Sädehtivää tapaninpäivää
26.12.2024
+3
Aurinko nousee 10:23
Aurinko laskee 14:14
Tapanin päivä
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Huomenta, joku on juuri herännyt. Toinen nauttii marmeladi aamiaisleipää kahvin kera. Huomenta, huomenta… Kolmas on tullut juuri töistä. Hei vain. Oletpa sitten missä vain, olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla. Runoudella.
Jos olet joulun paluuliikenteessä, auton takapenkillä. Olet oikealla nettisivulla. Tarinoita ja runoutta lukiessa paluu matka taittuu mukavasti.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.
Jos janoat vähän luettavaa, lukaise yksi runo blogistani. Jos on paluu matka on pitkä, lukaise koko blogini runouden läpi.
BLOGISSA RUNOUDEN… MM. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA... RUNOTEOKSEN KIRJOITTANUT NAINEN… PITÄÄ SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ RAAPUSTELEMALLA FIKTIIVISIÄ MINITARINOITA, HUIKEINE TARINAN OPETUKSINEEN. KERA RUNOUDEN SULO SÄVELTEN.
Täällä on (ollut) hurmaava ja upea joulu. Toivottavasti siellä ruudun takanakin on (ollut) ihana, että rauhallinen joulu.
Päivä pitenee jo, on kauemmin valoisaa.
On tapaninpäivä. Tänään.
Historian havinassa tapaninpäivään kuului tapaninajelu. Hevosella. Rekiretket tehtiin muinoin isolla joukolla ja joulun hiljaisen ja hartaan tunnelman jälkeen ihmiset huristelivat innoissaan kylän raitteja. Tapanina muinoin… miksi ei tänä päivänäkin…
Tapaninpäivä on hevosten ja marttyyrien juhla …
Suomessa tapaninpäivä päättää joulun hiljentymisen ajan.
Enää ei tepastella kuin huopatossu tehtaalla villasukissa, Turun joulurauha julistuksen jälkeen…
Nyt voi jo vaikka kailottaa, kuin Kiljusen herrasväki… onhan jo tapaninpäivä…
Tapanin päivä on vielä joulua täysin…
Joulu ei ole ohi…… jouluaattona joululahjojen avaamisen jälkeen… ei ei ei…
Joulu jatkuu vielä…
On Tapanin päivä… siis.
Tallennan tämän päivän fiktiiviseen tarinaani jotain arvokasta… nimittäin lankoja lakkiin…
Langat lakissa ovat kuuluneet suloisen tuhansien järvien maan historian havinaan tapanina… Miksi ihmeessä… lukaise tarinani niin tiedät…
Ensimmäisessä tarinassani, Marjatan jouluiset kuulumiset. Heti perään toinen minitarinani. Marjatan jouluvieraiden kuulumiset.
Kuka Tapani… Nevö höörd ??? Olen Tapani ja tapani tulet tuntemaan… totesikos näin Tapani… Stefanos on taipunut Tapaniksi… hän eleli Jerusalemissa noin 33 – 37… kivitettiin… marttyyri…
Historian havinassa tapanina… siis tänään…
Oli kulkueita, jotka kulkivat talosta taloon. Aikuisten joukkoa johti tapaninpukki eli jouluäijä, jolla oli turkki väärinpäin ja tervaan kastettu vihta häntänä. Hän lauloi…
”Lehmät maitoa antakoot,
lampaat kaksosia kantakoot,
kissan häntä olkoon kippurassa,
koiran häntä koppurassa,
sian saparo solmussa!”
Ajat ovat muuttuneet kovin… ei enää nykyisin ole kulkueita tapanina… on joulun paluuliikenne tapanina…
Olen tarinan kertoja… on siis fiktiivisen tarinan aika…
TAPANIN TANSSIT on tarina nimeltään. Ja tarina menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä.
Marjatan jouluvieraat lähtivät kotiinsa, kohti Hämeenlinnaa. Tapaninpäivänä.
Vanha vitsi sanoo, että… ”Parhaat jouluvalot, on joulu vieraiden auton takavalot.”
Mutta Marjatta ei koe näin. Ei, totta vie…. Talo oli juuri elämää täysi, muutaman päivän. Jouluista iloa, tunteita, rauhallisuutta, rakkaimpia. Ja nyt jäljellä on vain tyhjät seinät ja tiskivuori.
Joten Marjatta ei jää tyhjään taloon istumaan, tyhjyyden tunteeseen kietoutuneena.
Masentuisi moisesta kovin.
Joten Marjatta lähtee ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.
Hän on viettänyt hillityn ja mukavan, rauhallisen sukujoulun.
Marjatan mummi haettiin tapaninpäivänä Kela taxilla takaisin vanhainkotiin.
Jouluvieraat. Siis Marjatan serkun perhe pakkasi Volvonsa ja lähtivät huristelemaan kohti Hämeenlinnaa.
– Missäs se Marjatan mies on… kysymys kysyttiin Marjatalta… iki sinkulta joulupöydässä…
Marjatta loukkaantui suvun uteluista… ja vastasi panostavansa uraansa…
– Tahdon edetä urallani, en sitoutua, saati perhettä perustaa… Marjatta vastasi.
Tosi asiassa työ on hänelle vain pakollinen paha, joka on mukava asia vain tilipäivänä.
On siis tapanin päivä ja Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.
Myös Hans on lähdössä Tapanin päivän tansseihin. Hän ei vielä tunne Marjattaa.
Hans on viettänyt yksinäisen joulun. Tekstiviestejä piippasi vain kaksi hänelle . ”Hyvät joulut” luki molemmissa tekstareissa… Kaikki hänen kaverinsa ovat naimisissa…
He viettävät joulun perheensä kanssa…
Ei Hans tahdo tuppautua siskonsa perheen joulun viettoon…
Mieluummin hän oli joulun töissä… sairaalassa…
On tapaninpäivä… Ja Hansilla vapaapäivä töistä.
Hans ei välitä glögistä… Hän ajaa partansa… Laittaa partavettä…
Ja hän laittaa lankoja hattuunsa… itse asiassa hän saksii koko lankakerän hattuunsa…
Historian havinassa… Kyrönjoen varrella… miksi ei muuallakin suloisessa tuhansien järvien maassa… nuoret miehet vierailivat tapanina tyttöjen luona ja pyysivät ”sylin tapaninlankaa”.
Mieluisille pojille tytöt antoivat pitkän säikeen kehräämäänsä rihmaa/lankaa.
Pojat kiinnittivät langat lakkiinsa ja näin selvisi, kuka oli pidetyin…Mitä enemmän lankaa on lakissa, sitä suositumpi ja coolimpi mies… siis…
Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.
Hans huomasi Marjatan tansseissa… hän ei tuntenut Marjattaa…
Hän haki Marjattaa tanssimaan. Ja Marjatta lähti tanssimaan…
– Miten joulusi on mennyt, kysyi Hans Marjatalta…
– Hyvin… rauhallisesti… vastasi Marjatta… Saatiin mummi jouluksi kotiin vanhainkodista… Se oli parasta joulussa… miten sinun joulusi?
– Sairaalassa…
Marjatta hieman hätkähti ja huolestui Hansin vastauksesta…
– Olen sairaanhoitaja.
– Töissä siis. Vastasi Marjatta…
Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin. Ja sille tielle jäi…
Nyt yhteistä avioliittoa Hans ja Marjatta on elänyt 48 vuotta. Lapsia on viisi… Lapsenlapsia seitsemän…
Ja vielä tänä päivänäkin Marjatta ihmettelee … Miksi ihmeessä Hansilla oli lankoja lakissaan tapanina…
Sen pituinen se.
Ja sitten tarinaa kerrotaan Marjatan jouluvieraiden näkökulmasta.
Lisätiedot tarinaan: Marjatan mummon puhe on vaikea selkoista lukea… onhan hän jo yli 90 vuoden. Mutta opit elämän jalon taidon, vaikea selkoista tekstiä lukiessasi. Kuuntelemisen taidon.
Muuten tarinani teksti on pelkistettyä kerronta muotoa. Olen kirjoittanut monen monella tyylillä. Asia tekstiä, riimejä, suloisia säveliä… Kirjakieltä… Pelkistettyä kerronta muotoa, laadukasta tekstiä… Olen tulisin maustein maustanut sanakeitoksen…Siis monen monella tyylillä kirjoittanut.
Ja tarina alkaa… Fiktiivinen.
Hyvää joulua Hämeenlinnan poppoolta
on tarina nimeltään
Marjatan serkun perhe lähti tapanina, tänään siis… Volvollaan kohti kotia. Hämeenlinnaa.
Joulu on purkissa.
Huono ajokeli tänä tapanina. Paluuliikenteessä !!!! Ja letkassa pitää ajaa, auton perässä, mikä humppaa. Siis auton, missä ei ole vakionopeuden säädintä.
Marjatan serkulla on kolme lasta. 5 vuotias Olivia, 15 vuotias Otto ja 19 vuotias Liisa. Hän on onnellisesti naimisissa miehensä kanssa.
Olivia uskoo joulupukkiin täysillä…
Liisakin, 19v. lähti Marjatan luokse joulun viettoon, vaikka asuu jo omassa kämpässä. Hänellä on poikkis, ei mitään vakavaa… ei ole esitellyt suvulle poikkista.
Uutena vuotena bilettää poikakaverin kanssa.
Myös lapsella ja nuorilla oli mukava joulu Marjatan luona. Iloinen.
Pöytä oli koreana.
Lissu starttaa uutena vuotena dietin. Mässäsi kolme päivää suussa sulavia herkkuja.
Liisa, tuttavallisesti Lissu… kirjoitti just ylioppilaaksi. Hän hakee kouluun… menee siihen kouluun mihin pääsee. Toden näköisesti liiketaloutta lukemaan.
Liisa on jo 19 vuotias, joten äiti ei ole nolo. Enää.
Oton, 15v mielestä äiti on niin nolo, ettei kehtaa kaupassa käydä äidin kanssa.
Viisi vuotiaan mielestä äiti on kaunis rinsessa. Mikä on nolo?
Otto,15v… sai kännykän joululahjaksi. Nuoriso on kännykkä sukupolvea. Joten hän on koko joulupäivän ollut kännykällä.
– Mitä ihmettä sinä teet kännykällä, koko ajan ? Mummo oli kysynyt Otolta, 15v.
-Chattaan Miken kanssa. Mike on Oton bestis.
Kaverit ovat nuorille kaikki kaikessa.
OMG
LOL
🙂
8)
Mummo ei osaa käyttää kännykkää. Hän laittaa silmälasit silmilleen… ihaillessaan Oton joululahjaa. Tuliterä kännykkää.
– Mitäs kieltä tuo tuollainen on? Kysyy mummoö
8)
– Mitä siinä sanotaan?
-Tsillaa granma… vastaa Otto. 15v.
Oton äiti vastaa …
– Nuoret puhuvat nykyisin näin.
Yes
Omg
Nooo
Lol
Aaargh
-Vai niin, vastaa mummo.
– Olen boomeri, vastaa Oton äiti, 42v. Boomeri on siinä nelikymppinen… Vanhus…
– Vai vanhus… mummo nauraa. 42 vuotias on kapaloissa vielä… Vai vielä puumeri… Mummo kysyy ???
– Boo boo boomeri … Ota coolimmin… Otto toteaa…
– No mikäs minä sitten olen, kysyy mummo nauraen… häneltä on kilahtanut 90 vuotta rikki.
Ja mummo jatkaa…
”Se, että meri kuohuu … se että meri pauhaa… niin ja sitten meri sitä… aivan…tyyni meri ei varmasti tee taitavaa purjehtijaa… ei ei … vaan myrsky… elämän myrsky…” mummo selittää Otolle…
…”Sitä ennen hiihdettiin kouluun… hiihdettiin 60 kilometriä… kesät ja talvet… ja ja ja… ylämäkeen hiihdettiin… ja aina vain hiihdettiin”
Otto vastaa…
– Koulussa on liikunta tunnilla pakko hiihtää viis kilsaa… en voi sietää hiihtoa…
Blääh… 🙁
🙁
Sen pituinen se…
Tarinan opetus oli seuraavanlainen… runoni Neilikka sanoin
NEILIKKA
elämä opettaa
ja sinä päätät
mitä opit ja mistä
”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu”
ja
”nuoret ovat tulevaisuus ja toivo”
Runopöytä kuvassa.
Sokerina pohjalla runoni Turkoosi. Ja kaunis runo menee näin… olkaas hyvä.
TURKOOOSI
kun ei ole
enää nuori
on muistot
muistot kullatut kuin
kukkameren
kauneudessa
auringon kultaisissa
säteissä
säteilevät
puistot
mutkitteleva
tie vie puiston luota
kristallisen lähdevesi
lammen luo
kitaran sävelten
kietoutuessa tuuleen
soi
duo
silloin hänen
huuliltaan kaikuu lause
saavu oi, rakkaimman luo
sävelet tuo
sydämein pala
kun mikään ei ole
aivan sama
näillä mailla
silloin vailla
kun
kuluu aika
sirpaloituu taika
näillä
mailla
ei
taida
ukkostaa
salamoida
sillä
parasta
taivasta
maailmasta
hiljaisuudessa
kaikuu
huuto
luo tänään
kauniita muistoja
huomiselle
samassa
hetkessä
rannalla
matkalla
maailmassa
kaiken laidalla
rakastaen
kaukana
mukanaan
koru
turkoosi
soi kitaran
sävelet
oodi
kuluu aika
soi balalaikka
vastarannalta
väliaikaista
sydän vereslihalla
katoavaista
taivaanrannalla
liikekannalla
taitekohdassa
aallonharjalla
tosiasiassa
surusointujansa
vaaleanpunaista
saippuakuplaa
pyhäpuvussansa
pallosalama
saippuakuplassansa
Runoni yhdessä säkeessä totean… ”luo tänään kauniita muistoja huomiselle.” Ja niitä olemme tänä jouluna tehneet, luoneet kauniita muistoja.
Muistoja joulusta 2024.
Tunnelmallista lukumatkaa blogissani runouden.
Suurenmoista, että olet blogissani.
– Runoilijatar
Lukemisiin