Runouden sävelin

17.3.2025

-4

Aurinko nousee 6.25

Aurinko laskee 18.26

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Sädehtivää maanantaita.

Blogissa Runouden sävelin… Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, kera huikeiden tarinan opetuksien.

Runouden sulo soinnuin edetään. Blogissani.

Joskus blogini runouden tarjoaa suussa sulavia kokkaus ohjeita ja reseptejä.

Joskus tekstiilejä. Niin vaatimattomampiakin käsitöitä, kuin tekstiilitaidetta.

Anna minulle lankasotku, taion siitä jotain sädehtivää. Minulta käy näppärästi, niin pullan letitys, kuin kutominenkin.

Joskus sananen päivän polttavasta puheenaiheesta.

Kuulumisiani on harvemmin. Blogini runouden ei ole päiväkirja, vaan puhdas taidekanava.

Lehdet ovat kirjoittaneet, kuinka muutamia julkkiksia ovat olleet meikittä. Kauniita ovat ilman meikkiäkin.

Meikillä vai ilman?

Meikillä. Tämä runoilijatar on – totta vie – meikillä.

Mutta en sentään herää aamuisin täysin tip top kuin elokuvakankailla ja tv sarjoissa… ihmiset heräävät. Kutrit käherrettyinä, kullan sävyinen korostus kulmissaan. Heti herättyään.

Oletkos kevät, kesä, syksy vai talvi ihminen? Siten selviää mitkä meikkisävyt sopivat sinulle.

Esimerkiksi talvella on vahvat ja selvät piirteet. Hiukset ovat vaikkapas blondit tai mustat. Huulipuna on silloin punaista … Hänelle sopii esimerkiksi musta, sähkönsininen, kirkas punainen, sitruksinen keltainen, tummanvihreä ja tummanvioletti.

Minulla on ollut kutrit kaiken väripurkin sävyn mukaan. Hiukset hyvin… kaikki hyvin. Kaikki muut sävyt ovat käyneet minulle, paitsi platina blondi. Tämä sävy ei passannut.

Hiusmuodissa keväällä 2025. Kuohkeat hiukset ja sivu jakaus. Tai otsatukka.

Sää lämpenee ja valoa on enemmän. Päiväkin on jo kukon askelta pidempi. Kesän muodissa puolestaan nähdään kuoseissa pilkkuja. Ja pitsi unelmia. Aivan ihania pitsimekkoja. Ja ruutuja.

Pidän tietynlaisesta kesämökin hohtoisuudesta tai lempeästä kauneudesta. Tätä tarjoaa, vaikkapas Disney plus. Sadun hohtoiset mainokset ja… vaikkapas hyväntekeväisyys kampanjoiden puheet. Maailma on niin jäätävä, varmaan siksi. Sadun hohtoista, hempeää, pehmeää, kauneutta. 

Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika.

Kerron mikä on inspiroinut tähän tarinaani. Kysyin kerran ihmiseltä, joka on valtava puhumaan pahaa. Aiheesta. Hän vastasi.

– Kaikki puhuu paskaa, kaikista.

Toinen esimerkki elävästä elämästä. Ystävättärelläni oli kaveri. Kaveri haukkui kovin tuttavaansa ystävättärelleni.

– Miksi sitten olet tuttavasi kanssa. Ystävättäreni kysyi häneltä.

En kirjoita tarinassani siitä… että faktoja lausutaan ilmaan. Ei kaikki ihmiset pahoja ole, suurin osa on … Vaan pahanpuhumisesta, oikeastaan syyttä. Tästä tämän päiväinen tarinani kertoo.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on seuraavanlainen…

Ilta, 33. Sisustus suunnittelija.

Juuri eronnut.

Hän rakastaa kookos kanakeittoa. A´vot.

Hänen on helppo lähteä. Sillä hänellä ei ole mitään. Ei tanskandoggia. Ei kaksosia. Ei miestä. Ei edes kukkapenkkiä kesäisin. Lumitöitä talvisin. Hän asuu kerrostalon viidennessä kerroksessa. Kaunis koti. Hän on sisustanut kaksionsa modernisti. Punaisen sävyin. Marjapuuron punaisen. Illalla ei ole parveketta. Hänellä ei ole edes jääkaapissa ruokaa, mikä pilaantuisi, jos hän lähtee. Ja hän lähtee usein. Ja helposti.

Irmeli, 37. Hänellä on maatila. Hevosia. Koiria. Kissoja. Mies. Lapsia neljä. Hänellä on kukkapenkit. Ja kaappi täynnä juuri leivottua leipää. Hänen on vaikea lähteä, mutta hänellä on paljon arvokasta. Äärimmäisen arvokasta.

Ja tarina… alkaa…

Ilta ja Irmeli ovat ystävykset. Ilta piipahtaa Irmelin luona kylässä. Lapset ovat koulussa. Nuorimmainen päiväkodissa. Mies töissä.

Irmeli on juuri tulossa hevostalleilta.

– Sisareni on kamala haukkumaan kaikkea, mikä liikkuu, myös minua. Ja sinuakin. Ilta aloittaa keskustelun kahvipöydässä.

Irmeli on leiponut suussa sulavaa pullaa. Vielä lämmintäkin.

– On väärin… jos haukutaan syyttä. Jos sinulla on koira. Kehut, kun hän tekee oikein. Moitit, kun hän tekee väärin. Tai sekaisin menee koira. Irmeli vastaa.

Iltaa on haukuttu syyttä. Hän masentuu… siksi. Ei erityisemmin tahtoisi olla sisarensa kanssa tekemisissä. Mutta, kun on sukua. Hän kokee, että on jonkinlaiset välit oltava. Sisar on kuin hänen vanhempansa. Haukkuja vain saanut. Jopa silloin, kun teki oikein. Miten vääristynyt maailman kuva tuleekaan, kun viet 10- kokeesta kotiin, ja siihen todetaan. ”Sinusta ei tule mitään, saa silmät päästänsä hävetä tuollaista luuskaa…”

– Mitä teen. En jaksa suoltaa negatiivista ja kuunnella haukkuja ihmisistä, joissa ei ole aihetta pilkkaan.

– No poistu tilanteesta. Tai kerrot, ettet tahdo osallistua paskan puhumiseen. Miksi et johdattelisi puheenaihetta toiseen suuntaan. Tai hei… Ala puhumaan hyvää, siitä josta puhutaan pahaa. Ja loppujen lopuksihan vanha viisaus kuuluu…

Vaikeneminen on kultaa.

Irmelillä on kodikas ja oi, niin tunnelmallinen maatila. Kaunis pitkä pirtin pöytä, pöydän päällä tulppaaneja kristallisessa ruukussa. Pirtissä leijaillee pullan tuoksu.

Suloinen ympäristö.

Illan sisar on haukkunut niin lähipiirin, kuin kaukaisemmatkin tutut. Ilta kuuli sisareltaan, että heidän uusi työkaverinsa on itsekäs ja osaamaton. Moni laittoi juorun eteenpäin.

– Epävarmat ihmiset lyttäävät muita.

– Jos koira tekee oikein. Kehu. Jos väärin, älä kehu. Näin koiran koulutuksessa. Sama pätee ihmisiinkin.

Sen pituinen se.

Yhdessä tarinassa tapahtuu kaikki, ei ole jatko-osaa, näin ollen pääset uutena… blogini Runouden sävelin… lukijanakin kärryille teksteistä.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Tarinassani tik tak tik tak… suunnataan Goalle… Tarinan Tik tak tik tak voit lukea, blogiani Runouden sävelin. Pidemmälle lukemalla.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa… ja se on lukeminen.

Blogia raapustelee runoilijatar, joka toteutti haaveensa pitkään runoja pöytälaatikkoon kirjoiteltuaan ja laittoi runot kansien väliin.

EN TAHDO KÄTKEÄ ROHKAISUN KAUNIITA SANOJA. EN…

Olen kirjoittanut mm. runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.

BLOGIA RUNOUDEN… PITÄÄ SIIS RUNOILIJATAR, JOKA RAKASTAA KAIKKEA KAUNISTA, KISSOJA, YSTÄVIÄÄN, LÄHEISIÄÄN, VIISAITA SANOJA, HYVÄÄ KAHVIA. LÄNKKÄRI LEFFOJA JA PUNAISTA HUULIPUNAA. OLLEN KIRJASTOJEN, TAIDEGALLERIOIDEN JA ELOKUVATEATTEREIDEN SUURKULUTTAJA.

Ja kun yhden tarinan saa pisteeseen. Kutsuu jo toinen tarina tarttumaan sulkakynään.

KIRJOITUSTYYLINI ON PUHDAS FIKTIO TARINOISSANI JA RUNOUDESSA.

Olipa kerran…

Aloitan tarinani vanhoilla kunnon Olipa kerran… sanoilla.

Olipas kerran… Iisakki.

Iisakki pyöräillee 7 kilometriä Prismaan ja takaisin. Satoi tai paistoi. Hän asuu S marketin vieressä.

Hän on iso kokoinen, vanha poika. Asuu vanhan äitinsä kanssa.

Iisakki pyöräilee 7 kilometriä Prismaan ja takaisin. Satoi tai paistoi.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli kysymys. Sillä loistavat tarinat herättävät myös kysymyksiä.

Miksi?

Siksi, että Prisman kassan hymy on valloittanut hänen sydämensä.

Se, saavatko Prisman kassa ja vanha poika toisensa. Sitä ei tämä tarina kerro. Sen tämä tarina kertoo, että…

Iisakki pyöräillee 7 kilometriä Prismaan ja takaisin. Satoi tai paistoi.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin