Ruskan väriloisto

2.9.2023
+ 16
Aurinko nousee 5:57
Aurinko laskee 20:39

Hei sinne ruudun toiselle puolelle

Suurenmoista, että olet blogissani.

Lämpimästi tervetuloa

Hetki hetkeltä himmenevä auringon valo näyttää 

häikäisevän kauniilta ruskan värilehtien lomasta.

Kun ilta hämärä laskeutuu. On aika sytyttää tunnelma valot.

On myös aika ripustaa heijastimet.

On aika etsiä sateenvarjot.

Laittaa helle vaatteet odottamaan ensi kesää.

Älä heitä hellevaatteitasi pois.

Sillä muoti toistaa aina itseään.

Mutta, jos tahdot olla trendikäs… on tullut

aika siivota vaatekaapit.

Siivosin vaatekaappini ja lahjoitin vaatteitani

hyväntekeväisyyteen.

Uff lle.

Erään kaupan pihalla oli Uff n laatikko, minne saattoi

käydä tiputtamassa ehjiä, puhtaita ja kauniita vaatteita.

Olen tarinan kertoja.

On siis tarinan aika.

Tarina on niin tuore… uusi… niin uusi tarina… 

ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua.

Tarinaa kerrotaan minä muodossa…

Aneten suulla.

Anette on itsenäinen, sinkku lady. Tinderille ”ei kiitos” sanova

nainen. Hänellä on tšekinpaimenkoira… Elviira nimeltään. Kolme vuotias kaunotar.

Aneten paras ystävä. Anette on kolmefemma. Apteekkari. Ammatiltaan.

Hänen mottonsa on: On katsottava eri perspektiivistä, sillä kaikilla asioilla on monta puolta.

Hän on kevät ihminen. Anette ei juurikaan pidä syksystä. Yleensä hän viettää syksyllä pari

viikkoa palmujen katveessa. Uima altaalla ruskettuen. Jouluksi palaa sitten tuhansien järvien

maahamme. Hän asustelee Haminassa…

Ja fiktiivinen… tarina alkaa…

Paras ystäväni Elviira

on tarina nimeltään

Olen pikkukaupungista… Haminasta.

Ja kukas olen… Olen Anette.

Asustelen siis merenrannalla, Kymenlaaksossa. 

Täältä löytyy niin ainutlaatuisia kulttuurielämyksiä, kuin monipuolisia luontoaktiviteetteja. 

Haminan ympyränmuotoiset kadut… museot… kauniit kirkot

 ja tunnelmalliset puukorttelit ja raatihuoneen tori. 

Näistä on Hamina tehty.

Täällä meillä päin on huikea kauppiaantalon museo.

Sen sekatavarakyltti houkuttelee astumaan sisälle 1900-luvun vanhaan puotiin ja asuinrakennuksiin. 

Heti sisääntulon yhteydessä katse kiinnittyy värikkäisiin vanhoihin kauppiastavaroihin. 

Siellä voi aistia vanhaa asuinkorttelin tunnelmaa.

Jos minulle tulee vieraita Haminaan. Kaukaa, vien heidät aina vierailulle museoon.

Tapanani on viettää syksyt palmujen katveessa.

Joten minulla on ruskea silmäisiä ystäviä. Palmujen katveesta.

Vain ystäviä.

Miehelle ja naiselle, ei heti tarvitse romanssia rakentaa.

Hamina on myös myös tapahtumakaupunki

Täällä on, jos jonkinlaista häppeninkiä.

Ystäväni saapui syyskuussa luokseni viikoksi kylään. 

Piipahdimme Valojen yö -tapahtumassa.

Vietimme oikein mukavan ja hauskan illan. 

Saaristo, meri ja veneily, nämä ovat Haminaa.

Haminaan on helppo tulla omalla autolla ja kaupungissa on ilmainen pysäköinti. 

Kyllä kuulit oikein.

Bussilla tänne Haminaan voi huristella Helsingistä, Kouvolasta ja Lappeenrannasta. 

Junalla puolestaan Kouvolan ja Kotkan välillä. 

Lähin lentokenttä taitaa olla Helsingissä ?

Olin ystävääni Lentokentällä vastassa ja autolla huristelimme sitten 

meille Haminaan.

Illat pimenevät.

Hämärtyvät.

Syksy saapuu Haminaan.

Me emme saa pelätä ihmisiä jotka tulevat pimeydestä.

Sillä valo minkä olemme löytäneet on voimakkaampi kuin pimeys.

Ja valo on tullut maailmaan ja tämä valo loistaa Jumalan rakkautta.

Jumala on rakkaus.

Jeesus puhui kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. 
Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan
hänellä on elämän valo.” Joh 8

Illat hämärtyvät.

On aika syksyn.

Ripustan tunnelma valoja, tunnelmaa luomaan

pimeneviin syys iltoihin.

Ystäväni, palmujen katveesta… sanoi, että ne ovat jouluvalot.

Jouluvalot syyskuussa?

Ehei… ne on tunnelmavalot, totesin.

Ei jouluvalot…

Nyt kun olen kertonut mistä tulen, kuka olen.

On aika esitellä paras ystävättäreni.

Elviira.

Hän on tšekinpaimenkoira.

Suloisessa tuhansien järvien maassamme on noin

 503 kpl tta rekisteröityä tšekinpaimenkoiraa.

Rodun juuret menevät 1300 luvulle.

Nykyisin palvelus koira… vahti koira… jopa opas koira… yleisin on harrastuskoira.

Minä asustelen Haminan laidalla. Omakotitalossa. Yksin.

 Siis vahtikoira. On minulla tietenkin

varashälyttimet ja kameravartiointi yms…

Mutta hyvä vahtikoira rotu.

Asustelen omistusasunnossa.

Viihdyn omistusasunnossa, en vuokralla.

Olen sisustanut kotini kauniisti.

Turkoosi on lempivärini.

Joten mattoni ovat turkoosit, samoin verhot.

Koriste esineet.

Jopa tapetit ovat turkoosi sävyteiset.

Koira porskuttaa noin 12-15 vuotta. 

Tällä hetkellä Elviiralle kilahti mittariin kolme vuotta.

Elviira on upea luonne. Aktiivinen. Joten lenkkeilen pitkiä lenkkejä. Heittelen palloa.

Se on helppo kouluttaa ja on yleensä erittäin nopea oppimaan. 

Erittäin helppo kouluttaa.

Ei lainkaan aggressiivinen luonne.

Tämä rotu tulee toimeen muiden lemmikkein kanssa.

Olenkin ajatellut, että otan kissanpennut iloa tuomaan.

Oi kissat ovat aarteita.

Tiesitkös muuten, että tämä on juuri se rotu, mitä koulutetaan työskentelemään

 kehitysvammaisten kanssa. Sekä jopa kuurojen ja sokeiden opaskoira.

Sitä on koulutettu jopa harrastusmielessä reen vetoon.

No minun Elviira ei vedä rekeä.

Vaan on puhdas seurakoira.

Minä kuskaan Elviiraa näyttelyihin.

Siellä neitokainen käy poseeraamassa.

Ja pystejä nappaamassa.

Tällainen on Elviira. Paras ystäväni. Elviira.

Syksy saapuu hiljalleen.

Pian luonto hehkuu koko punaisen sävyjen väripaletissa… kauneudessaan. 

Ruskan eri väri sävyin.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

On katsottava eri perspektiivistä, sillä kaikilla asioilla on monta puolta.

–Runoilijatar

Lukemisiin