Suurenmoista, että eksyit blogiini runouden

2.8.2025

+30

Aurinko nousee 4.20

Aurinko laskee 22.28

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Hyvät naiset (ja pahat naiset)

ja herrat (ja hulttiot).

Äärimmäisen kaunis rakkausruno TÄHTI menee näin… olkaas hyvä.

TÄHTI

minä rakastan sinua

en vain siksi millaiseksi
olet itsesi tehnyt

vaan myös siksi
millaiseksi olet
tekemässä minua

sivuutan kaiken
vähäpätöisen,
kaikki heikkoudet

ja tuon päivän valoon
kaiken sen kauniin ja säteilevän
mitä kukaan muu ei ole löytänyt
sillä ei ole etsinyt tarpeeksi syvältä

rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi

rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi

rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi

Kuu on runoilijattaren ihanne sana. Rimmaa.

Kuu… suu… taipuu… kaikuu… luu…

Kuusta olen raapustellut monen moneen runooni.

Kirjoitustyylin ollessa fiktio runoudessani.

Runoudessani rakastetaan värejä, kuin myös värittömyyttä.

Tarinoista löytyy mielenkiintoista uutta, mutta myös kunnioitettavan vanhaa.

Runouden sävelissä on edustettuna niin ilo, suru, kuin kauneus, pettymykset, tunteiden koko scaala, toivo että turhautuneisuus.

Rakkautta unohtamatta…

Kaipuuta pois jättämättä.

Lumiset askeleet tarina, fiktiivinen

Tehdäänpäs erikoinen kirjoitusmuoto, raapustellaan tarina hänestä. 3. persoonassa koko tarinan ajan.

Ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.

LUMISET ASKELEET

Lumen peittäessä luonnon valkoiseen sädehtivään harsoonsa. Mutkittelevan tien varrella, lumihuurteisia puita lumihunnussaan.

Hänen askeleiden viedessä meren rantaan.

Jäinen meri.

Hän kokee ulkopuolisuuden tunteen, hän ei koe kuuluvansa tänne, lumiseen maisemaan. Ja hän lähtee jatkamaan matkaansa, sinne minne hän kuuluu.

Hänellä on yllään lumivalkoinen asu.

Jalassaan vitivalkeat kengät, valkoisia lumisia askeleita lumeen astuen.

Vihreisiin kutreihin lumihiutaleet kietoutuen.

Hän on periksi antamaton luonne.

Hän on kaikista kokemistaan takaiskuista ja kärsimyksistään huolimatta vahva. Hän on lannistumaton.

Kun yksi ovi sulkeutuu… toinen ovi avautuu.

Hän uskoo, että jokaisella pilvellä on kultareunus, hänellä on vahva tahto.

Hänen mielestään virheet ovat vain osa onnistumista.

Periksi antamattomuudessa on kyse ratkaisujen etsimisestä ja niiden löytämisestä.

Ja tässä jalossa taidossa voi harjaantua.

Tätä luonteenpiirrettä hän harjaannuttaa (periksi antamattomuutta, siis).

Jääpuikot roikkuvat räystäiltä.

Puiden oksia koristaen jäähelmet.

Kuurankukkien kauneudesta hehkuen.

Hän jatkaa matkaansa ja löytää paikkansa, todeten tänne kuulun.

Ja sinne hän jää, ankkurin heittäen, juurtuen.

Maalauksellisten lumivalkoisten maisemien keskelle.

Lumiset askeleet vieden perille.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Periksi antamattomuus on luonteenpiirre, jota voi harjaannuttaa.

KUN YHDEN TARINAN SAA PISTEESEEN… KUTSUU JO TOINEN TARINA TARTTUMAAN SULKAKYNÄÄN…

Olen tarinan kertoja… On siis fiktiivisen tarinan aika.

Ja tarina alkaa… Se menee tällä kertaa näin…

Suunnataas Ouluun.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.

Markus,41: Asianajaja. Hänestä ei voi muuta sanoa, koska hän ei muusta puhu, kuin lakipykälistä. Hän on kävelevä lakipykälä.

Laila. Hän on siinä kolmefemma. Vaaleat kutrit laineilla, orvokin siniset silmät ja punattu suu. Helteellä hänellä kiikkuu aurinkolasit nokallaan. Hän puhuu kaikesta. Ja hän on sitä mieltä, ettei ole aihetta, mistä ei voisi keskustella. Hän rakastaa simpukkapastaa. Ja mustikoita, että mansikoita. Mansikat hän on ostanut torilta. Asusteli kerrostalossa, kunnes kokee siistin eron, mikä on vain helpotus. Ja muuttaa rivitaloon. Hänellä ei vierähdä kyyneleen kyyneltäkään eron takia. Hän harrastaa biljardia ja käy tanssitunneilla. Hän on viehättävä, nainen. Kapea uuma ja korkeat korot.

Ja tarina alkaa

ERO on tarina nimeltään.

Markus on ammatiltaan asianajaja.

Lakipykäliä on liuta.

On viidakon lait.

Viidakon laki lie ”vain nopeat elävät.”

Jos jokin viidakon laki on mainittava.

On liikenne säännöt.

”Älä aja tai kävele punaisia päin.”

On lakipykälät.

Markus on asianajaja.

Leila ei pidä lakituvista. Hän – totta vie – ei pidä.

Hän ei katso edes Markun lempiohjelmaa. Missä asianajaja ratkoo rikoksia. Kävellen uran lakituvan lattiaan. Ensin vasemmalle, sitten oikealle kääntyen. Ja taas vasemmalle, sitten oikealle. Tätä toistaen.

Markus matkii lempi tv ohjelmansa asianajajan kävelytyyliä.

– Olen lähdössä Lapin-vaellukselle. Oletetaan, että kävellessäni juna-asemalle rinkka selässäni ja puukko vyölläni paikalle kurvaa ohikulkijan hälyttämä poliisipartio. Puukkoa tarvitsen mm. kalastuksessa ja nuotion teossa, Leila aloittaa keskustelun.

Markus yltyy ja yltyy. Vain lakipykälät vilisevät hänen silmissään, kuin dollarit Las Vegasin ruletin edessä.

Hän on kävelevä lakipykälä.

Hän rakastaa töitään.

Että, hän rakastaakin töitään.

Hän tuo työt kotiinsa.

Leila ei pidä tästä.

Leila on kassa. Hän ei tuo töitään kotiinsa. Hän ei edes ajattele työtään vapaa-ajallaan.

Ja kaiken kukkuraksi Leila vihaa lakitupia. Hänen mielestään monen moni lakipykälä pitäisi jopa muuttaa.

– Kysymykseensä puukosta, hän ei saa vastausta. Onko rikos kantaa puukkoa?

Ero.

Leila koki asuvansa raastuvassa.

Markus ei erityisemmin sure eroa.

Eikä Leila.

He olivat alun alkaen väärät toisilleen.

On eroja, jotka ovat helvetillisiä. Eroja… joista hädin tuskin selviää. Tällainen ei ollut heidän ero.

Ero oli helpotus.

Kun Leila hakee pesukonetta vanhasta kodistaan uuteen. Eron jälkeen…

Markus toteaa hänelle…

– Suomessa on voimassa noin 3 800 lakia, mutta lisäksi on noin 9 000 niihin liittyvää asetusta.

– Jaa

– Yhdenvertaisuus, uskonnonvapaus, sananvapaus … Aloittaa Markus lauseen, jonka Leila keskeyttää.

Ja Leila avaa sanaisen arkkunsa.

– Olen lähdössä Lappiin. Mikä on erämaalaki ?

Ja Markku aloittaa suu vaahdossa puhumisen.

Leila ei jaksa kuunnella laki tekstiä.

Hän poistuu nokkakäryillään pesukoneensa kanssa vanhasta kodistaan.

Hän ei saa vastausta kysymykseen.

Lakien suoma ilmapiiri on vastenmielinen. Kolkko. Kuin selli. Heidän entinen kotinsa oli kuin karu raastupa. Ei lainkaan kodin henkeä. Miten joku osaakin luoda kodikkuuden… niin tiehensä puheillaan laista.

Kuinka onnellinen Leila onkaan päästessään pois.

Hän on vapaa

– Olen vapaa… Leila tanssii uudessa kodissaan. Onnellisena.

He asuvat Oulussa.

– Ookkonää Oulusta, pelekääkkönää polliisia?

Markus aloittaa keskustelun Leilan kanssa puhelimitse. Kun Leila on uudessa kodissaan asentanut pesukoneensa paikalleen.

– Etkö osaa muusta puhua kuin duunistasi. Omaatko niin putkiaivot ? Kysyy Leila Markulta.

He asustelevat Oulussa, erikseen.

Poppoota Oulussa on noin 216 066. Sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla.

Oulujoen suulla Perämeren rannikolla.

60 prosenttia mäntyvaltaista, 30 prosenttia kuusivaltaista ja loput lehtipuu-, lähinnä koivuvaltaista metsää.

Merenranta on matalaa. Kun on kävellyt parisataa metriä, alkaa olemaan polviin vetätä.

Oulun keskustaa voi pitää asukaslukuun nähden pienenä, ydinkeskustan katsotaan yleensä käsittävän vain neljä korttelia.

… alakolööki, petrata, fiini, oorninki, pruuvi, tilipehööri, rööri, veska, tyyristyä ja entrata… siinäpäs Oulun murretta.

Oulun pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla rössypottu, lohisoppa ja makiajuusto.

Helsinkiin 612 km

Jyväskylään 339 km

Kuopioon 286 km

Vaasaan 318 km

Ja siellä asustelee, erillään, siistin eron kokeneet Markus ja Laila.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Älä anna onnesi olla muista kiinni. Onko se SINUN onnesi, jos se on muista kiinni?

Tarinan Laila ei antanut onnensa riippua muista?

Lämmin kiitos vierailustasi blogissani Runouden sävelin. Älä poistu tyhjin sydämin,  vaan vie mukanasi jotain arvokasta ja hyvää… vaikka jonkin tarinan opetuksen sydämeesi sulkien.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin