SANANEN RUNOSTANI…

Tänään on tarjolla kaunis runoni Cappuccinon äärellä…

Runossa kirjoitan ”antaen jotain mitä odottaa…”

Odotus on kaunis tunne…

Kun porskutat arkea ja raadat raskasta eloa … ja sinulla loma häämöttää 5 viikon päästä… viikko, kaksi palmujen katveessa… ruskettuen… kuinka odotatkaan tätä… joskus jopa matkalaukkujen pakkaaminen ja odotus on upeampaa, kuin lentokoneessa istuminen matkaväsyneenä… 

Odotus on kaunis tunne…

Kun olet pitkällä ja puurtavalla luennolla, kuinka hurmaavaa onkaan odottaa sitä, että saat valmistujais lakin kutreillesi…

Tai olet varannut sfinksin… kissan… oi … niin suloisen katin… odotat, että kissan pentu syntyy ja se on luovutus ikäinen… odotat että saat ilon tuojan elämääsi… ja voit tarjota sille todella onnelliset kissan päivät..

Antaen jotain mitä odottaa…

Runossa annettaan jotain mitä odottaa… eikö olekkin kaunis ajatus…

Syntymäpäivä juhlat, jotain mitä odottaa…

Taiteiden yö, jotain mitä odottaa…

Rakkaimman kotiutuminen matkalta…

Kevät pitkän talven jälkeen… pouta sulattaa roudan… kevään odotus palkitaan auringon säteillä…

Juhlien odottamista, arjen keskellä… kakuista voi tehdä taidetta… taideteos / kakku on suunniteltu, mutta juhlat puuttuvat… Kakuista voi tehdä muuten huikeaa taidetta… Juhlien odottamista, arjessa…

Nämä olivat esimerkkejä…

Se mikä on odottamisen arvoista runossani, saat sinä runoni lukijani päättää…

ANTAEN JOTAIN MITÄ ODOTTAA

Ja kaunis runo menee näin… olkaas hyvä….

CAPPUCCINON ÄÄRELLÄ

cappuccinon äärellä

seuraten ikkunasta

kaupungin vilinää

antaen jotain

mitä odottaa

tuhansien joutsenien

lentäessä

takaisin kotiin

kevät auringon

säteillessä

kilpaa

kukkaloiston

kauneuden

kanssa

silloin

maailmassa

matkassa

rannassa

lupaamansa

ja

oikeassa olevansa

toteuttaen

toiveitansa

rakastaen

toisiansa

antaen jotain

mitä odottaa

tuhansien joutsenien

lentäessä

takaisin kotiin

rakastaen

toisiansa

Taiteiden yö on ympäri Suomea. Pian…

Sijoitan tarinani taiteiden yöhön…

Ennen taiteiden yö keräsi Helsingin keskustaan NOIN 100 000 ihmistä… veikkaampas, että nyt on vielä enemmän poppoota… katsotaan osuinkos oikeaan… jo tämä osoittaa, että ihmiset rakastavat taidetta…

Taide on myös tunne tila, mielestäni…

Kuopiossa on taiteiden yö… Oulussa… Rovaniemellä… Helsingissä… Kuusamossa on taiteiden yö… Taiteiden yö on ympäri Suomea.

Olen tarinan kertoja…

On fiktiivisen tarinan aika.

Tarinaa kerrotaan minä muodossa Leilan suulla… Ja tarina alkaa… se menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä…

TAITEIDEN YÖ

Olen taiteellinen lady, Leila. Rakastan niin oopperaa kuin katuteatteriakin.

Kesälomani vietin mökkeillen.

Aamuni alkoivat kesälomalla, siten, että pulahdin järveen laiturilta uimaan.

Virkistäviä aamuja.

Oli ihanaa istua mökin kuistilla aikaisin aamulla ja nauttia appelsiinimehua ja marmeladi leipää aamiaiseksi, uinin jälkeen.

Mökkeilin koko neljä viikkoa.

Minulla on kultainen noutaja. Koira viihtyi valtavan hyvin mökillä.

Ja luin pinon kirjoja. Jos toisenkin… kesälomallani.

Nyt on alkanut arki.

On elokuu.

Päivät vierähtävät muodin parissa. Työskentelen vaateliikkeessä.

Perjantaina on taiteiden yö.

Ystävättäreni ovat menossa sinne. Minä mukaan lukien.

On vapaapäivä.

Alku illasta istuimme iltaa ystävättäreni Siljan luona.

Silja on oikein mukava. Hänet olen tuntenut vain pari vuotta. Kun taas Mirja on lapsuuden ystäviäni.

Siljan tunnen maalauspiiristä. Käyn keskiviikko iltaisin maalailemassa muotokuvia.

Harrastan muotokuvamaalausta.
Muotokuva kuvaa henkilöä.

Piirustus, maalaus, veistos tai valokuva. Miksei artikkeli, reportaasi, kirja tai television dokumenttiohjelmakin voi olla muotokuva ?

Muotokuva kuvastaa henkilön taustaa, piirteitä, pyrkimyksiä, persoonallisuutta, henkilön tärkeimpiä ja arvostetuimpia puolia, sekä asemaa.

Vastakohta muotokuvalle lie abstrakti taide. Mitä en ymmärrä lainkaan. Taulun voi ripustaa vaikka väärinpäin seinälle.

Kuka tahansa osaa piirtää viivan, mutta vaatii taiteellisia lahjoja piirtää muotokuva.

Valokuvista tunnetuin muotokuva lie vaikka ylioppilasvalokuva.
Valokuvausta en niinkään harrasta, vaan konterfei:ta.

Historia tarjoaa myös mielenkiintoista taidetta mielestäni, puulle tehdyt muumioiden vahamaalaukset, ensimmäisestä kolmanteen vuosisadalla. Muotokuvia, ensimmäisiä sellaisia…

Parsuna… Attribuutit ja ikoni.

Muotokuva liitetään usein johonkin tapahtumaan, vaikkapas jo mainitsemaani ylioppilaaksi tuloon.

Omamuotokuvia teen harvoin.

Eräs muotokuvan erityislaji on profiilimuotokuva, tätä suosin maalauksissani.

Mirja poksautti sampanja pullon, taiteiden yönä, alku illasta.

Lasimme kilisteltyämme…

Keskustelumme suuntautui – mihinkäs muuallekkaan – kuin taiteeseen.

– Kenellä on taiteiden yön ohjelma ? Silja kiljaisi.

Ilman sitä, ei taiteiden yöstä tule mitään.

Mirja nosti kännykän.

Kännykästä googlettamalla löysimme taiteiden yön ohjelman.

Ilta oli pelastettu.

Ensimmäiseksi suuntasimme taidegalleriaan. Meri teemainen taidenäyttely. Taidenäyttely oli taidepiiriläisten ryhmänäyttely… teemana oli ollut meri… Oli pauhaava meri kehystettynä… kuin tyyni meri… eräs oli maalannut surffilaudan ilman vettä… taiteilijat olivat tuntemattomia… Ns. taviksia… mutta ammattitaitoisia… laadukkaita meri aiheisia maalauksia oli… kehystettynä taidegalleriassa.

Täältä askeleemme vei kuuntelemaan lavarunoutta.

Lavarunous on suullista ja kirjallista ilmaisua, jossa runoutta, laululyriikkaa esitetään…

Täällä räpättiin….

Lopuksi oli myös open mic -osuus, jossa osallistujat esittivät omia runojaan.

Oli perinteistä runoutta, tarinankerrontaa, spoken wordia, stand up -komiikkaa ja laululyriikkaa sekä näiden yhdistelmiä.

Minusta tuli kerta heitolla räpin fani.

Iltamme huipentui balettiin.

Baletti, kurinalaisia sääntöjä, liikekieltä. Baletti on yksi tanssitaiteen muoto ja länsimaisen taidetanssin vanhin lajityyppi. Tekninen taituruus oli valloillaan, baletti esityksessä.

Helsingin keskusta keräsi arviolta noin 120 000 kävijää taiteiden yönä 2022.

Ihmiset rakastavat taidetta.

Ihmiset tarvitsevat taidetta.

Mitä ilman ei voi elää?

Ilman leipää ja sirkushuveja (taidetta).

Ensi vuonna tahdon muotokuvani taiteiden yöhön… Tämä on tavoitteeni ja unelmani…

Vierähti vuosi…

Koetti jälleen taiteiden yö…

Ja Leilan maalaama muotokuva komeili gallerian seinällä. Hän piti ryhmä taidenäyttelyn. Myös muiden taidepiiriläisten maalauksia oli seinillä…

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Pidä huoli, että sinulla on leipää ja sirkushuveja. Ilman niitä on vaikeaa. Liian vaikeaa…

Tänään on

16.8.2022

Tiistai

+ 29 

kyllä tarkenee

Aurinko nousee 5:03
Aurinko laskee 21:41

• Runoilijatar

Lukemisiin

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä kirjoittelemalla fiktiivisiä tarinoita, kera runouden sulo sointujen, blogissa runouden sävelin : )

Lämpimästi tervetuloa blogiini runouden sävelin.

Kirjaimellisesti lämpimästi, lämpömittari kipuaa plussan puolelle 26 astetta … parhaillaan…

Vielä on kesää jäljellä…

Suurenmoista, että löysit blogiini.

Olen Pohjois-Pohojanmaalta, Helsingistä Lakeuksille saapunut. Ja juurtunut. Kenties olen enemmän Pohjois-Pohjanmaalainen, kuin Pohojaalaaset ite, äärimmäisen kaunista seutua. Tasaista. Talvella saa suksia työntää sauvoilla liikkeelle alamäessä, niin tasaista : )

Olen kirjoittanut kauniin runon Pohjanmaasta. Totta kait, ilman muuta.

Toteutin haaveeni pitkään runoja pöytälaatikkoon raapusteltuani, ja laiton runot kansien väliin.

Olen kirjoittanut mm. kauniin runoteoksen LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA.

Minulta käy näppärästi niin kutominen kuin pullan letityskin.

Kirjoittaminen on mukavaa ja sanottavaa riittää.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo pari uutta tarinaa tarttumaan sulkakynään.

Runoissani on edustettuna koko elämän tunteiden kirjo, kaikki värisävyt, iloisen keltainen, harmaa, synkän musta,

violettia poisjättämättä,
punaista unohtamatta.

Taiteidenyö lähestyy…

Pidän taiteiden yönä runotaidenäyttelyn:

SILKKIKANKAISEN KUDELMAN
TÄHTIKUVIOSET RUNOLLISET SOMISTUKSET

Tänään on mukava arkinen päivä… Pidän arjesta : )

Ajatukseni ovat runotaidenäyttelyssäni…

Kirjoitus tyylini on puhdas

                                                            fiktio tarinoissani,

                                                                                     että  runoudessa.

Runouteni skaala on laaja, olen raapustellut runon mm. cappuccino-kahvikupistakin, mutta rakkaus, romanttinen sellainen lie yleisin runouden aihe, rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat, runot runoilevat ja taide kertoo.

Olen raapustellut runoni niin merenneitona kuin laivan hyljättynä hylkynä kuin kotkanakin.

Olen ripotellut nonparelleja pluskvamperfektien päälle, olen kuorruttanut verbejä, olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä, että riimejä… olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen moista kirjoitustyyliä.

Runouttani lukiessa ei voi tutustua minuun/runoilijattareen, sillä kirjoitustyylini on puhdas fiktio, mutta se ei olekaan runouden tarkoitus (tutustua runoilijattareen), runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

Elokuvat kuvaavat yleensä pari tuntia räiskettä ja tämän jälkeen sankari saa sankarittaren.

Näytelmissä prinssi saa prinsessansa.

Kirjallisuudessa hääkellot soivat… the endin … aikaan.

Ja runous. Oi runous. Se vasta pursuaakin kaunista rakkausrunoutta.

Äärimmäisen kaunis rakkausruno menee näin… olkaas hyvä.

TÄHTI

minä rakastan sinua

en vain siksi millaiseksi
olet itsesi tehnyt,
vaan myös siksi
millaiseksi olet
tekemässä minua

sivuutan kaiken
vähäpätöisen,
kaikki heikkoudet

ja tuon päivän valoon
kaiken sen kauniin ja säteilevän
mitä kukaan muu ei ole löytänyt
sillä ei ole etsinyt tarpeeksi syvältä

rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi

rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi

rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi

Taiteessa, kuin elämässäkin… on avioliitto arvokas asia… 

Susiparit eivät olleet niin arvostettuja historian havinassa, kuin avioparit.

Mutta tänään ei ole tyypillinen tarinan kaava ”pari tuntia räiskettä, sankarin seikkailuja ja lopussa sankari saa sankarittaren.”

Ei ei…

Tehdäänpäs tänään tarinassani ”Ainot”. 

Toisin sanoen tarina päätyy eroon.

Mieleeni ei tule kirjallisuudesta kuin Aino ja Väinämöinen. Väinämöinen, tuo kannelta soitteleva ukko. Ainohan mieluumin hukuttautuu, kun astelee alttarille Väinämöisen kanssa.

Kaikki tarinat taiteessa päätyvät siihen… että Tuhkimo saa lasikenkänsä… ja lopulta prinssinsä…

Olen tarinan kertoja, on fiktiivisen tarinan aika ja se mene tällä kertaa näin, olkaas hyvä.

Tarina on nimeltään:
Elämän arvot

Elämän arvot ovat kuin matkalaukkuja liukuhihnalla, nämä matkalaukut: elämän arvot pakkaat mukaasi elämäsi matkalle.

Tai elämän arvot ovat kuin kompassi, joka kertoo sinulle, mikä on tärkeää.

Arvot määräävät mm. miten käytät aikaasi.

Ja millaisia tuloksia saavutat elämässäsi.

Tai elämän arvot ovat kuin palapelin palaset, tärkeimpiä palasia elämäsi palapelissä.

Tässä blogimerkinnässäni siis, raapustelen arvoista, elämän arvoista.

Mitkä sinun… lukijani… elämäsi arvoja ovat ?

Tunnistamalla omat elämänarvot, päätöksenteko helpottuu ja elämä saa lisää tarkoitusta.Mikä on todella tärkeää sinulle ? Näinkin voisi muotoilla kysymyksen.Elämän arvo on monitahoinen käsite.Äärimmäisen monitahoinen.Tarkastellaankos elämän arvoa filosofisesti, vai moraalisesi, taloudellisesti ?

Ihmisen elämän arvona voidaan ajatella myös hänen tekoja elämänsä aikana. Jotkut saavuttavat suuria, jopa maailmaa muuttavia ajatuksia, miksei keksintöjäkin. Joidenkin toisten teot ovat pieniä, mutta arvokkaita.

Myös ihmissuhteet voidaan mitata arvoina.Elämän arvo voidaan mitata myös ihmisen itsensä kannalta.Elätkös muuten arvojesi arvoista elämää, lukijani ?

Erään henkilön kehittämän logofilosofian mukaan elämän mielekkyys syntyy itselle tärkeiden arvojen todeksi elämisestä. Eläen elämän arvojen mukaisesti ja tehden niitä asioita, jotka kokee tärkeäksi ja arvokkaaksi, toisin sanoen, siis.

Kiire voi viedä muuten arvoja sivummalle.
Jos juoksee tukka putkella paikasta toiseen.

Jos ajautuu kauas omista arvoista, astuu tilalle tyhjyyden tunne.Siispä arvomaailmaan kannattaa totta vie sukeltaa.Arvot lisäävät elämän mielekkyyttä.Asennearvot, siis suhtautuminen.

Miten suhtaudut vaikkapas sairauteen tai käänteisesti tuttavan uuteen tuliterä autoon, tai lottovoittoon ?

Luovia arvoja ovat esim. työ, tehtävät, harrastukset.

Elämysarvoihin kuuluvat mm. taide, musiikki, luonto, lukeminen, hiljaisuus ja totta kait rakastaminen.

Arvot voi listata, jos arvot ovat tupanneet himmenemään elämäsi varrella.

Ja näiden alkusanojen kautta, on aika astua fiktiiviseen tarinaan, nimeltään.

ELÄMÄN ARVOT

Tarinan henkilöt.

Arvo, 51v
Ja Aava 33v.

Arvo ja Aava ovat hiljattain kohdanneet, he ovat rakastavaiset. Ja he keskustelevat elämän arvoista. Kynttilä illallisella, nauttien kalaa, valkoviinin kera, valkosipuliperunoilla. Ilta on tunnelmallinen, ja ravintola hiljainen, he istuvat nurkkapöydässä. He molemmat rakastavat pitkiä, ja rakentavia keskusteluita.

Tarina alkaa.

– Nimesi on Arvo, siis keskustellaan elämän arvoista, kuiskaa Aava miehelleen.

Ja niin he aloittavat rakentavan, ja pitkän syvällisen keskustelun.

– Elämäni arvoja on itsestä huolehtiminen, ihmisen hyvyyteen uskominen, ihmisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, iloitseminen myös toisten onnesta, ihmissuhteiden vaaliminen, anteeksi antaminen, ja kiittäminen, Aava luettelee elämänsä arvojaan.

Arvo ei välitä itsensä huolehtimisesta, hän popsii sinistä lenkkiä, tykkää lojua sohvalla. Hän nauttii lenkin ruokana, ei juoksulenkkinä… Joten Aavan ensimmäinen elämän arvo tippui kuin laivan upotus pelistä pois, osui ja upposi.

Entäs sitten toinen elämän arvo, ihmisen hyvyyteen uskominen. Ei totta vie, ole Arvon arvo (Huom ! Sanaleikki, Arvon arvo… takaisin tarinaan) …
– Ihminenhän on pahin peto mitä maapallo päällään kantaa, katsotaankos vaikka uutiset, niin tiedät mitä on ihminen, ihminen on totta vie paha. Ihmisen kanssa pitää olla varuillaan, ei luottaa hänen hyvyyteen. Peto mikä peto.

Osui ja upposi (kuin laivan upotus pelissä) .

Ja sitten keskustelun vuorossa oli Aavan kolmas elämän arvo. Ihmisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on.

Ei ei, tämäkään ei ole Arvon elämän arvo, ei totta vie. Voi, kuinka hän yrittää muuttaa rakastaan Aavaa, mieleisekseen.

Osui ja upposi.

Entäs sitten iloitseminen toisen onnesta. Arvo ei hymyillyt, kun hänen työkaverinsa kaarsi työpaikan pihamaalle tuliterällä Ferrarilla. Ei, hän valahti kateudesta vihreäksi…

Osui ja upposi, tämäkin elämän arvo.

Ihmissuhteiden vaaliminen, no ihmissuhteet tuppaavat katkeamaan Arvon elämässä, milloin välimatkan takia, milloin kaverin vaimo ei päästä kaljalle miestään, milloin mistäkin syystä.Anteeksi antaminen ja kiittäminen, no, voiko kaiken antaa anteeksi, entä jos anteeksi pyytäjä ei ole pyydellyt anteeksi ? Kiitos Arvo osaa tosin sanoa.

Ja niin ilta hämärtyy, keskustelu syventyy.

Mitkä ovat sitten Arvon elämän arvot?

Arvon täytyy miettiä hetki elämänsä arvoja.Joten Aava esittää hänelle kysymyksiä.Missä tilanteissa olet ollut onnellisin?

Mitä arvostat, ja minkä takia ?

Arvo jää pohtimaan kysymyksiä ja pian hän jo suu vaahdoten kertoo arvoistaan.

Itsenäisyys ja vapaus on elämän arvo, työnteko on elämän arvo (Arvo on yrittäjä) ja onnen tavoittelu on elämän arvo.

Ja Aava pohtii.

Itsenäisyys, hän ei ole erityisen itsenäinen nainen. Hän on laumasielu. Ei viihdy yksin, sekuntiakaan.

Osui ja upposi.

Ja työmyyräkään hän ei ole, työ on pakollinen paha ompelimossa, että saa leivän pöytään, kesäloma on parasta työssä.

Osui ja upposi.

Tämä elämän arvo – ei totta vie ole – Aavan elämän arvo, ja hän alkaa pitämään miestään työnarkomaanina.

Ja kolmas Arvon elämän arvo: onnen tavoittelu. No, jokainen tahtoo olla onnellinen, mutta myös pettymykset ja suru kuuluvat elämään, toteaa Aava.

Osui ja upposi.

Ja tehdääs erikoinen tarinan loppu.

(Runoilijat yleensä raapustelevat suuria rakkaustarinoita, joille Lumikkikin prinsseineen kalpenee… )

Keskustelun jälkeen, he jäivät miettimään, että heidän arvo maailmansa eivät kohtaa.

Ja ikäeroakin on parikymmentä vuotta.

He ovat seurustelleet puolisen vuotta.

Ja miten käy.

Ero.

Arvo ja Aava olivat hiljattain kohdanneet, he olivat rakastavaiset. Ja he keskustelivat elämän arvoista. Kynttilä illallisella, nauttien kalaa, valkoviinin kera, valkosipuliperunoilla. Ilta oli tunnelmallinen, ja ravintola hiljainen, he istuivat nurkkapöydässä. He molemmat rakastivat pitkiä, ja rakentavia keskusteluita.

Sydän vereslihalle raastettuna, pirstaloituneena he poistuivat ravintolasta eri suuntiin.

Tiet erkanivat.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Pyri elämään arvojesi mukaista elämään.