Runorikasta maanantaita
16.2.2026
-11
Aurinko nousee 8.13
Aurinko laskee 16.50
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Sädehtivää maanantaita 🙂
Joku on juuri herännyt, huomenta. Toinen nauttii marmeladi leipää, kera aamiais kahvikupposen, hei vain. Kolmas on tullut juuri töistä, huomenta, huomenta. Oletpa sitten astunut mistä tahansa blogiini Runouden sävelin. Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla, runoudella.
Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.
Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.
Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.
RAKKAUS
karu
taru
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.
Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.
Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!
Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.
Olen myös näytellyt näytelmässä (roolihahmoni oli sokea).
Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.
Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.
Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.
Luonnon näytelmästä olen runoillut.
Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.
Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.
Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.
Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.
Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.
ILLAT PIMENIVÄT JA LUKULAMPUT SYTTYIVÄT. Kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.
Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen, kahviloiden ja taidegallerioiden suurkuluttaja.
Uusin runoteokseni on
Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä
Tätä edellinen kirja on
Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen
Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA
Tätä edellinen runokirja on nimeltään
Aamukasteinen lumpeenlehden lumo
Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan, että matkailukirjaan.
Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n,20-vuotisen taipaleen juhlakirja Kuohuva koski kirjassa.
Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:
Kuun säteiden valaisema omena puun hohde
ja
Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:
Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset
että
runotaidenäyttelyn
Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.
Ja elämän tarkoitus on… kirjaa unohtamatta
Laulun sanoja… pois jättämättä.
Ja tulinen tango menee näin… Olkaas hyvä.
RAKKAUDEN PALO SULATTAA SYDÄMEN RUODAN
Lähdet, vai jäät ?
Ikkunassa kimaltaa
lumihuurteiset jäät.
Rakkauden palo sulattaa sydämen roudan.
Antaen, lämmön. Niin kauniin poudan.
Jäätävän talven vaihtuessa kesään
JÄISEN SYDÄMEN SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA
OI, TUNTEESTA JALOSTA
AURINGONVALOSTA
Lumi huurteinen puu. Naisen punattu suu.
Kadonneen hymyn löytäessä huulille.
Kaunis jäähile. Lumihiutaleiden tanssi.
Jää vangitsee merta.
Hetki hetkeltä auringon lämpö vapauttaa meren.
Pian meri on vapaa jään kahleista.
Joutsenien lipuessa pitkin meren pintaa.
Sinivuokkojen puhjetessa kukkaan.
Sinivuokkojen hehkuessa kauneuttaan.
Luonto herää eloon.
Sädehtien vehreän vihreänä.
Pitkän pimeän kylmän talven jälkeen.
Rakkauden astuessa sydämeen.
JÄISEN SYDÄMEN
SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA
OI, TUNTEESTA JALOSTA
AURINGONVALOSTA
Ei ole enää vain minä. On me.
Jäätävä viima. Ja kuura.
Puiden hehkuessa kauneuttaan lumi hunnussaan.
Kuin nainen hää hunnussaan.
JÄISEN SYDÄMEN
SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA
OI, TUNTEESTA JALOSTA
AURINGONVALOSTA
Jääkide.
Naisen punatut huulet.
Silloin rakkauden kutsun kuulet.
Sulaa vahaa on jäätävät tuulet.
Kadonneen hymyn löytää naisen punatut huulet.
JÄISEN SYDÄMEN
SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA
OI, TUNTEESTA JALOSTA
AURINGONVALOSTA
Runouttani ja tarinoita lukiessa ei voi tutustua minuun, runoilijattareen, sillä kirjoitus tyylini on puhdas fiktio. Mutta eihän se olekaan runouden tarkoitus (runoilijattareen tutustuminen). Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.
Olen raapustellut FIKTIIVISEN runon, niin merenneitona, kuin laivan hyljättynä hylkynä, kuin kotkanakin.
Runouteni skaala on laaja. Olen raapustellut runon, jopa cappuccino kahvikupista.
Mutta rakkaus, romanttinen sellainen. Rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, taide kertoo. Kirjat kirjoittavat, näytelmät näyttelevät. Ja elokuvat kuvaavat.
Olen ripotellut nonparelleja adjektiivien päälle. Viilaillut ja nikkaroinut verbejä. Olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen. Toisin sanoen monen monella tyylillä olen kirjoittanut.
– Kirjakieltä, asia tekstiä, siis.
– Murteita
– Pitsisiä, lumihiutaleisiä riimejä (liirum laarumia, silloin ei loppujen lopuksi sanota yhtään mitään).
– Painavaa sanottavaa, kuuntelemisen arvoista, totta vie.
– Olen kirjoittanut vanhaa Suomen kieltä (blogimerkintäni lopussa tarjolla vanhaa Suomen kieltä).
– Monen monella tyylillä olen kirjoittanut runoutta.
Joskus blogi runouden tarjoaa suussa sulavia kokkaus ohjeita, leivonta reseptejä. Ohjeet ovat sieltä, täältä, vuosien varrelta kerätty. Jotkut paperi lappuselle raapusteltuina, ei harmainta aavistusta mistä. Ja olen myös muokannut reseptejä oman makuni mukaan.
Blogini runouden on taidekanava. Ei päiväkirja. Kuulumisiani on harvoin, jos koskaan.
Mutta mitäs Bond, James Bond sanoikaan.
– Never, say never.
On siis kuulumisten aika.
Mitäs teille upeat blogini runouden sävelin lukijat kuuluu?
Minulle ihan hyvää.
Arjen keskelle juhlahumua. Läheiseni valmistui ammattiin. Joten oli juhlat. Kakku kekkerit. Oikein mukavat.
Ostin lahjan.
Tanssitunnilla tanssin bailantinoa.
Ja pullan leivontaa, kuuluu… Minulta käy näppärästi, niin pullan letitys, kuin kutominenkin…
Ja kudon, neulon.
Olen todellinen lankakerien prinsessa. Anna minulle lankasotku, taion siitä jotain sädehtivää.
Myös kantamisen iloa ja kipeää selkää, kuuluu.
Olympialaisia seuraan TV stä…
Arki sisältää kodin nurkkien kiillotusta, ja höyryävän lihapadan kokkailua.
Tässä hetkessä eläen… Nostalginen olen harvoin jos koskaan, ja huomisen aika ei ole vielä. Olen kirjoittanut tarinan Viidakkoon. Nojatuoli matkailua upeille blogini Runouden sävelin lukijoille viidakko tarinassani. Viidakossa on sanonta ”maissipellolta on tultava juosten.” Tämä tarkoittaa tuoreutta. Salaatti, tuorettapa hyvinkin. Blogi, uusin blogimerkintä luetaan, uutiset, mitä tuoreemmat sen paremmat. Tämän päivän sanomalehti, ei eilinen… Mitä sinulle kuului viime vuonna? Ei ei…
Ajattelin hakea tänään thai sapuskaa kotipakettiin. Huomenna kokkailen… Olen hyvä kokki.
Minulle kuuluu kiitos hyvää. Mukavaa arkea porskuttelen. Toivottavasti teillekin upeat runouden lukijat, kuuluu hyvää.
Kirjoitin pitkään runoutta pöytälaatikkoon, ja kun laatikot pursusivat runoutta, päätin laittaa runot kansien väliin.
EN TAHDO KÄTKEÄ SISIMPÄÄNI ROHKAISUN KAUNIITA SANOJA.
Mitäs elokuvaa suosittelen.
Katsoin: Yli laidan. Hyvä elokuva.
Ei tietenkään vedä vertoja, vaikkapas Titanicille, millä on pystejä liuta.
Yli laidan, 1987. Kertoo muistinsa menettäneestä, hienosto rouvasta. Komedia.
Suosittelen.
Ja sitten sitä lupaamaani vanhaa Suomen kieltä.
Suomen kirjakielen isä, uskonpuhdistaja ja Turun piispa Mikael Agricola syntyi Pernajassa Itä-Uudellamaalla noin vuonna 1510.
Tarkkaa vuotta ei tiedetä ?
Mikael Agricola
Hän oli pappi, rehtori.
Hän kirjoitti mm. Abckiria vuonna 1543. Rukouskirja Bibliasta ilmestyi seuraavana vuonna. Sekä uuden testamentin suomennos (Se Wsi Testamenti).
Kaikki Agricolan luomat sanat eivät ole kestäneet ajan hammasta.
Työn, tuskan ja hien alla oli kadonneet sanat. Näistä kadonneista sanoista raapustelin kauniin runoni Huikuri ja FIKTIIVINEN runo menee näin.
luutarha = hautausmaa
lustitarha = paratiisi
vertaveli = toveri
HUIKURI
oi minun
sydhemeni kiwu
minä myrisen
oksalla
mettinen
huikurin
tähden
lähden
mine mäyren
minä myrisen
syläys
oksalla
mettinen
huikurin
tähden
lähden
Mettinen on kyyhkynen, runossa on kyyhkynen oksalla, rakas on huikuri, siis kevyt kenkäinen ja sydän tuskaa huutaa huikurin tähden. Ja huikurin tähden lähden.
Vanhaa Suomen kieltä.
syläys = syleily siis
Huikuri tarkoittaa kahta asiaa, kevyt kenkäistä ja sämpylää, runossani ensiksi mainittua.
Tiedätkös mitä on sikuri , lukijani ?
Mikael Agricola noin. 1510 Pernaja – 9. huhtikuuta 1557
Turun piispa ja uskonpuhdistaja.
Hän loi raamatunsuomennoksellaan Suomen kirjakielen pohjan. Häntä pidetäänkin siksi suomenkielisen kirjallisuuden isänä.
Yhdeksän kirjaa, yhteensä noin 2 400 sivua.
Agricola opiskeli 1530-luvulla yliopistossa. Valmistuttuaan hän toimi Suomessa
Turun katedraalikoulun rehtorina.
Agricolan kuolinpäivänä 9. huhtikuuta vietetään suomen kielen päivää.
Mikael Agricola oli syntyisin Pernajan Torsbysta.
Hänen isänsä nimi oli Olavi (ruotsalaisittain Olof).
Perheessä oli Mikaelin lisäksi kolme tytärtä.
Agricola oli jo poikana ilmeisen tiedonhaluinen ja erityisen lahjakas.
Opinkäynti oli tuohon aikaan vain muutamien etuoikeus.
Hänestä voisi raapustella pitkästikin.
Lyhyesti tänään.
Agricola lähetettiin 1536 opiskelemaan Saksaan Wittenbergin yliopistoon, jossa Martti Luther ja Melanchthon elivät ja vaikuttivat.
Agricola avioitui (Birgittan kanssa) .
Heillä oli poika Kristian Agricola.
Hän käänsi raamatun latinasta kansankielelle.
Lutherin periaatteiden mukaan kaikkien oli kyettävä lukemaan Raamattua omalla kielellään.
Agricolan käännös julkaistiin vuonna 1548 nimellä Se Wsi Testamenti.
Ensimmäinen Agricolan ilmestynyt työ oli kuitenkin aapinen Abckiria 1543.
Rukouskiria Bibliasta, 1544.
Styyri, falskata, insigli, alasastua, ja monet muut sanat eivät ole kestäneet ajan hammasta.
Noin 60 prosenttia hänen luomastaan sanastosta on kuitenkin yhä käytössä.
Mikael Agricolan mukaan on nimetty katuja, kirkkokin.
Patsaita.
Postimerkki ja juhlaraha.
Häntä on muistettu monin tavoin.
Tiedätkös mitä on sikuri , lukijani ?
– Sikopaimen… veikkaa tämä runoilijatar.
– Sokeria?
– Tai sitten jokin ruuvimeisseli yms…
-Paperi silppuri?
-Sakset?
Olisikos jokin näistä sikuri?
Tiedätkös mitä on sikuri , lukijani ? Upea blogini runouden sävelin lukija?
Sikuri (Cichorium intybus) on monivuotinen, sinikukkainen hyötykasvi, jota käytetään salaattina, rohtona ja kahvin korvikkeena. Sitä ainakin sikuri on
???????????????????????????????????????????????
ETSITYIN JA KAIVATUIN RUNO LIE RUNO SYNTYMÄPÄIVÄKORTTIIN… MYÖS TÄMÄN RUNON – ONNITTELU RUNON – TARJOAA RUNOTEOKSENI SÄDEHTIVIÄ LUMIHIUTALEITA, KIMALTELEVIA JÄITÄ.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.
Jokos olette, upeat blogini Runouden sävelin lukijat, löytäneet e-kirjaston?
Minä olen.
Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.
KREIKKAAN
Pitäähän minun esitellä tarinan hahmot.
Elmi, 42, optikko.
Tarinaa kerrotaan minä muodossa Elmin suulla.
Erno, 35, Kirurgi, Elmin aviomies.
Elmin poika
Elmin pojan tyttökaveri. Hänellä on suomalainen äiti, ja kreikkalainen isä. Elmi on tytön anoppi.
Tytön, yksinhuoltaja äiti, suomalainen.
Elmi, 42, hän on optikko ammatiltaan. Päivät vierähtävät silmälasiliikkeessä. Hänellä kiikkuu nokallaan näyttävät lasit, vihreät. Sävy sävyyn … vihreiden silmien kanssa.
Hän on naimisissa Ernon, 35, kanssa. Yhteistä taivalta on huikeat kymmenen vuotta.
Erno on kirurgi. Ennen työskenteli teholla, nykyisin kirurgina. Pitkiä työpäiviä tekee.
Suurin osa ajassa menee silmälasiliikkeessä, Ernolla puolestaan sairaalassa. Mutta ajatukset heillä on Kreikassa.
He eivät ole koskaan käyneetkään Kreikassa. Joten matkakohde on uusi.
Ernolla ei ole lapsia. Elmillä on entisestä avioliitostaan poika, parikymppinen.
Poika toi äitienpäivänä näytille tyttöystävänsä. Suomalaisen parikymppisen tytön. Tytön isä on Kreikasta.
Tytön yksinhuoltaja äiti suomalainen. Tyttö on Suomen kansalainen. Ruskea silmäinen.
Ja nyt Elmi on vaikean ajatuksen edessä. Tytön suvun on pidettävä hänestä. Voi, heidän on pakko pitää Elmistä. Hän pohtii.
Miten saa ihmisen pitämään itsestään. Mielistelemällä, vieraanvaraisuudella? Kenties.
Elmi ei koskaan hauku kenenkään tututtavansa lemmikkiä. Äitiä. Puolisoa tai lasta. Tämä on itsestään selvyys.
Etenkään lemmikkiä. Tällä tavoin, saa varmasti ihmisen vihaamaan itseään.
Tai kateudella, ilkeydellä, vittumaisuudella ja vihalla.
Näistä Elmi ei ole tehty.
Lokakuuksi, he lähtevät koko poppoo Kreikkaan.
Elmi on säästänyt lomapäiviä syksyyn, pitää vain puolet kesälomasta, mikä vierähtää mökkeillen. Siitä jää kaksi viikkoa, plus syysloma viikko plus palkatonta viikko. Se tekee yhteensä neljä viikkoa, koko lokakuun.
Näin hän saa rakennettua koko lokakuun lomaksi.
He asuvat Espoossa, rivitalossa, kaunis pieni piha. Työpaikka on Helsingissä. Mukavat naapurit. Ja kesämökki. Hän rakastaa mökkeilyä.
JA TARINA ALKAA.
Kreikkaan, on tarina nimeltään.
Joskus lomamatkan suunnittelu, fiilistely ja matkalaukkujen pakkaaminen on mukavampaa, kuin itse lomalla olo.
Lähdön tunnelma, kuinka rakastankaan lähdön tunnelmaa.
Ulkona sataa räntää. Jouluun ja tunnelmallisiin jouluvaloihin on aikaa.
Ja niin koetti kauan odotettu loma.
Helsingistä Elmi, Erno ja Elmin poika, tyttökavereineen, suuntaa Kreikkaan.
Tytöllä on buldoggi. Buldoggi meni tytön äidille hoitoon kuukaudeksi.
Buldoggia, tuttavallisemmin Atsoa, tytöllä tulee kova ikävä.
Hän ikävöi Atsoa jo lentokoneessa.
Lento meni ihan mukavasti. Vajaa neljä tuntia. Kesti lento.
Hotelli oli viihtyisä. Tämän tiesin jo etukäteen, olihan tähtiä liuta.
Pojalla tyttökaverinsa kanssa oli oma hotelli huone. Elmillä ja Ernolla oma. Kaksio.
Uima-allas kruunasi kaiken.
Ja uima-altaalla ruskettuen ja polskien kului 60 % lomamatkasta.
Rantoja, saaria, tuhatvuotista historiaa ja välimerellistä ruokaa, avot.
Kreikka houkuttelee kymmeniä miljoonia turisteja joka vuosi.
Joten tunnelma oli kansainvälinen.
Hotelli oli täynnä englantilaisia. Ei kreikkalaisia.
Lomalla tapasimme myös tytön sedän, vaimonsa kanssa. Ja serkun.
Ja isän.
Isä oli etäinen. Koska ei ole ollut tytön elämässä. Ei varmaan jatkossakaan enää tapaa tyttöä.
Sedän vaimo oli puhelias. Ei suun vuoroa saanut.
Serkun kanssa tyttö vaihtoi puhelin numerot ja whats app… piippaa tiuhaan kuulumisia. Hän on oikein mukava.
Tyttö tiesi sukunsa, ei vain ole ollut tekemisissä välimatkan takia.
Mutta totuus on se, että tytön suomalainen yksinhuoltaja äiti, on tytön perhe. Vauvasta tähän päivään ollut tytön elämässä.
Tytön sukulaisten kohtaamiseen meni vain kaksi päivää.
Häikäisevä uima-allas vei 60 % ajasta. Okei… 80 % ajasta… lähes koko loma meni uima-altaalla.
Erno ei erityisemmin välitä yö elämästä. Vain yhtenä loma iltanaan hän nautti viiniä. Ja nukkui seuraavan päivän.
Kreikka on todella monipuolinen matkailumaa.
En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Kreikassa.
Tapani on matkustaa aina uuteen kohteeseen.
Naapurini matkustaa aina Playa del Inglesiin ja samaan hotelliin viikoksi.
Lähellä meitä oli noin pari tuhatta saarta, joista vain murto-osa on asuttuja.
Kreikan matkasta voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa. Ja minä tein. Vietin 80 % uima-altaalla, ruskettuen.
Mykonos tunnetaan bilesaarena. Siellä emme käyneet.
Valkoinen hiekka ja turkoosi vesi lumosi minut.
Golf kenttiä oli. Harmi sinänsä, etten golfaa..
Kreikan saarikohteisiin matkustetaan yleensä huhti-toukokuusta lokakuulle saakka.
Joulukuussa on kurjaa Kreikassa. Kylmää.
Joskus Kreikassa on metsäpaloja. Metsäpaloja ei ollut lomamme aikana.
Eurohan täällä oli.
Tavernassa eli ravintolassa, joka tarjoaa vain kreikkalaista ruokaa, on edelleen mahdollista syödä oikein hyvin 20 eurolla.
Maksoin käteisellä. Ettei kukaan kopio pankkikortteja.
Taskuvarkaita oli paljon. Kukaan ei ryöstänyt minua. Ja jos joku olisi ryöstänyt, hän olisi saanut vain pari euroa. En kuljettanut rahaa mukanani.
Kreikkalainen sapuska oli häikäisevää.
Kalaa ja meren eläviä.
Tippi kulttuuri.
Oliivi öljyä ja juustoa.
Kukaan ei juonut maitoa lounaalla. Kuin suloisessa tuhansien järvien maassamme.
Ruoka tilataan Kreikassa jaettavaksi ja annokset ovat siksi isoja.
Kreikkalaiset ovat sydämellisiä, avoimia ja ystävällisiä matkustajia kohtaan. Eläväthän he turismista.
Muutama sana kreikkaa, kuten efcharisto (kiitos) tai kalimera (huomenta), kannattaa osata.
Kreikka on myös varsin turvallinen maa, taskuvarkaita lukuun ottamatta.
Liikenneraivoon törmäsin. Oi ei. Nyrkkiä puitiin ja kirosanat lenteli. Kenties jokin paikallinen sai mustan silmänkin liikenne valoissa. Minä en…
Kreikasta voi bongata kuvauksellisen kauniita kirkkoja.
Lähes kaikki kreikkalaiset viettävät pääsiäistä ja muita uskonnollisia juhlapyhiä, vaikka eivät muuten kirkossa kävisikään.
Kirkkoon en tietenkään astellut uima-altaan asussa. Peittävä asuni oli.
Ennen koronan aiheuttamaa notkahdusta Kreikassa kävi vuosittain yli 30 miljoonaa turistia. Kyllä, kyllä… 30 miljoonaa.
Matkailun super maa… siis.
Saarten välillä oli vilkas lauttaliikenne.
Kreikkalaiset korostavat aina, kuinka jokaisella saarella on oma luonteensa.
Mitähän he mahtoivat tällä tarkoittaakaan? Se ei selvinnyt minulle lomallani.
Ateena on Kreikan pääkaupunki ja samalla myös maan suurin kaupunki.
Ateenassa piipahdimme linja-autolla koko poppoo. Poikani tyttökaverin sukulaisia tervehtimässä. Tein kaikkeni, että he pitäisivät minusta. Tyttö ei ole edes isänsä kanssa tekemisissä.
Vain serkkunsa. No, hän piti minusta. Ja hänen suomalainen äitinsä pitää minusta.
Olimme Ateenassa pari päivää ja palasimme uima-altaalle ruskettumaan.
Nautin palmujen katveessa lomasta.
Ja niin loma oli vietetty.
Palasimme arkeen. Minä silmälasi liikkeeseen. Erno kirurgin veitsen ääreen. Poikani liiketalous opintojen pariin, pojan tyttökaveri saksien, hän valmistuu pian kampaajaksi. Ja etenkin Atson luokse.
Tyttö ikävöi Atsoa, buldoggiaan ja äitiään kovin.
Loma oli kaikista oikein mukava.
Mutta sydämeni kuuluu tuhansien järvien maahan.
On marraskuun 1. päivä. Pian ripustan tunnelmavalot. Ne on tunnelmavalot, ei jouluvalot. Joulukoristeet ripottelen sulostuttamaan vasta jouluaatto viikolla.
Sen pituinen se.
Loppusanat:
Poika ja pojan tyttökaveri muuttivat vuokralle kaksioon. Kihlautuivat vuoden kuluttua. Avioituivat viiden vuoden kuluttua. Ja saivat kaksi poikaa. He elivät onnellisena elämänsä loppuun asti.
Elmi jäi eläkkeelle, hänellä oli kaunis muisto, mitä hän vaali vanhuuden päivillään. Kreikka ja palmujen katve. Hän sairastui 83 vuotiaana ja kuoli pois.
Erno jäi eläkkeelle, kesämökillä viettäen aikaa. Hän on surun musertama. Leski. Ei hän kauaa leski ole. Kuolee suruun.
Tytön serkku: vieläkin whats app… piippaa kuulumisia, muut sukulaiset eivät kuulu tytön elämään.
Tytön äiti: Hän otti vanhuuden päivillään mopsin.
Tarinan opetus oli : Luo tänään kauniita muistoja huomiselle.
Tarinassani kaunis muisto oli Kreikan loma.
Runoni Turkoosi. Ja kaunis runo menee näin, olkaas hyvä…
TURKOOOSI
kun ei ole
enää nuori
on muistot
muistot kullatut kuin
kukkameren
kauneudessa
auringon kultaisissa
säteissä
säteilevät
puistot
mutkitteleva
tie vie puiston luota
kristallisen lähdevesi
lammen luo
kitaran sävelten
kietoutuessa tuuleen
soi
duo
silloin hänen
huuliltaan kaikuu lause
saavu oi, rakkaimman luo
sävelet tuo
sydämein pala
kun mikään ei ole
aivan sama
näillä mailla
silloin vailla
kun
kuluu aika
sirpaloituu taika
näillä
mailla
ei
taida
ukkostaa
salamoida
sillä
parasta
taivasta
maailmasta
hiljaisuudessa
kaikuu
huuto
luo tänään
kauniita muistoja
huomiselle
samassa
hetkessä
rannalla
matkalla
maailmassa
kaiken laidalla
rakastaen
kaukana
mukanaan
koru
turkoosi
soi kitaran
sävelet
oodi
kuluu aika
soi balalaikka
vastarannalta
väliaikaista
sydän vereslihalla
katoavaista
taivaanrannalla
liikekannalla
taitekohdassa
aallonharjalla
tosiasiassa
surusointujansa
vaaleanpunaista
saippuakuplaa
pyhäpuvussansa
pallosalama
saippuakuplassansa
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin