Runouden sävelin
16.5.2024
+ 13
Aurinko nousee 3:49
Aurinko laskee 22:39
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut tarinoiden
sädehtivään maailmaan
blogiini Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa.
Suurenmoista, että löysit blogiini.
RUNOILIJATAR PITÄÄ SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ RAAPUSTELEMALLA FIKTIIVISIÄ MINITARINOITA – HUIKEINE TARINAN OPETUKSINEEN – KERA RUNOUDEN SULO SOINTUJEN, BLOGISSAAN RUNOUDEN SÄVELIN.
Jostain tarinasta pidät, jostain et, jokin runo on sädehtivä, jotain et jaksa lukaista edes loppuun ja jotain runoa – totta vie – rakastat.
Tänään tarjolla blogissani runouden, kaunis runoni HÄMÄHÄKIN SEITISTÄ KUDOTTU HAURAS HILJAISUUS. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.
HÄMÄHÄKIN SEITISTÄ KUDOTTU HAURAS HILJAISUUS
kuinka rakastankaan puolisoani
kuin hämähäkin seitistä
kudottu hauras hiljaisuus
sanomatta, sillä huomauttaminen
olisi ollut aivan turhaa
läpi kuultaen
leijuen vedessä
virtauksissa
matkalla
lumotun portin luo
hymyillen,
hieman hämmentyneenä
aaltojen halkoessa ilmaa
uppoutuneena keskustelemaan
mutta he vaikenivat kun
he näkivät
että
pimeällä kadulla
tällä sadulla
on matkan päämäärä
laivalla purjehtien
kohti lumottua porttia
mutkitteleva joki johtaa
lumotun portin luo
kuin hämähäkin seitistä
kudottu hauras hiljaisuus
sanomatta, sillä huomauttaminen
olisi ollut aivan turhaa
kuinka rakastankaan
puolisoani
BLOGIA PITÄÄ RUNOILIJATAR, JOKA ON KIRJOITTANUT MM. RUNOTEOKSEN SÄDEHTIVIÄ LUMIHIUTALEITA, KIMALTELEVIA JÄITÄ. RUNOILIJATAR, JOKA RAKASTAA KAIKKEA KAUNISTA. VIISAITA SANOJA, KISSOJA. AURINGON NOUSUJA, AURINGON LASKUJA. KESÄÄ. THAI SAPUSKAA. LÄNKKÄRI LEFFOJA. JA PUNAISTA HUULIPUNAA.
OLLEN KIRJASTOJEN, ELOKUVATEATTEREIDEN JA TAIDEGALLERIOIDEN SUUR KULUTTAJA.
Uusin runoteokseni on
Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä
Tätä edellinen kirja on
Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen
Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA
Tätä edellinen runokirja on nimeltään
Aamukasteinen lumpeenlehden lumo
Olen raapustellut myös lyhyen tekstin
karavaanailusta kertovaan kirjaan,
että matkailukirjaan (City letters on kirja nimeltään).
Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:
Kuun säteiden valaisema omena puun hohde
ja…
Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:
Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset
runolliset somistukset
että…
Runotaidenäyttelyn
Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho…
kietoutuu runouden kuiskaukseen…
kaikuen aavikon yli.
MILLAINEN RUNOILIJATAR LÖYTYY FIKTIIVISTEN TARINOIDEN JA RUNOUDEN TAKAA?
Olen siis runoilijatar, Virpi.
Olen Pohojois-Pohojanmaalta, Helsingistä Lakeuksille saapunut. Ja juurtunut. Kenties olen enemmän Pohjois Pohjanmaalainen, kuin Pohojaalaaset ite, äärimmäisen kaunista seutua. Tasaista. Talvisin saa suksia työntää sauvoilla liikkeelle alamäessä, niin tasaista : )
Toteutin haaveeni pitkään runoja pöytälaatikkoon raapusteltuani, ja laiton runot kansien väliin.
Rakastan tuhansien järvien maan järviä, metsiä, kaunista luontoa, mutta myös kaupungin tapahtumakalentereita. Kaupungin vilskettä ja vilinää.
Nautin arjesta, piipahdan kirjastossa, rakastan lukemista.
Olen mukavuuden haluinen.
Olen kesä ihminen, totta vie, kesä ihminen. Rakastan kesää. Puut ovat vehreän, vihreät, kukka loisto häikäisee ja lämpömittari kipuaa kahdenkymmenen parhaalle puolelle. Linnut laulavat ja perhoset lentelevät. A vot.
Pidän myös vanhasta, hyväksi havaitusta.
Etsityin ja kaivatuin runo lie onnittelu runo… vaikkapas syntymäpäivä korttiin.
Myös tämän runon tarjoaa uuni tuore runokirjani.
Minulta käy näppärästi niin kutominen kuin pullan letityskin.
Kirjoittaminen on mukavaa ja sanottavaa riittää.
Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo pari uutta tarinaa tarttumaan sulkakynään.
Runoissani on edustettuna koko elämän tunteiden kirjo, kaikki värisävyt, iloisen keltainen, harmaa, synkän musta,
violettia poisjättämättä,
punaista unohtamatta.
Blogini runouden sävelin tarjoaa runoutta, nimensä mukaan, että tarinoita, olen tarinan kertoja.
Aitoja hetkiä ja tunteita, tarjoavat tarinat.
Tarjolla inspiroivaa arjen kauneutta kera lomien, että matkojen.
Muutama tarinani tarjoaa lukijalle nojatuolimatkailua.
Rakastan tuttua ja turvallista, harmoniaa.
Maailma muuttuu, me muutumme, kuuluu yhden fiktiivisen tarinani opetus.
Jos hion, muovailen, askartelen ja viilaan sekä nikkaroin, että punon sanat, teen loistavaa runoutta.
Runouteni skaala on laaja, olen raapustellut runon mm. cappuccino-kahvikupistakin, mutta rakkaus, romanttinen sellainen lie yleisin runouden aihe, rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat, runot runoilevat ja taide kertoo.
Olen raapustellut runoni niin merenneitona kuin laivan hyljättynä hylkynä kuin kotkanakin.
Olen ripotellut nonparelleja pluskvamperfektien päälle, olen kuorruttanut verbejä, olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä, että riimejä… olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen moista kirjoitustyyliä.
Runouttani lukiessa ei voi tutustua minuun/runoilijattareen, sillä kirjoitustyylini on puhdas fiktio, mutta se ei olekaan runouden tarkoitus (tutustua runoilijattareen), runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.
ILOISIA UUTISIA: Voitin – jokin aika sitten – pienen kirjoituskilpailun (teemana matkailu).
Minulla on kissa… Oi, rakastan kissoja. Suloisia, kuin mitkä.
Ei tarvitse kertoa, mikä on ihmisen paras ystävä… se on sanomattakin selvää… kissa…
En välitä julkisuudesta. Suloisessa tuhansien järvien maassa pääsee äärimmäisen helposti julkkikseksi. Osallistumalla tosi tv ohjelmiin tai vaikka juomalla coca colaa mahdollisimman nopeasti tv ssä. Onnistui sitten ennätys tai ei. Ja laulukilpailuita on liuta. En välitä julkisuudesta. En korista lehtien palstoja ilman syytä. Ja tästä huolimatta sinä, upea lukijani tiedät, että uusin runoteokseni on SÄDEHTIVIÄ LUMIHIUTALEITA, KIMALTELEVIA JÄITÄ.
Poimin tähän yhden tarinan opetuksen. Ja tarinan opetus menee näin, olkaas hyvä:
Voimme laittaa suodattimen päälle, mitä pahasta maailmasta ammennamme sydämeemme.
Maailmassa on lukuisia kauniita asioita, joilla voi ruokkia itseään.
Luettelenkos…
Runous.
Maaseudun rauha, kaupungin tapahtumakalenteri, kissat, kevät ja solisevat purot…tuoreista appelsiineista puristettu mehu. Suussa sulava sapuska, raikkaat aamut, tunnelmalliset illat, hillityn ruskea värisävy, kehut, tanssiminen, ystävällisyys, cappuccino, ruusut, muurinpohjaletut, kauneus, auringon lasku ja auringon nousu…
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Nuotion loimu, onnensa kukkuloilla oleminen. Porealtaat, vohvelirauta, ja suussa sulavat vohvelit,
kermavaahdolla & mansikka hillolla, heinäkuu, puutarhat…Saavutukset, kauneus, mahonki, timantit, lempimusiikki…uima-altaat, loma, kanelilla maustettu omenakastike… sininen taivas, miettiminen kesäisin, mitä kuviota mikäkin pilvi edustaa… nukkuminen…Piknikit, syysruskan väriloisto, palmut, orkideat, meri, suloiset tuhansien järvien maan järvet, laiturit…
Listaa voisi jatkaa loputtomiin…
Ja etenkin voit ruokkia itseäsi kauniilla runoilla.
Maailma on jäätävä, mutta voimme napsauttaa suodattimen päälle. Mitä sydämeemme ammennamme…
Näin kuului yhden tarinani opetus.
Blogini tarjoaa mm. fiktiivisiä tarinoita, huikeine tarinan opetuksineen, olen tarinan kertoja.
Blogissani runouden sävelin löytyy mm. suussa sulavia kokkausohjeita, vaikkapas lihapullien ohje jne…
tekstiilitaidetta unohtamatta,
kuulumisiani poisjättämättä : )
Kuulumisiani on tosin harvemmin… blogini on puhdas taidekanava, ei päiväkirja.
Voin raapustella blogimerkinnän muodista tai ajankohtaisesta aiheestakin.
Pysy mukana blogissani, niin tiedät mitä, blogini tulee tarjoamaan.
Nuotion loimu ja rätinä vaatii aina tarinan, blogini tarjoaa tarinoita nuotion loimuun.
Tarinoissa kerrotaan milloin mistäkin; joskus kohotellaan kulmia, hullaannutaan onnen sirpaleista, kauniista kukista, kevät auringosta, keski- kesän kauneudesta… syysruskasta… tai sanoin kuvailemattoman kauniista puista lumiharsossaan…
Pohditaan olemassaolon syvimpiä merkityksiä ja hetkittäin ollaan… oi niin… ihanan pinnallisia.
Tarinoita tavallisen arjen parissa. Hetkittäin myös juhlaa ja lomia.
Runoilijattaren kirjoittamien fiktiivisten hahmojen avautumista kera muun tärkeän ja ei niin tärkeän.
Esirippu nousee, astu tarinoiden maailmaan…
Viihdy runouden ja tarinoiden parissa.
Mitäs teille upeat blogini Runouden sävelin lukijat kuuluu?
Minulle kiitos hyvää. Jääkiekkoa seuraan TV stä… Piipahdin taidegalleriassa… Istutin auringon kukkia… noita, oi… niin häikäisevän kauniita keltaisia, kukkasia… Olen piipahtanut myös kampaajalla. ”Hiukset hyvin… kaikki hyvin…” Ja haaveilen Kreikan matkasta SYKSYLLÄ. Turkoosi vesi ja meri on jo hurmannut minut jo nyt. En ole koskaan käynyt Kreikassa. Rantoja, saaria, tuhat vuotista historiaa ja välimerellistä ruokaa…
Mukavaa arkea porskuttelen. Arki sisältää kodin nurkkien kiillotusta, ja höyryävän lihapadan kokkailua. Kudon ja neulon. Elän tässä hetkessä. Nostalginen olen harvoin jos koskaan, ja huomisen aika ei ole vielä. Olen kirjoittanut tarinan Viidakkoon. Nojatuoli matkailua upeille blogini Runouden sävelin lukijoille viidakko tarinassani. Viidakossa on sanonta ”maissipellolta on tultava juosten.” Tämä tarkoittaa tuoreutta. Salaatti, tuorettapa hyvinkin. Blogi, uusin blogimerkintä luetaan, uutiset, mitä tuoreemmat sen paremmat. Tämän päivän sanomalehti, ei eilinen… Mitä sinulle kuului viime vuonna? Ei ei…
Ostin läheiselleni lahjan, hänellä on juhlat. Korun.
Ja katsoin järjettömän elokuvan… noo… nyt elokuvan juoni on pyörinyt mielessäni, oi ei… en sano elokuvan nimeä, etten loukkaa kenenkään tunteita. Ei ollut kotimainen leffa, vaan… nooooo… pitää saada muuta ajateltavaa…
Hain thai sapuskaa kotipakettiin tänään… huomenna kokkailen itse… olen hyvä kokki… grillaus kausikin on jo alkanut… Olettekos… upeat blogini runouden lukijat jo … grillanneet tomaatteja… kanaa… jälkiruoaksi grillattuja banaaneita, vanilja jäätelön kera. A´vot… ja totta kait, grillattua makkaraa unohtamatta, tai kalaa pois jättämättä… Grillin laitan kuumaksi viikonloppuna…
Ja lähiaikoina suuntaan mökille… Mökkeily yhä tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Yli kolme miljoonaa suomalaista mökkeilee vähintäänkin kerran vuodessa joko omalla, sukulaisen, tuttavan tai vuokratulla mökillä. Vuokratessa mökin… voi valita hulpean huvilan vai… vaatimattoman / sähköttömän aitan väliltä mökin laadun.
Mökkeilyssä on kuitenkin tapahtunut vuosikymmenten aikana muutoksia. Moni haaveilee matkustelusta. Mökin sijaan. Siirtolapuutarhat ja Lapin mökkikylät ovat tulleet jäädäkseen. Mutta mökkeily on tästä huolimatta suosittua. Mökkeily on supisuomalaista. Ja oi, niin ihanaa.
Rakastan mökkeilyä… Suuntaan pian mökille. Laatu seuraa ja hyvää sapuskaa. A´vot.
Olen kirjoittanut viime aikoina blogiini Viidakosta… tiedätkin tämän, jos olet blogini vanha lukija.
Tunnetuimpia viidakon hahmoja on Tarzan. Tarzan elokuvat ovat hyviä, suosittelen. Tarzan esiintyi ensimmäisen kerran vuoden 1912 kirjassa Tarzan, kirjoja oli käännetty jo 34 kielelle. Noin… 34 kielelle. Tarzan on Burroughsin kirjasarjan sankari. Tarzan lie fiktiivinen?
Todellisia villilapsia on Viktor. Victorista on tehty elokuva Kesytön. Hän on tunnetuimpia villilapsia. Orpokotia pitänyt henkilö löysi kaksi tyttöä, Amalan ja Kamalan Intiasta 1920-luvulla Midnaporen läheltä termiittikeosta susien kanssa. He olivat löydettäessä puolitoista- ja kahdeksanvuotiaita. Nuorempi Amala kuoli pian löytymisensä jälkeen, mutta vanhempi Kamala eli vielä yhdeksän vuotta. Singhin mukaan tytöt olivat elintavoiltaan kuin susia, liikkuivat neljällä jalalla, söivät raakaa lihaa, eivät puhuneet, viihtyivät paremmin koirien kuin ihmisten kanssa ja suhtautuivatkin ihmisiin vihamielisesti. Ilmeettömiä. Löydettäessä tytöt olivat erinomaisessa fyysisessä kunnossa, mutta ero susiyhteisöstä ja ihmisyhteisöön joutuminen aiheutti depression ja Amalan kuoleman. Kamala oppi myös parin vuoden sisällä löytymisestään hymyilemään ja jopa nauramaan. He ovat todellisia viidakon kasvatteja.
Ja on viidakon heimoja. Amazonin sademetsässä… Kawahiva-heimoon kuuluu alle 50 jäsentä. Heimolla tiedetään olevan hyvin vähän kontakteja muihin alkuperäiskansojen heimoihin ja vielä vähemmän muihin ihmisiin ja ulkopuoliseen maailmaan.
On myös kirjallisuutta. 259 sivua raapusteltuna. Vuodelta 2001. Näky toteutuu viidakossa. On kirja nimeltään. Olkkonen Papua-Uudessa Guineassa.
-Ihanhan tuo on meidän elämäämme, sanoivat heimon jäsenet kuullessaan luettavan omalla kielellään Jaakobin kirjeen kohtaa pahan puhumisesta. Soini ja Kaija Olkkonen ovat eläneet yli 20 vuotta Australian pohjoispuolella sijaitsevassa Papua-Uudessa-Guineassa. Noituus oli karmivaa viidakossa… mutta raamatun käännöstyön jälkeen puhkesi viidakkoon hengellinen herätys. Kirja kirjoittaa. Kirja vie lukijan matkalle Papua-uuden-Guinean sydämeen, jonne vieraat harvoin pääsevät. Kirja kertoo lähetystyöstä.
Viidakon heimoilla on näyttäviä asuja. Koruja. Vaatteita. Borneon heimot muistetaan parhaiten pääkallonmetsästyksestä, vihollisten päiden keräämisestä taikakaluiksi. Julma tapa loppui noin sata vuotta sitten, mutta tatuointiperinne sinnittelee yhä hengissä. Mm. lohikäärmeitä ja skorpioneja tatuointi aiheina.
Mogli… on puolestaan lempeä lasten satu viidakosta. Fiktiivinen. Itse asiassa Mogli on kaunis tarina. Suosittelen. Avartaa maailmaa kirjan lukeminen ja on suht lempeä ja kaunis tarina.
Viidakkokirja (The Jungle Book) Disneyn… elokuva… joka perustuu Kiplingin samannimiseen kirjaan. Suosittelen.
On myös kirjoitettu elämäntarina. Kuegler: Viidakkolapsi… 2009 . Suosittu ja myyntiluvut ovat hyvät. Elämänkerta. Kirjailija vietti lapsuutensa alkuasukasheimon parissa Länsi-Papuassa. Palattuaan Eurooppaan opiskelemaan Kuegler koki valtavan kulttuurishokin ja joutui taistelemaan vakavan masennuksen kanssa. Kirja on saanut arvostelijoilta kritiikkiäkin… kömpelöä kerrontaa. 308 sivua.
Kotisohvalta on ihanaa sukeltaa viidakon uumeniin.
Itse asiassa taitaa olla mukavampaa matkata nojatuolissa lukien, kuin paikan päälle. Vai mitä?
Lukaises blogiani pidemmälle. Tarjolla nojatuoli matkailua… tarinani Viidakkoon…
Tässäpäs tuoreet kuulumiseni…
Blogini runouden on taidekanava… kuulumisiani on harvoin, jos koskaan, blogissani runouden…
Mutta… never say never sanoi Bond… James Bond… oli siis kuulumisteni aika…
Minulle kuuluu ihan hyvää… toivottavasti teillekin blogini runouden, lukijat.
Mitäs teille upeat blogini Runouden sävelin lukijat kuuluu, tänään?
Tuoreet kuulumiset. Kiitos…
Viidakon heimo on oikeassa… maissipellolta on totta vie tultava juosten…
Sunnuntaina on helluntai.
”Jos ei heilaa helluntaina… niin juhannuksena jono…”
Entis ajoin…. Helluntaisunnuntaita edeltävänä lauantaina on poltettu helavalkeita.
Helkajuhlassa neidot kulkivat kylän raitteja laulaen kalevalamittaisia lauluja, helkavirsiä.
Kalevalan mitta toimii näin…
Kahdeksan tavua joka säkeeseen
Käytä alkusointua
Käytä kertoa, kun se tuntuu sopivalta
Helluntaina vihdotaan uusilla vastoilla. Vasta vai vihta ? Ehdottomasti vihta… Suloiset murteemme : )
Historian havinassa oli myös vakkajuhlat.
Helluntaina vuodatettiin Pyhä Henki.
Helluntai on saatu ruotsin kielen ilmauksesta helig dag (pyhä päivä).
Pyhä Henki on lupaus ja lahja, puolustaja, auttaja, lohduttaja.
”Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne… ”- Hes 36
Kyyhkynen on Pyhän Hengen symboli. – Matt. 3:16
Helluntain heilasteluun liittyvät lausahdukset lienevät peräisin 1800-luvun talonpoikaiskulttuurista.
Historian havinassa tanssittiin, laulettiin ja pukeuduttiin parhaimpiin, sillä joskus alkukesän kesäheilasta saattoi syksyn saapuessa tulla aviopuoliso.
Näin käy tänään minun kertomassa fiktiivisessä tarinassa.
”Kun ois kesä ja helluntai eikä milloinkaan talvi ja maanantai”
Kuuluu myös yksi harvinaisempi sanonta helluntaista.
Helluntai käynnistää kesän.
Lämpimästi tervetuloa kesä.
Tämän inspiroimana raapustelen tämän päiväisen tarinani. Sijoitan fiktiivisen tarinani helluntaihin.
Ja tarina on nimeltään:
HELLUNTAI
Tarinan hahmot:
Elviira (33 v ja tarinan lopussa hän vanhenee 28 vuotta), ompelija, kesälomalla ja hänen paras ystävättärensä
Pihla, naimisissa oleva leipuri, kaksi lasta ja koira, että kesämökki, tavis, toisin sanoen.
Ja tarina alkaa se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä…
On helle, ja helluntai, paras tapa viettää helteinen päivä on meren äärellä, hiekkarannalla.
Keitin termariin kahvia, pakkasin kolmioleivän mukaani. Otin viltin ja aurinkorasvaa, merimies huivia muistuttavan huivin suojaamaan kutrejani auringon pistokselta, aurinkolasit ja ei kun vain rannalle tirisemään.
Välillä pulahdin mereen virkistymään ja uimaan.
Mukaani olin ottanut myös uimapatjan, mutta en pumppua. Joten uimapatja jäi kassini pohjalle lojumaan.
Pari tuntia auringossa paistuttuani suuntasin jo varjoon. Olin jo grillaantunut kuin medium pihvi grillissä.
Mutta rusketukseni, se oli huikea.
Seuranani oli perheellinen, onnelliseen avioliittoon uinut daami. Lapsia kaksin kappalein.
Hän totesi autuaan onnellisesti, ”heilani on kuin helluntai.” Ylistäen miestään ja avioliiton auvoista onnea.
Olen iki sinkku, romantikko tosin.
Eikö kaikki elokuvat kuvaa suuria rakkaustarinoita, kirjoista ja näytelmistä, taiteesta, runoudesta puhumattakaan.
Yhden illan jutut eivät anna mitään. Niitä en harrasta lainkaan, joten pidin ystävättäreni avioliiton ylistyspuheista. Pitää avioitua vain sen oikean kanssa. Salaa haaveilin hääkellojen kilkatuksesta ja hevosrattaista hääpäivänä viemään meitä kirkkoon vihittäväksi.
Ja hei, on helluntai.
”Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä.”
Tämä sanonta taitaa kohdallani pitää paikkansa.
Siirryin jo varjoon.
Rannalla ei voi olla aamusta iltaan, pari tuntia riittää. Ja niin pakkaamme ystävättäreni kanssa kimpsumme ja kampsumme ja suuntaamme kotiin.
Rakastan kesää, hellettä. Olen talven viimalle ja pimeydelle ”allerginen” joten en totta vie valita, että on kuuma.
Kotona piipahdan suihkussa, pesen aurinkorasvan iholtani pois ja tämän jälkeen punaan suuni, käherrän kutrini ja suuntaan helluntai tansseihin.
Vanhat kunnon lavatanssit.
Laulukilpailuita on nykyisin niin monia, etten saa päähäni, kuka esiintyjä on, mutta hyvin hän laulaa.
Ensin minua tuli hakemaan mies, joka seilasi lavaa laidasta laitaan. En pidä deeguista. Tanssin yhden tanssin. Tuskinpa hän toista valssia olisi jaloillaan pystyssä pysynytkään.
Tämän jälkeen minua hakemaan tuli hakemaan toinen… kappale oli swingpolkka. No onneksi kappale loppui. Oli niin vaikeat askeleet.
Hain keltaisen Jaffan ravintolasta, ja sitä litkiessäni suuntasin katseeni tanssilavan lattian lävitse. Ja siellä näin komean miehen.
Oli naisten haku, keräsin kaiken rohkeuteni.
Olet sitä, mitä teet. Et sitä, mitä sanot aikovasi tehdä. Jos odotat siihen asti kunnes olet 100% varma, odotat luultavasi koko loppuelämäsi, rohkaisin mielessäni itseäni.
Ja etenkin, ”jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä.”
Ja astelin kepein askelin miehen luokse ja niiasin. Hän lähti tanssiin.
Ja sitä tanssia on nyt kestänyt kaksikymmentäkahdeksan, 28, onnellista vuotta.
Nykyisin kutritkin harmaantuu, silmätkin ovat (naurun) ryppyjä täynnä. Saa viikoittain kipata väripurkin kutreille ettei olisi aivan harmaa hapsi.
Ja heilani, no…
”Heilani on kuin helluntai”.
Elviira oli nuorena ompelija. Hänellä oli kansainvälinen työympäristö. Nykyisin hän on jo eläkkeellä.
Eräässä kulttuurissa, hänen työkaverillaan siis. Oli suruaika.
– Entä jos suru aika ei riitä, entä jos menetys on niin suuri. Tai päin vastoin, joku ilkeä ihminen kuolee, ei sure lainkaan, kysyi Elviira työkaveriltaan kulttuuri erosta.
– Siltikin on suruaika, vastaa tähän Elviiran työkaveri.
On kulttuuri, missä ”harmaat hapset ovat kunnian kruunu.” Ja on kulttuuri, missä nuorissa on voima ja tulevaisuus. Vanhukset viedään tässä kulttuurissa syrjään.
Näitä kahta kulttuuria edusti Elviiran työkaverit.
Kulttuurit rikastuttavat. Voimme oppia toisista kulttuureista niin paljon.
Elviira ei ole rasisti.
Hän on tutustunut työkavereidensa kulttuureihin.
Alamme olla kansainvälinen maa. Suloinen tuhansien järvien Suomi, on jo kansainvälinen.
Ja yksi hänen työkavereistaan tulee Floridasta.
Shoppailua, huvipuistoja, yöelämää , golfia, luontoelämyksiä ja rantaa. Näistä on Florida tehty.
Elviira oli nuorena ompelija. Hänellä oli kansainvälinen työympäristö. Heitä oli kuusi, 6, ompelijaa tehtaassa. Vain yksi oli supi suomalainen työkaveri. Hän oli ydin keskustasta. Elviira maaseudulta. Heilläkin oli tämän johdosta luonne eroja, vaikka ovatkin suomalaisia molemmat.
Lande ja kaupunkilainen. Siis.
Elviira piti ihan työstään ompelijana. Tietenkin rannalla, auringon ottaminen, voittaa työpäivän. Heittämällä.
Elviira on supi suomalainen. Suomen sädehtivän kaunis luonto on keskeinen osa… Elviiran identiteettiä.
Hän lukee kansantaruja.
72,8 % prosenttia on evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. Hän tietty kuuluu ev lut kirkkoon.
Juhannuksena hän käy juhannuskokkoa ihailemassa, ja jouluna kietoo joulukuusen hopeiseen nauhaan, kurkottaen latvaan tähden. Niin suomalaista.
Hugo Simberg, Haavoittunut enkeli, 1903. On Elviiran lempimaalaus.
Muusiikki maku on iskelmä, suomalaisin sanoin, tietenkin.
Lempielokuva on suomalainen.
Ruokavalio, suomalainen menu. Lihapullat muusilla, makaronilaatikko, karjalanpaisti, ovat hänen lempiruokiaan.
Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, suomalaisia arvoja, Elviiran arvoja.
Suomalaiset arvostavat myös yksityisyyttä ja omaa tilaa… kun oli koronan aikana kahden metrin välit. Suomessa ei muuttunut mikään. Hajurako pidetään. Ja tämän pitää myös Elviira.
Hän oli ajoissa töissä. Kun työt alkoivat klo 9, hän oli töissä klo 9. Ei 11.30 tai sinne päin.
Hän on vaatimaton. Suomalaiset ovat vaatimattomia.
– Voi kuinka kaunis leninki sinulla on ylläsi? Totesi Elviiran työkaveri, Elviiralle.
– No, tämä nyt on vain tällainen riepu, Elviira vähätteli, kiitos sanan tilalla.
Syksyisin hän poimii marjoja.
Hän kättelee ihmisiä, tavatessa. Suomalaiset kättelevät, eivät tervehdi poskisuudelmin.
Hän juo ruoan kanssa maitoa, kuin suloisessa tuhansien järvien maassa juodaan. Ruisleipää popsii. Ja hänen työkaverinsa mielestä juustoleipää… Elviiran mielestä leipäjuustoa, lakkahillolla.
Maksalaatikko… hernekeitto… poron käristys… kalakukko. Supi suomalaista sapuskaa. Elviiran mieluista.
Hetkittäin hän laihduttaa. Hän jojoilee painonsa kanssa, kuin suomalaiset tekevät. Talvisin hiihtää, kuin suomalaiset hiihtävät.
Hän juo kahvia. Aamuisin, päivällä, ei enää illalla.
Hänellä on siniset silmät, ja maantien ruskeat kutrit…
Hän rakastaa saunomista. Sauna lämpiää keskiviikkoisin ja lauantaisin.
Hänellä on oma sauna.
Mökillä rantasauna ja laiturista on mukava pulahtaa uimaan.
Hän ei käytä kenkiä sisätiloissa, kuten Suomessa ei käytetä.
Kuinka hän rakastaakaan tuhansien järvien maatamme.
Sen pituinen se
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Olet sitä, mitä teet. Et sitä, mitä sanot aikovasi tehdä.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
Näissä tunnelmissa
näissä tunteissa
– Runoilijatar
Lukemisiin
Blogini jatkuu tarinoiden ja runouden sävelin … pysy mukana blogissani runouden… niin tiedät mitä blogini tulee tarjoamaan.