Nojatuolimatkailua Kreikkaan lukijoilleni
6.5.2025
+1
Aurinko nousee 4.20
Aurinko laskee 22.09
Tämä viikko on kokonaisuudessa
kolea ja keskimääräistä kylmempi.
Ensi viikolla kenties… voisi olla
luvassa lämpeneviä päiviä?
Toivotaan niin…
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Iloiset terveiset mökiltä.
Kevät tuntuu hurmaavalta…. pitkän, pimeän ja jäisen talven jälkeen.
Luonto ja luonnonrauhan kokeminen on yksi tärkeimmistä syistä mennä mökille. Yhtä tärkeitä syitä ovat rentoutuminen ja mökkeilyn vastapaino arkielämälle.
Tutkijoiden mukaan mökkeilyn viehätys perustuu siihen, että se poikkeaa arkielämän rutiineista.
Mökkikulttuuri on muutoksessa tutkimuksen mukaan.
Vaikka kesämökkirakentaminen on hiipunut huippuvuosista, on mökkeily yhä tärkeä osa suomalaista kulttuuria.
Yli kolme miljoonaa suomalaista mökkeilee vähintäänkin kerran vuodessa joko omalla, sukulaisen, tuttavan tai vuokratulla mökillä.
Vuokratessa mökin… voi valita hulpean huvilan vai vaatimattoman / sähköttömän aitan väliltä mökin laadun .
Mökkeilyssä on kuitenkin tapahtunut vuosikymmenten aikana muutoksia.
Moni haaveilee matkustelusta. Mökin sijaan.
Siirtolapuutarhat ja Lapin mökkikylät ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen.
Mökkeily on tästä huolimatta suosittua.
Mökkeily on supisuomalaista.
Ja oi, niin ihanaa.
Rakastan mökkeilyä…
Tänään tarjolla blogissani Runouden sävelin kaunis runoni MONIVIVAHTEINEN HILJAISUUS… Ja runo menee näin, olkaas hyvä.
MONIVIVAHTEINEN HILJAISUUS
kuun valaisema taivas
monivivahteinen hiljaisuus
ikkunan ääressä pieni
pöytä ja kaksi antiikki tuolia
sydämessään huolia
ikkunan äärellä
luoden katseensa ruudun läpi
kohti meren rantaa
kauas katse kantaa
rauhan että tyyneyden
sekä
toivon huomisesta
sydämeen antaa
rakkaus ei ole horjunut
ikkunan ääressä pieni
pöytä ja kaksi antiikki tuolia
Jostain runostani pidät… jostain et… Jokin runo on sädehtivä… Jotain et jaksa lukaista loppuun ja kenties jotain runon säettä rakastat.
Luetko kirjoista, aina ensimmäisen ja viimeisen sivun, jaksamatta lukea koko kirjaa läpi, silloin tämä runo on juuri sinulle, lyhyt runo. Jaksat lukaista
RAKKAUS
karu
taru
Lyhyesti virsi kaunis.
RUNOILIJATAR PITÄÄ SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ RAAPUSTELEMALLA FIKTIIVISIÄ MINITARINOITA, KERA RUNOUDEN SULO SOINTUJEN. BLOGISSAAN RUNOUDEN SÄVELIN. TARINAN OPETUKSET OVAT HUIKEITA. ITSE ASIASSA TARINAN OPETUKSET OVAT PAREMPIA KUIN TARINAT… JOS ET JAKSA LUKAISTA TARINOITA, LUKAISE SÄDEHTIVÄN UPEAT TARINAN OPETUKSET. VOIT OPPIA ELÄMÄSSÄ (KANTAPÄÄN KAUTTA) TAI TARINAN OPETUKSIANI LUKEMALLA. SUOSITTELEN VIIMEISTÄ VAIHTOEHTOA.
Jos taas janoat luettavaa… Lukaise koko blogini Runouden sävelin läpi.
Tunnelmallista lukumatkaa. Esirippu nousee… Astu tarinoiden sädehtivään maailmaan.
Ihanaa, että olet eksynyt blogiini runouden.
ETSITYIN JA KAIVATUIN RUNO LIE RUNO SYNTYMÄPÄIVÄKORTTIIN… MYÖS TÄMÄN RUNON – ONNITTELU RUNON – TARJOAA RUNOTEOKSENI SÄDEHTIVIÄ LUMIHIUTALEITA, KIMALTELEVIA JÄITÄ.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.
Jokos olette, upeat blogini Runouden sävelin lukijat, löytäneet e-kirjaston?
Minä olen.
Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.
KREIKKAAN
Pitäähän minun esitellä tarinan hahmot.
Elmi, 42, optikko.
Tarinaa kerrotaan minä muodossa Elmin suulla.
Erno, 35, Kirurgi, Elmin aviomies.
Elmin poika
Elmin pojan tyttökaveri. Hänellä on suomalainen äiti, ja kreikkalainen isä. Elmi on tytön anoppi.
Tytön, yksinhuoltaja äiti, suomalainen.
Elmi, 42, hän on optikko ammatiltaan. Päivät vierähtävät silmälasiliikkeessä. Hänellä kiikkuu nokallaan näyttävät lasit, vihreät. Sävy sävyyn … vihreiden silmien kanssa.
Hän on naimisissa Ernon, 35, kanssa. Yhteistä taivalta on huikeat kymmenen vuotta.
Erno on kirurgi. Ennen työskenteli teholla, nykyisin kirurgina. Pitkiä työpäiviä tekee.
Suurin osa ajassa menee silmälasiliikkeessä, Ernolla puolestaan sairaalassa. Mutta ajatukset heillä on Kreikassa.
He eivät ole koskaan käyneetkään Kreikassa. Joten matkakohde on uusi.
Ernolla ei ole lapsia. Elmillä on entisestä avioliitostaan poika, parikymppinen.
Poika toi äitienpäivänä näytille tyttöystävänsä. Suomalaisen parikymppisen tytön. Tytön isä on Kreikasta.
Tytön yksinhuoltaja äiti suomalainen. Tyttö on Suomen kansalainen. Ruskea silmäinen.
Ja nyt Elmi on vaikean ajatuksen edessä. Tytön suvun on pidettävä hänestä. Voi, heidän on pakko pitää Elmistä. Hän pohtii.
Miten saa ihmisen pitämään itsestään. Mielistelemällä, vieraanvaraisuudella? Kenties.
Elmi ei koskaan hauku kenenkään tututtavansa lemmikkiä. Äitiä. Puolisoa tai lasta. Tämä on itsestään selvyys.
Etenkään lemmikkiä. Tällä tavoin, saa varmasti ihmisen vihaamaan itseään.
Tai kateudella, ilkeydellä, vittumaisuudella ja vihalla.
Näistä Elmi ei ole tehty.
Lokakuuksi, he lähtevät koko poppoo Kreikkaan.
Elmi on säästänyt lomapäiviä syksyyn, pitää vain puolet kesälomasta, mikä vierähtää mökkeillen. Siitä jää kaksi viikkoa, plus syysloma viikko plus palkatonta viikko. Se tekee yhteensä neljä viikkoa, koko lokakuun.
Näin hän saa rakennettua koko lokakuun lomaksi.
He asuvat Espoossa, rivitalossa, kaunis pieni piha. Työpaikka on Helsingissä. Mukavat naapurit. Ja kesämökki. Hän rakastaa mökkeilyä.
JA TARINA ALKAA.
Kreikkaan, on tarina nimeltään.
Joskus lomamatkan suunnittelu, fiilistely ja matkalaukkujen pakkaaminen on mukavampaa, kuin itse lomalla olo.
Lähdön tunnelma, kuinka rakastankaan lähdön tunnelmaa.
Ulkona sataa räntää. Jouluun ja tunnelmallisiin jouluvaloihin on aikaa.
Ja niin koetti kauan odotettu loma.
Helsingistä Elmi, Erno ja Elmin poika, tyttökavereineen, suuntaa Kreikkaan.
Tytöllä on buldoggi. Buldoggi meni tytön äidille hoitoon kuukaudeksi.
Buldoggia, tuttavallisemmin Atsoa, tytöllä tulee kova ikävä.
Hän ikävöi Atsoa jo lentokoneessa.
Lento meni ihan mukavasti. Vajaa neljä tuntia. Kesti lento.
Hotelli oli viihtyisä. Tämän tiesin jo etukäteen, olihan tähtiä liuta.
Pojalla tyttökaverinsa kanssa oli oma hotelli huone. Elmillä ja Ernolla oma. Kaksio.
Uima-allas kruunasi kaiken.
Ja uima-altaalla ruskettuen ja polskien kului 60 % lomamatkasta.
Rantoja, saaria, tuhatvuotista historiaa ja välimerellistä ruokaa, avot.
Kreikka houkuttelee kymmeniä miljoonia turisteja joka vuosi.
Joten tunnelma oli kansainvälinen.
Hotelli oli täynnä englantilaisia. Ei kreikkalaisia.
Lomalla tapasimme myös tytön sedän, vaimonsa kanssa. Ja serkun.
Ja isän.
Isä oli etäinen. Koska ei ole ollut tytön elämässä. Ei varmaan jatkossakaan enää tapaa tyttöä.
Sedän vaimo oli puhelias. Ei suun vuoroa saanut.
Serkun kanssa tyttö vaihtoi puhelin numerot ja whats app… piippaa tiuhaan kuulumisia. Hän on oikein mukava.
Tyttö tiesi sukunsa, ei vain ole ollut tekemisissä välimatkan takia.
Mutta totuus on se, että tytön suomalainen yksinhuoltaja äiti, on tytön perhe. Vauvasta tähän päivään ollut tytön elämässä.
Tytön sukulaisten kohtaamiseen meni vain kaksi päivää.
Häikäisevä uima-allas vei 60 % ajasta. Okei… 80 % ajasta… lähes koko loma meni uima-altaalla.
Erno ei erityisemmin välitä yö elämästä. Vain yhtenä loma iltanaan hän nautti viiniä. Ja nukkui seuraavan päivän.
Kreikka on todella monipuolinen matkailumaa.
En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Kreikassa.
Tapani on matkustaa aina uuteen kohteeseen.
Naapurini matkustaa aina Playa del Inglesiin ja samaan hotelliin viikoksi.
Lähellä meitä oli noin pari tuhatta saarta, joista vain murto-osa on asuttuja.
Kreikan matkasta voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa. Ja minä tein. Vietin 80 % uima-altaalla, ruskettuen.
Mykonos tunnetaan bilesaarena. Siellä emme käyneet.
Valkoinen hiekka ja turkoosi vesi lumosi minut.
Golf kenttiä oli. Harmi sinänsä, etten golfaa..
Kreikan saarikohteisiin matkustetaan yleensä huhti-toukokuusta lokakuulle saakka.
Joulukuussa on kurjaa Kreikassa. Kylmää.
Joskus Kreikassa on metsäpaloja. Metsäpaloja ei ollut lomamme aikana.
Eurohan täällä oli.
Tavernassa eli ravintolassa, joka tarjoaa vain kreikkalaista ruokaa, on edelleen mahdollista syödä oikein hyvin 20 eurolla.
Maksoin käteisellä. Ettei kukaan kopio pankkikortteja.
Taskuvarkaita oli paljon. Kukaan ei ryöstänyt minua. Ja jos joku olisi ryöstänyt, hän olisi saanut vain pari euroa. En kuljettanut rahaa mukanani.
Kreikkalainen sapuska oli häikäisevää.
Kalaa ja meren eläviä.
Tippi kulttuuri.
Oliivi öljyä ja juustoa.
Kukaan ei juonut maitoa lounaalla. Kuin suloisessa tuhansien järvien maassamme.
Ruoka tilataan Kreikassa jaettavaksi ja annokset ovat siksi isoja.
Kreikkalaiset ovat sydämellisiä, avoimia ja ystävällisiä matkustajia kohtaan. Eläväthän he turismista.
Muutama sana kreikkaa, kuten efcharisto (kiitos) tai kalimera (huomenta), kannattaa osata.
Kreikka on myös varsin turvallinen maa, taskuvarkaita lukuun ottamatta.
Liikenneraivoon törmäsin. Oi ei. Nyrkkiä puitiin ja kirosanat lenteli. Kenties jokin paikallinen sai mustan silmänkin liikenne valoissa. Minä en…
Kreikasta voi bongata kuvauksellisen kauniita kirkkoja.
Lähes kaikki kreikkalaiset viettävät pääsiäistä ja muita uskonnollisia juhlapyhiä, vaikka eivät muuten kirkossa kävisikään.
Kirkkoon en tietenkään astellut uima-altaan asussa. Peittävä asuni oli.
Ennen koronan aiheuttamaa notkahdusta Kreikassa kävi vuosittain yli 30 miljoonaa turistia. Kyllä, kyllä… 30 miljoonaa.
Matkailun super maa… siis.
Saarten välillä oli vilkas lauttaliikenne.
Kreikkalaiset korostavat aina, kuinka jokaisella saarella on oma luonteensa.
Mitähän he mahtoivat tällä tarkoittaakaan? Se ei selvinnyt minulle lomallani.
Ateena on Kreikan pääkaupunki ja samalla myös maan suurin kaupunki.
Ateenassa piipahdimme linja-autolla koko poppoo. Poikani tyttökaverin sukulaisia tervehtimässä. Tein kaikkeni, että he pitäisivät minusta. Tyttö ei ole edes isänsä kanssa tekemisissä. Vain serkkunsa. No, hän piti minusta. Ja hänen suomalainen äitinsä pitää minusta.
Olimme Ateenassa pari päivää ja palasimme uima-altaalle ruskettumaan.
Nautin palmujen katveessa lomasta.
Ja niin loma oli vietetty.
Palasimme arkeen. Minä silmälasi liikkeeseen. Erno kirurgin veitsen ääreen. Poikani liiketalous opintojen pariin, pojan tyttökaveri saksien, hän valmistuu pian kampaajaksi. Ja etenkin Atson luokse.
Tyttö ikävöi Atsoa, buldoggiaan ja äitiään kovin.
Loma oli kaikista oikein mukava.
Mutta sydämeni kuuluu tuhansien järvien maahan.
On marraskuun 1. päivä. Pian ripustan tunnelmavalot. Ne on tunnelmavalot, ei jouluvalot. Joulukoristeet ripottelen sulostuttamaan vasta jouluaatto viikolla.
Sen pituinen se.
Loppusanat:
Poika ja pojan tyttökaveri muuttivat vuokralle kaksioon. Kihlautuivat vuoden kuluttua. Avioituivat viiden vuoden kuluttua. Ja saivat kaksi poikaa. He elivät onnellisena elämänsä loppuun asti.
Elmi jäi eläkkeelle, hänellä oli kaunis muisto, mitä hän vaali vanhuuden päivillään. Kreikka ja palmujen katve. Hän sairastui 83 vuotiaana ja kuoli pois.
Erno jäi eläkkeelle, kesämökillä viettäen aikaa. Hän on surun musertama. Leski. Ei hän kauaa leski ole. Kuolee suruun.
Tytön serkku: vieläkin whats app… piippaa kuulumisia, muut sukulaiset eivät kuulu tytön elämään.
Tytön äiti: Hän otti vanhuuden päivillään mopsin.
Tarinan opetus oli : Luo tänään kauniita muistoja huomiselle.
Tarinassani kaunis muisto oli Kreikan loma.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin
