Runouden sävelin

7.2.2026

-12

Aurinko nousee 8.45

Aurinko laskee 16.19

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Sädehtivää viikonloppua :)

Joku on juuri herännyt, huomenta. Toinen nauttii marmeladi leipää, kera aamiais kahvikupposen, hei vain. Kolmas on tullut juuri töistä, huomenta, huomenta. Oletpa sitten astunut mistä tahansa blogiini Runouden sävelin. Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla, runoudella.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.

Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.

Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.

RAKKAUS

karu

taru

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.

Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.

Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!

Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.

Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.

Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.

Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.

Luonnon näytelmästä olen runoillut.

Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.

Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.

Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.

Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.

Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.

ILLAT PIMENIVÄT JA LUKULAMPUT SYTTYIVÄT. Kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.

Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen, kahviloiden ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Uusin runoteokseni on

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on

Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on

LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään

Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan, että matkailukirjaan.

Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n,20-vuotisen taipaleen juhlakirja Kuohuva koski kirjassa.

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että

runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.

Ja elämän tarkoitus on… kirjaa unohtamatta

Laulun sanoja… pois jättämättä.

Ja tulinen tango menee näin… Olkaas hyvä.

RAKKAUDEN PALO SULATTAA SYDÄMEN RUODAN

Lähdet, vai jäät ?

Ikkunassa kimaltaa

lumihuurteiset jäät.

Rakkauden palo sulattaa sydämen roudan.

Antaen, lämmön. Niin kauniin poudan.

Jäätävän talven vaihtuessa kesään

JÄISEN SYDÄMEN SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA

OI, TUNTEESTA JALOSTA

AURINGONVALOSTA

Lumi huurteinen puu. Naisen punattu suu.

Kadonneen hymyn löytäessä huulille.

Kaunis jäähile. Lumihiutaleiden tanssi.

Jää vangitsee merta.

Hetki hetkeltä auringon lämpö vapauttaa meren.

Pian meri on vapaa jään kahleista.

Joutsenien lipuessa pitkin meren pintaa.

Sinivuokkojen puhjetessa kukkaan.

Sinivuokkojen hehkuessa kauneuttaan.

Luonto herää eloon.

Sädehtien vehreän vihreänä.

Pitkän pimeän kylmän talven jälkeen.

Rakkauden astuessa sydämeen.

JÄISEN SYDÄMEN

SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA

OI, TUNTEESTA JALOSTA

AURINGONVALOSTA

Ei ole enää vain minä. On me.

Jäätävä viima. Ja kuura.

Puiden hehkuessa kauneuttaan lumi hunnussaan.

Kuin nainen hää hunnussaan.

JÄISEN SYDÄMEN

SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA

OI, TUNTEESTA JALOSTA

AURINGONVALOSTA

Jääkide.

Naisen punatut huulet.

Silloin rakkauden kutsun kuulet.

Sulaa vahaa on jäätävät tuulet.

Kadonneen hymyn löytää naisen punatut huulet.

JÄISEN SYDÄMEN

SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA

OI, TUNTEESTA JALOSTA

AURINGONVALOSTA

Blogini runouden on taidekanava. Ei päiväkirja. Kuulumisiani on harvoin, jos koskaan.

Runouttani ja tarinoita lukiessa ei voi tutustua minuun, runoilijattareen, sillä kirjoitus tyylini on puhdas fiktio. Mutta eihän se olekaan runouden tarkoitus (runoilijattareen tutustuminen). Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

Olen raapustellut FIKTIIVISEN runon, niin merenneitona, kuin laivan hyljättynä hylkynä, kuin kotkanakin.

Runouteni skaala on laaja. Olen raapustellut runon, jopa cappuccino kahvikupista.

Mutta rakkaus, romanttinen sellainen. Rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, taide kertoo. Kirjat kirjoittavat, näytelmät näyttelevät. Ja elokuvat kuvaavat.

Olen ripotellut nonparelleja adjektiivien päälle. Viilaillut ja nikkaroinut verbejä. Olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen. Toisin sanoen monen monella tyylillä olen kirjoittanut.

– Kirjakieltä, asia tekstiä, siis.

– Murteita

– Pitsisiä, lumihiutaleisiä riimejä (liirum laarumia, silloin ei loppujen lopuksi sanota yhtään mitään).

– Painavaa sanottavaa, kuuntelemisen arvoista

– Monen monella tyylillä olen kirjoittanut runoutta.

Ja koska runo on fiktiivinen… luon roolihahmon, kenen suulla runo kirjoitetaan.

Hän on seuraavanlainen.

Nainen, hän on ollut lähetystyöntekijänä Afrikassa. Ja minkä näköisiä heimon asukkaat olivat. Punaiset asut, okranväriset hiukset ja värikkäät päähineet. Näistä he olivat tehty.

He tanssivat. Afrikassa elää noin 3000 eri heimoa, jotka puhuvat yli 2000 eri kieltä.

Hän oli Sanien parissa. Yhdestä vanhimmista heimoista. He ovat metsästäjiä. Heillä oli transsiin vaipuminen, mistä Jumala vapautti heidät ja he löysivät todellisen Jumalan, Kristuksen.

Eräällä toisella heimolla on sylkemis kulttuuri. Tuhansien järvien maassa ei juurikaan syljetä. Tai sitä pidetään rumana tapana. Mutta heimolla… ei siis Sanien heimolla… on yksi varsin erikoinen perinne: sylkeminen. Sylkäisy tarkoittaa masaille siunausta, ja rituaali kuuluu kaikkiin elämäntilanteisiin.

Runoon kirjoitan tanssia. Runous syntyy tanssin ympärille.

Nainen rakastuu valkoiseen mieheen. Avioliitto on naiselle kolmas, miehelle ensimmäinen. Kihloissa mies on ollut kaksi kertaa.

Siinä 45 vuotiaita. Joten lapset ovat jo aikuisia.

Mies on koira ihminen, nainen kissa ihminen.

Afrikassa tytöt käyttävät ruoho- tai kangashametta ja koristautuvat helminauhoilla. Näin pukeutuu runoni nainen.

Mutta hän alkoi kaipaamaan puhtaita lakanoita, vesihanan vettä ja kalliita ravintola illallisia. Laatua… muodikkaita vaatteita ja rakenne kynsihoitoloita.

Joten he muuttavat miehensä kanssa Kuusamoon.

Tuohon kauniiseen erämaahan.

Afrikassa he käyvät parin vuoden välein noin kuukauden, kaksi vierailemassa. Ei hän Afrikkaa ole unohtanut… ei…

Nyt kun olen suunnitellut riimit… olen suunnitellut runon sisällön… olen suunnitellut tyylin… ja se on rakkausruno… hää kellot kilkattavat… fiktiivinen runo…

On tullut aika kirjoittaa runo…

Sitten vain kokoan runon kuin palapelin…

TANSSIEN

leijonan karjunta

kaikuu kaukaisuudessa

tullen häntä

puoli tiehen vastaan

gepardin askeleet

mausteisen makea

helteinen

rakkaus

huojuen tuulessa

aamu yön hämärässä

auringon jo noustessa

nauttien

kaunista

luotettavaa

hetkeä

kurjuudesta vaurauteen

Afrikasta

suloiseen tuhansien

järvien maahan siirtyen

kaukaisuuteen

tuntien

tuoksut

gepardin juoksut

sumuverhon taakse

kietoutuen

kuulas yö

katsoen sisimpään

hellä kosketus

heimolla yllään

punaiset asut

okranväriset hiukset

värikkäät päähineet

tanssien

Afrikkalaisen

rumpujen sävelet

sydämeeni

silloin kävelet

sylkäisyn tarkoittaessa

masain heimolle siunausta

kuuluen kaikkiin

elämän tilanteisiin

rakastuen

hääasunaan ruohohame

koristautuen helminauhoin

kurjuudessa ikävöiden

rakenne kynsihoitoloita

tien vieden Lapin lumoon

unohtamatta Afrikan kauneutta

sinne hetkittäin palaten

tanssien

Afrikkalaisen rummun

sävelet

oi, sydämeeni kävelet

kiinnostavaa kulttuuria

kiehtova historiallinen saari

sateenkaari

saaren ollessa kuin

löytämätön helmi

koralliriuttoja

safareja

maaseutua

levottomuutta

turvattomuutta

kurjuutta

köyhyyttä

tanssien

Afrikkalaisen

rummun sävelet

oi, sydämeeni kävelet

Kun yhden runon saa pisteeseen, kutsuu jo toinen runo tarttumaan sulkakynään. Ja kaunis runoni AAVIKKOINEN KALLIO menee näin, olkaas hyvä.

AAVIKKOINEN KALLIO

lounaistuulen puhaltaessa

hallaan kietoutuen

sulattaen rakkaudella

sydämen jäätyneen

aamunkoitossa unelmoiden

usvaisen maiseman

lumiharsoinen kauneus

häikäisee ihanasti

kaihoisasti

aikaisin aamulla

hellyyden lähde

rauhaisa onnellinen

ilo

kuin kuutio

aavikkoinen kallio

kuulas armon

meri

jäinen meri

hyytävä viima

lounaistuulen puhaltaessa

hallaan kietoutuen

Kerron hieman , millainen nainen löytyy fiktiivisen runouden takaa.

Olen runoilijatar… Pohojois-Pohojanmaalta, Helsingistä Lakeuksille saapunut. Ja juurtunut.

Kenties olen enemmän Pohjois-Pohojanmaalainen, kuin Pohojaalaaset ite

Äärimmäisen kaunista seutua. Tasaista. Talvisin saa suksia työntää sauvoilla liikkeelle alamäessä, niin tasaista 🙂

Olen jonkin verran nähnyt maailmaa. Rakastan matkustelua… Olen käynyt mm. Lontoossa… Riikassa. Turkissa… Espanjassa useasti jne… Tukholma on kaunis kaupunki.

Ennen kaikkea rakastan pientä, idyllistä koti kaupunkiani Pohojois-Pohojanmaalla. Tänne olen heittänyt ankkurin ja juurtunut.

Pidän Pohojalaisesta luonteesta. Ja kauniista merestä. Luonnosta. Ja rauhallisuudesta.

Ja millainen on Pohojalainen luonne. Tällainen…

Pohojaaalaaset ovat tarmokkaita, urhoollisia, tulisia.

He ovat taitavia käsitöissä.

Pohojalaisia pidetään usein suorasukaisina ja rehellisinä.

Hän tietää, miten asiat ovat. Muilla on mielipiteitä, pohjalaisella tietoa.

Pohojalaasella on terve itsetunto.

Pohjalainen on rehti ja suorapuheinen.

Jos tuttava hankkii uuden auton. Pohojalaanen ostaa hienomman.

Moon täs. Pohojalaanen kääntää heikkoudet voitoksi Ote runostani ”herkkyytesi on voimasi.”

Periksi ei anneta.

Kun pohjalainen puhuu, hän puhuu asiaa.

Hyvää yritetähän, mutta priimaa pakkaa tulemahan.

Mikäs ny o, ku ei aharista?

Hän kokeilee juuri sitä, mitä muut eivät – eikä mieti, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän tanssii, vaikka kansantansseja, mitä muut eivät.

Komiat pärjää aina!

Tällainen on pohojalaanen. Luonne.

Luonnostaan ylpeä kaupunki, mamsellipuku, tarinoita, meri, viehättävä silta… Näistä on Pohjois-Pohojanmaa tehty.

Rakastan uimista, ehkä enemmän kuin merenneidot konsanaan. Niin järvissä, joessa, meressä, uima-altaassa, avannossa. Rakastan ammeita ja porealtaita. A´vot. Uin, polskin ja pärskin, läpi vuoden.

Minulta käy näppärästi niin kutominen… kuin pullan letityskin.

Jos annat minulle lankasotkun. Taion siitä jotain häikäisevää.

Olen todellinen lankakerien prinsessa.

Teen tekstiilitaidetta, kuin vaatimattomampiakin käsitöitä. Kudon myös hyväntekeväisyyteen. Ja tuttavani saavat yleensä pehmeän lahjapaketin, jos on jotkut juhlat.

Runoissani on edustettuna koko elämän tunteiden kirjo, kaikki värisävyt, iloisen keltainen, harmaa, synkän musta,

violettia poisjättämättä,

punaista unohtamatta.

Minulla on kaksi kissaa… Oi, rakastan kissoja. Suloisia, kuin mitkä.

Ei tarvitse kertoa, mikä on ihmisen paras ystävä… se on sanomattakin selvää… kissa…

Hieno rouva on jo vanhus. Nukkuu ja syö… kuin Karvinen konsanaan.

Onnellisia ja rauhallisia vanhuus päiviä viettää…

Nuorempi noutaa pallon, se hänelle nakatessa, kuin koira konsanaan.

Sopii sisustuksen väriin kissat :) Tumman harmaa on lempivärini, siis.

Nuorempi on eloisa ja vilkas. Camomilla Bella Aurora. Tuttavallisesti Bella.

En ole enää nuori.

Pidän iästäni.

40 plus +

Mutta en ole vanhakaan.

Seuraan muotia. Se on yksi mielenkiintoni kohde. Muoti toistaa itseään. Olen raapustellut mm. tarinan nimeltään Muotisuunnittelija. Muoti on yksi mielenkiintoni kohde. Blogiani runouden pidemmälle lukemalla, voit lukaista tarinan.

Fiktiivisen… runouden takaa löytyy siis runoilijatar. Joka rakastaa kaikkea kaunista.

Olet valinnut lähes täydellisen… tavan viettää aikaa… Ja se on lukeminen.

Olen tarinan kertoja… Blogini pursuaa siis fiktiivisiä tarinoita, kera huikeiden tarinan opetusten.

Joskus tarinoissani mennään pintaa syvemmälle. Joskus taas ollaan, oi … niin ihanan pinnallisia.

Fiktiivisten tarinan hahmojen avautumista kera tärkeän. Ja ei niin tärkeän.

Runouttani lehdissä…

Olen tarinan kertoja.

On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt:

Kaarina. Kaarina on kulttuuri mix lady, kaunotar. Hän ei pese likapyykkiään julkisesti. Kulissien kiillottelija.

Ihmiset esittävät ulospäin parempaa, vakaampaa tai erilaista kuvaa kuin mitä todellisuus on. Tämä on yleisinhimillinen ilmiö, mutta korostuu kulttuureissa, joissa korostetaan mainetta, kunniaa tai ulkoista säädyllisyyttä, mutta myös muutenkin ihminen voi olla kulissien kiillottelija.

Hän vaikuttaa elävän kiiltokuva elämää. Elääkö. Sitä ei tämä tarina kerro. Sen tämä tarina kertoo, että Kaarina on kulissien kiillottelija.

Hän rakastaa teatterin tarjoamaa maailmaa. Hän rakastaa elokuvia ja näytelmiä. Hän rakastaa tortilla peltiä, syksyä ja takka tulen loimua

Maria. Hän – totta vie – pesee likapyykkiään julkisesti. Jopa tuntematon naapuri tietää hänen likaisen avioeronsa. Hänen alkoholisoituneen mummonsa. Jopa hänen tenniskaverinsa kurjuuden, tavallista ilkeämpi pakkaus, on tennis kaveri. Eivät ole puhe väleissä tennis kaverin kanssa.

Jopa lähi kaupan kassa tietää, hänen sisarensa hänestä levittäneen valheellisen juorun. Ja juorun takia Maria katkaisi häneen välit.

Maria rakastaa makaronilaatikkoa, sushia ja vadelmia. Hän rakastaa oopperaa. Siisteyttä. Kodin nurkat hohtavat kiiltävää, puhdasta pintaa. Hänen korvan taustansa ollessa puhtaat.

Anneli. Optikko. Hänen kulissit sortuvat. Hänellä oli vaikea lapsuus. Isä hylännyt, äiti vain töissä. Työnarkomaani. Toisin sanoen, kurjassa lasten vahdin seurassa kasvoi. Että häntä oksetti, aina käydä harvakseltaan mummolassa, esittämässä idyllistä, onnellista kulissi perhettä. Hänen kulissit sortuvat.

Anneli on siinä neljänkympin kieppeillä.

Hänellä on mäyräkoira.

Ja hän kipuilee. Rikkinäinen, repaleinen sydän. Jonka hän verhoaa kulissien alle.

Ja tarina alkaa. Se on tällä kertaa nimeltä.

Teatterissa ja elokuvissa lavastuksen siirrettäviä sivuseiniä tai taustarakenteita, jotka luovat esitykseen illuusion tapahtumapaikasta, siis… toisin sanoen…

KULISSIT

Tarinan opetus oli kysymys:

Kannattaako lika pyykkiään pestä julkisesti? Kuin tarinan Maria.

Suositteletteko kiillottelemaan kulisseja? Kuin Kaarina.

Anneli seuraa palkintojen jako tilaisuutta tv stä. Hän istuu taulu tv n äärellä, pop cornit kulhossaan.

Hän on plärännyt kaikki 53 kanavaa. Todeten, ettei mistään tule mitään.

Elokuvan lavastus nappaa pystin.

Sädehtivän huikeita kampauksia, pukuloistoa ja rokokoota tarjosi tämä elokuva. Ja sen lavastus.

Lavastaja vastaa esityksen tai leffan visuaalisesta kokonaisuudesta yhdessä ohjaajan ja muun taiteellista ennakkosuunnittelua tekevän työryhmän (pukusuunnittelija, valosuunnittelija, koreografi, kuvaaja) kanssa. Usein lavasteita on toteuttamassa erikseen lavasterakentaja.

Skenografi… pukusuunnittelu ja joissain tapauksissa valosuunnittelu, siis.

Joten lavalle kirmaisi suuri joukko ihmisiä. Lavastus pystiä pokkaamaan.

Anneli kääntää tv n kanavaa. Ja lopulta sulkee tv n.

Pop corn kulho tyhjenee.

Hän kaipaa uudistumista.

Ja hän huomaamattaan uudistuukin.

Sen pituinen se.

Sananen tuosta trendi sanasta: uudistuminen.

Uudistumisesta puhutaan paljon. Miten muutoksesta on sitten eniten hyötyä.

Uudistua voi monin tavoin.

Ulkoisesti, sisäisesti, työelämässä, harrastusten parissa, ihmissuhteissa, yleisesti elämässä.

Jopa vuoden ajat uudistuvat. Muuttuvat.

Tämä runoilijatar uudistui ulkoisesti viime kesänä. Saksaisin kampaajalla ”metrin” kutrejani.

Uudistun myös runoudessani, tarinoissani.

Ja uudistun henkisesti.

Kehittämismuutoksissa ei luoda uutta, vaan parannetaan sitä, mitä tällä hetkellä tehdään.

Siirtymävaihemuutoksessa on kyse uuden luomisesta, jolloin jotakin korvataan jollain täysin uudella.

Kolmas muutostyyppi on transformaatio. Muutoksia on tehtävä.

Kukapas ei rakastaisi vanhaa, tuttua ja turvallista.

Monen moni pelkää muutosta, suotta.

Mikään ei pysy samana ikuisesti. Uusiudumme jatkuvasti.

Olemme mukavuuden haluisia, tai ainakin tämä runoilijatar on.

Joskus muutos on kovin hidasta. Joskus muutos on kymmeniä vuosia kestävä prosessi.

Joskus vain pieni poksahdus ja kaikki siirtyy uusille urille. Nopeaa muutosta.

Ja miten muutumme. Astumme pikku hiljaa kevääseen, vaikka talvi tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Jopa loputtomalta… Vuoden ajat vaihtuvat. Tämä on luonnon muutosta. Uudistumista.

Myös elämämme puitteet muuttuvat.

Roolit ja asetelmat muuttuvat. Kulissit vaihtuvat näytelmissä.

Joten annathan itsellesi tilaa uudistua?

Tahtoa ja rohkeutta uudistua ja uudistaa.

Nyt olen raapustellut, niin ulkoisesta uudistumisesta, kuin elämän olosuhteiden tuomasta uudistuksesta, kuin työelämän uudistuksesta yleisesti, kouluissa uudistuksesta, harrastuksen parissa uudistuksesta ja mites sitten hengellinen uudistuminen?

Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne. (Ef. 4:23)

Jes. 43:18-19

– Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.

Kun taiteilija maalaa maalausta. Yhdellä siveltimen vedolla on merkitys, ja siitä muodostuu huikea maalaus.

Kenties tätä voisi verrata uudistumiseen.

Kiireen keskellä on liikaa rikkinäisiä ihmisiä. Pahassa maailmassa porskutellen.

Kärsien… repaleisuutensa kanssa.

Joko kulisseja kiillotellen tai avoimesti likapyykkiään pesten tai siltä väliltä. Kultaista keskitietä kulkien.

Tänään kirjoitin kulisseista.

Tämä runoilijatar ei ole kulissi ihminen.

Kulissit tuppaavat romahtamaan.

En myöskään pese likapyykkiäni julkisesti (washing dirty laundry in public… tarkoittaa, siis yksityisten, kiusallisten tai epämiellyttävien asioiden, riitojen tai skandaalien puimista julkisesti muiden kuullen).

Jos hehkun onnea, hehkun onnea. Avoimesti.

Jos olen rikki, olen rikki. Ilman kulisseja.

Jos olen tyytyväinen, olen avoimesti tyytyväinen.

Tällä hetkellä minulle kuuluu hyvää.

Mukavaa arkea porskuttelen. Parhaillaan.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin