Riikinkukko

22.5.2023
+ 11
aamulla, päivällä
lämpenee
Aurinko nousee 3:31
Aurinko laskee 22:58

Joku on juuri herännyt, huomenta… toinen nauttii marmeladileipää, aamiaiskahvin kera, 

hei sinulle, kolmas on tullut juuri töistä, hei vain… oletpa sitten astunut mistä vain blogiini

Runouden sävelin… olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla, runoudella.

Lämpimästi tervetuloa
niin uudet … kuin vanhat lukijani.

Kirjaimellisesti lämpimästi, lämpömittari kipuaa reilusti plussan puolelle ja aurinko paistelee kauniisti.

Jos olet uusi lukijani blogissani Runouden sävelin

Pikainen esittäytyminen.

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä kirjoittelemalla fiktiivisiä tarinoita, 

kera runouden sulo sointujen. Blogissaan Runouden sävelin.
 
Suurenmoista, että eksyit blogiini.

Olen siis runoilijatar.

Pohojanmaalta, Helsingistä Lakeuksille saapunut. Ja juurtunut. Kenties olen enemmän 

Pohjois-Pohjanmaalainen, kuin Pohojaalaaset ite, äärimmäisen kaunista seutua. 

Tasaista. Talvella saa suksia työntää sauvoilla liikkeelle alamäessä, niin tasaista : )

Runo Pohjois-Pohojanmaasta. Ja kaunis runo menee näin, olkaas hyvä.

Veden äärellä, meren äärellä

Meri, joet, vedet, tuulet,
hymyilevät huulet

veden äärellä
meren äärellä

meri
joet
vedet
tuulet

hymyilevät huulet

veden äärellä
meren äärellä

merituulen puhaltaessa kasvoihisi
tuulen kietoutuessa
humina puiden latvustoon

pohjoisen valo
kupliva kaupunkilaisuus
maaseudun ympäröimänä

totaalinen hiljaisuus

puhdas luonto

veden äärellä
meren äärellä

saaristoa
laivoja
sädehtivän kaunis luonto
aarnimetsät
rauhaa ja hiljaisuutta
retkeilyreitit maisemineen

kevät kesä
syksy talvi

yöstä päivään

merta
mannerta

maaseudun rauhasta
kaupungin sykkeeseen

historian havinasta
moderniin nykyaikaan

vihreät metsät
kirkkaat vedet

vehreät puut
saaristo
meri
joet
vedet
tuulet

hymyilevät
huulet

veden äärellä
meren äärellä

Luonnostaan ylpeä kaupunki, mamselli puku, tarinoita ja meri. Näistä on Pohjois-Pohojanmaa tehty.

Viihdy runouden ja tarinoiden parissa.

Toteutin haaveeni pitkään runoja pöytälaatikkoon raapusteltuani, ja laiton runot kansien väliin.

Blogissani runouden sävelin on caravaanailua rakastava, ripauksen erähenkinen, kaupunkilaisdaami.

Rakastan tuhansien järvien maan järviä, metsiä, kaunista luontoa, mutta myös kaupungin 

tapahtumakalentereita. Kaupungin vilskettä ja vilinää.

Nautin arjesta, piipahdan kirjastossa, rakastan lukemista.

Olen mukavuuden haluinen.

Pidän myös vanhasta, hyväksi havaitusta.

Minulta käy näppärästi niin kutominen kuin pullan letityskin.

Kirjoittaminen on mukavaa ja sanottavaa riittää.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo pari uutta tarinaa tarttumaan sulkakynään.

Runoissani on edustettuna koko elämän tunteiden kirjo, kaikki värisävyt, 

iloisen keltainen, harmaa, synkän musta,

violettia poisjättämättä,
punaista unohtamatta.

Blogini runouden sävelin tarjoaa runoutta, nimensä mukaan, että tarinoita, olen tarinan kertoja.

Etsityin ja kaivatuin runo lie onnittelu runo vaikkapas syntymäpäivä korttiin. 

Myös tämän runon tarjoaa uusi runokirjani.

Parhaillaan kuvio hiekka puhaltamaani lasia on kevät taidenäyttelyssä.

Aitoja hetkiä ja tunteita, tarjoavat tarinat.

Tarjolla inspiroivaa arjen kauneutta kera lomien, että matkojen.

Muutama tarinani tarjoaa lukijalle nojatuolimatkailua.

matkustelet viidakossa…
Astelet sata vuotiaalla silta vanhuksella…
Piipahdat Goalla…
Miksi… Siksi…
Koska luet blogiani Runouden sävelin… Sukellat tarinoihin…

Esimerkiksi tarinassani tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani…

Rakastan tuttua ja turvallista, harmoniaa.

Maailma muuttuu, me muutumme, kuuluu yhden fiktiivisen tarinani opetus.

Tarinoissani on paremmat tarinoiden opetukset kuin itse tarinat.

Jos hion, muovailen, askartelen ja viilaan sekä nikkaroin, että punon sanat, teen loistavaa runoutta.

Runouteni skaala on laaja, olen raapustellut runon mm. cappuccino-kahvikupistakin,

 mutta rakkaus, romanttinen sellainen lie yleisin runouden aihe, rakkaudestahan elokuvat kuvaavat,

 kirjat kirjoittavat, runot runoilevat ja taide kertoo.

Olen raapustellut runoni niin merenneitona kuin laivan hyljättynä hylkynä kuin kotkanakin.

Olen ripotellut nonparelleja pluskvamperfektien päälle, olen kuorruttanut verbejä, 

olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä, että riimejä… 

olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen moista kirjoitustyyliä.

Runouttani lukiessa ei voi tutustua minuun/runoilijattareen, sillä kirjoitustyylini on puhdas fiktio, 

mutta se ei olekaan runouden tarkoitus (tutustua runoilijattareen), runouden tarkoitus on tuoda 

rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

Olen myös näytellyt. Roolihahmoni oli sokea.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.

Tunnelmallisia lukuhetkiä toivotan runouteni parissa.

Sukeltakaas siis runojeni maailmaan : )

Uusin kirjani on …
Sädehtiviä lumihiutaleita
kimaltelevia jäitä

Maistiainen kirjastani
Sädehtiviä lumihiutaleita,
kimaltelevia jäitä

Ja kaunis uusi runo menee näin, olkaas hyvä.

BERYLLI SORMUS

siirtykäämme terassi pöydän
äärelle nauttimaan cappuccinoa
auringonpaisteeseen

nainen sanoo parantaen
hattunsa lierin asentoa
oikealla kädellään

käsissään silkkihansikkaat

sormessaan näyttävä
iso berylli sormus

beryllin upea
vaaleanvihertävä sävy
kimaltelee kilpaa
auringonsäteiden
kanssa

cappuccinon äärellä
naisen huulilta kaikuu
kuiskaus

hän muistaa asiat
toisella tavalla kuin
minä muistan

beryllin upea
vaaleanvihertävä sävy
kimaltelee kilpaa
auringonsäteiden
kanssa

Tätä edellinen kirjani on nimeltään
KEVÄISTEN KIRSIKKAPUIDEN SÄDEHTIESSÄ KAUNEUDESSAAN

Tätä edellinen runokirja on nimeltään
ONNELLINEN, LASINEN MERI, KRISTALLISEN NÄKÖINEN

Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään
AAMUKASTEINEN LUMPEENLEHDEN LUMO

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin caravaanailusta kertovaan kirjaan, 

ja Pohjanmaasta kertovaan kirjaan että matkailukirjaan.

ILOISIA UUTISIA: Voitin pienen kirjoituskilpailun (teemana matkailu).

Minulla on kissa… Oi, rakastan kissoja. Suloisia, kuin mitkä.

Blogini tarjoaa mm. kirjasuositukseni.

Blogini tarjoaa mm. fiktiivisiä tarinoita, huikeine tarinan opetuksineen, olen tarinan kertoja.

Blogissani runouden sävelin löytyy mm. suussa sulavia kokkausohjeita, vaikkapas lihapullien ohje jne…

tekstiilitaidetta unohtamatta,

kuulumisiani poisjättämättä : )

Voin raapustella blogimerkinnän muodista tai ajankohtaisesta aiheestakin.

Pysy mukana blogissani, niin tiedät mitä, blogini tulee tarjoamaan.

Kuulumisiani raapustelen tosin harvemmin, blogini ei ole päiväkirja vaan puhdas taidekanava.

Nuotion loimu ja rätinä vaatii aina tarinan, blogini tarjoaa tarinoita nuotion loimuun.

Tarinoissa kerrotaan milloin mistäkin; joskus kohotellaan kulmia, hullaannutaan onnen sirpaleista, 

kauniista kukista, kevät auringosta, keski- kesän kauneudesta… syysruskasta… tai sanoin 

kuvailemattoman kauniista puista lumiharsossaan…

Pohditaan olemassaolon syvimpiä merkityksiä ja hetkittäin ollaan… oi niin… ihanan pinnallisia.

Tarinoita tavallisen arjen parissa. Hetkittäin myös juhlaa ja lomia.

Runoilijattaren kirjoittamien fiktiivisten hahmojen avautumista kera muun tärkeän ja ei niin tärkeän.

Esirippu nousee, astu tarinoiden maailmaan…

Olen tarinan kertoja… On siis tarinan aika.

Taidenäyttelyssä, on tarina nimeltään…

Marjatta rakastaa taidetta.

Niin surrealistista kuin näköis taidetta.

Hänen mielestään maalaus on huikea, jos maisema on maalattu valokuva tarkasti auringon laskuineen.

Mutta hänen mielestään myös rikotut aurinko lasit vitriinissä on puhutteleva teos.

Marjatta istuu sampanja lasin kanssa erään taidenäyttelyn avajaisissa.

Hän istuu taideteoksen edessä.

 Tunnin. Vierähtää toinenkin. Tunti.

Hän ei osta teosta.

Mutta teos puhuttelee Marjattaa.

Teos esittää riikinkukkoa.

Se on tehty raudasta ja metallista.

Marjatalla on riikinkukko tatuointi.

Koko hänen selkänsä on värikkään riikinkukon peitossa.

Riikinkukko muistuttaa Marjattaa siitä, että hallitseeko häntä tunne vai järki.

Ei mennyt tunne, meni järki, ajattelee Marjatta erästä elämäntilannettaan 

riikinkukko taideteoksen edessä istuessaan.

Hän hakee toisen sampanja lasin ja jatkaa riikinkukon ihailua.

– Tahdotko ostaa teoksen? Kysyy häneltä gallerian työntekijä.

– Ei kiitos, vastaa Marjatta.

Ja vierähtää kolmaskin tunti. Taideteoksen äärellä.

Riikinkukon äärellä Marjatta oivalti: Elämä on opettavaa ja itsensä parantaminen paremmaksi 

on opettavaa ja myös antoisaakin. En ole sitä mitä voisin olla, voin olla enemmän, tuumii Marjatta. 

Hän ei sano… et ole sitä mitä voisit olla, voisit olla enemmän… Vanha viisaus kuuluu …

”pata kattilaa soimaa…” tai Luuk 6…”Kuinka näet roskan toisen silmässä, mutta et huomaa, 

että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa : otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes 

hirttä omassa silmässäsi. Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan toisen

 silmästä.” Marjatta on oppinut, ettei hän yritä muuttaa puolisoaan… hän ei yritä muuttaa 

golf kavereitaan… hän voi muuttaa vain itseään. Hän ei astunut parisuhteeseen, ajatellen,

 muutanpa mieheni mieleisekseni. Ei ei… Elämä ja elämän tapahtumat muuttavat puolisoa… 

Marjatan puoliso rakastaa jauhelihakastiketta muusilla. Marjatta popsii sushia. 

Hän ei voi sietää jauhelihakastiketta. Hän oksentaa lusikallisestakin muusia. 

Aikansa hän tätä koetti muuttaa, kunnes osti oman paistinpannun jauhelihakastikkeelle… 

Puoliso popsii edelleen jauhelihakastiketta ja muusia…

Marjatta pitää sushista, mies jauhelihakastikkeesta.

Heillä on rakkaus

Marjatta pitää runoudesta, mies dekkareista.

Marjatta pitää modernista sisustuksesta, mies antiikista.

Marjatta pitää vaaleanpunaisesta, mies sinisestä.

Marjatta pitää  Mersusta, mies Skodasta.

Marjatta on  kristitty, mies uskoo itseensä.

– Taivaspaikastani en luovu, en luovu uskostani rakkauden tähden, on Marjatta todennut miehelleen.

Mies antaa Marjatan uskoa vapaasti.

Marjatta pitää kissoista, mies koirista.

Heillä on rakkaus.

Marjatta ei ole materialisti, mies pitää rahasta.

Marjatta pitää ruusuista, mies neilikoista.

Marjatta rakastaa kesää, mies talvea.

Hän pitää muumeja ja karhuja fiksuina. Sillä ne koisivat talviunta. 

Myös Marjatan pitäisi nukkua talviunta.

Marjatta pitää mökkilomista, mies kaukomatka lomista.

Marjatta pitää Kari Tapiosta, mies teknosta.

Joka joulu Marjatta paketoi joululahjaksi Kari Tapion cd:n.

Mies osti Marjatalle kuulokkeet. Viime jouluna.

Meillä on rakkaus, olemme erottamattomat. Marjatta tuumii.

Hän istuu edelleen riikinkukko veistoksen edessä.

Salaa hän käy vilkaisemassa riikinkukko veistoksen hintalappua.

730 euroa.

Hän kuvitteli että 7300 euroa.

Neljä tuntia taidenäyttelyssä vietettyään hän astelee kotiinsa.

Otto, Marjatan mies on tehnyt jauhelihakastiketta muusilla ruoaksi.

Marjatta poikkesi kotimatkalla kiinalaisessa ravintolassa hakemassa kotipakettiin sushia.

– Olin taidenäyttelyssä. Siellä oli huikea riikinkukko taideteos.

Seuraavana päivänä Otto astelee taide galleriaan. Ostaa riikinkukko veistoksen. 

Hän tinkaa hieman hinnasta pois.

Marjatalla on syntymäpäivät pian.

Ikää kilahtaa mittariin 37 vuotta.

Ja syntymäpäivä lahjapaketista löytyy riikinkukko veistos.

Marjatta ei vielä tiedä tätä (vain sinä lukijani tiedät tämän).

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Tarvitsemme leipää ja sirkushuveja.

(Sirkushuveja ovat tarinat, runous, kirjallisuus, sirkus, taide, musiikki, tanssi, elokuvat…

ooppera… rock … museot… galleriat… kaikki taidemuodot).

Näissä tunnelmissa
näissä tunteissa

– Runoilijatar

Lukemisiin : )

Lämmin kiitos vierailustasi blogissani Runouden sävelin. Älä poistu tyhjin sydämin,

 vaan vie mukanasi jotain arvokasta ja hyvää… 

vaikka jonkin tarinan opetuksen sydämeesi sulkien. 

Miksi et, saman tien jonkin tarinan opetusta, ottaisi elämäsi motoksesi.

Ps. Lähetä terveisiä… Mistä runosta pidit… millaisen tarinan tahtoisit kuulla ? yms…