Sydän

31.8.2026

+18

Aurinko nousee 05.54

Aurinko laskee 20.42

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.

Seuraavan tarinani miljöö on hieno sairaala. Missä charmantisti ohimoilta harmaantunut kirurgi ja sisar hento valkoinen työskentelevät.

Sairaala on upea, laadukas ja korkeatasoista hoitoa tarjoava kartano. Missä maailman tasoista huippu lääketiedettä. Kohteliaisuutta ja hienoa miljöötä. Tästä on tämä sairaala tehty.

Charmantisti ohimoilta harmaantuneen kirurgin ja sisar hento valkoisen naapuri on Marjatta.

Marjatta puolestaan työskentelee arvauskeskuksessa (terveyskeskuksessa). Raskaita yövuoroja. Raatoja. Tuskan huudot kaikuvat pesuaineen tuoksuisilla käytävillä. Kipua, verta, oksennusta. Piikein potilaita kiusaavia lääkäreitä. Ammattitaidottomuutta. Potilasasiamiehelle tuttu paikka. Lääkevarkauksia, ammattitaidottomuutta. Tuskaa, tarjoaa tämä murju.

Tarinani on tällä kertaa nimeltään

SYDÄN.

Ja tarina alkaa…

Olen lääkäri, sydän kirurgi.

Charmantisti ohimoilta harmaantunut mies.

Latinaksi cor… siis sydän ja se pumppaa verta isoon ja pieneen verenkiertoon.

Ihmisen sydän on hiukan kallellaan vasemmalle ja sen massasta suurin osa on kehon vasemmalla puolella. Aikuisen ihmisen sydän painaa noin 250–350 g…Tosin huippu-urheilijan sydän voi painaa enemmänkin…

Olen 350 g puhdasta ja kaunista sydäntä omistava mies,

Viisi ja nolla…

Illan hämärtyessä sytytän kynttilän sydämen tuleen tunnelmaa luomaan.

Asun vaimoni kanssa kaupungin sydämessä, keskustassa.

Kaiversimme sydämen puunrunkoon nuorena, vaimoni kanssa.

Hän on sisar hento valkoinen. Työkaverini myös hienosta sairaalasta, laadukkaasta kartanosta.

Vaimoni on elämäni hertta ässä.

Vaimollani on hyvä sydän…

Monen monella pallon tallaajalla ei ole hyvä sydän…

Yksi elämän tärkeimpiä asioista on sydämen kiillottelu.

Vaimoni ei kuuraa vain kotimme lattioita, hän kiillottelee myös sydämensä.

Sydämessä on elämän lähde.

Ja sydämeen mahtuu vain yksi ämmä. On joku viisas todennut, ja näinhän se on.

Sydän on rakkauden symboli.

<3

Hertta. Se on koirani nimi, herttahan on sydän.

Korjaan sydämen lyönnit. Kun taas vaimoni, sisar hento valkoinen, antaa sydämeni lyönneille syyn, rakkauden muodossa.

Sydän tunteiden koti.

Kuinka tärkeää sydämen puhtaus onkaan.

Kuinka monella on kivi sydän rintalastan alla.

Olen 350g puhdasta ja kaunista sydäntä omistava mies,

Viisi ja nolla… ohimoilta charmantisti harmaantuva.

Harrastan krokettia ja petanqueta. En ole periksi antava luonne, vaikka olen usein epäonnistunut elämässäni (en töissäni, siinä ei ole varaa epäonnistua).

Olen lääkäri, sydän kirurgi.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Viis siitä, jos olet joskus epäonnistunut…Voittaja olet, jos et ole antanut periksi.

Kaupungin vilkkaassa sydämessä, missä katuvalot häikäisevät kauniisti, kuin tuhannet pienet tähdet. Asuu myös Marjatta. Sydän kirurgin naapuri. Hän näkee melodian raitiovaunujen kolkeesta. Hän rakastaa ydin keskustaa. Kaikki on lähellä. Kahvila on kiven heiton päässä. Ja Marjatta nauttii aamukahvin kotipakettiin haettuna kahvilasta. Upeilla mauilla. Milloin jääkahvia, milloin cappuccinoa. Milloin mitäkin. Hän rakastaa kahvia.

Runouteni skaala on laaja. Olen raapustellut runon, jopa cappuccino kahvikupista.

Rakkaus, romanttinen sellainen. Lie yleisin runouden teema. Rakkaudestahan kirjat kirjoittavat, runot runoilevat, taidemaalarit maalaavat. Elokuvat kuvaavat.

Olen kirjoittanut fiktiivisen runon, niin merenneitona, kuin kotkana. Kuin laivan hyljättynä hylkynä.

Fiktiiviset rakkausrunot ovat palavia ja polttavia, kuin tango. Niissä mies menee hautaan asti ladyn kanssa… tai ilman ladya. Jos on traagista rakkausrunoutta.

Mutta ei rakkausrunoa tänään.

Kirjoitetaas, jostain ihan muusta.

Ja kaunis runoni. Siniset hetket. Menee näin. Olkaas hyvä.

SINISET HETKET

mutkittelevia
kapeita katuja

hohtavia hankia
latuja

ainutlaatuinen luonto

ikimuistoiset elämykset

siniset hetket

taivaan tulista lumoutuen

ruskaan rakastuen

keskiyön auringon
säteisiin kietoutuen

kahdeksan vuoden
aikaa kokien

pakkastalvi

hankikantokevät

jäidenlähtökevät

keskiyön aurinko

sadonkorjuu

ruska

ensilumi

joulukaamos

siniset hetket

taivaan tulista lumoutuen

mutkittelevia
kapeita katuja

hohtavia hankia
latuja

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin