Runouden sävelin

21.7.2025

+30

Aurinko nousee 3.38

Aurinko laskee 23.10

Tämä viikko vielä (sää ennustuksen mukaan) tarjolla hellettä. Sunnuntaina viilenee. Saas nähdä onko ukkonen sunnuntaina. Sisiliassa on 50 asteen helteet?

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Tämä runoilijatar piipahti eilen rannalla ruskettumassa. Uin meressä. Merivesi oli kylmää, kun polskin. Yllättävän kylmää. Rannat täyttyvät ihmisistä, näin helteellä. On sub lautailijoita. On donitsin mallisia uimarenkaita, mistä donitsista/uimarenkaasta on haukattu palanen. On uimapatjoja. Piknikillä rannalla on moni viltteineen. Huivi päässään, aurinkolasit nenällä kiikkuen, aurinkorasvaa unohtamatta. Oli oikein mukava päivä eilen. Rannalla ruskettuen. Polskien ja pärskien, kuin delfiinit konsanaan meressä. Ja tirisin rannalla paistuen, kuin medium grillipihvi grillissä. Äkkiä piti siirtyä varjoon.

Jos suuntanasi on ranta, tänään. Pakkaa picnik koriisi myös hyvä kirja.

Mitä kirjaa suosittelen.

Kokki lukee keittokirjan. Psykiatri psykologiaa. Nuori Aku Ankkaa. Muusikko nuotteja. Maailmaa avartaakseen suosittelen kokkia lukemaan Aku Ankkaa. Muusikko voisi lukaista psykologiaa. Psykiatri kokkailla hyvät pöperöt. Siis keittokirjan paikka. Ja nuori voisi lukea nuotteja.

Tämä avartaa maailmaa.

Älä lue vain lempikirjaasi uudestaan ja uudestaan. En sanonut, älä lue. Totta vie lue. Vaan lukaise jotain, mitä et tavallisesti lukisi :)

Tämä totta vie avartaa.

Vinkki helteeseen: viuhka.

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika. Ja se menee tällä kertaa näin.

Pitäähän minun esitellä tarinan fiktiivisen henkilöt.

Eveliina on nuorekas 40 plus nainen. Kuulostaa paremmalta ilmaista ikänsä 40 plus kuin viisikymmentä miinus. Nuorekas daami. Menisi heittämällä kolmekymppisestä. Hänellä on kilpikonna. Aikuiset lapset. Eronnut. Hän on hyvin pikkutarkka ihminen. Hankalakin luonne. Mutta hänellä on ihmisiä, jotka rakastavat häntä hankalasta luonteesta huolimatta. Hän on käynyt vain Haaparannassa. Ei ole matkustellut ja maailmaa nähnyt, muuten kuin kirjojen sivuilla. Nojatuoli matkoja lukien tehnyt, siis. Hän ei perusta politiikasta, hädin tuskin äänestää. Tai riippuu säästä äänestäminen. Jos on hyvä sää ja sattuu äänestyspaikka olemaan matkan varrella, niin sitten kyllä. Hän rakastaa arkea. Enemmän kuin juhlia. Rutiinit ovat hänelle tuttuja. Hän rakastaa jauhelihakeittoa. Että hän rakastaakin jauhelihakeittoa. Hänellä on punaiset kutrit, väripurkin mukaan. Vihreät silmät ja lakatut pitkät kultaiset kynnet. Hän pitää iskelmästä.

Ansa on rock henkinen lady. Hänellä on takkuiset mustat kutrit, nahkarotsi. Ja moottoripyörä. Ikää mittarissa viisikymmentä miinus. Moni luulee, että enemmänkin. Hän on elämän keitoksen läpi käynyt nainen. Ja se vanhentaa. Hän on suht herttainen, mutta tästä huolimatta hänellä on vähän ihmisiä, jotka rakastavat häntä. Vain ex mies rakastaa häntä (vieläkin) ja hänen synnyttäjänsä. Hänellä on tuttavia paljon, paljon. Mutta rakkautta vähän. Hän janoaa rakkautta. Pidä aina huoli, että sinulla on ihmisiä jotka rakastavat sinua ja joita sinä rakastat. Hänellä on kaksi veljeä ja kolme siskoa. Ansa ei ole heidän kanssaan tekemisissä. Vain yhden kanssa riidoissa. Muut eivät vain ole läheisiä. Varmaan välimatkankin takia. He eivät siis rakasta Ansaa. Ystäviä ei ole jotka rakastaisivat. Tuttavia on liuta. Puolestaan. Ansa virkkaa. Parhaillaan virkkaus on muodissa. Hän tekee suussa sulavaa pannukakkua. Ja kuuntelee rockia. Rock henkinen lady.

Ansa ja Eveliina ovat tuttavia. Käyvät samassa jumpassa, siis.

Toinen on hankala. Ja hänellä on paljon ihmisiä, jotka rakastavat häntä.

Toinen on suht herttainen. Ja hänellä on vähän ihmisiä, jotka rakastavat häntä.

Eräs huippu psykiatri on sanonut kirjassaan, että

– Pidä huoli, että sinulla on ihmisiä, jotka rakastavat sinua. Ja joita sinä rakastat.

Tämä on yksi avain onneen. Hän on lukenut vuosia, vuosia psykologiaa. Ei vain yhtä kurssia.

IRTORIPSET on tarina nimeltään

Nainen on tälläytynyt ja laittautunut irtoripsissään.

– Oletko juhliin menossa, kysyy tuttava naiselta.

– En. Vaan kuntosalille.

–Eikö synnyttäjäsi vietä pyöreitä pian? Milloin on syntymäpäivät?

– Siis kenen syntymäpäivät?

– Äitisi, siis. Nykyisin äiti sana on korvattu synnyttäjä sanalla. Isä on siittäjä.

– Eikö tuo ole ihan hullua? Äiti on äiti. Eikä mikään synnyttäjä. Yksi maailman kauneimmista sanoista.

– Äitini oli yksinhuoltaja. Isäni ei ole elämässäni. Passaa ihan mainiosti, että hän on vain siittäjä.

–Minulla puolestaan on vanha isä. Jos lähetän hänelle isänpäivänä ”Hyvää siittäjän päivää” kortin. Hän loukkaantuu.

– Kerrohan vähän tuosta synnyttäjä sanan käytöstä. Minulla on lehti lukematta.

– Saako siitä sakot, jos sanoo äiti?

– En tiedä

– Jo on hullua. Aina, vaan hullumpi ja hullumpi maailma.

–Minulla on tähän ratkaisu, minä olen mutsi.

– Vai niin.

– Milloin on mutsisi syntymäpäivät?

– Ensi viikon lauantaina.

–Kerro terveisiä, onnittelut minulta.

-Kerron.

– Ihanaa, että on juhlat… mutta elämää ei kannata elää vain juhlahetkiä varten. Todellisen onnen tulee löytyä arjesta.

– Olen viimeistä viikkoa kesälomalla. Ihan mukavaa mennä sorvin äärelle ja töihin. Alkaa pikku hiljaa tympäistä jouten olo.

– Minä olen koko elämäni tehnyt pätkätöitä. Määräaikaisia. Sijaisuuksia. Nyt on pari kuukautta työttömänä. Syyskuussa todennäköisesti aloitan optikkona silmälasiliikkeessä.

– Kävin putiikissanne ostamassa aurinkolasit.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

– Onnen sirpaleet löytyvät myös arjesta. Älä elä vain juhlahetkiä varten. Tarinassa juhlahetki oli syntymäpäivät.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin