Runouden sävelin

23.1.2025
– 13
Aurinko nousee 9:29
Aurinko laskee 15:30

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

HUOMENTA, JOKU ON JUURI HERÄNNYT. TOINEN NAUTTII MARMELADILEIPÄÄ AAMIASKAHVIN KERA, HEI VAIN. KOLMAS ON TULLUT JUURI TÖISTÄ, HUOMENTA. OLITPA SITTEN ASTUNUT MISTÄ TAHANSA, BLOGIINI RUNOUDEN SÄVELIN. OLET ALOITTANUT PÄIVÄSI HUIKEALLA TAVALLA… RUNOUDELLA.

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä kirjoittelemalla fiktiivisiä tarinoita, upeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sointujen, blogissa runouden sävelin 🙂

Suurenmoista, että löysit blogiini.

Toteutin haaveeni pitkään runoja pöytälaatikkoon raapusteltuani, ja laiton runot kansien väliin.

Olen kirjoittanut mm. kauniin runoteoksen LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA.

Minulta käy näppärästi kutominen ja pullan letityskin.

Kirjoittaminen on mukavaa ja sanottavaa riittää.

Runoissani on edustettuna koko elämän tunteiden kirjo, kaikki värisävyt, iloisen keltainen, harmaa, synkän musta,

violettia poisjättämättä,
punaista unohtamatta.

Runouteni skaala on laaja, olen raapustellut runon mm. cappuccino-kahvikupistakin, mutta rakkaus, romanttinen sellainen lie yleisin runouden aihe, rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat, runot runoilevat ja taide kertoo.

Olen raapustellut FIKTIIVISEN runoni niin merenneitona, kuin laivan hyljättynä hylkynä, kuin kotkanakin.

Olen ripotellut nonparelleja pluskvamperfektien päälle, olen kuorruttanut verbejä, olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä, että riimejä… olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen moista kirjoitustyyliä.

Runouttani lukiessa ei voi tutustua minuun/runoilijattareen, sillä kirjoitustyylini on puhdas fiktio, mutta se ei olekaan runouden tarkoitus (tutustua runoilijattareen), runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

Elokuvat kuvaavat yleensä pari tuntia räiskettä ja tämän jälkeen sankari saa sankarittaren.

Näytelmissä prinssi saa prinsessansa.

Kirjallisuudessa hääkellot soivat… the endin … aikaan.

Ja runous. Oi runous. Se vasta pursuaakin kaunista rakkausrunoutta.

Äärimmäisen kaunis rakkausruno TÄHTI menee näin… olkaas hyvä.

TÄHTI

minä rakastan sinua

en vain siksi millaiseksi
olet itsesi tehnyt

vaan myös siksi
millaiseksi olet
tekemässä minua

sivuutan kaiken
vähäpätöisen,
kaikki heikkoudet

ja tuon päivän valoon
kaiken sen kauniin ja säteilevän
mitä kukaan muu ei ole löytänyt
sillä ei ole etsinyt tarpeeksi syvältä

rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi

rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi

rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi

Taiteessa, kuin elämässäkin… on avioliitto arvokas asia… Susiparit eivät olleet niin arvostettuja historian havinassa, kuin avioparit. Yllä oleva runo TÄHTI sopii, kuin voi silmään… Hääpäivään lausuttavaksi.

Mutta tänään ei ole tyypillinen tarinan kaava ”pari tuntia räiskettä, sankarin seikkailuja ja lopussa sankari saa sankarittaren.”

Ei ei…

Tehdäänpäs tänään tarinassani ”Ainot”.

Toisin sanoen tarina päätyy eroon.

Ei onnellista loppua tänään.

Mieleeni ei tule kirjallisuudesta, kuin Aino ja Väinämöinen. Väinämöinen, tuo kannelta soitteleva ukko. Ainohan mieluummin hukuttautuu, kun astelee alttarille Väinämöisen kanssa.

Kaikki tarinat taiteessa päätyvät siihen… että Tuhkimo saa lasikenkänsä… ja lopulta prinssinsä… miksi ei puoli valtakuntaakin.

Mutta ei tänään. 

Tarjolla kaksi, 2, fiktiivistä tarinaa. Tarina nimeltään Elämän arvot. Elämän arvot tarinassa koetaan raastava ero. Niin traaginen, että tarinan Arvo elää sinkkuna koko loppu elämänsä. Ja Aava, hän ei rakasta enää koskaan. Todella sydän vereslihalla eron johdosta. Hädin tuskin selviävät erosta.

Ja toinen tarina, missä koetaan ero. Tarinan Else kävelee vain pois. Hei hei. Ei ole moksiskaan erosta, helpottunut korkeintaan. Ja tarinan Asmo ei edes reagoi eroon, niin vähäpätöinen asia on hänelle, ero. Hän jatkaa vain keskusteluaan sairauksista. Muusta hän ei osaa puhuakaan.

Olen tarinan kertoja, on fiktiivisen tarinan aika ja se mene tällä kertaa näin, olkaas hyvä.

Tarina on nimeltään:
Elämän arvot

Elämän arvot ovat kuin matkalaukkuja liukuhihnalla, nämä matkalaukut: elämän arvot pakkaat mukaasi elämäsi matkalle.

Tai elämän arvot ovat kuin kompassi, joka kertoo sinulle, mikä on tärkeää.

Arvot määräävät mm. miten käytät aikaasi.

Ja millaisia tuloksia saavutat elämässäsi.

Tai elämän arvot ovat kuin palapelin palaset, tärkeimpiä palasia elämäsi palapelissä.

Tässä blogimerkinnässäni siis, raapustelen arvoista, elämän arvoista.

Mitkä sinun… lukijani… elämäsi arvoja ovat ?

Tunnistamalla omat elämänarvot, päätöksenteko helpottuu ja elämä saa lisää tarkoitusta. Mikä on todella tärkeää sinulle ? Näinkin voisi muotoilla kysymyksen. Elämän arvo on monitahoinen käsite. Äärimmäisen monitahoinen. Tarkastellaankos elämän arvoa filosofisesti, vai moraalisesi, taloudellisesti ?

Ihmisen elämän arvona voidaan ajatella, myös hänen tekoja elämänsä aikana. Jotkut saavuttavat suuria, jopa maailmaa muuttavia ajatuksia, miksei keksintöjäkin. Joidenkin toisten teot ovat pieniä, mutta arvokkaita.

Myös ihmissuhteet voidaan mitata arvoina. Elämän arvo voidaan mitata myös ihmisen itsensä kannalta.

Elätkös muuten arvojesi arvoista elämää, lukijani ?

Erään henkilön kehittämän logofilosofian mukaan elämän mielekkyys syntyy itselle tärkeiden arvojen todeksi elämisestä. Eläen elämän arvojen mukaisesti ja tehden niitä asioita, jotka kokee tärkeäksi ja arvokkaaksi, toisin sanoen, siis.

Kiire voi viedä muuten arvoja sivummalle.
Jos juoksee tukka putkella paikasta toiseen.

Jos ajautuu kauas omista arvoista, astuu tilalle tyhjyyden tunne. Siispä arvomaailmaan kannattaa totta vie sukeltaa. Arvot lisäävät elämän mielekkyyttä. Asennearvot, siis suhtautuminen.

Miten suhtaudut vaikkapas sairauteen tai käänteisesti tuttavan uuteen tuliterä autoon, tai lottovoittoon ?

Luovia arvoja ovat esim. työ, tehtävät, harrastukset.

Elämysarvoihin kuuluvat mm. taide, musiikki, luonto, lukeminen, hiljaisuus ja totta kait rakastaminen.

Arvot voi listata, jos arvot ovat tupanneet himmenemään elämäsi varrella.

Ja näiden alkusanojen kautta, on aika astua fiktiiviseen tarinaan, nimeltään.

ELÄMÄN ARVOT

Tarinan henkilöt.

Arvo, 51v
Ja Aava 33v.

Arvo ja Aava ovat hiljattain kohdanneet, he ovat rakastavaiset. Ja he keskustelevat elämän arvoista. Kynttilä illallisella, nauttien kalaa, valkoviinin kera, valkosipuliperunoilla. Ilta on tunnelmallinen, ja ravintola hiljainen, he istuvat nurkkapöydässä. He molemmat rakastavat pitkiä, ja rakentavia keskusteluita.

Tarina alkaa.

– Nimesi on Arvo, siis keskustellaan elämän arvoista, kuiskaa Aava miehelleen.

Ja niin he aloittavat rakentavan, ja pitkän syvällisen keskustelun.

– Elämäni arvoja on itsestä huolehtiminen, ihmisen hyvyyteen uskominen, ihmisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, iloitseminen myös toisten onnesta, ihmissuhteiden vaaliminen, anteeksi antaminen, ja kiittäminen, Aava luettelee elämänsä arvojaan.

Arvo ei välitä itsensä huolehtimisesta, hän popsii sinistä lenkkiä, tykkää lojua sohvalla. Hän nauttii lenkin ruokana, ei juoksulenkkinä… Joten Aavan ensimmäinen elämän arvo tippui kuin laivan upotus pelistä pois, osui ja upposi.

Entäs sitten toinen elämän arvo, ihmisen hyvyyteen uskominen. Ei totta vie, ole Arvon arvo (Huom ! Sanaleikki, Arvon arvo… takaisin tarinaan) …

– Ihminenhän on pahin peto mitä maapallo päällään kantaa, katsotaankos vaikka uutiset, niin tiedät mitä on ihminen, ihminen on totta vie paha. Ihmisen kanssa pitää olla varuillaan, ei luottaa hänen hyvyyteen. Peto mikä peto.

Osui ja upposi (kuin laivan upotus pelissä) .

Ja sitten keskustelun vuorossa oli Aavan kolmas elämän arvo. Ihmisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on.

Ei ei, tämäkään ei ole Arvon elämän arvo, ei totta vie. Voi, kuinka hän yrittää muuttaa rakastaan Aavaa, mieleisekseen.

Osui ja upposi.

Entäs sitten iloitseminen toisen onnesta. Arvo ei hymyillyt, kun hänen työkaverinsa kaarsi työpaikan pihamaalle tuliterällä Ferrarilla. Ei, hän valahti kateudesta vihreäksi…

Osui ja upposi, tämäkin elämän arvo.

Ihmissuhteiden vaaliminen, no ihmissuhteet tuppaavat katkeamaan Arvon elämässä, milloin välimatkan takia, milloin kaverin vaimo ei päästä kaljalle miestään, milloin mistäkin syystä. Anteeksi antaminen ja kiittäminen, no, voiko kaiken antaa anteeksi, entä jos anteeksi pyytäjä ei ole pyydellyt anteeksi ? Kiitos Arvo osaa tosin sanoa.

Ja niin ilta hämärtyy, keskustelu syventyy.

Mitkä ovat sitten Arvon elämän arvot?

Arvon täytyy miettiä hetki elämänsä arvoja. Joten Aava esittää hänelle kysymyksiä. Missä tilanteissa olet ollut onnellisin?

Mitä arvostat, ja minkä takia ?

Arvo jää pohtimaan kysymyksiä ja pian hän jo suu vaahdoten kertoo arvoistaan.

Itsenäisyys ja vapaus on elämän arvo, työnteko on elämän arvo (Arvo on yrittäjä) ja onnen tavoittelu on elämän arvo.

Ja Aava pohtii.

Itsenäisyys, hän ei ole erityisen itsenäinen nainen. Hän on laumasielu. Ei viihdy yksin, sekuntiakaan.

Osui ja upposi.

Ja työmyyräkään hän ei ole, työ on pakollinen paha ompelimossa, että saa leivän pöytään, kesäloma on parasta työssä.

Osui ja upposi.

Tämä elämän arvo – ei totta vie ole – Aavan elämän arvo, ja hän alkaa pitämään miestään työnarkomaanina.

Ja kolmas Arvon elämän arvo: onnen tavoittelu. No, jokainen tahtoo olla onnellinen, mutta myös pettymykset ja suru kuuluvat elämään, toteaa Aava.

Osui ja upposi.

Ja tehdääs erikoinen tarinan loppu.

(Runoilijat yleensä raapustelevat suuria rakkaustarinoita, joille Lumikkikin prinsseineen kalpenee… )

Keskustelun jälkeen, he jäivät miettimään, että heidän arvo maailmansa eivät kohtaa.

Ja ikäeroakin on parikymmentä vuotta.

He ovat seurustelleet puolisen vuotta.

Ja miten käy.

Ero.

Arvo ja Aava olivat hiljattain kohdanneet, he olivat rakastavaiset. Ja he keskustelivat elämän arvoista. Kynttilä illallisella, nauttien kalaa, valkoviinin kera, valkosipuliperunoilla. Ilta oli tunnelmallinen, ja ravintola hiljainen, he istuivat nurkkapöydässä. He molemmat rakastivat pitkiä, ja rakentavia keskusteluita.

Sydän vereslihalle raastettuna, pirstaloituneena he poistuivat ravintolasta eri suuntiin.

Tiet erkanivat.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Pyri elämään arvojesi mukaista elämään.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo toinen tarina tarttumaan sulkakynään.

Olen tarinan kertoja. Pitäähän minun esitellä fiktiiviset tarinan henkilöt.

Asmo, viisikymppinen. Automekaanikko. Hän puhuu vain sairauksista. Häneltä on leikattu nilkka. Sokeritauti. Allergia. Agorafobia. Ranne saksittu.

Else. Ikuinen opiskelija. Viisikymppisenäkin. Hänellä on vaaleat hiukset, siniset silmät ja hän rakastaa pastelleja värisävyjä. Hänen lempi tv ohjelmansa on 90 päivää morsiamena. Ja tiistain hän viettää aina tv n ääressä sarjaa seuraten. Hän keskustelee, aiheesta kuin aiheesta. Jos aihe ei ole mieluinen, keskustelu ei pääty, aihe vaihtuu ja se on sää.

Asmo tapaa Elsen kahvilassa. Hän nauttii capuccinoa, kera croisantin. Asmo puolestaan korvapuustin kera hörppää kahvinsa.

– Minulla on agorafobia. Toteaa Asmo.
– Ai hämähäkkikammo? Kysyy Else. Eikö tuo lie joka toisella.

– Araknofobia on hämähäkkikammo.
– Minulla on agorafobia.

– Mikä se on?

– Julkisten paikkojen kammo. Ahdistun paikoissa, myös tilanteissa, joissa en pääse tarvittavan nopeasti pois.
– Vai niin.
– No, mikäs siihen on syynä? Kysyy Else.
– Perinnölliset tekijät sekä lapsuudenaikaiset ja sen jälkeiset negatiiviset tai stressiä aiheuttavat kokemukset.
– Mitä nämä kokemukset ovat?
– Vanhempien avioero ja mummoni hautajaiset. Aikoinaan.

– Oletko keskustellut terapiassa.
– Totta kait. Panostan terveyteen. Syydän koko palkkani lääkäreihin. Sieltä sain diagnoosin…

– Jo kotona… jo pelkästä ajatuksesta, että joutuisi menemään pelottavaan paikkaan, ahdistaa. Osa kykenee menemään, osa ei. Minä voin mennä. Välttelykäyttäytyminen on usein vakavaa.
– Miten pidät kurissa tuon ?

– Pitää huomata, että ahdistus tuntuu epämiellyttävältä, mutta se ei ole vaarallista.
– Ensin ajattelen olevani suljetussa paikassa. Tämän jälkeen keskustelen, että olen suljetussa paikassa, vaikkapas terapeutin kanssa. Ja sitten menen suljettuun paikkaan, oven viereen. Ja lopulta suljen oven. Ja tadaa… olen voittanut mörköni. Ja nappeja napsimalla olen ihan normaali, kukaan edes huomaa.

– Vai niin.
– Nilkkani on leikattu, kahdesti. Ennen juoksin pitkiä lenkkejä. Pumppasin rautaa sadalla kilolla. Enää en juokse. Myös ranteeni on leikattu. Olen lihonut 150 kiloa.
– Mitä tuolla on väliä? Kysyy Else. Se, että jätät korvapuustin täällä kahvilassa syömättä, on loukkaavaa kahvilan pitäjää kohtaan. Hän on hyvä ystävättäreni.
Ja niin Asmo syö korvapuustinsa.

– On muitakin urheilulajeja. Else jatkaa.
– Minulla on sokeritauti. Osaatko piikittää minua tarvittaessa. Asmo jatkaa.
Hän puhuu vain sairauksista.
– En.

– Ja olen allerginen. Kookokselle.
– Kookosta on harvoissa ruoissa. Else vastaa.

Atso osaa puhua vain sairauksista. Hän ei kaipaa hoivaa. Hän ei kaipaa huolestumista, hän ei kaipaa huomiota. Hän ei vain osaa puhua mistään muusta. Hän ei ole lääkäri, hän on automekaanikko.

– En erityisemmin pidä sairaaloista. Minulta on leikattu umpisuoli. Koko ajan tahdoin sairaalasta pois. Sairaalan ankeat käytävät, ja se karmiva lattian pesuaineen tuoksu. Lääkärit kiusaavat pistelemällä piikkejä. Ja kaikki on ankeaa. En pidä sairaaloista. En totta vie, Else toteaa.

– Ranne meni lentopalloa pelatessa, Asmo jatkaa keskustelua.

– Olettekos te miehet putkiaivoja, että keskustelun aiheet ovat suppeita. Vai mistä tämä johtuu, Else kysäisee Asmolta. Et puhu muusta, kuin sairauksistasi.

Else kurottautuu pöydän ylitse. Hän janoaa Asmolta rakkauden täyteistä suudelmaa.
– Uutiset pyörivät kahvilan tv ssä. Ja Asmo koettaa puhua jostain muusta, kuin sairauksista. Siis uutisista.
Elsen palavan rakkauden täyteisin suudelman jano sammui kuin seinään, kun hän uutisista alkoi puhumaan.
– Älä puhu minulle uutisista. Maailma on niin jäätävä. Jäädyn siksi.
– No, en varmasti puhu uutista, jos jäädyt. Tahdon, että olet tulinen.

Asmo miettii ja miettii mistä keskustelisi…

Ja Asmo jatkaa keskusteluaan.

– Sinulta on siis leikattu umpisuoli. Milloin?
– 15 vuotta sitten.
– Vai niin. Onnistuiko leikkaus?
– Kyllä.

Ja keskustelu jatkuu samaa rataa. Kuin alkoikin. Sairauksista keskustelemalla.

– Oletkos seurannut 90 päivää morsiamena sarjaa? Huippu sarja. Aika hömppää tosin, Else koettaa kääntää keskustelua. Lempi tv ohjelmani…
– En. Mitäs sairauksia heillä sarjassa onkaan? Asmo kysäisee.

– Opiskelen vielä, valmistun eläkeiässä. Jatkaa Else, keskustelua vaihtaen.
– Mikäs sairaus opettajallasi on?
– Ihosyöpä.
– Entäs opiskelukaverillasi?
– Migreeni.

– Aurallinen vai auraton ?
– Aurallinen, vastaa Else. Voi, että hän janoaisi keskustelua, jostain muusta.

– 14,6 % naisista ja 4,8 % miehistä kärsii migreenistä. Väestössä keskimäärin joka kymmenennellä on migreeni.

– Osa migreenipotilaista tulee toimeen päänsärkynsä kanssa sangen hyvin joko täysin ilman lääkkeitä tai vain vähäisen särkylääkityksen avulla. Mutta jos opiskelukaverisi on aurallinen…. niin tuskinpa tulee… Kannattaa migreenin aikana mennä viileään, pimään ja hiljaiseen ympäristöön.

– Oksenteleeko hän migreenikohtauksen aikana.
– En tiedä. Vastaa Else.

Ja toteaa.
– Minun pitää nyt mennä. Hei hei.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Mielipide erot eivät välttämättä tuhoa keskusteluja. Ne avaavat keskustelut. Myös. Ihailtavaa on tietenkin olla samaa mieltä ja keskustella samasta mielenkiinnon kohteesta. Niin tai näin… Keskustelkaa ihmiset, oi keskustelkaa.

Tarinassani Elsen piti mennä. Hei hei.

Ei onnellinen rakkaustarina tänään, ei.

Runoilijat runoilevat palavia rakkausrunoja…

Mutta ei tänään.

Loppusanat tarinaani.

– Migreenipotilaat tunnistavat usein selvästi tekijöitä, jotka laukaisevat tai pahentavat kohtauksia. Näitä ärsykkeitä välttämällä saattaa osa kohtauksista helpottua tai estyä, mutta luotettavaa näyttöä tästä ei ole. Joo… tämä ei ole aivan varmaa. Mutta, migreeni potilaat tietävät välttää kirkasta valoa. Ja valvomista.

Aloittaa Asmo keskustelun kahvilan työntekijän kanssa, kun hän käy kahvikupit keräämässä pöydästä, ja kysäisee saisikos vielä olla jotain muuta?
– Ahaa, vastaa kahvilan työntekijä. En kärsi migreenistä.
– Mitäs sairauksia sinulla on.

-Polvi. Tekonivel. Istun kahvitiskin takana siksi.

Ja kahvilan työntekijä vie kahvikupit astianpesukoneeseen.

Asmo soittaa naapurilleen.
– Naapurilla oli flunssa, nyt on jo terveen kirjoissa.

Sen pituinen se.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar
Lukemisiin