Runouden sulo siivin edetään blogissani

28.7.2025

+31

Aurinko nousee 4.03

Aurinko laskee 22.46

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Blogia raapustelee runoilijatar, joka toteutti haaveensa pitkään runoja pöytälaatikkoon kirjoiteltuaan ja laittoi runot kansien väliin.

EN TAHDO KÄTKEÄ ROHKAISUN KAUNIITA SANOJA. EN…

Olen kirjoittanut mm. kauniin runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.

Nautin arjesta, piipahdan kirjastossa, rakastan lukemista. Eilen kävin leffassa. Elokuvissa. Oli oikein mukava päivä.

BLOGIA RUNOUDEN… PITÄÄ RUNOILIJATAR, JOKA RAKASTAA KAIKKEA KAUNISTA. KISSOJA, YSTÄVIÄÄN, LÄHEISIÄÄN. LÄNKKÄRI LEFFOJA. VIISAITA SANOJA, HYVÄÄ KAHVIA JA PUNAISTA HUULIPUNAA. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Olen mukavuuden haluinen, rakastan kesää. Kukkaloisto on kauneimmillaan.

Pidän, myös vanhasta, hyväksi havaitusta, omalla mukavuus alueellani viihtyen… Olen tosin avoin uusille tuulillekin.

Blogini Runouden sävelin tarjoaa nimensä mukaan runouden sulosointuja, että fiktiivisiä tarinoita.

Kirjoittaminen on upeaa ja sanottavaa riittää.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo pari uutta tarinaa tarttumaan sulkakynään.

Blogissani on edustettuna koko elämän tunteiden kirjo, kaikki värisävyt, iloisen keltainen, harmaa, synkän musta,

violettia pois jättämättä,

punaista unohtamatta.

Blogini on elämänmakuinen blogi. Aitoja hetkiä ja tunteita.

Kirjoitustyylin ollessa fiktio tarinoissani ja runoudessani.

Tarjolla inspiroivaa arjen kauneutta kera lomien, että matkojen. Muutama tarinani tarjoaa lukijalle nojatuolimatkailua.

Tarinoiden fiktiivisten hahmojen avautumista, kera tärkeän ja ei niin tärkeän.

Tänään tarjolla kaunis runo. Kahlittu vesipisara. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

KAHLITTU VESIPISARA

pala palalta

lähestymme toisiamme

pala palalta

maailman

kaikkeuden

hellyyden

jatkumon

sumuinen

joki

pala palalta

Tänään tarina. Kristiinan ja Liisin keskustelu, modernisti tekstiviestitse.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt. Ystävättäret.

Kristiina, 51. Hän työskentelee postissa. Hänellä ei ole lemmikkejä. Hän on allerginen koirille. Kissoista puhumattakaan. Hän asustelee omakotitalossaan. Laitakaupungilla. Hän viihtyy elokuvateattereissa. Koskaan, ei koskaan, hän käy elokuvissa yksin. Viimeksi hän kävi kummipoikansa kanssa katsomassa jonkun piirretyn. Tätä ennen miehensä kanssa F1 leffan. Ja tätä ennen ystättärensä kanssa Sykkeen. Sen sairaala tv sarjasta tehdyn leffan. Elokuvan hän katsoi silmät kiinni, voiden pahoin. Verta ja suolen pätkiä vain lenteli valkokankaalla. Hän rakastaa mansikoita, että hän rakastaakaan mansikoita. Parhaillaan hän suunnittelee lomaa syyskuuksi. Kenties Tansaniaan, kenties ei.

Liisi on meikitön, luonnollinen, kesämekkoon sonnustautuva nainen. Hän seurustelee Jarkon kanssa. Koko ajan hän pelkää, että Jarkko jättää hänet. Hän voi siksi pahoin suhteessa. Eron pelkoon kietoutuen. Hänellä on unelma. Bulldoggi kennel. Hän on laskenut, että jos hän saa tonnin per pentu. Niin se tekee neljä-viisi tonnia. Ja ennen kaikkea Liisi on äärimmäisen eläinrakas, huolehtiva. Hän keksii koko ajan tekosyitä, miksi ei toteuta unelmaansa, bulldoggi kenneliä. Joten Jarkko miettii, tahtooko hän edes koko kenneliä. Hän on jappaseva lady. Joka jumii aina jonnekkin lähtiessään. Jää vänkimään. Hän rakastaa oopperaa. Ja voikukkia. Niistä hän on tekee kesäisin seppeleen kutreillensa.

Ja tarina alkaa…

KESKUSTELU on tarina nimeltään.

– Suunnittelen matkaa Tansaniaan. Viestin Liisille.

– Et yhtään kurjempaa lomakohdetta sitten keksinyt? Ystävättäreni vastaa minulle modernisti sähköisesti.

– Kieltämättä luksus hotelli ja Espanja, uima-altaineen… houkuttelisi enemmän.

– Teetkö muuta, kuin lomailet?

– Duunia ja paljon teenkin. En vain ajattele duunia vapaa-ajallani, saati puhu siitä.

– Miksi ihmeessä lomakohteesi on turvaton, likainen ja köyhä Tansania.

– Jaan ihmisille riisiä. Ajattelin aloittaa lomani suurkaupungista, missä on ihan trendikästäkin. Ja piipahtaa maalla, missä on heimoja värikkäine päähineineen.

– Entäs hän, kenelle riisiä jaat. Tunnen sinut, et voi jättää häntä sinne kärsimään.

– Olen liian vanha adoptoimaan. Viisi ja nolla mennyt rikki. Kolmekymppinenkin alkaa olla liian vanha adoptoimaan, vastaan viestiin.

– Mieti vielä.

– Suosittelen Espanjaa. Lämpimästi.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli: Et voi pelastaa koko maailmaa, mutta voit pelastaa jonkun, kenties, yksi… kaksi tai muutamankin… Miten kävisi, jos jokainen ajattelisi näin.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin