Suojelkaa sydämenne viimalta

25.8.2025

+13

Aurinko nousee 5.36

Aurinko laskee 21.03

Tarvitsemme leipää ja sirkushuveja.

Sirkushuveja ovat elokuvat, ooppera. Musiikki. Kirjallisuus, näytelmät. Taidegalleriat. RUNOUS. Urheilu tapahtumat. Sirkus. Jopa keramiikka.

Miksi ei myös taiteiden yö ja kirjamessut. Tapahtumat siis.

Tänään blogissani Runouden sävelin, tarjolla kaunis runoni Musta geometrinen kampaus.

Ja fiktiivinen, kaunis runo menee näin… olkaas hyvä…

MUSTA GEOMETRINEN KAMPAUS

täyteläisen keveä alkupala

maittavaa

mausteisten tuoksujen leijaillessa
elämän keitoksessa

tunne heikkoutesi
samoin kuin vahvuutesi

jotain on
pielessä
sillä hän ei ole
mielessä

miten voit

vanhasta irtipäästäen
uuteen rakkauteen heittäytyen
sitoutuen

naisella musta geometrinen kampaus
kullanhohtoinen korostus kulmissaan

mukanaan kärsimämme
alemmuuden tunne

haaveillen itsensä pois
unelmiin paeten jos vois

todellisuuden haihtuessa ilmaan
unien maailmaan

vai vain
elokuva näkijänsä tunnetiloista

suruista, iloista

huuliltaan kuiskaus

uskoo ken haluaa

Olen tarinan kertoja.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on …

Marjut, 41. Kosmetologi, kampaaja. Hän rakastaa työtään. Tänään hän teki mm. mustan geometrisen kampauksen. Ripsien pidennykset ovat suosittuja.

Hänen arkensa koostuu hiuslakasta ja kihartimesta, että föönistä.

Hän tekee myös rakennekynsiä.

Hän ostaa maitopurkkinsa Lidlistä, thaimaalaiselta myyjältä. Kuntosalikorttinsa, irakilaiselta. Kulkee työmatkansa kreikkalaisen bussikuskin kyydillä, julkisilla. Ja hakee turkkilaista kebabia kotipakettiin.

Alamme olla kansainvälinen maa.

Hän on tulisesti rakastunut Maunoon. Hän tahtoo sitoutua. Kantaa pesukoneensa Maunon omakotitaloon. Ja ottaa yhteisen remonttilainan.

Hän ei perusta politiikasta. Hän ei perusta jazzista. Hän ei perusta dokumenteista.

Hän rakastaa täytettyjä patonkeja. Etenkin kanapatonkeja. Hän rakastaa oopperaa. Ja käy kirjamessuilla.

Hän lukee paljon. Viimeksi hän luki teoksen, mikä käsitteli henkistä tasapainoa, hyvinvointia.

Ja tätä hän havittelee kovin.

Hänellä on kauniit räpsy ripset, punattu suu. Brunette. Ja kutrit kauniisti laineille laitettuna.

Ja tarina alkaa.

KANTAMISEN ILOA JA KIPEÄÄ SELKÄÄ

Pian on syyskuu. Ja Marjut ripustaa tunnelmavalot, tunnelmaa luomaan. Pimeneviin syysiltoihin.

Vettä satelee.

Ja pian ruska hehkuu koko kauneudessaan. Punaisen väripaletin eri sävyin.

Hän on kotimatkalla töistä kotiin, bussilla. Bussi on täysi. Hän seisoo linja-auton käytävällä. Ei ole vapaata istumapaikkaa.

Kädessään turkkilaista kebabia kotipakettiin haettuna.

Ilta vierähtää TV n äärellä. Hän katselee laadukasta elokuvaa.

Mauno lähtee yövuoroon töihin. Hän on vanhainkodissa töissä. Viihtyy oikein hyvin. Töissään. Määräaikainen. Vuoden työsopimus. Mauno katselee jo varulta uutta työpaikkaa. Ensi syksyä silmällä pitäen.

Vanhukset ovat herttaisia.

– Muistan 60 luvusta vähän, ikä ihminen toteaa.

– Minä en milleniumista ja Ruis rockista mitään, Mauno vitsailee.

Ja hän loihtii hymyn vanhuksen huulille.

Mauno lähinnä tyhjentelee tiskikonetta, kiillottelee vanhainkodin nurkkia. Nikkaroi rikkinäistä aitaa. Ja lukee sanomalehtiä vanhuksille. Päivisin. Öisin hän lähinnä vahtii, että kaikilla on kaikki hyvin.

Hän ei piikitä lääkkeitä ja hoida vanhuksia.

Sitä varten on sairaanhoitajat.

Mauno viihtyy töissään ihan mukavasti.

Hän on ainoa työpaikkansa suomalainen työntekijä.

Hän juttelee työkavereilleen englantia. Aluksi koetti puhua suomea, Suloisessa tuhansien järvien maassa Suomessa, kun ollaan. Mutta hän sai vastauksi ”huomenta” kysyi hän mitä vain. Ja vaihtoi kielen englantiin, työkavereidensa kanssa.

Työpäivä on purkissa kuuden maissa aamulla.

Kun Marjut heräilee seitsemän maissa kauneushoitolaansa töihin. Hän laittaa nukkumaan.

Hän ei syö unilääkkeitä. Mieluummin valvoo, vaikka vuorokauden. Sen jälkeen ei tarvitse unta houkutella.

Viikonloppuna Marjut ja Mauno suuntaavat kirjamessuille.

Viikonlopun jälkeen Maunolle kuuluu kantamisen iloa ja kipeää selkää.

Hän kantaa Marjutin pesukoneen omakotitaloonsa.

Illat pimenevät, kynttilät syttyvät heidän kodissaan tunnelmaa luomaan.

Ja sää viilenee.

On tullut aika suojella itsensä syksyiseltä viimalta.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Ote pitkästä runostani…

”suojelkaa sydämenne viimalta…”

Sokerina pohjalla kaunis runoni…

TURKOOSI

kun ei ole
enää nuori

on muistot

muistot kullatut kuin
kukkameren
kauneudessa
auringon kultaisissa
säteissä
säteilevät
puistot

mutkitteleva
tie vie puiston luota
kristallisen lähdevesi
lammen luo

kitaran sävelten
kietoutuessa tuuleen

soi
duo

silloin hänen
huuliltaan kaikuu lause

saavu oi, rakkaimman luo

sävelet tuo

sydämein pala

kun mikään ei ole
aivan sama

näillä mailla
silloin vailla

kun

kuluu aika
sirpaloituu taika

näillä
mailla

ei
taida

ukkostaa
salamoida

sillä
parasta
taivasta

maailmasta

hiljaisuudessa
kaikuu
huuto

luo tänään
kauniita muistoja
huomiselle

samassa
hetkessä

rannalla

matkalla
maailmassa

kaiken laidalla

rakastaen

kaukana

mukanaan
koru

turkoosi

soi kitaran
sävelet

oodi

kuluu aika
soi balalaika

vastarannalta

väliaikaista

sydän vereslihalla

katoavaista
taivaanrannalla

liikekannalla

taitekohdassa

aallonharjalla

tosiasiassa

surusointujansa

vaaleanpunaista
saippuakuplaa

pyhäpuvussansa

pallosalama

saippuakuplassansa

Mitäs juuri sanoinkaan ???

luo tänään
kauniita muistoja
huomiselle

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin