Runouden sävelin

1.2.2025

-2

Aurinko nousee 9.01

Aurinko laskee 16.02

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Päivän tyyli: kynnet.

Yleensä blogista lukaistaan ensimmäinen, uusin ja tuorein blogi merkintä. Tänään tarjolla (linkeissä) vanhempia blogi merkintöjäni.

Tahdotkos tänään… upea blogini runouden lukija… matkustaa Goalle. Tarinassani Tik tak tik tak on tarjolla nojatuoli matkailua upeille blogini runouden lukijoille. Teemana on – mikäs muukaan kuin – aika.

https://www.lily.fi/blogit/runouden-suloisin-savelin/sitten-kun-aika-on/

Tahdotkos lukea syvällisempää tekstiäni? Klikkaa alla oleva linkki… Ja elämän tarkoitus on…

https://www.lily.fi/blogit/runouden-suloisin-savelin/ja-taikasana-on-kiitos/

Tahdotko lukea kauniin runon. Klikkaa alla oleva linkki. Linkissä kaunis runo

https://www.lily.fi/blogit/runouden-suloisin-savelin/runo-14/

Ja suussa sulavia pöperöitä tarjoaa alla oleva linkki

https://www.lily.fi/blogit/runouden-suloisin-savelin/tieda-arvosi/

Yllä olevassa linkissä lukee seuraavanlaisesti…

OLEN TARINAN KERTOJA… ON SIIS FIKTIIVISEN TARINAN AIKA…

Olipas kerran…

LYYDIA, 47, KOKKI.

Lyydialla häämöttää viisikymppiset lähitulevaisuudessa, kun hän oli nuori, kaikki oli mustavalkoista. Oli dinosauruksia. Hiekkalaatikoilla oli soraa. Ja lelut, ne olivat puuta ja nekin naulattu lattiaan kiinni.

Ruokana oli peruna tai vaihtoehtoisesti pepua. Pepua kokkailtiin pula-aikana jauhosta, kera voin ja vettä. Pyöriteltiin palloiksi ja paistettiin pannulla. Unohtamatta pettuleipää. Pettuleipää valmistettiin keräämällä levyjä männyn kaarnan alta löytyvistä jälsi- ja nilakerroksista. Kerätyt levyt kuivattiin, kuumennettiin ja jauhettiin, minkä jälkeen ”jauhoista” valmistettiin ruis- tai ohrajauhoihin sekoittamalla pettuleipää.

4,5 dl vettä
1/4 hiivaa
7 dl ruisjauhoja
2 dl pettujauhoa

Oli saippua, mikä kävi puisille pinnoille, keholle, kutreille ja portaiden kuuraukseen. Nykyisin on purnukka mikä laitetaan värjättyjen kutrien sampoon välissä. Aamupäivällä, ennen hoitoainetta. Iltapäivällä hiusnaamion välissä… Ennen iltaa jolloin laitetaan permanentattujen hiusten sampoo. On purnukka ennen purnukan laittoa kutreille… Tämän lisäksi on kahdeskymmeneskahdeksas, 28. eri purnukka silmäryppyjen hoitoon. Purnukoita on tuhansia erilaisia, tuhansia. Okei… satoja tuhansia…

Puhelimia ei ollut, jos oli asiaa, huudeltiin tuntureiden yli… Tai lähetettiin savumerkkejä.

LUOLAMIES

jo luolamies

ken ties

sen ties

Ajat ovat muuttuneet kovin, ajat ovat muuttuneet kovin.

Lyydia valmistui 25 vuotiaana suuhygienistiksi, muita kouluja hän ei ole käynytkään. Onnellisesti naimisissa eläkkeellä olevan miehensä kanssa. Lapsia on neljä, lapsenlapsia kaksi. Vapaa-aikansa hän viettää mökillä.

Ikää on mittarissa neljä ja seitsemän.

47

Ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin…

Olen Lyydia. Hammaslääkäri. Ajattelin vaihtaa alaa. Lähteä koulunpulpettia kuluttamaan vanhana. Missä olen hyvä… Olen hyvä kokki…

Ja niin hain kouluun. Kokki kouluun. AIKUISOPISKELIJAKSI.

Pääsin. Opiskelu kaverini olivat nuoria. Nuorin oli vasta 22 vuotias, nuorempi kuin lapseni… mutta huokaisin helpotuksesta kun näin yhden opiskelukaverini, nimittäin Auroran. Hän oli jo juhlinut viisi ja nolla syntymäpäivänsä.

Lukea , opiskella, teroitella aivojaan ja parantaa taitojaan, tämä kannattaa aina.

Opinnot olivat tylsiä, kun aloitin koulun. Aloitimme perunan keitosta. Kuka vain osaa keittää perunat. Tämän jälkeen opinnot sisälsivät vitamiinit. Hohhoijakkaa, sanon minä.

Etäopintoja tein kiillotettua purukalustoani purren. Purukalustoni kiillottelin viimeisessä ammatissani.

Mietin, teinkö virheen?

Olisikos vain pitänyt pitäytyä juhannus pöydän koreaksi laitossa läheisilleni.

Ja niin vieri vuosi, niin vieri toinen vuosi. Ja aloin pitää opinnoistani. Kolmas vuosi, kun koetti. Rakastin jo opintojani, kuin hullu puuroa. Tosin naapurini työskentelee mielisairaalassa. Hän tietää, että kaikki hullut eivät pidä puurosta. Hänkin miettii alan vaihtoa, kokiksi. Kysyi minulta, suosittelenko opintoja. Vastasin, kyllä, oi kyllä. Puuronkin voi tehdä niin monella eri tavalla. Aamu on suurenmoista aloittaa mannapuurolla, mansikka kiisselin kera.

Opintojen päätös häämötti.

Kiloja oli kertynyt vyötärölleni plus kaksitoista, 12, kiloa.

Aurora puolestaan aikoo puolen vuoden kuluttua fitness kisoihin.

Hän tietää mitä laittaa suuhunsa.

Ja niin koetti loppu työn aika.

Missä kaikki sumo painijat ovat… Oi, kuinka heitä kaipasinkaan lopputyöni äärelle.

Oi voi, rakastan ihmisiä, jotka rakastavat ruokaa.

On epäkohteliasta olla syömättä, tosin on kulttuuri, jossa jätetään hieman lautaselle sapuskaa, näin kokki tietää, että hän on kylläinen, eikä nälkä jäänyt, mutta kulttuurissamme ei ole näin.

On epäkohteliasta kokkia kohtaan olla syömättä.

Ja valitsin ruoaksi, lihapullat, vanhat kunnon lihapullat. Lopputyöhöni.

Raati koostui seitsemästä ihmisestä.

1. opettaja
2. maistelija, allergikko
3. nirso
4. ainaisella epäonnistuneella laihdutuskuurilla oleva
5. anorektikko, nälkiintynyt, karmiva näky
6. kasvissyöjä
7. kurssin järjestäjä, kalastaja

Sain kuin sainkin näytön läpi.

Olen siis loisto kokki. Hio hei. Heitin kärrynpyörän, kun minulle ojennettiin koulun todistus kouraani. Ja niin tämän ladyn kouraa koristaa päästötodistus. Valmistuin ammattiin, samana vuonna, kun kilahti mittariin viisi ja nolla. No työelämää, ennen eläkettä on vielä yli kymmenen pitkää vuotta. Ja teen sitä mitä rakastan, ruokaa. En sitä mistä en pidä, poraa purukalustoa.

Valmistuttuani hain töihin. Päädyin japanilaiseen ravintolaan kokiksi. Ja ruoka, se on suussa sulavaa. Japanin perinteisimmät juomat ovat tee ja sake.

Lyydia tietää kertoa… jos tahdot… että vuosia kilahtaa mittariin lisää… popsi Välimeren ruokavaliota

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Tiedä arvosi. Omista terve itsetunto, jos et omista, hanki terve itsetunto.

Tarinan Lyydialla oli terve itsetunto… hän tiesi arvonsa.

Japanilaiset pihvit

Laita kastike, soijakastike, raastettu inkivääri ja sake sekä liha pussiin ja anna marinoitua noin tunnin ajan huoneenlämmössä. Puhdista ja kypsennä parsat ja kevätsipulit. Kiehauta nopeasti. Ota lihat marinadista ja taputtele kuivaksi. Laita marinadi sivuun … Laita kuumennettuun pannuun voita… Laita voita… Parempaa kuin öljy… vaikka kaikki laittavat öljyä…Ja lisää marinoidut pihvit. Paista noin 3 minuuttia keskilämmöllä. Kun pinta on ruskistunut, käännä ja paista vielä 3 minuuttia. Lisää marinadi ja alenna lämpöä. Kypsennä vielä 2 minuuttia. Koristele… vaikkapas… purjolla, inkiväärillä, omenalla ja kirsikkatomaateilla. Nauti riisin kanssa. Omenatkin voi leikata vaikkapas tähden muotoisiksi… Minäpäs kerron miten… Kuori omena… Poista siemenkota… Leikkaa viipaleiksi. Ota piparkakku muotti ja paina omenaan tähden muoto. Ja tadaa… suussa sulava syötävä koriste on valmis.

A vot

Sananen vielä lopuksi tarinan opetuksesta:

Terve itsetunto…

TIEDÄ
ARVOSI

Miksi suomalaiset vähättelevät itseään. Tämä on äärimmäisen vastenmielistä. Jos sanot, suomalaiselle naiselle…

– sinulla on kaunis leninki.

Saat vastaukseksi…

– Tämä nyt on vain tällainen riepu. Anteeksi, että olen olemassa… olemuksen suulla vastattuna.

Tämän vasta kohta lie äärimmäinen itse kehu: ”Pisin aika, jonka pohjalainen on ollut kehumatta itseään, on 3:47,56. Ennätys on vuodelta 1957… ja hän kehuskelee sillä jatkuvasti….”

Tarinan opetus oli terve itsetunto. Ei äärimmäinen itse kehu tai itsensä vähättely.

Kysyn sinulta lukijani, missä olet hyvä ? (Voit kommentoida blogimerkintääni, jos tahdot) Vastauksen pitäisi tulla kuin kaupan hyllyltä. En kysynyt missä olet huono, kysyin missä olet hyvä, lukijani ?

Runoni Kielo sanoin…

KIELO

TIEDÄ

ARVOSI

Ja sitten sama kysymys blogin pitäjälle, minulle…

Missä olen hyvä ?

Olen mm. hyvä kokki.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Tiedä arvosi. Omista terve itsetunto, jos et omista. Hanki terve itsetunto.

Tarinan Lyydialla oli terve itsetunto… hän tiesi arvonsa.

 

Ja sitten tarinoita… tarinan opetuksella… ”Ei kaikki ihmiset pahoja ole, suurin osa on…” Jos et tahdo lukea hunajaista tekstiä… ruusun tuoksuista tekstiä, pitsisin riimein…

Klikkaa alla oleva linkki.

Ja tarina alkaa sanoin…. ”Ikkunassa oli paksut viininpunaiset samettiverhot. Ja huone oli tämän johdosta hämärä. Vanhasta rouvasta puhuttiin pienellä kylällä, että hän ei kestä päivän valoa, kuin Dracula konsanaan…”

https://www.lily.fi/blogit/runouden-suloisin-savelin/tarinoiden-aika/

 

Olen kirjoittanut monen monella tyylillä… maustanut tulisin maustein sanakeitoksen.

Viilannut ja nikkaroinut adjektiivejä… Hionut verbejä…

Kirjakieltä.

Asia tekstiä painavin sisällöin.

Liirum laarum runoutta, jolloin pitsiset riimit ovat tärkein… Ja runossa ei loppujen lopuksi sanota mitään.

Murteita.

Selkosuomea.

Ja sanojen sekamelskaa.

Laadukasta runoutta.

Monen monella tyylillä olen kirjoittanut…

Tarinoissani fiktiivisten hahmojen avautumista, kera tärkeän ja ei niin tärkeän.

Olen tarinan kertoja. Ja runoilijatar. Olen kirjoittanut mm. Lumihiutaleinen orkidea runoteoksen.

 

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin