen paras ystävänsä. Ihmiset voivat erota ystävinä, aivan hyvin.

Tv:stä hän seuraa saippuaoopperaa.

Ja vapaa aikansakin hän käyttää maantieteellisten kirjojen lukemiseen.

Hän lukee paljon, paljon…

Hänen äitinsä, on kuusissakymmenissä oleva rouva. Rouva odottelee eläkepäiviään. 

Hänellä on hyvä äiti. Ja perhe on Pirjolle tärkeä.

Pirjo on elänyt suht onnellisen elämän. Hyvät lähtökohdat elämään on tarjonnut hyvä äiti. 

Lataamot notkuvat ihmisiä, joiden äiti on heidät hylännyt, tai hirret roikkuvat ihmisiä, 

jotka ovat ankeista lähtökohdista lähtöisin.

Elämä on kohdellut häntä suht hyvin.

Pirjo on syntynyt Suomeen, ei nälänhädän keskelle.

Ja hän omistaa perinteisen positiivisen asenteen, hänen lasi on puolitäysi, ei puolillaan…

 tai puoli tyhjä… tai hän ei ajattele, että onpas ruma lasi, kuin kriitikko ajattelee…

Hän näkee asioiden valoisat puolet, hän on enemmän kuin realisti, ripauksen optimismiin kallellaan.

Pakkasestakin hän löytää hyvät puolet… kuinka ihanaa, voi tuulettaa matot, 

täydellinen sää mattojen tuuletukselle.

Ja mikä parasta, hän keittelee todella hyvät kahvit…

Hän on käynyt kurssin… josta päällimmäisenä jäi mieleen ”hymyile, asiakas on aina oikeassa.” 

Ja Pirjohan hymyilee, niin että vain hampaat vilkkuvat. Oikean yläreunan takimmainen

 hammas näyttää olevan ehjä.

Pirjo on todellinen romantikko. Hän rakastaa kaikkea romanttista, ruusuja, kynttilän valoa,

 hempeilyä, tangoa…

Hän on huomannut Jaakon, vakio asiakas kahvilassa, ja muistaa hänet, kyllä.

Mukavan oloinen mies, Pirjon mielestä.

Se saako parrakas mies (Jaakko) ja Pirjo toisensa, sitä ei tämä tarina kerro, sen tämä tarina 

tosin kertoo, että hänellä on valtavan iso kirjahylly, joka notkuu kirjoja. Ja Pirjo rakastaa 

lukemista, kirjojen avaavaa maailmaa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Tulevaisuus on syy jatkaa.

(Näin tuumi tarinan Jaakkokin)

Suurenmoista, että olet blogissani

– Runoilijatar

Lukemisiin