Runo

1.6.2023

+ 7

Aurinko nousee 2:58

Aurinko laskee 23:33

 

Olet astunut blogiini 

Runouden sävelin

Suurenmoista, että löysit blogiini

Lämpimästi tervetuloa

 

 

 

 

Kuu on runoilijattaren ihanne sana. Rimmaa… Kuu, suu, muu, taipuu, kaikuu, luu…

Viisautta on hyvin vähän pahassa maailmassa tarjolla.

Viisautta olen kalastellut kovin.

Viisaus on hurmaava luonteenpiirre…

Ja jos löydän ripauksenkaan viisautta, tallennan sen oitis tekstiini.

Runoutta ja tarinoitani lukiessa ei voi tutustua minuun, runoilijattareen, sillä kirjoitustyyli on

puhdas fiktio, mutta eihän se olekaan runouden tarkoitus (runoilijattareen tutustuminen).

Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

 

Rakastan hyvää kahvia, länkkäri leffoja,

viisaita sanoja, kissoja, läheisiäni, kesää, 

ystäviäni, kaunista luontoa, tuhansia järviä,

ja punaista huulipunaa.

Blogi runouden sävelin tarjoaa tietenkin runoja nimensä mukaan…

Arjen pieniä, kivoja asioita.

Realismia, optimismi ja positiivisuus ei ole minua varten, kuin ei pessimismikään,

mikä syövyttää ihmisen…. olen realisti, näen asiat sellaisina kuin ne ovat.

Maailma on paha, siinä jäätävää realismia.

 

Välillä teksteissä mennään pintaa syvemmälle ja hetkittäin, ollaan, oi, niin ihanan pinnallisia.

Uusin runoteokseni on kaunis kirja

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.

Olen pitänyt mm. runotaidenäyttelyn

Kuun säteiden valaisema omenapuun hohde.

Tarjolla fiktiivisiä minitarinoita… Olen tarinan kertoja…

Yhdessä tarinassa tapahtuu kaikki, ei ole jatko-osaa, näin ollen pääset

uutena lukijanakin kärryille teksteistä.

 

 

 

LUMIHUURTEISEN TAIKAMETSÄN TUNNELMA

 

 

pitää olla, joku, jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

terävien jääpuikkojen
koristaessa ikkunan pieliä

lumihiutaleiden sädehtiessä
kauneudessaan

pitää olla joku jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

taikametsän tunnelma

kuurasta kimaltelevat ruukut

jäisen tuulen osuessa
luihin ja ytimiin

terävien jääpuikkojen
koristaessa ikkunan pieliä

lumihiutaleiden sädehtiessä
kauneudessaan

pitää olla joku jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

 

 

HENGITYKSEN HUURUTESSA PIENINÄ PILVINÄ

 

 

kuka sinulle
niin sanoi

odottaen
sanoisiko
hän vielä
jotain muuta

mutta ei
sanonut

 

– Runoilijatar

Lukemisiin