Sananen runon kirjoittamisesta

10.5.2024
+ 3
Aurinko nousee 4:11
Aurinko laskee 22:17

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Jostain runostani pidät… jostain et… jokin runo on sädehtivä… jotain et jaksa lukaista loppuun ja kenties jotain runon säettä rakastat.

Blogia Runouden sävelin, pitää runoilijatar… Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar rakastaa kaikkea kaunista, kevättä, kesää, auringon nousuja ja laskuja, kissoja, viisaita sanoja, ystäviään, läheisiään, thai sapuskaa, länkkäri leffoja ja punaista huulipunaa… Ollen elokuvateattereiden ja kirjaston suurkuluttaja.

Tänään blogissani runouden. Tarjolla sananen runon kirjoittamisesta. Aloitan runon miettimällä riimejä, tämän jälkeen sisältöä ja sokerina pohjalla tyyliksi muovailen fiktion.

Kuu on runoilijattaren ihanne sana. Rimmaa.

Kuu, suu, muu, taipuu, kaikuu, kaipuu …

Superkuun virallinen nimi on perigee-syzygy of the Earth-Moon-Sun system.

Perigee-syzygy of the Earth-Moon-Sun system ei – totta vie – ole runoilijattaren ihanne sana.

Seuraava punainen Kuu näkyy Suomessa 7. syyskuuta 2025.

”…Aurinko pimenee,. kuu värjäytyy vereen…” Joel 3.

Täydellisen valokuvan paikka.

Ikuistan punaisen Kuun valokuvaksi ja lisään runon valokuvaani.

Suomessa näkyy osittainen kuunpimennys 18. syyskuuta 2024.

Suurimman osan ajasta Kuu loistaa hopeisen harmaana. Mutta joskus taivas tarjoaa huikean show n ja Kuu on punainen.

Kolumbus kertoi historian havinassa… asukkaille Jumalan värjäävän Kuun punaiseksi, koska tämä oli tyytymätön siihen, etteivät asukkaat antaneet Kolumbukselle ja hänen miehistölleen ruokaa. Kun Kuu muutamaa päivää myöhemmin muuttui punaiseksi, pelästyneet asukkaat kiirehtivät lastaamaan hänen laivansa täyteen muonaa.

Jamaikalaiset eivät tienneet, että Kristoffer Kolumbuksella oli tietosanakirja, josta hän oli lukenut, milloin seuraava kuunpimennys tapahtuu.

Kuu on Maan ainoa luonnollinen kiertolainen.

Se kiertää Maata keskimäärin noin 384 400 kilometrin etäisyydellä. Tai jotain sinne päin.

Kuu on vuorovesilukkiutunut Maan kanssa.

Kuulla on suuri vaikutus ajan mittaukseen, ja miksi ei taiteeseenkin.

Olen kirjoittanut tarinan Tik tak tik tak tik tak… Teemana on aika tarinassani. Lukaise blogiani pidemmälle, voit lukaista tarinan.

Avaruus on ihan mielenkiintoinen.

Minäpäs tiedän mihin avaruus päättyy. Se, avaruus sana siis… päättyy S kirjaimeen. ;)

Toinen runoilijattaren ihanne sana on suu.

Punattu suu… hymy suu… mutru suu.

Samoin ihanne sana on puu. Rimmaa.

Pian puut hehkuvat vehreän, vihreinä, säteillen kauneuttaan.

Sequoian luonnonpuistossa sijaitsee maailman suurin puu, mammuttipetäjä… nimeltä General Sherman. Se on on 84 metriä pitkä ja sen rungon ympärysmitta maan tasolla on 31 metriä?

Mänty on suloisessa tuhansien järvien maassa yleisin puulaji. Hyvänä kakkosena tulee kuusi.

Punapuu on valtava havupuu, jossa on leveät, vihreät neulaset.

Korkein tunnettu punapuu kasvaa Kaliforniassa kansallispuistossa. Sitä kutsutaan nimellä Hyperion.

Joskus aloitan runon kirjoittamisen riimein. Mikä rimmaa.

Tämän jälkeen mietin sisältöä.

Rakkaus, romanttinen sellainen, lie yleisin runouteni aihe.

Rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, taidemaalarit maalaavat, kirjat kirjoittavat ja näytelmät näyttelevät.

Olen kirjoittanut runon niin merenneitona, kuin laivan hyljättynä hylkynä kuin kotkanakin.

Fiktiivisiä runoja siis.

Runouteni skaala on tosin laaja. Olen kirjoittanut runon jopa cappuccino kahvikupistakin.

Ja koska runo on fiktiivinen… luon roolihahmon, kenen suulla runo kirjoitetaan.

Hän on seuraavanlainen.

Nainen, hän on ollut lähetystyöntekijänä Afrikassa. Ja minkä näköisiä heimon asukkaat olivat. Punaiset asut, okranväriset hiukset ja värikkäät päähineet. Näistä he olivat tehty.

He tanssivat. Afrikassa elää noin 3000 eri heimoa, jotka puhuvat yli 2000 eri kieltä.

Hän oli Sanien parissa. Yhdestä vanhimmista heimoista. He ovat metsästäjiä. Heillä oli transsiin vaipuminen, mistä Jumala vapautti heidät ja he löysivät todellisen Jumalan, Kristuksen.

Eräällä toisella heimolla on sylkemis kulttuuri. Tuhansien järvien maassa ei juurikaan syljetä. Tai sitä pidetään rumana tapana. Mutta heimolla… ei siis Sanien heimolla… on yksi varsin erikoinen perinne: sylkeminen. Sylkäisy tarkoittaa masaille siunausta, ja rituaali kuuluu kaikkiin elämäntilanteisiin.

Runoon kirjoitan tanssia. Runous syntyy tanssin ympärille.

Nainen rakastuu valkoiseen mieheen. Avioliitto on naiselle kolmas, miehelle ensimmäinen. Kihloissa mies on ollut kaksi kertaa.

Siinä 45 vuotiaita. Joten lapset ovat jo aikuisia.

Mies on koira ihminen, nainen kissa ihminen.

Afrikassa tytöt käyttävät ruoho- tai kangashametta ja koristautuvat helminauhoilla. Näin pukeutuu runoni nainen.

Mutta hän alkoi kaipaamaan puhtaita lakanoita, vesihanan vettä ja kalliita ravintola illallisia. Laatua… muodikkaita vaatteita ja rakenne kynsihoitoloita.

Joten he muuttavat miehensä kanssa Kuusamoon.

Tuohon kauniiseen erämaahan.

Afrikassa he käyvät parin vuoden välein noin kuukauden, kaksi vierailemassa. Ei hän Afrikkaa ole unohtanut… ei…

Nyt kun olen suunnitellut riimit… olen suunnitellut runon sisällön… olen suunnitellut tyylin… ja se on  rakkausruno… hää kellot kilkattavat… fiktiivinen runo…

On tullut aika kirjoittaa runo…

Sitten vain kokoan runon kuin palapelin…

Pysy blogissani mukana… tarjolla uusi  runo… uuni tuore… niin uusi, ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua.

Jään hiomaan runoani.

Toisen runoni hahmo on seuraavanlainen. Fiktiivinen runon hahmo , siis…

Kun saan yhden runon pisteeseen, kutsuu jo toinen runo tarttumaan sulkakynään. Runojen kirjoittaminen on mukavaa ja sanottavaa riittää.

Runon henkilö… on suomalainen nainen. Hänellä on kesämökki, labradorin noutaja,  ja hän on  sairaanhoitaja.

Hän rakastaa makaronilaatikkoa ja kokkailee sen sulatejuustoon.

Toisella kierroksella. Aikuinen lapsi edellisestä avioliitosta ja yksi yhteinen nykyisen miehensä kanssa. He ovat miehensä kanssa jo vanha pari, tuntevat siis toisensa hyvin.

Hän harrastaa golfia ja tulee taloudellisesti toimeen. Ei rikas, ei köyhä.

Hetkittäin onnellinen. Hyvinkin tavis suomalainen nainen.

Päivät vierähtävät töissä. Hänellä on kotiminä ja työminä erikseen. Ei kaksoispersoonallisuus, siis. Vaan hän kantaa työminää ja kotiminää.

Mies on automekaanikko.

Kesä saapuu, kesälomaa hän odottelee jo kovin. Kesäloma vierähtää, missäs muuallakaan, kuin mökillä. Lääkäreitä pidetään korkeammalla tasolla olevina… kuin sairaanhoitajia. Töissä tämä näkyy siinä, että lääkärit ruokailevat ruokalassa samassa pöydässä, sairaanhoitajat eri pöydässä. Mutta tämä ei haittaa sisar hento valkoista. Itse asiassa, hän ei ajattele koko asiaa.

Pääsiäisenä hän laittaa rae ruohot, puput ja tiput. Vappuna serpentiinit, juhannuksena juhannus koivut ja jouluna joulutonttu koristeet.

Hänellä on läheinen, vanha anoppi.

Hyvinkin suomalainen. Ei ole matkustellut, muuten kuin kirjoja lukemalla. Nojatuolimatkailua siis… Viimeksi hän luki kirjan Marokosta. Tukholman risteilyllä kävi parikymmentä vuotta sitten. Joten se on nähty.

Hän ei erityisemmin nauti viskiä… silloin tällöin juo lasin punaviiniä… Hän kitkee kukkapenkkejä, mökillään. Sitä hän tekee mieluiten maailmassa.

Asuu kerrostalossa, kolmannessa kerroksessa. Ei lumitöitä arkena, mistä hän iloitsee. Naapuri on hänen paras ystävättärensä… häntä kymmeniä vuosia vanhempi mummo… ystävyys ei katso ikää.

Hän piipahtaa usein naapurin luona kylässä ja päin vastoin. He katsovat yhdessä hänen jätti tv stä jääkiekkoa, porisevat kuulumisia, lainaavat toisiltaan sokeria, kun leipovat, jos sokeri on päässyt loppumaan.

Hänellä on valtava jätti tv. Seinän kokoinen. Ja tv:tä katselee paljon, samalla kutoen. Lähinnä laadukkaita elokuvia, miksi ei Ericin kuulumisia Kauniista ja rohkeistakin. Saippua oopperaa toisin sanoen…

Sade säällä hänellä on sateenvarjo, aurinkoisella säällä aurinkolasit, pakkasella villasukat, itse tehdyt. Hän pukeutuu tuulipukuun, juhlissa korkkareihin. Ripsiväriä sipaisee silmiin ja punaa suunsa.

Ja sitten vain runoa hiomaan.

Ja kaunis runo menee näin… Niin uusi runo… ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua.

AURINGON SÄTEET JÄRVEN PINNALLA

pohjois Suomi

kesämökin rauhaa

kutoen silkkistä nauhaa

tänään, ei eilen

ajatuksissaan

elokuvien maailma

valkokankaalle
sukeltaen

cappuccinon äärellä

valtaisan
lintuparven visertäessä

sädehtivän kauniissa maisemassaan

pilvien 

kevyesti leijaillessa

taivaalla

mökillä
kukkapenkit
hehkuvat kauneuttaan

kesäisessä postikortti
maisemassaan

vehreän vihreät koivut

mökin laituri

kaikuen kaukaisuuteen

laineiden liplatus

rosoinen sydän kuoren alla

ei ole halla

vaan häikäisevän kaunis
kesä ilta

järvenpinnassa kuun silta

kesämökin rauhaa

kutoen silkkistä nauhaa

tänään, ei eilen

Suurenmoista, että olet blogissani.

– Runoilijatar

Lukemisiin