Suurenmoista, että eksyit blogiini runouden

17.5.2025

+11

Aurinko nousee 3.40

Aurinko laskee 22.49

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

RUNOILIJATAR PITÄÄ SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ, RAAPUSTELEMALLA FIKTIIVISIÄ MINITARINOITA, HÄIKÄISEVINE TARINAN OPETUKSINEEN… KERA RUNOUDEN SULOISIN SÄVELIN, BLOGISSAAN RUNOUDEN.

Runouden sulo soinnuin edetään blogissani.

Blogia runouden pitää mm. Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä, runoteoksen kirjoittanut nainen. Nainen, joka rakastaa viisaita sanoja. Ystäviään, läheisiään. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Kissoja ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, taidegallerioiden ja kirjastojen suurkuluttaja.

 

 

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.

 

 

Kirjoitin pitkään runoutta pöytälaatikkoon, ja kun laatikot pursusivat runoutta, päätin laittaa runot kansien väliin.

EN TAHDO KÄTKEÄ SISIMPÄÄNI ROHKAISUN KAUNIITA SANOJA.

Jos et jaksa lukea tarinoita, lue huikeat tarinan opetukset. Voit oppia elämässäsi kantapään kautta. Tai tarinani opetuksia lukemalla. Suosittelen viimeksi mainittua.

Jos tapanasi on lukea kirjasta ensimmäinen ja viimeinen sivu. Tämän runon jaksat lukaista.

RAKKAUS

karu

taru

 

 

Jos taas luet kirjasarjoja. Ja janoat luettavaa. Lukaise koko blogini runouden läpi.

 

 

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.

Tämän päivän tarinan opetus on seuraavanlainen:

Maailmaa kannattaa aina omin katsoa silmin. Muodostaa omat mielipiteet. Laittaa tassua toisen tossun eteen. Omilla hiekkateillä. Kuoppaisilla, mutkaisilla, teillä… Ylä, että alamäessä.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö:

Hän on Emilia. 38. Opiskelija. Hän mietti lähteekö liiketaloutta lukemaan vai opiskeleeko leipuriksi.

Emilia asuu kerrostalossa, kerroksessa viisi, 5. Neljä huonetta ja keittiö. Hän pudotti vasempaan nimettömäänsä sormuksen tammikuussa.

Hänellä on angora kissa.

Hän rakastaa simpukoita ja ruusuja.

Hän sipsuttaa korkkareilla.

Vaaleat hiukset, vihreät silmät, kullan hohtoinen korostus kulmissaan.

Hänellä on iso sisko. Läheinen ja rakas hänelle.

Hän viihtyy parhaiten kotosalla. Todellinen kotikissa.

– RIIPPUKEINU, HELLE MEKKO KELI, JA KIIREETTÖMYYS… SIITÄHÄN EI PUUTU KUIN HYVÄ KIRJA. A vot… On Emilia todennut.

Ja tämä on parasta mitä elämä Emilian mielestä tarjoaakaan.

Ajassamme on paljon… mikä vaatii muutosta.

Emme tarvitse aikakonetta, muuttaessamme tulevaisuutta.

Siinä roskia lajitellessasi, arkista arkisempana päivänä, Emilia ei kenties tule ajatelleeksi, että tekee jotain äärimmäisen arvokasta.

Hänellä on sähkötakka. Kerrostalossaan, kerroksessa, viisi, 5.

Ja tarina alkaa

OMA POLKU on tarina nimeltään.

Emilian suvussa lähes kaikki ovat isossa perhefirmassa duunissa.

Emilian unelma on olla leipuri.

Hän opiskelee leipuriksi. Miksi, siksi, että hän elää omat unelmansa, ei muiden unelmia. Ei edes odotuksia.

Päätös oli vaikea (ettei hän mene perhefirmaansa töihin). Mutta oikea.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Maailmaa kannattaa katsoa aina omin silmin. Muodostaa omat mielipiteet. Laittaa tassua toisen tossun eteen. Omilla hiekkateillä. Kuoppaisilla, mutkaisilla, teillä. Ylä, että alamäessä.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin