Sädehtivää pääsiäistä kaikille upeille blogini Runouden sävelin lukijoille

29.3.2023
– 1
Aurinko nousee 6:48
Aurinko laskee 19:57

RUNOILIJATAR PITÄÄ SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ

RAAPUSTELEMALLA FIKTIIVISIÄ MINITARINOITA KERA

RUNOUDEN SULO SOINTUJEN… BLOGISSAAN RUNOUDEN SÄVELIN…

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset
ja Kuun säteiden valaisema omenapuun hohde.

Uusin runoteokseni on kaunis kirja Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.

Kirjoitus tyylin ollessa fiktio. Tarinoissani.

Sananen tarinoistani.

Olen raapustellut mm. tarinan 
KANSANPERINTEITÄ VAALIVASTA CECILIASTA.

Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle.

Elämme modernissa maailmassa, tartumme tähän päivään. 

Älypuhelimet ovat syrjäyttäneet ihmisten kohtaamiset. 

Netti on tullut jäädäkseen. Luonto on saastuneempi kuin ennen… 

ja kaiken pitää olla nykyajan mukaista, ajan hermon tempoista.
 
Sananen perinteistä, joista tarinani Cecilia kertoo:

Täällä meillä päin… Pohojois-Pohojanmaalla… perinneruokia ovat tuppipotut,

 halstisilakat, alatoopi, huituvelli ja mm. krivut.

Etenkin nykyisen kotipaikkani perinne  ruoat ovat 

limppisoppa, rieska ja tyrninmarjakiisseli.

”Entivanahaan, ei mussutettu hampurilaisia eikä pitsoja.

Oikeen vanahaan aikaan ei valamista leipää kehannu etes ostaa. 

Leivän ostajaa pijettiin laiskana.”

Leipä leivottiin.

Laitan vanhan ajan reseptin tähän …

1 l kirnupiimää
1 kupillinen perunajauhoja vispataan tasaiseksi ja 

kiehautetaan koko ajan sekoittanen niin, että seos sakenee.

Nostetaan jäähtymään.

Sekoitetaan joukkoon 3 kananmunaa

Sokeria

Rusinoita

Ja vaniljasokeri.

Jäähdytä.

Tee piirakka pohjat  painellen lasin pohjalla, 

voitele ja vasta ennen uuniin panoa laita täyte.

200 C

siinä vanhan ajan ohje…
 

Kansanperinne elää, se siirtyy ihmiseltä ihmiselle, saaden uusia merkityksiä.

Yksi kansanperinne on suomalaisten suhde metsään.

Jo monen moni, historian havinan kirjailija, mm. Kivi, harrasti metsässä samoilua.

Metsä liitetään suomalaisuuteen.

Metsän ammattilaiset, luontoyrittäjät, retkeilijät, partiolaiset, marjastajat, 

kesämökkeilijät ja tietenkin metsästäjät, mainittakoon, kun raapustelen metsästä.

Suomen maa-alasta yli 80 % on metsää.

Metsät ovat olennainen osa kansallista kulttuuria.

Suomen kansallismaisema oli jo 1800 luvulla järvimaisema metsän siintäessä taustalla.

Ja jopa enemmän kuin puolet suomalaisista, siis 2/3 osaa liikkuu viikoittain luonnossa, 

joko lenkkeillen tai vaikka koiraa ulkoiluttaen.

Metsän säkenöivän kauniista luonnosta haetaan esteettisiä, 

elvyttäviä ja rauhoittavia elämyksiä.

Metsässä liikkuminen harjaannuttaa myös erätaitoja.

On kauniita luontopolkuja, joita voi käydä juoksemassa, 

ja sitten kodalla pysähtyä nauttimaan kunnon nokipannukahvit.

Myös tanhu on kansanperinnettä…

Harrastin nuorena tanhua. Itse asiassa olen 

napannut pronssia tanhusta. En tiedä taittuisikos enää askeleet ?

Jos tahdot lukaista kansanperinteistä… suosittelen tarinaani
KANSANPERINTEITÄ VAALIVA CECILIA.

Tarina löytyy, kun lukaiset blogiani Runouden sävelin eteenpäin.

Olen raapustellut myös tarinan Mustekala.

Oletkin lukenut tarinan, jos olet blogini Runouden sävelin vanha lukija.

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA BLOGIINI RUNOUDEN SÄVELIN
NIIN UUDET KUIN VANHAT LUKIJANI

Jos olet uusi lukija, kerron tarinani Mustekala opetuksen.

Ja Mustekala tarinan opetus on seuraavanlainen:

Voimme laittaa suodattimen päälle, mitä pahasta maailmasta 

ammennamme sydämeemme. Maailmassa on lukuisia kauniita asioita, 

joilla voi ruokkia itseään.

 

Luettelenkos…

RUNOUS…

Maaseudun rauha, kaupungin tapahtumakalenteri, kissat, thai sapuska… 

Nuotion loimu, onnensa kukkuloilla oleminen. Porealtaat, vohvelirauta, ja 

suussa sulavat vohvelit, kermavaahdolla & mansikka hillolla, heinäkuu, puutarhat…

 

… Saavutukset, kauneus, mahonki, timantit, lempimusiikki…uima-altaat, 

loma, kanelilla maustettu omenakastike… sininen taivas, miettiminen kesäisin, 

mitä kuviota mikäkin pilvi edustaa… nukkuminen…

 

Piknikit, syysruskan väriloisto, palmut, orkideat, meri, 

suloiset tuhansien järvein maan järvet, laiturit… listaa voisi jatkaa loputtomiin…

 

Ja mikä parasta voit ruokkia sydäntäsi kauniilla runoilla.

 

Tarjolla tänään blogissani Runouden sävelin runoni: 

Hevosrattaat mutkaisella tiellä. Ja kaunis runo menee näin, olkaas hyvä.

 
HEVOSRATTAAT MUTKAISELLA TIELLÄ
 

lohikäärme kaarteli
suurta ympyrää
alemmas liidellen

kimmeltävin siivin

mutkaisella
hiekka tiellä
hevoset ja rattaat

pysähtyen

hänen sanansa
lämmittivät mieltäni

miettien
muusta riippumatonta
joka kaiken muun myötä
ei mistään syystä

vai sittenkin kuin
myrkyllisestä kyystä

ei mistään syystä

miettien
muusta riippumatonta
joka kaiken muun myötä

hänen sanansa
lämmittivät mieltäni

mutkaisella
hiekka tiellä

hevoset ja rattaat
pysähtyen

kun
lohikäärme kaarteli
suurta ympyrää
alemmas liidellen

kimmeltävin siivin

silloin luoksesi
hiljaa hiivin
pysähtyen

Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika ja se menee näin…

Tarina

Lumiset askeleet tarina, fiktiivinen

 

Tehdäänpäs erikoinen kirjoitusmuoto, raapustellaan tarina 

hänestä. 3. persoonassa koko tarinan ajan.

LUMISET ASKELEET

Lumen peittäessä luonnon valkoiseen sädehtivään harsoonsa, 

mutkittelevan tien varrella, lumihuurteisia puita lumihunnussaan, 

hänen askeleiden viedessä meren rantaan.

Jäinen meri.

Hän kokee ulkopuolisuuden tunteen, hän ei koe kuuluvansa tänne, 

lumiseen maisemaan,  ja hän lähtee jatkamaan matkaansa, sinne minne hän kuuluu.

Hänellä on yllään lumivalkoinen asu.

Jalassaan vitivalkeat kengät, valkoisia lumisia askeleita lumeen astuen.

Vihreisiin kutreihin lumihiutaleet kietoutuen.

Hän on periksi antamaton luonne.

Hän on kaikista kokemistaan takaiskuista ja kärsimyksistään huolimatta vahva, 

hän on lannistumaton. Hän on päässyt yli vastoinkäymisistä,

 läheisen kuolemasta, avioerosta, työttömyydestä. 

Kun yksi ovi sulkeutuu… toinen ovi avautuu. 

Hän uskoo, että jokaisella pilvellä on kultareunus, hänellä on vahva tahto

Hänen mielestään virheet ovat vain osa onnistumista.

Periksi antamattomuudessa on kyse ratkaisujen etsimisestä ja niiden löytämisestä.

Ja tässä jalossa taidossa voi harjaantua. Tätä luonteenpiirrettä hän 

harjaannuttaa (periksi antamattomuutta, siis).

Jääpuikot roikkuvat räystäiltä.

Puiden oksia koristaen jäähelmet.

Kuurankukkien kauneudesta hehkuen.

Hän jatkaa matkaansa ja löytää paikkansa, 

todeten tänne kuulun. Ja sinne hän jää, ankkurin heittäen, juurtuen.

Maalauksellisten lumivalkoisten maisemien keskelle.

Lumiset askeleet vieden perille.

 

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Periksi antamattomuus on luonteenpiirre, jota voi harjaannuttaa.

Hyvää pääsiäistä kaikille upeille blogini Runouden sävelin lukijoille.

palmusunnuntai

malkamaanantai

tikkutiistai

kellokeskiviikko

kiirastorstai

pitkäperjantai

lankalauantai

sukkasunnuntai

 

Pääsiäinen kolkuttelee ovelle…

Koivun oksia, hiirenkorvalle puhjenneita pajunkissoja, 

keltaisia narsisseja, raeruoho, että tiput, sekä puput.

Täällä meillä päin – Pohojanmaalla – pääsiäisenä kokot 

roihuavat kuin juhannuksena konsanaan.

Olet valinnut lähes täydellisen 

tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.

Pääsiäisterveisin
Runoilijatar

Lukemisiin.