Runouden sävelin

27.2.2025

+2

Aurinko nousee 7.31

Aurinko laskee 17.30

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Mitä elokuvaa suosittelen. Se selviää vain tämän blogimerkinnän lukemalla.

Lupasin teille… upeat blogini Runouden sävelin lukijat…  tarinan… Mistä löytyy norsuja… Pari blogimerkintää sitten… Siispä….

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika. Ja tarina menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.

Pitäähän minun esitellä tarinan hahmot. He ovat. Anneli ja Marjut. Että Karri.

Anneli, 23. Hän on nuori. Joten vähän elämän kokemuksia, vähän pettymyksiä.

Marjut, 81. Hän on vanha. Joten paljon elämän kokemuksia, paljon pettymyksiä.

Marjut on Annelin naapuri. He asuvat kerrostalossa. Marjut kerroksessa kolme, Anneli toisessa kerroksessa.

Marjut pelkää muutosta, tuntematontakin. Mutta hän ei siitä huolimatta tahdo jämähtää paikoilleen väärään paikkaan ja tilanteeseen. Mikä tämä elämän tuoma tilanne on. Se on sivuseikka tarinassa. Vain se on tärkeää, että Marjut ottaa askeleen kohti tuntematonta ja muutosta.

Karri, 25. Opiskelija.

Ja tarina alkaa. Se menee tällä kertaa näin. Ja tarina on nimeltään…

KAHVILASSA

– Entä jos Karri näkee minussa jotain täydellistä. Jopa täydellisen kaunista. Mitä minä en itsessäni näe. Ja kenties, mitä minulla ei ole edes hänelle tarjota, pohtii Anneli.

Karri on juuri pyytänyt Annelia jääkahville, kahvilaan. Romanttisille treffeille. Ensi treffeille.

Karri on juuri kotiutunut Safarilta. Etelä-Afrikasta. Erikoinen ja eksoottinen lomakohde. Harvinainen lomakohde.

Karrin loman kohokohta oli Krugerin luonnonpuisto. Se tunnetaan monista eri eläimistä.

Puiston alueella arvioidaan elävän noin 11 000 norsua.

Norsu on kiehtova eläin. Jopa kuuden, 6, tonnin painoinen. Elelee noin 70 vuotiaaksi.

Safari matka Etelä-Afrikassa tarjosi upeaa luontoa. Kiehtovia eläimiä ja monipuolisia elämyksiä.

Tietenkin myös kurjuutta ja köyhyyttä.

Likaisia toreja. Ja liikenne kaaoksen.

Matka Etelä Afrikkaan suloisesta tuhansien järvien maasta alkoi lennolla välilaskujen ja lennon vaihtojen kautta. Karri oli lennon jälkeen niin väsynyt, että hän kirjautui hotelliinsa ja rupesi nukkumaan saman tien. Matkalaukut hän purki vasta seuraavana aamuna. Hotelli oli viihtyisä ja hotellin aamiainen maukas.

Luonnon puisto oli loman kohokohta. Puisto ulottuu noin 350 km etelästä pohjoiseen ja noin 65 km idästä länteen, mikä tekee siitä yhden maailman suurimmista kansallispuistoista.

Hän näki Krugerin kansallispuistossa, miten korkeita kirahvit oikeasti ovat.

Leobardinkin.

– Safarikokemusta on vaikea pukea sanoiksi niille, jotka eivät koskaan ole käyneet safarilla, toteaa Karri jääkahvin äärellä Annelille.

– Kirahveja, seeproja, lukemattomia impaloja ja kauniita isokorvaisia kuduja. Vesiantilooppi… Kotkia, haikaroita, korppikotkia. Luettelee Karri eläinten kirjoa Annelille. Safarilta.

He nauttivat jääkahvin ja jatkavat matkaansa eri suuntiin. Ystäviä. Ei… Rakastavaisia, ei. Itse asiassa he eivät tervehdi edes toisiaan, sattumalla ostoskeskuksessa tavatessaan. 

Anneli oli vain haavekupla, joka puhkesi jääkahvin äärellä. Ennen tapaamista mielikuvitus naisystävä Karrille. Haave, joka haihtui ilmaan.

Karri masentui pariksi viikoksi. Kävi terapiassa viisi, 5, kertaa. Masennus lääkkeitä hän ei popsinut lainkaan. Sillä hänellä oli vain sydämessään haava, jonka aika arpeuttaa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Aika on paras lääke. Aika… se tunnetusti parantaa… Näin kävi tarinan Karrillekin.

Mitä elokuvaa suosittelen. 

Suosittelen norjalaista elokuvaa: Maanjäristys.

Elokuva arvosteluissa lukee seuraavanlaisesti:

…”Norjalainen katastrofielokuva on tavanomaisuudestaan huolimatta Hollywoodin vastineitaan ihmisläheisempi.

Vuonna 2015 valmistunut The Wave (Bølgen) oli palkittu katastrofielokuva Norjassa tapahtuvasta tsunamista. The Quake (Skjelvet) on tämän tapahtumille jatkoa.

… Henkilöhahmoista välittyy aitoa tunnetta ja he eivät jää pahvisiksi…”

Näin lukee elokuva arvosteluissa.

Tv tarjoaa parhaillaan hiihtoa.

Ja Matti Nykäsen uuden dokumentin.

Joka on kerännyt valtavasti katsojia.

Minun mielestäni usean mitalien miehestä puhutaan rumasti dokumentissa. Vai onko totuus, ettei hänestä ole kaunista sanottavaa? En tiedä, en.

– Ymmärrän sen, että Matti Nykänen oli siisti. Tämä runoilijatar ei pidä liasta. Moppi heiluu usein ja kuurailen, että kiillottelen nurkkia.

– Ymmärrän sen, että hän lähti suhteisiin tosissaan. Yhden illan merkitsemättömät jutut eivät anna mitään. Ottavat vain… Avioliitto tai kihlat ovat jo astetta vakavampi suhde.

– Nykäsen väkivaltaisuutta, en ymmärrä. En totta vie. Enkä päihdeongelmaa.

– Joku on joskus todennut, että kuolleista ei kannata puhua pahaa, kun he eivät ole puolustautumassa. Ehkä näin, ehkä ei.

On hän sentään kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä. Mitaleja liuta.

 

Tänään lämpömittari kipuaa pari astetta plussan puolelle. Ja kevät tekee tuloaan. Ihanaa, pian on kevät… Rakastan kevättä. Pitkän, pimeän ja kylmän, jäätävän talven jälkeen. Kevät tuntuu hurmaavalta.

Pian meri on vapaa jään kahleista… Joutsenten liukuessa pitkin meren pintaa… Sinivuokkojen häikäistessä kauneudellaan…

Kevättä kohden matkaamme vauhdilla… 

Lämpimästi tervetuloa kevät.

Lämpimästi tervetuloa vanhat lukijani blogiini Runouden sävelin.

Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat blogiini runouden.

Uusille lukijoille pikainen esittäytyminen.

Olen runoilijatar Virpi… Olen kirjoittanut mm. Lumihiutaleinen orkidea runoteoksen. Ja pitänyt runotaidenäyttelyitä jne.

Olen lankakerien prinsessa. Anna minulle lankasotku. Taion siitä jotain häikäisevää. Minulta käy näppärästi niin pullan letitys… kuin kutominenkin.

Blogini koostuu pääosin runoudesta ja tarinoista. Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita. Kera huikeiden tarinan opetuksien.

Runouden sulo siivin edetään blogissani.

Joskus sananen, vaikkapas rakastamastani muodista.

Joskus runouden lomaan… suussa sulavia reseptejä. Blogissani runouden.

Kuulumisiani on harvemmin. Blogini ei ole päiväkirja, vaan puhdas taidekanava.

Joskus sananen, vaikkapas päivän polttavasta puheenaiheesta.

Tämän päivän polttavia puheenaiheita on mm.

Rumimmaksikin koiraksi tituleerattu Peggy palkittiin.

Olen käynyt elokuvissa katsomassa – jokin aika sitten – uusimman Deadpoolin. Suosittelen.

Iki ihana ja oi … niin suloinen dogi (Mopsin ja kiinanharjakoiran risteytys Peggy) löytyy leffasta.

Peggyn näyttelijäsuoritus Deadpool & Wolverine -elokuvassa hurmasi yleisön. Peggy palkittiin vuonna 2023 Britannian rumimmaksi koiraksi, ja nyt myös… koirien leffa-gaalassa.

Tällaista puhutaan tänään.

Joskus blogissani on sananen, vaikkapas puhutuimmasta aiheesta.

Arvaas mikä on puhutuin asia ihmisten huulilla.

No… se on tietenkin sää. Kyllä kyllä… Näin on… On ilimoja pijellyt.

Blogini tarjoaa fiktiivisten hahmojen avautumista tarinoissani, kera tärkeän. Ja ei niin tärkeän.

Runouttani ja tarinoitani lukiessa ei voi tutustua minuun, runoilijattareen. Sillä kirjoitustyyli on fiktio. Mutta mutta… Eihän se olekkaan runouden tarkoitus. Runoilijattareen tutustuminen. Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

Viime aikoina laajensin skaalaani runoudesta tangoon. Lukaises blogiani pidemmälle. Tarjolla tulisen tangon taikaa.

Hidas hidas nopea nopea hidas (tangon askelin).

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin