Revontulet

14.5.2024
+ 18
Aurinko nousee 3:56
Aurinko laskee 22:32

Hei sinne ruudun 

toiselle puolelle

Olet astunut runouden

säkenöivään maailmaan

Blogiini Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Sädehtivän kaunis sää. Tänään.

Kohota katseesi taivaalle. 

Taivas tarjoaa huikean show n… Revontulia. Revontulia voi nähdä lähes koko Suomessa.

Tänään tarjolla uuni tuore runo. Niin uusi runo, ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua. Ja kaunis runo TANSSIEN menee näin, olkaas hyvä.

TANSSIEN

leijonan karjunta
kaikuu kaukaisuudessa

tullen häntä
puoli tiehen vastaan

gepardin askeleet 

mausteisen makea 

helteinen 
rakkaus 

huojuen tuulessa

aamu yön hämärässä
auringon jo noustessa

nauttien
kaunista 
luotettavaa
hetkeä 

kurjuudesta vaurauteen

Afrikasta
suloiseen tuhansien
järvien maahan siirtyen

kaukaisuuteen

tuntien 
tuoksut

gepardin juoksut

sumuverhon taakse
kietoutuen

kuulas yö

katsoen sisimpään

hellä kosketus

heimolla yllään 
punaiset asut
okranväriset hiukset 
värikkäät päähineet

tanssien

Afrikkalaisen 
rumpujen sävelet

sydämeeni 
silloin kävelet

sylkäisyn tarkoittaessa
masain heimolle siunausta

kuuluen kaikkiin 
elämän tilanteisiin

rakastuen

hääasunaan ruohohame
koristautuen helminauhoin

kurjuudessa ikävöiden
rakenne kynsihoitoloita

tien vieden Lapin lumoon

unohtamatta Afrikan kauneutta
sinne hetkittäin palaten

tanssien

Afrikkalaisen rummun 
sävelet

oi, sydämeeni kävelet

kiinnostavaa kulttuuria  

kiehtova historiallinen saari

sateenkaari

saaren ollessa kuin
löytämätön helmi

koralliriuttoja

safareja
maaseutua

levottomuutta
turvattomuutta
kurjuutta
köyhyyttä

tanssien

Afrikkalaisen 
rummun sävelet

oi, sydämeeni kävelet

Mitäs teille upeat blogini runouden sävelin lukijat kuuluu?

Minulle kiitos hyvää. Mukavaa arkea porskuttelen.

Nautin kesästä.

Alkava kesä tuntuu hurmaavalta pitkän, pimeän ja jäisen talven jälkeen.

Fiilistelen lukemalla Kreikasta.

Kenties… suuntanani on SYKSYLLÄ Kreikka.

Kesä suloisessa tuhansien järvien maassa on niin upea, ettei minua saa… kirveelläkään palmujen katveeseen… koivujen katveesta kesällä.

Pian koivut sädehtivät jo vehreän, vihreänä.

Kreikan loma tarjoaa mm. säkenöivää ja iki ihanaa aurinkoa. SYKSYLLÄ.

Tarjolla myös aitoa kreikkalista tunnelmaa pienissä tavernoissa viini köynösten alla.

Uima-altaita.

Huikeita hotelleja.

Rodos ja Kreeta, sekä pienempiä ja idyllisempiä saaria, kuten Symi ja Tilos.

Valiten suositun kohteen… mutta tutustuen tuntemattomalle saarelle, tarjolla kaunista luontoa ja rantoja riittämiin.

Elämästä nautiskelijoille, irti ottoa arjesta ottaen. Tarjoaa Kreikka, kun räntää sataa viistosti vasten kasvoja ja on pimeää. Syksyllä.

Kenties, suuntaan syksyllä Kreikkaan, tämä jää nähtäväksi.

Näiden alkusanojen jälkeen on aika astua tarinaan.

Ja tarina menee tällä kertaa näin. Olkaas hyvä.

Kirjotustyyli on fiktio.

KREIKKAAN

Pitäähän minun esitellä tarinan hahmot. 

Elmi, 42, optikko.

Tarinaa kerrotaan minä muodossa Elmin suulla.

Erno, 35, Kirurgi, Elmin aviomies.

Elmin poika

Elmin pojan tyttökaveri. Hänellä on suomalainen äiti, ja kreikkalainen isä. Elmi on tytön anoppi.

Tytön, yksinhuoltaja äiti, suomalainen.

Elmi, 42, hän on optikko ammatiltaan. Päivät vierähtävät silmälasiliikkeessä. Hänellä kiikkuu nokallaan näyttävät lasit, vihreät. Sävy sävyyn … vihreiden silmien kanssa.

Hän on naimisissa Ernon, 35, kanssa. Yhteistä taivalta on huikeat kymmenen vuotta.

Erno on kirurgi. Ennen työskenteli teholla, nykyisin kirurgina. Pitkiä työpäiviä tekee.

Suurin osa ajassa menee silmälasiliikkeessä, Ernolla puolestaan sairaalassa. Mutta ajatukset heillä on Kreikassa.

He eivät ole koskaan käyneetkään Kreikassa. Joten matkakohde on uusi.

Ernolla ei ole lapsia. Elmillä on entisestä avioliitostaan poika, parikymppinen.

Poika toi äitienpäivänä näytille tyttöystävänsä. Suomalaisen parikymppisen tytön. Tytön isä on Kreikasta.

Tytön yksinhuoltaja äiti suomalainen. Tyttö on Suomen kansalainen. Ruskea silmäinen.

Ja nyt Elmi on vaikean ajatuksen edessä. Tytön suvun on pidettävä hänestä. Voi, heidän on pakko pitää Elmistä. Hän pohtii.

Miten saa ihmisen pitämään itsestään. Mielistelemällä, vieraanvaraisuudella? Kenties.

Elmi ei koskaan hauku kenenkään tututtavansa lemmikkiä. Äitiä. Puolisoa tai lasta. Tämä on itsestään selvyys.

Etenkään lemmikkiä. Tällä tavoin, saa varmasti ihmisen vihaamaan itseään.

Tai kateudella, ilkeydellä, vittumaisuudella ja  vihalla.

Näistä Elmi ei ole tehty.

Lokakuuksi, he lähtevät koko poppoo Kreikkaan.

Elmi on säästänyt lomapäiviä syksyyn, pitää vain puolet kesälomasta, mikä vierähtää mökkeillen. Siitä jää kaksi viikkoa, plus syysloma viikko plus palkatonta viikko. Se tekee yhteensä neljä viikkoa, koko lokakuun.

Näin hän saa rakennettua koko lokakuun lomaksi.

He asuvat Espoossa, rivitalossa, kaunis pieni piha. Työpaikka on Helsingissä. Ja mökki on vuokra mökki. Ei kukkien kitkentää, ei katon maalausta, ei laiturin korjausta. Rivitalo on omistusasunto. Mukavat naapurit.

JA TARINA ALKAA. Kreikkaan, on tarina nimeltään.

Joskus lomamatkan suunnittelu, fiilistely ja matkalaukkujen pakkaaminen on mukavampaa kuin itse lomalla olo.

Lähdön tunnelma, kuinka rakastankaan lähdön tunnelmaa.

Ulkona sataa räntää. Jouluun ja tunnelmallisiin jouluvaloihin on aikaa.

Ja niin koetti kauan odotettu loma.

Helsingistä Elmi, Erno ja Elmin poika, tyttökavereineen, suuntaa Kreikkaan.

Tytöllä on buldoggi. Buldoggi meni tytön äidille hoitoon kuukaudeksi.

Buldoggia, tuttavallisemmin Atsoa, tytöllä tulee kova ikävä.

Hän ikävöi Atsoa jo lentokoneessa.

Lento meni ihan mukavasti. Vajaa neljä tuntia. Kesti lento.

Hotelli oli viihtyisä. Tämän tiesin jo etukäteen, olihan tähtiä liuta.

Pojalla tyttökaverinsa kanssa oli oma hotelli huone. Elmillä ja Ernolla oma. Kaksio.

Uima-allas kruunasi kaiken.

Ja uima-altaalla ruskettuen ja polskien kului 60 % lomamatkasta.

Rantoja, saaria, tuhatvuotista historiaa ja välimerellistä ruokaa, avot.

Kreikka houkuttelee kymmeniä miljoonia turisteja joka vuosi.

Joten tunnelma oli kansainvälinen.

Hotelli oli täynnä englantilaisia. Ei kreikkalaisia.

Lomalla tapasimme myös tytön sedän, vaimonsa kanssa. Ja serkun.

Ja isän.

Isä oli etäinen. Koska ei ole ollut tytön elämässä. Ei varmaan jatkossakaan enää tapaa tyttöä.

Sedän vaimo oli puhelias. Ei suun vuoroa saanut.

Serkun kanssa tyttö vaihtoi puhelin numerot ja whats app… piippaa tiuhaan kuulumisia. Hän on oikein mukava.

Tyttö tiesi sukunsa, ei vain ole ollut tekemisissä välimatkan takia.

Mutta totuus on se, että tytön suomalainen yksinhuoltaja äiti, on tytön perhe. Vauvasta tähän päivään ollut tytön elämässä.

Tytön sukulaisten kohtaamiseen meni vain kaksi päivää.

Häikäisevä uima-allas vei 60 % ajasta. Okei… 80 % ajasta… lähes koko loma meni uima-altaalla.

Erno ei erityisemmin välitä yö elämästä. Vain yhtenä loma iltanaan hän nautti viiniä. Ja nukkui seuraavan päivän.

Kreikka on todella monipuolinen matkailumaa.

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Kreikassa.

Tapani on matkustaa aina uuteen kohteeseen.

Naapurini matkustaa aina Playa del Inglesiin ja samaan hotelliin viikoksi.

Lähellä meitä oli noin pari tuhatta saarta, joista vain murto-osa on asuttuja.

Kreikan matkasta voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa. Ja minä tein. Vietin 80 % uima-altaalla, ruskettuen.

Mykonos tunnetaan bilesaarena. Siellä emme käyneet.

Valkoinen hiekka ja turkoosi vesi lumosi minut.

Golf kenttiä oli. Harmi sinänsä, etten golfaa..

Kreikan saarikohteisiin matkustetaan yleensä huhti-toukokuusta lokakuulle saakka.

Joulukuussa on kurjaa Kreikassa. Kylmää.

Joskus Kreikassa on metsäpaloja. Metsäpaloja ei ollut lomamme aikana.

Eurohan täällä oli.

Tavernassa eli ravintolassa, joka tarjoaa vain kreikkalaista ruokaa, on edelleen mahdollista syödä oikein hyvin 20 eurolla.

Maksoin käteisellä. Ettei kukaan kopio pankkikortteja.

Taskuvarkaita oli paljon. Kukaan ei ryöstänyt minua. Ja jos joku olisi ryöstänyt, hän olisi saanut vain pari euroa. En kuljettanut rahaa mukanani.

Kreikkalainen sapuska oli häikäisevää.

Kalaa ja meren eläviä.

Tippi kulttuuri.

Oliivi öljyä ja juustoa.

Kukaan ei juonut maitoa lounaalla. Kuin suloisessa tuhansien järvien maassamme.

Ruoka tilataan Kreikassa jaettavaksi ja annokset ovat siksi isoja.

Kreikkalaiset ovat sydämellisiä, avoimia ja ystävällisiä matkustajia kohtaan. Eläväthän he turismista.

Muutama sana kreikkaa, kuten efcharisto (kiitos) tai kalimera (huomenta), kannattaa osata.

Kreikka on myös varsin turvallinen maa, taskuvarkaita lukuun ottamatta.

Liikenneraivoon törmäsin. Oi ei. Nyrkkiä puitiin ja kirosanat lenteli. Kenties jokin paikallinen sai mustan silmänkin liikenne valoissa. Minä en…

Kreikasta voi bongata kuvauksellisen kauniita kirkkoja.

Lähes kaikki kreikkalaiset viettävät pääsiäistä ja muita uskonnollisia juhlapyhiä, vaikka eivät muuten kirkossa kävisikään.

Kirkkoon en tietenkään astellut uima-altaan asussa. Peittävä asuni oli.

Ennen koronan aiheuttamaa notkahdusta Kreikassa kävi vuosittain yli 30 miljoonaa turistia. Kyllä, kyllä… 30 miljoonaa.

Matkailun super maa… siis.

Saarten välillä oli vilkas lauttaliikenne.

Kreikkalaiset korostavat aina, kuinka jokaisella saarella on oma luonteensa.

Mitähän he mahtoivat tällä tarkoittaakaan? Se ei selvinnyt minulle lomallani.

Ateena on Kreikan pääkaupunki ja samalla myös maan suurin kaupunki.

Ateenassa piipahdimme linja-autolla koko poppoo. Poikani tyttökaverin sukulaisia tervehtimässä. Tein kaikkeni, että he pitäisivät minusta. Tyttö ei ole edes isänsä kanssa tekemisissä. Vain serkkunsa. No, hän piti minusta. Ja hänen suomalainen äitinsä pitää minusta.

Olimme Ateenassa pari päivää ja palasimme uima-altaalle ruskettumaan.

Nautin palmujen katveessa lomasta.

Ja niin loma oli vietetty.

Palasimme arkeen. Minä silmälasi liikkeeseen. Erno kirurgin veitsen ääreen. Poikani liiketalous opintojen pariin, pojan tyttökaveri saksien, hän valmistuu pian kampaajaksi. Ja etenkin Atson luokse.

Tyttö ikävöi Atsoa, buldoggiaan ja äitiään kovin.

Loma oli kaikista oikein mukava.

Mutta sydämeni kuuluu tuhansien järvien maahan.

On marraskuun 1. päivä. Pian ripustan tunnelmavalot. Ne on tunnelmavalot, ei jouluvalot. Joulukoristeet ripottelen sulostuttamaan vasta jouluaatto viikolla.

Sen pituinen se.

Loppusanat:

Poika ja pojan tyttökaveri muuttivat vuokralle kaksioon. Kihlautuivat vuoden kuluttua. Avioituivat viiden vuoden kuluttua. Ja saivat kaksi poikaa. He elivät onnellisena elämänsä loppuun asti.

Elmi jäi eläkkeelle, hänellä oli kaunis muisto, mitä hän vaali vanhuuden päivillään. Kreikka ja palmujen katve. Hän sairastui 83 vuotiaana ja kuoli pois.

Erno jäi eläkkeelle, osti kesämökin, millä viettää valtavasti aikaa. Hän on surun musertama. Leski. Ei hän kauaa leski ole. Kuolee suruun.

Tytön serkku: vieläkin whats app…  piippaa kuulumisia, muut sukulaiset eivät kuulu tytön elämään.

Tytön äiti: Hän otti vanhuuden päivillään mopsin.

Tarinan opetus oli : Luo tänään kauniita muistoja huomiselle. 

Tarinassani kaunis muisto oli Kreikan loma.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin