Sitten, kun aika on …
RUNOILIJATAR PITÄÄ
SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ,
KIRJOITELLEN FIKTIIVISIÄ
MINITARINOITA, BLOGISSA
RUNOUDEN SÄVELIN
Rakastan muotia ja kaikkea mitä siihen liittyy.
Muodissa mm. käsityöt parhaillaan…
Olen käsityö ihminen…
Sukkapuikot vain viuhuavat : )
Bonsai kultalangoin, ristipistoin
Sananen ristipistotyöstäni:
Bonsai on suomennettuna ruukkupuu.
Bonsain juuret ovat Kiinassa noin 200–220 eaa.
Bonsain voi leikata vaikkapas linnun tai miksipäs ei vaikka lohikäärmeen muotoon.
Historian havinassa oli ajatus, että mitä käppyräisempi ja omituisempi kasvi oli, sitä arvostetumpi se oli.
Bonsain kasvattaminen ja muotoileminen on taidetta. Vaatii taitoa osata sitoa oksat oikein ilman, että kasvi kuolee.
Bonsain muotoilussa ja taiteessa voidaan noudattaa erästä neuvoa joka kuuluu siten, että, puun oksiston tulee näyttää siltä, että lintujen olisi helppoa lentää sen lävitse.
Epäsymmetrisyys, rytmikkyys, tyhjän tilan esille tuominen ja hallittu kokonaisuus, kuuluvat bonsain kasvatukseen.
Bonsai vaatii kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys on hyve.
Bonsai voidaan kasvattaa siemenestä tai pistokkaasta… taikka siirtää luonnosta.
Bonsain kastelu on tasapainottelua yli- ja alikastelun välillä.
Bonsain harrastajalle voi antaa sakset käteen ensimmäisenä päivänä, mutta mites on kastelukannun, sen voi antaa kouraan vasta vuosien, vuosien kuluttua.
Kenties näin ???? Vettä bonsaille kolme, 3, kertaa: kerran astialle, kerran mullalle ja kerran kasville. Pese puu, se helpottaa puun hengittämistä. Bonsain ollessa kukassa, kukkia ei kastella. Parasta vettä on sadevesi. Kenties näin ??????????????
Ruukku vaihdetaan isompaan.
Modernissa maailmassa tahdotaan mennä helpoimman kautta. Nopein reitti.
Vaatii kärsivällisyyttä bonsai.
Ja kärsivällisyys on hyve.
Mitä tahansa ihminen tahtookaan, hän tahtoo sen nopeasti.
Ihminen on hitauden vihollinen.
Mutta, monen moni, arvokas asia elämässä vaatii aikaa.
Kärsivällisyyttä ei voi opettaa, mutta sen voi oppia.
Tätä kuvastaa bonsai, kultalangoin, ristipistoin.
Muodissa parhaillaan käsityöt…
ja mm. lilan sävyt.
Ohi on aika, kun ryijy oli vain nukkainen tekstiili ja se vietiin varastoon pölyttymään.
Ryijy on kulkenut pitkän tien reestä, seinälle …
Ryijy ansaitsee parhaan paikan seinällä. Parhaillaan, sillä ryijy on muodissa.
Käsintehty on arvossa parhaillaan.
Jos löydät kirpputorilta muutamalla eurolla huikean ryijyn… osta… hinta ei vain triplaa arvoaan… vaan …
Ja parhaalle paikalle seinälle.
Kysymys tähän lomaan…
Ja mikäs on säilynyt tähän päivään saakka… muuttumattomana…
Mieti mieti lukijani…
Mikä on kestänyt ajan hampaan muuttumattomana ?
Eniten lie muuttunut puhelin.
Muodissa parhaillaan
2022
mm. ylellisen mukavat kašmir- ja merinovillaiset oloasut ja collegemekot.
Eikö olisikin suurenmoista, jos muodissa olisi hyvyys, rakkaus, kauneus ja lämpö.
Lueskelin sisustusblogeja.
Vastaan tuli makramee. Usein.
Kerta toisensa jälkeen, löytyi makramee.
Makramee solmeilulla saadaan aikaan koristeellisia nyörejä ja pintoja.
Kankaita valmistetaan usein kudoksella tai neuloksella, makramee puolestaan solmitaan.
Solmuja vaihtelemalla saadaan aikaan koristeellinen pinta.
Suosittu seinätekstiili.
… puuvillalangalla, helmilangalla, narulla ja nahka- tai muovisuikaleilla…
… tasosolmu, kaksoistasosolmu, silmusolmu, kohosolmu, vetosolmu ja munkinnyöri…
Makramee työn kruunaa helmet, riipukset, korut.
Muistatkos ystävänauha rannekkeet, lukijani ? Makrameeta hyvinkin.
Historian havinassa astutaan noin 1200 luvulle. Makrameen juurille.
Silloin tekstiilien päiden ylimääräiset langat solmittiin reunakoristeiksi.
Riippumatto, makrameeta.
Koristeet, mitäpäs muuta kuin makrameeta.
Hippien suosiossa on makramee. Ja tarinastani löytyy tänään hippi.
Tänään teemana on aika… tik tak tik tak tik tak
Sijoitan tarinani tulevaisuuden aikaan, tarkemmin sanottuna… Vuoteen 2025.
On aika syksyn, aika kesän, aika talven, aika kevään. Parhaillaan on kesän aika.
On aika naurun, aika laulun.
On aika kyyneleiden.
On aika 1960-luvun, on aika 2025 vuoden.
Parhaillaan on aika tiistain…
On aika heinäkuun.
2022.
Aika auringonlaskun on tänään kello 23:29.
Näiden alkusanojen kautta on aika, astua itse tarinaan.
Olen tarinan kertoja.
Ja tarina menee näin, olkaas hyvä.
Tarina on nimeltään
TIK TAK TIK TAK TIK TAK TIK TAK
Ensin tarinaa kerrotaan hipin suulla tämän jälkeen kellosepän suulla. He eivät juurikaan tunne toisiaan, mutta kohtaavat tarinassani. Kohtaamme päivittäin ihmisiä, tuntemattomia, tämä tarina kertoo tällaisesta kohtaamisesta.
Kellosepänliikkeessä.
Tarinan hahmo: Hippi
Tarinan hahmo: Kelloseppä
Ja fiktiivinen tarina alkaa.
Tarinaa kerrotaan hipin suulla, minä-muodossa…
Hippi
Sydämeni jäi 60-luvulle. Minulle aika pysähtyi tuohon aika kauteen. Olen hippi.
Hipithän vaikuttivat voimakkaasti 1960-luvulla.
Vastustan sotaa, kapinoin keskiluokkaisia vastaan, ja konservatiiviset, no, niitä en ymmärrä lainkaan.
Aatteeni on sanomattakin selvää, rauhan aate. Kaulaani koristaa painava rauhanmerkki kaulakoru. Vaatteeni ovat kuin taiteilijan väripaletti.
Suvaitsevaisuus on elämäntapani.
Ja rakkaus, no sehän on vapaa. En ole naimisissa, sydämeni särkenyt, miksiköhän ?
(Koska runoilijat kirjoittavat rakkaudesta, tässä tarinassa ei ole kaunista rakkausrunoa, ei…)
Mikä on kampa ?
1970 hippi liike hiipui, kaikkialta, paitsi ei minun sydämestäni.
Hippiliike syntyi beatnik-liikkeen ja folkmusiikkipiirien pohjalta, Yhdysvalloissa.
Ja musiikkimakuni, sanomattakin selvää hippimusaa. En kuuntele lainkaan muuta musiikkia, en ymmärrä top 10 listan päälle lainkaan, on kait se vitsi koko lista, kamalaa musiikkia ?
Mm. Janis Joplin on legenda.
Kutrejani koristaa Pocahontasista muistuttava hiuspanta.
Housuni ovat leveälahkeiset, hapsuineen, helmikoristellun vyön kera.
Väriä ja kuviota.
Solmuvärjätty paita.
Ei kiitos, olen todennut kengille. Jos on pakko kengät laittaa, ne olkoon sandaalit.
Vastustan kaikkea ja vain periaatteesta, lempisanontani on vastustan.
Pyöreät aurinkolasit kiikkuvat nokallani.
Luomu vegetaristi olen.
Soija papuja ja tofua, näistä koostuu minun menuni.
Kestävä kehitys, yhteisöllisyys ja omavaraisuus tässä kolme minulle tärkeätä asiaa.
Osallistun mielenosoituksiin ja protestoin.
Hipit seisovat sanojensa takana, vaikkapa kannatan rotujen tasa-arvoa.
Suojelen äiti maatamme, luonnon suojelu on kaiken a ja o. Koko maapallo huokaa saastevuoren alla, tehtaiden, jätteiden ja kemikaalien vuoksi, ihmisen johdosta.
Kierrätän. Hengitän raitista merituulta, ja en viihdy tietokoneen ääressä. Koko maailma on mennyt nettiin, en minä.
Olen yksilöllinen.
Oman tien tallustelija.
Ja rakastan, kuinka rakastankaan, ja rakastan kaikkia.
Ja nykyfestarit, on kait ne vitsi, aivan pilalla, ainoa oikea festari on ollut Woodstock.
Soittelen kitaraa. Sukellan taiteisiin, niin runoihin kuin kuvataiteisiinkin.
Luovuuteni on valloillaan.
En omista autoa.
Ja olen frogelontti (huom ! runoilijatar keksi uuden sanan, frogelontti).
Nyt kun olen kertonut millainen olen, on aika kertoa, minne tahdon, tahdon tietenkin 1960 luvulle.
Kuulin huhun, että paikallinen kelloseppä on keksinyt aikakoneen. Niinpä astelen hänen luokseen kelloseppä liikkeeseen.
– Se, että olen keksinyt aikakoneen on huhu, en ole keksinyt, kukaan ei ole koskaan keksinyt aikakonetta, ja tuskin tulee keksimäänkään. Mutta voin vaihtaa kelloosi patterit, kelloseppä toteaa.
Ja kello on 15.59.12 kelloseppä toteaa tarkan ajan.
Kelloseppä toteaa kellon ajasta sadasosa sekunnitkin, 12 sadasosa sekuntia, eikö helpommin olisi ollut todeta, että kello on siinä neljän kieppeillä.
Totean.
Vaihdatan kellooni patterit ja suuntaan kokkailemaan luomusta pöperöitä kotiini pettyneenä.
En päässyt aikakoneella 60-luvulle.
Ja nyt muutamme kerrontamuotoa, tarinaa kerrotaan kellosepän suulla. Minä-muodossa.
Kelloseppä
On arkista arkisempi työpäivä kellosepän liikkeessä. Joka tasatuntein kellot lyövät samaan aikaan. Olen tottunut kellon lyönteihin, ne eivät häiritse lainkaan minua. Ja tikitys, siihenkin olen tottunut… lukuisat kellot tikittävät tik tak tik tak…
Olen lempiammatissani.
Työnkuvaani kuuluu huoltaa ja korjata kelloja. Tietenkin myyn myös kelloja.
Työskentelen kello -ja koru liikkeessä.
Kädentaitoja tarvitaan kuin myös asiakaspalvelu taitoja.
Istuskelen työpöydän ääressä, käsitellen osia ja pienen pientä työkalua lähitarkkailuetäisyydeltä. Ensiksi puran kellon, tarkistan osat. Tämän jälkeen puhdistan osat. Jos tarvitsee, vaihdan uudet osat kelloon.
Pidän työajoista.
Kun hain kouluun, aikoinani, tiesin mihin kouluun tahdon, ja suoritin kello- ja mikromekaniikan perustutkinnon kelloalaan suuntautuen. Oppisopimuksella.
Palkkakin on ihan mukava, sillä elättää itsensä.
Olen oikealla alalla.
Sanonkin kaikille: kouluttautukaa alalle millä viihdytte, niin kuin minä viihdyn.
Rakastan työtäni.
Ja niin työpäiväni oli puolessa välissä, kun kellosepän liikkeeseen asteli asiakas.
– Olen kuullut huhuja, että olet keksinyt aikakoneen, asiakas totesi minulle.
Tämä on puhdas juoru, en ole keksinyt. Ihmiset puhuvat kaikenlaista.
Vaihdan asiakkaalle patterit kelloon ja toivotan hyvää päivän jatkoa.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli:
Tik tak tik tak tik tak tik tak…
Odotin kerran myöhässä olevaa junaa, aika oli pysähtynyt minulle, kerroin tästä tuttavalleni, ikä ihmiselle, harmaa hapselle, hän totesi minulle, ”elämä on kuin hiekkaa jota pidät kädessäsi, aika juoksee.” Ja minulle aika oli juuri pysähtynyt, odotinhan myöhässä olevaa junaa. Nyt tästä on parikymmentä vuotta, aika juoksee. Ja kohta siitä, kun kerroin tämän sinulle on kulunut parikymmentä vuotta.
tik tak tik tak tik tak tik tak
Voimme tehdä listan, mihin käytämme arvokasta aikaamme. Käytämmekös aikaamme turhaan ?
Voimme siirtää aikaa sieltä tänne… Ja viettää aikaamme paremmin.
tik tak tik tak tik tak tik tak
Muista aina lukijani, elämässä on myös
aika naurun,
aika raikuvan laulun…
mikään ei ole ikuista,
ei edes kyyneleet
aika naurun
aika iloisen rallatuksen,
laulun
Mitä siis upea lukija opit tarinat luettuasi ?
Opit … sitten kun aika on …
Runo
SITTEN KUN AIKA ON
SITTEN KUN AIKA ON
KUN AIKA ON
AIKA ON
ON
Samainen hippi, muistelee lomaansa Goassa, hippien suosimassa lomakohteessa.
LOMANI GOALLA on tarina nimeltään.
Tarinaa kerrotaan hipin suulla, minä-muodossa ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä
Olisin niin toivonut aikamatkan 1960-luvulle, hippien aikakaudelle. Mutta kukaan ei ole keksinyt aikakonetta, joten pakkasin repun ja matkustin hippien suosimalle paikalle.
Askeleeni veivät Intiaan, tarkemmin sanottuna Goalle.
Leveitä rantoja ja historiaa.
Ja äärimmäisen kirjavaa väriloistoa, näistä oli Goa tehty.
Ihmisvilinää ja suitsukkeiden tuoksua, mikä pinttyi vaatteisiini. Haju ei lähtenyt pesukoneessakaan vaatteistani.
Lehmiä, vailla karsinaa. Löytyi Goasta.
Rantoja oli monenlaisia. Oli aurinkotuoleja ja suosittuja vilkkaita rantoja. Myyjineen, kaupustelijoineen.
Sapuska oli mausteista, haarukoista ei ollut tietoakaan. Vaan sitä popsittiin käsin, joissain ravintoloissa oli kulhollinen vettä, että voi pestä kädet ruokailun jälkeen. Liiallista tulisuutta sai pois, syömällä leipää aterian yhteydessä, mutta tästä huolimatta tuntui, kuin tulenlieskat olisivat syöksyneet tulta huuliltani, kuin lohikäärmeellä konsanaan, tulista ruokaa nautittuani.
Taxilla matkustaminen oli halpaa, joten sillä menin rannoille, markkinoille, kyliin.
60 luvulla Goa oli reppureissaajien suosiossa eksotiikkansa vuoksi. Hippien paratiisiksikin kehuttu.
Näin vuonna 2025 tunnelma oli täysin eri. Korona oli ohitse. Ja ihmiset jälleen matkustelivat.
Aurinko paistoi, koko ajan ja merivesi oli lämmin.
Markkinoilla oli väenpaljous, tinkiminen kuului asiaan. Ostin huivin, minkä sitten solmin kutreilleni, näin sanoin, ei kiitos auringonpistokselle. Huivista tingin 80% hinnasta pois torilla.
Liikenne kaaos.
Palmuja, turkoosia vettä, rantabaareja. Näistä Goa oli tehty.
Helle. Ja helle oli ympäri vuoden.
Matka Goaan oli varsin pitkä, eikä suoralla lennolla perille pääse. Vuorokauden matkustin, miltei kaksi.
Ja Goan lentokentälle astuessa tunnelma oli täysin eri, todellisuus oli täysin eri.
Kuuman kostea sää. Ihmisvilinä. Matkatavaroistani sain pitää kaksin käsin kiinni, ettei kukaan niitä ihmisvilinässä nappaa.
Parilla kympillä sai kahden hengen hotellihuoneen, suht edullista asuminen.
Lentoliput eivät puolestaan olleet halpoja.
Palolemin ranta tarjosi vajaat kaksi kilometriä valkoista hiekkaa.
Siellä vietin paljon aikaa.
Luksusta ranta ei tarjonnut, ei ei…
Intia ja Goa on likainen ja köyhä.
Goa on muuten Intian pienin osavaltio maa-alueeltaan.
Trooppisia rantoja, arkkitehtuuria. Näitä tarjosi Goa.
Mutta ajat ovat muuttuneet sitten 60 luvun, vuosittain lähes 8 miljoonaa turistia, matkailijoita, hienojakin hotelleja, skoottereita, äärimmäisen aggressiivisia matkamuistomyyjiä tarjosi Pohjois-Goa, mistä aloitin matkani. Osta tai… itket ja ostat… matkamuiston, tyyliin kaupittelevia kauppiaita, olivat muuttaneet Goan sitten hippien suosiman 60 luvun. Ostin rihkaman kauppiaalta, ja itkin.
Joten jouduin todella etsimään hippielämää Goalta.
Pian huomasin, että kannattaa suunnata kulkunsa Etelä-Goalle.
Hippien rakastama Goa on vielä olemassa. Oli kuin olisin paratiisissa tepastellut, valkeahiekkaisella rannalla astellessani, Agondalla.
Autioita rantoja, vailla mitään palveluita, myyjiä. Ja hiljaisella rannalla tassua toisen tossun eteen vieden kohtasin meditoivia ja joogaavia hippejä. Mitä lähdin etsimään.
Istuimme iltaa nuotion äärellä rannalla, kitaran soidessa.
Rauhaa ja rakkautta rakastavalle oli vielä paikka, ja se paikka oli Goa.
Rentoa kulttuuria, eristyneisyyttä ja luonnonkauneutta, näitä huusi sieluni, sydämein. Ja näitä tarjosi Goa.
Agonda hiekkarannan löytäessäni, löysin etsimäni, kaipaamani. Hiekkarannalla ei ollut juurikaan ketään.
Edullisia rantabungaloweja, tuoreita mereneläviä tarjoavia ravintoloita ja ennen kaikkea hippisieluiselle sopivaa rentoutta.
Olin löytänyt kaipaamani.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli.
On aika arjen, aika loman. Tarinassa oli loman aika, Goalla.
Ps. Aloitin blogimerkintäni muodista kirjottelemalla… muodissa käsityöt… ja mm. lilan eri sävyt…
ja kysäisin…
Ja mikäs on säilynyt tähän päivään saakka… muuttumattomana…
Mieti mieti lukijani…
Mikä on kestänyt ajan hampaan muuttumattomana ?
Eniten lie muuttunut puhelin.
Tietenkin eniten on kestänyt muuttumattomana…
mikäs muukaan kuin…
virkkuukoukku…
