Suurenmoista, että löysit blogiini runouden

14.8.2024
+ 22
Aurinko nousee 4:58
Aurinko laskee 21:46

Kyllä tarkenee

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Fiktiiviset rakkausrunot ovat palavia ja polttavia, kuin tango. Niissä mies menee hautaan asti ladyn kanssa… tai ilman ladya. Jos on traagista rakkausrunoutta. 

 

 

 

Olen tarinan kertoja. On tarinan aika. Onhan minun esiteltävä fiktiivisen tarinan henkilöt.

Liisa on sairaanhoitaja. Sisar hento valkoinen, 28.

Ja Klaus, 31, valmistaa kenkiä työkseen.

Hän on ottanut ensimmäiset askeleet yhteisellä taipaleella Liisan kanssa. Ja hääkellot soivat.

Olipa kerran
Liisa ja Klaus

Aloitetaas tarina vanhoin kunnon sanoin… Olipa kerran…

Liisa ja Klaus asustelevat… Simojoen ylä- ja keskijuoksulla Rovaniemen eteläpuolella… siis Ranualla.

Siellä asustelee 3 597 ihmistä… Klaus on 3 598 ja Liisa 3 599. ihminen.

Pinta-ala on 3 694,79 km2, josta 241,40 km2 on vesistöjä.

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Ranuan seudulle jo kivikaudella. 

Maisema on loivasti kumpuilevaa. Noin 80 prosenttia kunnan pinta-alasta on alankoa. Suolakeuksia.

Havumetsää.

Runsaslumisia talvia.

Ranuan eläinpuistoon, on Liisan ja Klausin kotiovelta 15 kilometriä.

Heillä on viihtyisä ja kaunis rivitalo, mukavat naapurit. Oma pikku piha, kukkapenkkeineen.

Hillaa, syksyisin, tuota metsien kultaa, tarjoaa Ranua.

Ja niin koetti hääkutsulistan teko.

Liisa on edesmenneen yksinhuoltaja äidin ainoa lapsi. Hän ei ole isänsä kanssa tekemisissä. Hänen äitinsä vihasi, hänen isäänsä. Yleensä viha ansaitaan. Harvoin, sitä sympaattinen ihminen on vihattu. Hänen isänsä nykyinen nainen on karmiva pakkaus.

Klaus on puolestaan adoptoitu, ei sukua.

Joten heidän kutsuvieraslistaltaan ei löydy sukua. Ystävät voi valita, sukuaan ei.

Kutsuvieras lista oli 350 parasta ystävää ja ystävätärtä.

Häät olivat kauniit. Suht isot häät. Ja hääkellot soivat meren rannalla. Auringon laskun värjätessä meren pinnan punaisin sävyin.

Parasta mitä Klaus tarjosi Liisalle, on se, että hänellä ei ole sukua riippakivenään.

Liisa ei ole lainkaan sukuihminen.

Ja niin syntyi ensimmäinen, sitten toinen ja lopulta viideskin lapsi. Liisalle ja Klausille.

Heillä on suurperhe.

Onnellinen ja rakastava perhe. Vailla mummolaa.

Ja mitä Klaus opettaa pienokaisilleen, viidelle, nälkäiselle suulle. Hän opettaa seuraavaa

– Kasva yli orkesterin… tämä tarkoittaa sitä, että… sydämen ääntä kuunnellen, rohkeasti tassua toisen tossun eteen laittaen omalla elämän polullasi. Tee valintasi, elämän valintatalossa pitää valita. Astele omat askeleesi, elä omat unelmasi. Älä toisten. Älä edes minun, isäsi unelmia. Minä tahdoin olla kenkien valmistaja. Se ei välttämättä ole sinun unelmasi. Hyvät kengät, kepeät askeleet.

Liisa sipsuttaa yleensä kopisevilla korkkareilla. Klausilla on bootsit.

Liisa ja Klaus asustelevat… Simojoen ylä- ja keskijuoksulla Rovaniemen eteläpuolella… siis Ranualla.

Siellä asustelee 3 597 ihmistä… Klaus on 3 598 ja Liisa 3 599. ihminen. Pinta-ala on 3 694,79 km2, josta 241,40 km2 on vesistöjä.

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Ranuan seudulle jo kivikaudella. 

Maisema on loivasti kumpuilevaa. Noin 80 prosenttia kunnan pinta-alasta on alankoa. Suolakeuksia.

Havumetsää.

Runsaslumisia talvia.

Ranuan eläinpuistoon, on Liisan ja Klausin kotiovelta 15 kilometriä.

Heillä on viihtyisä ja kaunis rivitalo, mukavat naapurt. Oma pikku piha, kukkapenkkeineen.

Hillaa, syksyisin, tuota metsien kultaa, tarjoaa Ranua.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Kasva yli orkesterin… tämä tarkoittaa sitä, että… sydämen ääntä kuunnellen, rohkeasti tassua toisen tossun eteen laittaen omalla elämän polulla. Omat askeleet. 

 

 

 

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin