2.5.2023
Lämpömittari kipuaa
viisi, 5, astetta plussan puolelle
Aurinko nousee 4:43
Aurinko laskee 21:47
Hei hei huhtikuu
lämpimästi tervetuloa toukokuu
Olen istuttanut kukkia ruukkuihin ja maahan
sulostuttamaan ympäristöä.
Mm. auringonkukkia.
AURINGON KUKKA
Auringon kukat sädehtivät niin
ruukussa kuin maassa.
Auringonkukat ovat kotoisin Amerikasta,
missä alkuperäiskansat viljelivät niitä
käyttöönsä jo vuosituhansia sitten. Siemeniä
käytettiin ravintona,
ja todennäköisesti niistä puristettiin myös öljyä.
Ja mitäs muuta auringonkukasta saa… violettia väriä…
kyllä luit oikein. Violettia (ei keltaista)…
Sitä on käytetty myös kauneuden hoitoon.
Ja auringonkukka on somistanut monia… monia maalauksia.
Muistuttaa aurinkoa kukka… mistäpäs muusta auringonkukka
on saanut nimensä kuin auringosta.
Kylvä siemenet huhtikuussa 3-5 sentin syvyyteen.
Sopiva taimiväli on vähintään 20 senttiä.
Kylvä avomaalle toukokuussa maan lämmettyä.
Valitse auringonkukille aurinkoinen, lämmin ja
tuulelta suojaisa kasvupaikka. Ravinteikas maa.
Auringonkukat pitävät tasaisesta kosteudesta.
Siemenet ovat kypsiä kerättäväksi vasta, kun kukinnasta on kulunut noin 5-
6 viikkoa. Älä katkaise vartta… Huom! Älä katkaise vartta…
Auringonkukka on sädehtivän kaunis kukka…
Todella suloinen…
Olen raapustellut kauniin runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea…
saas nähdä saanko lumihiutaleiset auringonkukat…
(toivotaan ettei auringonkukat palellu, toivotaan, että keltainen
kukkaloisto häikäisee kauneudellaan ympäristöä pian)…
Auringon laskua saamme ihailla tänään klo 21:47
Olen tarinan kertoja… on siis tarinan aika…
Tarina kertoo Linneasta, kolmekymppisestä siivoojasta, joka toteaa, että elämä on valintoja,
ja elämän valintataloissa saa valita… pitää valita… olemme valintojemme summa… hän vaihtaa
siivouskärryt opintoihin, hän valitsee aikuisopinnot… ja tämän jälkeen jatkan tekstiäni virheistä tulee
oppia minitarinoita kertomalla… teemana on siis valinnat ja virheistä oppiminen… tässä tekstissäni…
Ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin ja on nimeltään….
KIRJASTOSSA
Lähtökohtani elämään ei ole kaksiset. Yksinhuoltaja äitini on kuollut, isäni kanssa en ole tekemisissä.
Äitini vihasi isääni, yleensä viha ansaitaan, harvoin sympaattinen henkilö on vihattu…
Lähtökohtani elämään ei ole kaksiset.
Tänä päivänä, aikuisena, koen olevani oman onneni seppä. Ja hetkittäin olenkin äärimmäisen onnellinen,
mutta joskus menneisyyden mörkö nostaa päätään… äitini sairauteen riutuminen oli raastavaa…
ja isäni nykyiselle vaimolle kalpenee jopa Tuhkimon äitipuoli, ihmishirviö haukuillaan… he valtaavat
ajatukseni kuin musta pimeä pilvi, ympyröiden minut…Ja koetan ajattelemalla ajatella jotain muuta…
mukavampaa… mutta noin yleensä ottaen, olen oman onneni seppä ja sädehtivän onnellisen
hymyn omistava lady.
Olen kuin talo, jolla on huono perustus, mutta ylimmän pilvenpiirtäjän kerrostalon seinät ovat kultaa.
Nykyisin minulle kuuluu hyvää, elämäni on sädehtivä… mutta talon perustus, mutta lähtökohdat…
Työnsin siivouskärryjäni hiiren hiljaisessa kirjastossa.
Oli arkistakin arkisempi työpäivä.
Kirjasto, ja sen hiiren hiljaiset käytävät…Kävelin kuin huopatossutehtaalla miehen ohitse, joka
hievahtamatta tuijotti kirjaa.
Siivosin yhden kirjaston siiven ja jälleen kävelin ääneti miehen ohitse.
Vieläkin,
Vieläkin, hän tuijotti hievahtamatta kirjaansa.
Onko hän elossakaan, kun evääkään ei värähtänyt.
Sitten huomasin, että hän tutkii Einstainin teoriaa.
Väärä hälytys.
Elossa on.
Kirjaston siivottuani, suuntasin, vielä toiseen kohteeseen, toimistoon, johon kuului
rappukäytävien nurkkien kiillottelu & kuuraus.
Sitten työpäiväni olikin jo pulkassa.
Olen terveellä tavalla utelias, mielenkiinto elämään tulee säilyttää.
Uteliaisuus edistää oppimista.
On hyvä olla tiedon janoinen.
Uteliaisuus on innostusta kokea jotain uutta.
Asustelen Helsingissä.
Muutin Pihtiputaan laitamilta, en edes ydin keskustasta, tänne. Siis keskeltä ei mitään.
Pihtipudas sijaitsee Keski-Suomessa. Siellä asustelee noin 4 117 henkilöä, Pihtiputaan
naapurikuntia ovat Haapajärvi, Keitele, Kinnula, Pielavesi, Pyhäjärvi, Reisjärvi ja Viitasaari.
Kinnulaan kotoani oli 89 kilometriä. Ikkunasta avautui metsämaisemat.
Keski-Suomen pohjoisimmasta kärjessä, puhtaiden vesien ääressä, kauniin luonnon
helmassa saattoi virkistyä.
Muistelen kuinka Pihtiputaan kahvilassa keskusteltiin seuraavanlaisesti:
Hammaslääkäri oli siis ollut auto-onnettomuudessa (murtunut ranne ja auto korjaamolle).
– Oletkos kuullut, hammaslääkäri oli onnettomuudessa, sanoi kampaaja kirurgille.
– Hammaslääkäri on ollut onnettomuudessa, sanoi kirurgi patologille.
– Hammaslääkäri on ollut pahoin loukkaantunut, sanoi patologi lehtimyyjälle.
– Hammaslääkäri on loukkaantunut pahoin ja kait kuollut sanoi lehtimyyjä kukkakauppiaalle.
– Hammaslääkäri on kuollut, sanoi kukkakauppias kirjakauppiaalle.
Kadulla hammaslääkäri käveli kirjakauppiasta vastaan ja kirjakauppias pinkaisi pakoon,
kuin pikajuoksija sadan metrin spurtissa konsanaan. Apua, haamu, kiljuen…
Hammaslääkäri ihmetteli tätä.
Kun taas täällä Stadissa päin… kahvilassa, toisin sanoen… kahvilan terassilla… oli ruumis kolme päivää.
Kukaan ei reagoinut. Siivooja, kollegani… löysi ruumiin, kolmen, 3, päivän kuluttua… kun kurkotti
pöydän alusta siivoamaan. Oli kompastua siihen. Luonnollinen kuolema.
Ihmisiä ei – totta vie – kiinnosta muiden ihmisten asiat, täällä meillä päin.
Siis kolme päivää.
Tähän minulla on ollut sopeutuminen.
Kuin kaksi ääripäätä, Helsingissä viis veisataan, mitä tapahtuu naapurikorttelissa, vaikka joku
seisoisi keskellä tietä päällään, kukaan ei reagoi. Auton varashälyttimillä ei tee mitään, ihmiset
eivät reagoi…. kun taas pikkukylillä tiedetään paremmin naapurikorttelin asiat, kuin omat asiat.
Rikkinäisen puhelimen fiilikset.
(Ihmiset kokoontuvat jonoon rikkinäisessä puhelimessa, ja toisessa päässä oleva kuiskaa haluamansa
viestin seuraavalle. Tämä kuiskaa sen eteenpäin, kunnes päästään jonon loppuun. Lopuksi viimeinen
kertoo, mitä hän kuuli, ja ensimmäinen paljastaa liikkeelle laskemansa viestin. Viesti on muuttunut
matkan varrella huomattavasti) .
Itämeren rannalla sijaitseva Helsinki moderni kaupunki, on äärimmäisen kaunis paikka, missä asustelen.
Elämä on valintoja. Teemme valintoja koko ajan, päivittäin. Yritän valita oikein.
Olemme valintojemme tulos.
Elämän valintatalossa, saa valita.
Meneekö asiat parempaan vai huonompaan suuntaan, se päätetään valinnalla.
Jos valitset yhden vaihtoehdon, hylkäät toisen vaihtoehdon. Tämän johdosta valinta voi olla kipeäkin.
On huonoja ja hyviä valintoja. Olen valinnut väärin elämässänikin.
Mutta… mutta… olen myös tehnyt paljon onnistuneita valintoja.
Elämä on valintoja, suuria valintoja, pieniä valintoja.
Puolisoni valitsin oikein. On äärimmäisen tuskallista, jos tämän tärkeän valinnan tekee väärin.
Jokaisella valinnalla on seurauksensa. Valitsen parhaillaan tärkeää asiaa: vapaa-
ajan käyttöä, että terveydestä huolehtimista.
Oikeat ja riittävän kunnianhimoiset tavoitteet löytyvät myös valinnoistani.
Onnellisuus on omista valinnoistasi kiinni. Olemme valintojemme summa.
Teemme suuria valintoja, ja pieniä valintoja.
Aloitan laborantti opinnot ja vaihdan siivouskärryt laboratorioon…
Suht koht suuri valinta, opiskelun aloittaminen.
Muutan opintojeni johdosta, asunnon hankkinen, suuri valinta.
Valitsen rauhallisen ympäristön ja pitkän koulumatkan, omistus asunnon, mikään ole kamalampaa
kuin vuokralla asuminen toisten nurkissa, varpaillaan saa olla, ei kodin tuntua ja omaa asuntoa
maksaessa raha ei mene hukkaan…
Sanon hasta la vista, Stadin ydin keskustalle…
On pieniä valintoja, jotka vaikuttavat elämäämme.
Koko elämä on valintoja.
Olen katkaissut ihmissuhteita, ihminen esitti ystävääni olematta ystäväni. Tämä oli suht suuri valinta.
Voimme valita ihmiset, kenen kanssa jaamme elämämme, kenen kanssa vietämme arvokasta aikaamme.
Etenkin valitse ihmiset elämässäsi oikein.
Olen tehnyt valinnan, vaalin ystävyys suhteitani. Ystävät ovat kukkasia elämän poluilla ja kukat
kuihtuvat, hyvät ihmissuhteet hiipuvat, jos niitä ei vaali…
Tapaamme elämme taipaleella hurmaavia ihmisiä, ihmisiä joilta saamme voimaa, elämän meitä kolhiessa,
ihmisiä, joiden kanssa jaamme ilot, hymyn häivän.
Meillä on sitten valmistujaiskahvit, kun laborantti opintoni päättyvät.
Valitsen ylleni sinisen kauniin leningin, hyvä valinta.
Sen pituinen se
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Tee hyviä valintoja elämässäsi.
Mitä juuri sanoinkaan…
Olemme valintojemme tulos…
Otetaanpas tarinasta esimerkki… Valitsetko A terveen uteliaisuuden, mikä on äärimmäisen
tärkeää elämässä, se tarkoittaa suomeksi sitä, että olet elämän janoinen… vai valitsetko B uteliaisuuden
ja juoruilun, kuin Pihtiputaan kahvilassa tarinassani vai kolmas vaihtoehto, valitsetko C tarinan Stadin
meiningin… ruumis oli kolme päivää kuolleena, kahvilassa pöydän alla ja kukaan ei huomannut,
kun ketään ei kiinnostanut… Valinta on sinun… miten näistä kolmesta vaihtoehdosta valitset.
A vai B vai C ???? Napakymppi on vaihtoehto A.
Tarinan aika
Olipa kerran mies, joka kerran varpaansa kiveen potkaistuaan, oppi väistämään kiVveä.
Olipa kerran nainen, hän teki virheitä, virheiden perään.
Meidän tulee oppia virheistämme, viisastua.
Olipas kerran daami, joka kerran veden pohjaan keitettyään,
oppi keittämään vettä ja hän nautti sitruuna teetään.
Olipas kerran mies, hän teki rötöksiä ja tiilenpäitä lukemaan, rötöksiä ja lusimaan,
rötöksiä, rötösten perään, mistään hän ei mitään oppinut.
Meidän tulee oppia virheistämme, lakata tekemästä virheitä.
Olipa kerran mies, kerran erottuaan hän eleli sinkkuna, ratsasti villi hevosellaan auringon
laskuun, vapaudestaan nauttien. Erot ovat helvetillisiä, erot kuluttavat, itse asiassa erot ovat
mm. terveysriski.
Olipas kerran nainen, hän siivosi, ja siivosi, että hän vihasi työtään, mutta suurimman osan ajastaan
hän vain kiillotteli nurkkia. Siivosi, siivoamisesta päästyään, kunnes jälleen siivosi, siivottuaan,
siivoten jälleen, siivoamasta päästyään.
Meidän tulee oppia virheistämme, lakata tekemästä virheitä.
Mini tarinoita voisi jatkaa loputtomiin.
”Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään.” Sananl. 26:11
parannus on mm. rakkauden tekoja.
Vaikka…
Olivatpa tekomme miten hyviä tahansa, me emme pääse taivaaseen teoillamme, vain armosta.
Me voimme olla enemmän, me emme ole sitä mitä voisimme olla.
Olipa kerran mies, hän potkaisi jalkansa kiveen, tätä toistaen, varvas murtui, ei kivi.
Meidän tulee oppia virheistämme, lakata tekemästä virheitä.
Ja arvatkaas miten kävi miehen, hänestä tuli viisas viisas viisas mies… (hän oppi virheistään).
Ps. Hups… tein virheen… minkä virheen… kirjoitusvirheen… no korjataas kirjotusvirhe (kiVveä)
Olipa kerran mies, joka kerran varpaansa kiveen potkaistuaan, oppi väistämään kiVveä.
Siis kiveä…
Jokos tekstini saavutti pisteen.. ei ei…
Päätän tekstini kauniiseen runooni.
Tarjolla kaunis runoni: Kiitos rukous… ja sananen runostani…
Kiitos rukous on syvällinen runoni, kaunis runo.
Elämä on enemmän kuin pölyinen marssi kehdosta hautaan, yli rutikuivan maan.
Jumalalle omistetulla elämällä on tarkoitus ja päämäärä.
Me olemme kuin taideteos.
Savesta tehty taideteos, saven valajan käsissä.
Ja lisää taidetta…
Rembramdtin Laupias samarialainen vuodelta 1630. Oletkos nähnyt huikean maalauksen, lukijani ?
Maalaus esittää samarialaista neuvottelemassa majatalon isännän kanssa. Hieno teos.
Kertomuksen mukaan maantierosvot ryöstivät ja pahoinpitelivät erään miehen puoli
kuoliaaksi hänen ollessaan matkalla Jerusalemista Jerikoon.
Hänen ohitseen kulkee ensin muuan pappi…. kyllä lukaisit oikein… pappihan siinä kuljeskeli
ohitse… Ja sitten leeviläinen, mutta kumpikaan ei anna hänelle apua.
Sen jälkeen ohi kulkee muuan samarialainen.
Hän pysähtyy ja auttaa…
Jeesus kertoi tämän vertauksen vastatakseen kysymykseen, kuka on lähimmäinen?
Sanomattakin lie selvää, kuka näistä ?
Kertomus on ollut suosittu aihe maalaustaiteessa, kuvanveistossa, runoudessa ja elokuvissa.
Ja inspiraatio kauniiseen runooni Kiitos rukous.
Äärimmäisen suosittu aihe… Äärimmäisen suosittu…
Noihin aikoihin Jerusalemin ja Jerikon välinen tie oli erityinen pahamaineinen vaarallisuutensa ja
vaikeakulkuisuutensa vuoksi, ja sitä kutsuttiin ”veritieksi”, koska maantierosvojen vuoksi siellä
usein vuoti verta.Juutalaiset, joille Jeesus puhui, vihasivat samarialaisia…Häntä auttanut henkilö ei
siis ollut ylin ystävä…Kuinka rakastammekaan läheisiämme… autamme heitä avun tarvittaessa,
tämä lie sanomattakin selvää…mutta mutta…
Entä jos apua tarvitseekin sinua kaltoin kohdellut ihminen…
Kertomuksen on esimerkiksi katsottu olevan tarkoitettu osoittamaan rodulliset, kansalliset tai
uskontoihin kohdistuvat ennakkoluulot yleensäkin vääriksi ?
Tämä on yksi tulkinta laupiaasta samarialaisesta.
Tee ympäristö teko ja luovu ennakkoluuloistasi…
Mies lähti matkalle toiseen kylään. Matkareitti oli kuitenkin vaarallinen. Tie kulki vuoristoisen seudun
halki, ja siellä tiedettiin lymyävän maantierosvoja… rosvot mukiloivat matkamiesraukan henkihieveriin
ja jättivät hänet virumaan tienposkeen.
Hetken kuluttua mies kuulikin lähestyviä askeleita. Kun hän kohotti päätänsä, hän näki, että tulija
oli pappi pitkissä liehuvissa kaavuissaan.
”Auta minua!” vaikeroi mies … mutta pappi nosti nenänsä pystyyn ja kulki kiireesti ohi.
Aika kului, aurinko porotti ankarasti. Ryöstetyn miehen voimat alkoivat loppua. Taas hän kuuli
lähestyviä askeleita. Joku oli tulossa! Tällä kertaa tietä pitkin kulki arvostettuun sukuun kuuluva
rikas mies. Hän näki ojanpenkalla viruvan matkalaisen ja kulki ohitse.
Taas aikaa kului, ja nyt taivaalla alkoi jo kaarrella korppikotkia. Ryöstetyn miehen voimat olivat aivan
lopussa. ”Tästä minä en taida selvitä”, hän ajatteli surkeana.
Kun hän vielä kolmannen kerran erotti lähestyviä askeleita, hän ei jaksanut enää uskoa, että
tämäkään tulija pysähtyisi häntä auttamaan. Kaikki muutkin olivat kulkeneet ohi.
Tällä kertaa tulija oli samarialainen. Siinä maassa samarialaiset olivat vierasmaalaisia. Heillä oli
omanlaisensa tavat ja omanlaisensa uskomukset, ja niinpä monet ihmiset välttelivät heitä eivätkä
tahtoneet olla missään tekemisissä heidän kanssaan.
Mutta niin vain kävi, että heti, kun samarialainen huomasi tienposkessa lojuvan miehen,
pysähtyi ja auttoi häntä.
Jeesuksen kertoessa tätä tarinaa hänen ympärilleen oli kerääntynyt paljon kuulijoita.
Hän katsoi heihin ja kysyi:
”Kuka teidän mielestänne oli tämän ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
”Se, joka auttoi häntä”.
Samarialaisia mainitaan muissakin kertomuksissa….
Jeesus paransi kymmenen spitaalista…
Spitaali on krooninen sairaus, joka aiheuttaa epämuodostumia. Ei mitenkään sympatiaa herättävä sairaus.
Nilkuttava koiranpentu sateessa voi herättää sympatiaa ja sille tahtoo heti lastan jalkaan, mutta spitaali…
Sen aiheuttaa mykobakteerilaji, joka lisääntyy hyvin hitaasti (jakautuu kerran kahdessa viikossa, kun
muut bakteerit voivat jakautua päivittäin tai jopa 20 minuutissa). Lepraa sairastavia on historiallisesti
kutsuttu (s)pitaalisiksi. Tämä termi on kuitenkin jäämässä pois käytöstä sen negatiivisuuden vuoksi.
En ole lekuri, joten en pitempään raapustele sairaudesta.
Jeesus siis paransi kymmenen spitaalista, jotka olivat samarialaisia…
ja vain yksi palasi kiittämään…
Vain yksi.
1
Kiitos on taikasana…
Olen raapustellut kauniin runon revontulista.
Tarjolla siis runo ja sananen runostani…
Ja kaunis runoni menee näin… Olkaas hyvä…
KIITOS RUKOUS
kiitollinen ihminen
elää rikkaamman,
onnellisemman
kauniimman elämän
ihminen joka on
kiitollinen Jumalalle
elää rikkaamman elämän
taivaankaaren värjätessä
revontulet loistollaan
revontulien perimmäinen
energialähde on aurinko
joten
jos revontulien esiintymistä
pyritään ennustamaan
on katse suunnattava ensin
aurinkoon
joten jos tahdotte
löytää sisäisen aurinkonne
revontulien loiston
olkaa kiitollisia Jumalalle
vanhasta uskomuksesta
ketun juostessa pitkin
lumisia tuntureita
sen häntä iskeytyy lumikinoksiin
singoten kipunoita
revontulia
taivaalle
ihmisen ollessa kiitollinen
hänen kiitollisuutensa
heijastaa kaunista
väriloistoa taivaalle
olkaamme kiitollisia
kiitollinen ihminen
elää rikkaamman
onnellisemman
kauniimman
elämän
Lahjasta kuuluu kiittää, vaikkapas syntymäpäivä lahjasta… koska se on hyvien tapojen mukaista.
Vanha sananparsi sanoo, että ”kiittämättömyys on maailman palkka”, mikä ikävä kyllä pitää turhan
usein paikkansa.
Pelkästään elämän asenteena kiitollisuus on ylivertainen.
Matkatessaan Samarian ja Galilean rajaseudulla, Jeesus tapasi kymmenen spitaalista miestä
lähestyessään paikallista kylää. Ja paransi heidät.Tuntuu käsittämättömältä, että vain yksi kymmenestä
parannetusta oli kiitollinen lahjastaan!
Mutta ennen kuin alat yhdeksää kiittämätöntä sormella osoittelemaan, kannattaa pysähtyä miettimään,
koska itse olet viimeksi osoittanut kiitollisuutta elämästä, terveydestä, ystävistä, puolisosta, lemmikistä,
ja vaikka suussa sulavasta sapuskasta, uudesta leningistä, ja ennen kaikkea juuri siitä, tärkeästä asiasta.
Ollut kiitollinen elämästä, rakkaudesta, läheisistä, arjesta ja lomista.
Niinpä niin…
Niinpä niin…
Kiitollisuus on loistava elämän asenne. Olkaamme siis kiitollisia.
Tarinan opetus oli :
”8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta -se on Jumalan lahja-
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. 10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa
Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.”
