Siniset hetket
29.9.2025
+ 7
Aurinko nousee 7.22
Aurinko laskee 18.54
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
SINISET HETKET
mutkittelevia
kapeita katuja
hohtavia hankia
latuja
ainutlaatuinen luonto
ikimuistoiset elämykset
siniset hetket
taivaan tulista lumoutuen
ruskaan rakastuen
keskiyön auringon
säteisiin kietoutuen
kahdeksan vuoden
aikaa kokien
pakkastalvi
hankikantokevät
jäidenlähtökevät
keskiyön aurinko
sadonkorjuu
ruska
ensilumi
joulukaamos
siniset hetket
taivaan tulista lumoutuen
mutkittelevia
kapeita katuja
hohtavia hankia
latuja
Mitäs kirjaa suosittelen tänään luettavaksi. Se selviää vain tämän blogimerkinnän lukemalla.
Fiilistelen YouTubesta kuuntelemalla Kuusamoon.
…”Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo… Sieltä vaan, mä rauhani saan… la la laaa…”
Kuusamon ainutlaatuinen luonto tarjoaa monen monta mahdollisuutta löytää sisältään suuri luontoihminen.
Ruska on kauneimmillaan… Pihlajan ja vaahteran hehkuessa kilpaa kauneudessaan. Punaisin väri sävyin.
Ruska on häikäisevän upea.
Nappaan muutaman hienon luontokuvan. Ja laitan tänne blogiini runouden… Postikortti maisemaa.
Kuusamon luonto on pinnanmuodoiltaan ja kasvillisuudeltaan hyvin omaleimainen.
Kanjonimaiset laaksot, joissa kosket ja könkäät kuohuvat vielä vapaina.
Myös osa Hossan kansallispuisto on suunnilleen siellä päin.
Esimerkiksi kansallispuisto on täynnä historiaa.
Julma-Ölkyn ja Värikallion kivikautiset kalliomaalaukset löytyvät sieltä.
Kalliomaalaukset kuuluvat Suomen suurimpiin esihistoriallisiin kalliomaalauksiin. Somerjärvestä kohoavaan kallioseinämään tehdyt maalaukset on maalattu kivikaudella eli noin 3 500-4 500 vuotta sitten.
Kalliomaalaukset sijaitsevat muinoin käytössä olleen vesireitin varrella. Niitä maalattiin veneestä käsin tai järven jäällä seisten. Niihin kuuluu 61 erillistä hahmoa, jotka kuvaavat metsästystä… Historian havinassa on siis metsästetty. Maalaukset löydettiin virallisesti, 1977.
Värikalliolle pääsee ympäri vuoden… Siellä on näköalatasanne. Noin 7 kilometriä laitat tassua toisen tossun eteen…
Iijoki, sehän löytyy Kuusamosta.
Suot peittävät noin kolmanneksen Kuusamon pinta-alasta.
Karhua, sutta, ilvestä ja ahmaa – esiintyy Kuusamon alueella. Kuin myös… kettu, supikoira, kärppä, lumikko, minkki, näätä, mäyrä ja saukko… löytyvät.
Aluetta alettiin kutsua Kuusamoksi 1690-luvun alussa Kuusamojärven mukaan.
Suomen kunnista Kuusamossa on viidenneksi eniten kesämökkejä.
Kuusamon kuuluisin vaellusreitti on pääosin Oulangan kansallispuistossa kulkeva Karhunkierros, jonka kokonaispituus on noin 82 kilometriä.
Pienen Karhunkierroksen pituus on noin 12 kilometriä. Pienen Karhunkierroksen varrella on useita pysähdyspisteitä ja nähtävyyksiä, muun muassa Jyrävän putous, joka on yksi Suomen korkeimmista putouksista.
2006 tehty leffa on kuvattu mm. Jyrävän putouksen juurella.
Rukalle 25 kilometria, noin.
Rukatunturin korkeus on noin 490 metriä.
Mutta mutta… Ruka ei ole tunturi… Se on vaara.
Hiihtolomilta monen monelle tuttu paikka… Ruka siis.
Oi mikä ihana kahta, 2, asiaa tarkoittava sana, vaara … Runoon tallennettavaksi.
Jään hiomaan uutta runoani. Joka tulee olemaan nimeltään, Vaara. Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Kuusamon sapuskaa, perinne ruokaa ovat… kalapotut, voisula-sipulikastike, hillasoppa ja marjakukko.
Ja minne suuntaa tämä runoilijatar.
Kuusamoon.
Kalle Päätalohan hiihteli pitkin Ii jokea.
Mitäs kirjaa suosittelen tänään luettavaksi?
Kalle Päätalo
Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalo
11. marraskuuta 1919 Taivalkoski – 20. marraskuuta 2000.
Suomalainen kirjailija.
Päätalo tunnetaan parhaiten omakohtaisiin kokemuksiin perustuvista Koillismaa- ja Iijoki-sarjoista, joista jälkimmäinen on omaelämäkerrallinen teos.
Päätalon on kirjoittanut 39 romaania, kolme näytelmää ja kertomuskokoelmaa.
Hän kirjoitti mm. metsä -ja rakennus töistä.
Kirjoja on päätynyt valkokankaalle. Mm. Viimeinen savotta (1977, Edvin Laine).
Nuorille hänen kirjansa ovat historiaa. Ikä ihmisille eilinen.
Tänään kirjasuositukseni on Päätalo. Jos olet nuori, lue historiaa, jos harmaa hapsi lue eilistä.
Tänään blogissani runouden, tarjolla runoni Aavikkoinen kallio. Ja kaunis runo menee näin, olkaas hyvä.
AAVIKKOINEN KALLIO
lounaistuulen puhaltaessa
hallaan kietoutuen
sulattaen rakkaudella
sydämen jäätyneen
aamunkoitossa unelmoiden
usvaisen maiseman
lumiharsoinen kauneus
häikäisee ihanasti
kaihoisasti
aikaisin aamulla
hellyyden lähde
rauhaisa onnellinen
ilo
kuin kuutio
aavikkoinen kallio
kuulas armon
meri
jäinen meri
hyytävä viima
lounaistuulen puhaltaessa
hallaan kietoutuen
Sananen runon kirjoittamisesta:
Joskus aloitan runon kirjoittamisen riimein. Mikä rimmaa.
Tämän jälkeen mietin sisältöä.
Rakkaus, romanttinen sellainen, lie yleisin runouteni aihe.
Rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, taidemaalarit maalaavat, kirjat kirjoittavat ja näytelmät näyttelevät.
Olen kirjoittanut runon niin merenneitona, kuin laivan hyljättynä hylkynä kuin kotkanakin.
Fiktiivisiä runoja siis.
Runouteni skaala on tosin laaja. Olen kirjoittanut runon jopa cappuccino kahvikupistakin.
Ja koska runo on fiktiivinen… luon roolihahmon, kenen suulla runo kirjoitetaan.
Hän on seuraavanlainen.
Nainen, hän on ollut lähetystyöntekijänä Afrikassa.
Ja minkä näköisiä heimon asukkaat olivat? Punaiset asut, okranväriset hiukset ja värikkäät päähineet. Näistä he olivat tehty.
He tanssivat. Afrikassa elää noin 3000 eri heimoa, jotka puhuvat yli 2000 eri kieltä.
Hän oli Sanien parissa. Yhdestä vanhimmista heimoista. He ovat metsästäjiä. Heillä oli transsiin vaipuminen, mistä Jumala vapautti heidät ja he löysivät todellisen Jumalan, Kristuksen.
Eräällä toisella heimolla on sylkemis kulttuuri. Tuhansien järvien maassa ei juurikaan syljetä. Tai sitä pidetään rumana tapana. Mutta heimolla… ei siis Sanien heimolla… on yksi varsin erikoinen perinne: sylkeminen. Sylkäisy tarkoittaa masaille siunausta, ja rituaali kuuluu kaikkiin elämäntilanteisiin.
Runoon kirjoitan tanssia. Runous syntyy tanssin ympärille.
Nainen rakastuu valkoiseen mieheen. Avioliitto on naiselle kolmas, miehelle ensimmäinen. Kihloissa mies on ollut kaksi kertaa.
Siinä 45 vuotiaita. Joten lapset ovat jo aikuisia.
Mies on koira ihminen, nainen kissa ihminen.
Afrikassa tytöt käyttävät ruoho- tai kangashametta ja koristautuvat helminauhoilla. Näin pukeutuu runoni nainen.
Mutta hän alkoi kaipaamaan puhtaita lakanoita, vesihanan vettä ja kalliita ravintola illallisia. Laatua… muodikkaita vaatteita ja rakenne kynsihoitoloita.
Joten he muuttavat miehensä kanssa Kuusamoon.
Tuohon kauniiseen erämaahan.
Afrikassa he käyvät parin vuoden välein noin kuukauden, kaksi vierailemassa. Ei hän Afrikkaa ole unohtanut… ei…
Nyt kun olen suunnitellut riimit… olen suunnitellut runon sisällön… olen suunnitellut tyylin… ja se on rakkausruno… hää kellot kilkattavat… fiktiivinen runo…
On tullut aika kirjoittaa runo…
Sitten vain kokoan runon kuin palapelin…
TANSSIEN
leijonan karjunta
kaikuu kaukaisuudessa
tullen häntä
puoli tiehen vastaan
gepardin askeleet
mausteisen makea
helteinen
rakkaus
huojuen tuulessa
aamu yön hämärässä
auringon jo noustessa
nauttien
kaunista
luotettavaa
hetkeä
kurjuudesta vaurauteen
Afrikasta
suloiseen tuhansien
järvien maahan siirtyen
kaukaisuuteen
tuntien
tuoksut
gepardin juoksut
sumuverhon taakse
kietoutuen
kuulas yö
katsoen sisimpään
hellä kosketus
heimolla yllään
punaiset asut
okranväriset hiukset
värikkäät päähineet
tanssien
Afrikkalaisen
rumpujen sävelet
sydämeeni
silloin kävelet
sylkäisyn tarkoittaessa
masain heimolle siunausta
kuuluen kaikkiin
elämän tilanteisiin
rakastuen
hääasunaan ruohohame
koristautuen helminauhoin
kurjuudessa ikävöiden
rakenne kynsihoitoloita
tien vieden Lapin lumoon
unohtamatta Afrikan kauneutta
sinne hetkittäin palaten
tanssien
Afrikkalaisen rummun
sävelet
oi, sydämeeni kävelet
kiinnostavaa kulttuuria
kiehtova historiallinen saari
sateenkaari
saaren ollessa kuin
löytämätön helmi
koralliriuttoja
safareja
maaseutua
levottomuutta
turvattomuutta
kurjuutta
köyhyyttä
tanssien
Afrikkalaisen
rummun sävelet
oi, sydämeeni kävelet
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa… ja se on lukeminen.
Tunnelmallisia lukuhetkiä, runouteni sädehtivässä maailmassa.
Sanakirjassa runsaasti uutta.
Esimerkiksi… maistelumenu… lisättiin sanakirjaan keväällä 2024.
2024 uusia sanoja olivat esimerkiksi pesimälaji, uudissukunimi ja väestötietojärjestelmä.
…arkikielistyä, fleda, kaverillinen, kikkakolmonen, kosahtaa, mässy, näreissään, pesimälaji, päälleliimattu, pörssisähkö…
Valitsen runooni sanan näreissään.
Tänään tarjolla runoni MANDARIINIA JA SAMETTISTA PERSIKKAA.
Ja kaunis runoni menee näin… olkaas hyvä…
MANDARIINIA JA SAMETTISTA PERSIKKAA
itsevarmuus
elämän nälkä
mandariinia
ja samettista
persikkaa
todellisuuden
unelmaa
joutsen
varhain aamulla
viimaisella
merellä
joutsen
kaihoisana
jopa
näreissään
virtaavassa
purossa
kivet kimaltelevat
jääpeitteessä
sädehtien
pauhaava
rakkaus
rauhaisa
sävel
kuunsirppi
kaukaisuudessa
itsevarmuus
elämän nälkä
mandariinia
ja samettista
persikkaa
todellisuuden
unelmaa
kettu
metsäpolullaan
keväisessä säässä
mietiskellen
puron virratessa
järveen
silloin
rakkaus
koskettaa
itsevarmuus
elämän nälkä
mandariinia
ja samettista
persikkaa
todellisuuden
unelmaa
todellisuuden
KUN YKSI TARINA PÄÄTTYY… SE PÄÄTTYY… EI OLE JATKO SARJAA… NÄIN OLLEN UUTENAKIN BLOGINI RUNOUDEN SÄVELIN LUKIJANA PÄÄSET KÄRRYILLE TEKSTEISTÄ.
Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo toinen tarina tarttumaan sulkakynään…
Olen tarinan kertoja… On siis tarinan aika. Fiktiivinen.
Else on nelikymppinen. Ruuhkavuodet. Kiire, siis. Kolme lasta, lapset ovat teinejä. Ja hän istahtaa nopeasti kahvikupposen äärelle, ja nauttii kiireellä kakkupalan. Niin nopeasti, ettei hän edes huomannut, että kakku oli mansikkaa. Hän on tullut siis kiireen keskeltä… Täytyy tarkistaa kalenterista, että mistä…
Kanerva on leski. Kolmen vuoden takaa. Joten pikku hiljaa hän on kasassa. Hän kaipaa juttu seura, tuntemattomiltakin. Hän on todella yksinäinen. Hän on tullut siis miehensä haudalta kahvilaan. Tarinan henkilöt eivät tunne toisiaan. Ei Else Kanervaa…
Netta rakastaa punkia. 18 v on kilahtanut vihreä kutrisen tytön mittariin. Hänen juuret ovat Unkarissa, suomalainen. Hän on tullut punk konsertista kahvilaan…
Ursula on musta, hän on suomalainen. Edes hän itse ei tiedä… miten hän on ainoa musta perheessään (hänet on siis adoptoitu. Yli köyhyyden takia. Yli köyhyyden. Ei siksi, että hän ei olisi ollut tärkeä). Hän on siinä kaksfemma. Hän on tullut tietämättömyydestä… puhumattomuudesta… kysymyksistä… Hän on tullut yliopistosta kahvilaan.
Heimo… Heimo on kristitty. Hän käy ev lut kirkossa, helluntai srk ssa ja vapaakirkossa. Hän karttaa lahkoja. Hän on ollut hyvä käytöksinen, ennen kuin löysi Jumalan ja elämän tarkoituksen, mikä on rakkaus. Uudistuminen on ollut hänen sydämellään sekä se, että harvoin ajattelemme, että mistä olemme tilanteeseen – tässä tarinassa kakun äärelle – saapuneet. Heimo on tullut kahvilaan mansikkakakun äärelle kuolleen koiran luota. Koira oli koko hänen perhe. Hänen koko elämänsä.
Kimmo on ateisti. Hän luulee, että hänen isoäitinsä on apina/evoluutio, siis… vaikka meillä on DNA mikä todistaa tämän mahdottomaksi. Evoluutio on siis tieteellinen mahdottomuus. Kimmo ei ole lukenut. Hän ei ole käynyt kuin peruskoulun ja senkin huonosti. Ammattikoulu jäi kesken. Hän on työtön. Joten hänen kanssaan ei voi keskustella. Koska hän ei tiedä mikä on DNA. Oikein mukava. Yllättävän mukava. Hänellä on kaveripiiri. Tuttu. Ja suht laaja. Hän on tullut kaverinsa luota kahvilaan. Mansikkakakulle.
Oskari on kokki. Hyvä kokki onkin. Eronnut. Katkera ero. Ei ota ketään naista riesaksi, siksi. Hän on tullut kattilan ääreltä keittiöstä, kahvipöytään. Kerrankin ei tarvitse itse leipoa kakkua. Vaan pääsee istahtamaan valmiin äärelle.
Nestori. Vanhus. Hän muistelee 60 lukua. Muistaa sen paremmin, kuin eilisen. Hän ei muista mistä on tullut, sen hän muistaa, kun hän 60-luvulla söi mansikkakakkua. Valkoinen tavallinen suomalainen vanhus.
Jere on tumma. Kaaleita, siis. Ihan mukava suku Jerellä. Paitsi eno, joka on alkoholisti ja siksi hankala, putkat ovat tuttuja hänelle/enolle. Mutta muuten oikein rakas ja läheinen suku. Hän on lukenut ammatin. Hän on automekaanikko. Toisin kuin opiskelematon Kimmo. Kimmo on valkoinen, suomalainen. Tässä näin päin. Tumma on lukenut… Joten hän selittää, mitä on Dna… Ja Dna:sta kiinnostuu Ursula (miksi… siksi, että hän pääsee DNA n avulla juurilleen Tansaniaan). Jere on tullut autoliikkeestä kahvilaan. Hänen elämäntilanteensa on tasainen. Ei iloja, ei suruja. Arkinen päivä, siis.
Milla on kiinnostunut matematiikasta. Hän on matematiikan opettaja. Koko elämä on hänen mielestään laskettavissa. Jopa miinustettavissa, jos ei kerrottavissa tai jaettavissa. Koko elämä on yksi laskutaulukko Millan mielestä. Millan mies on nuori, 23. Ja Milla on rakastunut. Milla on häntä kymmenen vuotta vanhempi, 33, vuotias, daami. Nainen tahtoo perheen ja lapsia heti. Mielellään tenavia saisi olla viisi, 5, kappaletta. Tyttöjä kaikki…. Millan mies ei. Koska hän tahtoo nauttia vapaudesta. Nuoruudesta… Hän ei tahdo edes yhtä poikaa… Mitä miehet yleensä tahtovat… Tämä voi ajaa heidät eroon. Eron syystä he eivät keskustele. Ero repisi heidät aivan pirstaleiksi. He eivät selviäisi ilman toisiaan. ”Yksi säikeinen lanka katkeaa… kaksisäikeinen lanka kestää.” Tai vanha viisaus kuuluu… ”Kaksin aina kaunihimpi.” He ovat ongelman edessä ja tämä ongelma on kuin vuori. Valtava vuori. Milla on tullut siis vuoren juurelta kahvilaan. (Ja miten käy Millan suhteen… ero… Oi ei)… Sydän murtuneena, riekaleina. Milla raahautuu kahvilaan, mansikkakakulle. Hän on tulossa kirjastosta… Matematiikan kirjan ääreltä. Milla on tavallinen suomalainen, valkoinen nainen. Juuret Savossa.
Ja sitten tarina alkaa….
KAHVILASSA on tarina nimeltään.
Kevät on kauneimmillaan. Ja kahvila täysi. Vain pitkä kymmenen…10… hengen pöytä on tyhjä.
Trendikahvila viettää syntymäpäiviään. Pyöreitä. Kymmenen vuotta.
Ilmaista mansikkakakkua on tarjolla. Trendikahvilan syntymäpäivien kunniaksi.
Kiireinen Else maistelee kakkua, kahvin kera ja suuntaa tukka putkella jo toiseen paikkaan. Hän elää ruuhkavuosiaan. Kiireinen.
Tumma Jere ihmettelee kahvilan pöydässä melankolista tunnelmaa. Kunnes puheensorina täyttää kahvilan.
Kahvilan seinät ovat nähneet paljon. Niin iloja kuin surujakin.
Kanerva on saapunut juuri miehensä haudalta kahvilaan. Ja Heimolta kuollut koira. Pari ihmistä pöydän äärellä ovat juuri eronneet.
Jerellä on puolestaan arkinen päivä. Ei iloja, ei suruja. Hän on tulossa autokorjaamolta.
Keskustelua käydään säästä.
– On niin viileä toukokuu.
Kanerva, leski on yksinäinen. Hän kaipaa juttuseuraa. Viime aikoina hän on piipahtanut kampaajalla. Siellä, jos missä on mukava vaihtaa kuulumiset.
Hiukset hyvin… kaikki hyvin.
Keskustelu kääntyy DNA:n. Kahvilassa, mansikkakakun äärellä.
Kimmo on ateisti. Hänen mielestään ensin oli lisko, sitten apina ja tästä seurasi ihminen. Evoluutio siis.
– Isoäitini ei ole apina, Kanerva naurahtaa lempeästi.
Kimmo ei ole lukenut. Hän ei tiedä mikä on DNA.
– Minulla on Elisan liittymä, ei DNA n kännykkä liittymää, hän vastaa. Ja ei osallistu keskusteluun.
Tumma Jere toteaa.
– Ihmisellä on DNA, evoluutio on totaalinen mahdottomuus.
Hän selittää ihmisille kauniisti mitä on DNA.
Välisanat tarinaan ja tarina jatkuu.
…” Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on… – Joh.”
Ursula kiinnostuu äärettömän paljon keskustelusta. Hän ei tiedä juuriaan.
– DNA:n avulla voit selvittää juuresi, jos tahdot,
(Ursula selvittää juurensa – nyt hypätään tarinassa vuosi eteenpäin… Hän on Tansaniasta. Isä kuollut. Nuori äiti elää. Hänet on adoptoitu köyhyyden takia. Ei siksi, että hän ei olisi rakas. Äidillä oli kaksi vaihtoehtoa nälkäkuolema tai adoptio… Hän valitsi viimeisen vaihtoehdon. Ursulalla on suloisessa tuhansien järvien maassa ollut oikein hyvä ja rakastava adoptio perhe… ja nyt aika jana hyppää vuoden takaisin… Takaisin kahvilaan… Ja mansikkakakun äärelle).
– Olen kokki. Ihanaa olla valmiin kakun äärellä. Kerrankin ei tarvitse itse kokkailla ja leipoa mitään. Oskari kokki toteaa.
– Kun opiskelin kokiksi ja tein jälkiruoaksi mansikkakakun. Niin arvostelija oli anorektikko, nirso, allergikko. Heitin kakun seinään. Oskari nauraa.
Nestori vanhus nauraa mansikkakakun äärellä, trendikahvilassa. Ja kaikki yhtyvät nauruun.
Punkkari Netta, kiittää mansikkakakusta ja poistuu paikalta, kahvilasta. Hän laittaa kuulokkeet korvilleen. Punkia, tietenkin. Hän on hiljainen. Hän ei juurikaan osallistunut keskusteluun, kuin kuuntelijan roolissa.
Ja niin kahvilan pöytä tyhjenee hiljalleen.
Kahvilan seinät ovat nähneet paljon. Niin iloja, kuin surujakin.
Sen pituinen se.
Ja tarinan opetus oli seuraavanlainen:
NEILIKKA
elämä opettaa
ja sinä päätät
mitä opit ja mistä
runoni Neilikka sanoin, tänään tarinan opetus.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin