Syyskuu ja on lämmin kaunis kesäinen sää

12.9.2024
+ 18
Aurinko nousee 6:29
Aurinko laskee 19:59

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

On tullut aika koristautua… heijastimiin kuin joulukuusi… jouluna.. joulupalloihin. Tai nainen koruihin… Sillä illat pimenevät.

Tänään tarjolla blogissani runouden, kaunis runoni Erottamattomat. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

EROTTAMATTOMAT

henkeäsalpaava
kauneus

juuri löytämässään

ohuen kylmässä

lumouksessa

kuurainen

lumihiutale

hopeainen

monimuotoinen

maalaus

Suurenmoista, että eksyit blogiini. Viihdy runouden ja tarinoiden parissa.

Hetki hetkeltä himmenevä auringon valo näyttää häikäisevän kauniilta ruskan värilehtien lomasta. Kun ilta hämärä laskeutuu. On aika sytyttää tunnelma valot.

On aika etsiä sateenvarjot.

Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika.

Tarinaa kerrotaan minä muodossa… Aneten suulla. Anette on itsenäinen, sinkku lady. Tinderille ”ei kiitos” sanova nainen. Hänellä on tšekinpaimenkoira… Elviira nimeltään. Kolme vuotias kaunotar. Aneten paras ystävä. Anette on kolmefemma. Apteekkari. Ammatiltaan.

Hänen mottonsa on: On katsottava eri perspektiivistä, sillä kaikilla asioilla on monta puolta.

Hän on kevät ihminen. Anette ei juurikaan pidä syksystä. Yleensä hän viettää syksyllä pari viikkoa palmujen katveessa. Uima altaalla ruskettuen. Jouluksi palaa sitten tuhansien järvien maahamme. Hän asustelee Haminassa…

Ja fiktiivinen… tarina alkaa…

Paras ystäväni Elviira
on tarina nimeltään

Olen pikkukaupungista… Haminasta.
Ja kukas olen… Olen Anette.

Asustelen siis merenrannalla, Kymenlaaksossa. Täältä löytyy niin ainutlaatuisia kulttuurielämyksiä, kuin monipuolisia luontoaktiviteetteja. Haminan ympyränmuotoiset kadut… museot… kauniit kirkot ja tunnelmalliset puukorttelit ja raatihuoneen tori.

Näistä on Hamina tehty.

Täällä meillä päin on huikea kauppiaantalon museo. Sen sekatavarakyltti houkuttelee astumaan sisälle 1900-luvun vanhaan puotiin ja asuinrakennuksiin. Heti sisääntulon yhteydessä katse kiinnittyy värikkäisiin vanhoihin kauppiastavaroihin. Siellä voi aistia vanhaa asuinkorttelin tunnelmaa.

Jos minulle tulee vieraita Haminaan. Kaukaa, vien heidät aina vierailulle museoon.

Tapanani on viettää syksyt palmujen katveessa.

Hamina on myös tapahtumakaupunki. Täällä on, jos jonkinlaista häppeninkiä. Ystäväni saapui syyskuussa luokseni viikoksi kylään… Mistäs muualtakaan, kuin palmujen katveesta. Piipahdimme Valojen yö -tapahtumassa. Vietimme oikein mukavan ja hauskan illan.

Saaristo, meri ja veneily, nämä ovat Haminaa.

Haminaan on helppo tulla omalla autolla ja kaupungissa on ilmainen pysäköinti. Kyllä kuulit oikein.

Bussilla tänne Haminaan voi huristella Helsingistä, Kouvolasta ja Lappeenrannasta.

Junalla puolestaan Kouvolan ja Kotkan välillä.

Lähin lentokenttä taitaa olla Helsingissä ?

Olin ystävääni Lentokentällä vastassa ja autolla huristelimme sitten meille Haminaan.

Illat pimenevät. Hämärtyvät. Syksy saapuu Haminaan.

– Me emme saa pelätä ihmisiä, jotka tulevat pimeydestä. Sillä valo minkä olemme löytäneet on voimakkaampi kuin pimeys. Ja valo on tullut maailmaan ja tämä valo loistaa Jumalan rakkautta. Jumala on rakkaus, ystävättäreni totesi minulle. Pimentyvät illat saivat hänet syvälliseksi tunnelma valoissa.

Illat hämärtyvät. On aika syksyn.

Ripustan tunnelma valoja, tunnelmaa luomaan pimeneviin syys iltoihin.

Ystäväni, palmujen katveesta… sanoi, että ne ovat jouluvalot.

Jouluvalot syyskuussa?

Ehei… ne on tunnelmavalot, totesin. Ei jouluvalot…

Nyt kun olen kertonut mistä tulen, kuka olen.

On aika esitellä paras ystävättäreni. Elviira. Hän on tšekinpaimenkoira.

Suloisessa tuhansien järvien maassamme on noin 503 kpl tta rekisteröityä tšekinpaimenkoiraa. Rodun juuret menevät 1300 luvulle. Nykyisin palvelus koira… vahti koira… jopa opas koira… yleisin on harrastuskoira.

Minä asustelen Haminan laidalla. Omakotitalossa. Yksin.

Siis vahtikoira. On minulla tietenkin varashälyttimet ja kameravartiointi yms…

Mutta hyvä vahtikoira rotu.

Asustelen omistusasunnossa. Viihdyn omistusasunnossa, en vuokralla.

Olen sisustanut kotini kauniisti.

Turkoosi on lempivärini. Joten mattoni ovat turkoosit, samoin verhot. Koriste esineet. Jopa tapetit ovat turkoosi sävyteiset.

Koira porskuttaa noin 12-15 vuotta. Tällä hetkellä Elviiralle kilahti mittariin kolme vuotta. Elviira on upea luonne. Aktiivinen. Joten lenkkeilen pitkiä lenkkejä. Heittelen palloa. Se on helppo kouluttaa ja on yleensä erittäin nopea oppimaan. Erittäin helppo kouluttaa. Ei lainkaan aggressiivinen luonne. Tämä rotu tulee toimeen muiden lemmikkein kanssa. Olenkin ajatellut, että otan kissanpennut iloa tuomaan. Oi kissat ovat aarteita.

Tiesitkös muuten, että tämä on juuri se rotu… mikä on paras ystävättäreni, niin tätä rotua koulutetaan työskentelemään kehitysvammaisten kanssa. Sekä jopa kuurojen ja sokeiden opaskoira. Sitä on koulutettu jopa harrastusmielessä reen vetoon.

No minun Elviira ei vedä rekeä.

Vaan on puhdas seurakoira.

Minä kuskaan Elviiraa näyttelyihin. Siellä neitokainen käy poseeraamassa. Ja pystejä nappaamassa.

Tällainen on Elviira. Paras ystäväni. Elviira.

Syksy saapuu hiljalleen.

Pian luonto hehkuu koko punaisen sävyjen väripaletissa… kauneudessaan.

Ruskan eri väri sävyin.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

On katsottava eri perspektiivistä, sillä kaikilla asioilla on monta puolta.

Ajatteles, vaikka auto-onnettomuus. Sen näkee eri tavalla autokoulun opettaja, kuin ampulanssi kuski, kuin poliisi, kuin auto-onnettomuudessa olevan läheinen, kuin tietyömies.

On aina katsottava eri perspektiivistä, sillä asioilla on monta puolta.

Ajatellaas kakkua. Kakuista voi tehdä jopa taidetta, ajattelee taiteilija, kulinaristi ajattelee vain makua. Anorektikko kaloreita. Leipuri ajattelee eri tavalla kuin syntymäpäivä sankari.

Vain yksi perspektiivi toisessa tarinassani PIKNIK ja tämän on Sipen näkökulma.

Olen kirjoittanut tarinan ystävyksistä piknikillä. Tarina on sinulle tuttu, jos olet blogini vanha lukija. Jos uusi, blogiani eteenpäin lukemalla voit lukaista tarinan…

Kerron pikaisesti, että tarinassa Siru mietti, että miksi hänestä ei pidetty vaateputiikissa, kun hän oli uutta leninkiä ostamassa. Hän ei tuntenut myyjiä. No, myyjättäret olivat Sipen parhaita ystäviä, ja Siru oli Sipen NS. ”koulukiusaaja”. Noin pelkistettynä lyhyt tarina. Referoituna.

Sipe oli suljettu ulkopuolelle, hänestä kerrottiin mustamaalaavia juoruja, hän oli kokenut jopa väkivaltaa. Lähinnä ulkopuolelle sulkemista, sättimistä, valheellisia juoruja. 

Siinäpäs Siru ihmetelkööt, että miksi hänestä ei pidetä.

–Sinusta ei pidetä koska olet ollut minua kohtaan niin törkeä ja kohdellut minua kaltoin

tuumi Sipe tarinassani Sirusta.

Tämän tarinan kerroin vain yhdestä näkökulmasta. 

Yhdestä perspektiivistä.

Mutta jos asiaa tarkastellaan monista kulmista… eri perspektiiveistä…

– Tahdotko todella ystävystyä NS ”koulukiusaajasi” kanssa, kysyy lehtimyyjä Sipeltä. Tuskinpa?

– Hanki lähestymiskielto, toteaa optikko, antaen eri perspektiivin näkymään ja asiaan.

-Et voi odottaa kaunista käytöstä ihmiseltä, joka ei ole matkalla taivaaseen, vaan astelee pimeyden teitä, kohti helvettiä. Toteaa pappi. Antaen eri perspektiivin.

– Älä ole tekemisissä Sirun kanssa, toteaa kirjakauppias Sipelle, antaen eri perspektiivin.

– Tahdotko miettiä miksi hän on millainen hän on … liikaa vastoin käymisiä elämässä esimerkiksi ja se on tehnyt hänestä katkeran ja hän purkaa vihaansa syyttömiin. Toteaa leipuri Sipelle.

– Älä ajattele häntä. Neuvoo fysioterapeutti Sipeä… tadaa, jälleen uusi näkökulma.

– Anna Sirulle anteeksi, vaikkei hän anteeksi pyydä, kadu. Tämä vapauttaa sinut vihasta, kaunasta ja katkeruudesta. Hän teki väärin, mutta sinä voit lakata märehtimästä kaltoin kohteluasi. Toteaa diakoni Sipelle. Vapaudut katkeruudesta.

Katso asiaa eri perspektiivistä. Aina. Tämä avartaa maailmaa.

Teksteissäni on yleensä kaunis sävy. Purppurainen … joskus raikas ja toiveikas. Joskus mangon makea ja rakkauden sävyinen.

Tänään jatkan negatiivisia asioita hiomalla. Sohaistaan muurahaispesää kirjoituksessani. Negatiivisiin asioihin… sillä elämä ei ole yhtä myötä tuulta.

Olen kirjoittanut asia tekstiä, kirjakieltä. Kuin tietokirjaa lukisi. Olen kirjoittanut pitsisiä runoja, riimeineen. Olen viilaillut, nikkaroinut ja hionut verbejä. Punonut ja letitellyt adjektiivejä. Tulisin maustein maustanut sanakeitoksen. Monen monella tyylillä olen kirjoittanut.

Tänään kirjoitus tyylini on tämä. Ei äärimmäisen hiottu… miksi… sopii tunnelmaan… Jos olisi paperi… paperi olisi rypyssä, revitty, teipattu ja siihen teksti raapusteltu.

Perspektiivejä. Eri perspektiivejä… näkökulmia…

Voit kuvitella tämän tarinan daamin sukulaiseksi tai sukulaisen vaimoksi. Joka ei ole sukua, mutta pitäisi olla tekemisissä. Eikös suvun kanssa pidä olla tekemisissä. Vai pitääkö? Kysytääs fysioterapeutilta, leipurilta, että optikolta yms…

Tai työkaveriksi… jonka kanssa pitää olla tekemisissä… vai pitääkö? 

On nainen, maalta. Ei meikkaa, ei punaa huuliansa. Pukeutuu, kuin maalaiset, ja haukkuu kaikkea mikä liikkuu ja mitä liikkuu. Äärimmäisen negatiivinen. Vihaa täynnä.

Mitä kannattaisi tehdä, tuumii tarinan Mikaela.

– Katkaise häneen välit, neuvoo fysioterapeutti, antaen yhden perspektiivin.
– Hanki lähestymiskielto, neuvoo optikko.
– Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, neuvoo kirjakauppias.
– Kutsu kahville ja hauku kaikkea mikä liikkuu ja mitä liikkuu hänen kanssaan, neuvoo leipuri.
Maailmassa on vähän asioita, mistä voisi puhua kauniisti. Saati ihmisiä, kenestä on kaunista sanottavaa.

Se negatiivisuudesta… sitten yleinen esimerkki elämästä.

Nyt ymmärsit blogini runouden lukija pointin. Eri perspektiivit siis. Katso eri perspektiivistä. Kuului tarinani opetus.

Olipa kerran yksinhuoltaja nainen. Hyvin lapsensa kasvattanut aikuiseksi. Oikein hyvä ja huolehtiva äiti ollut. Työelämässään ahkera ja tunnollinen. Ystävänä luotettava. Naapurina pidetty. Harrastusten parissa tykätty. Hän harrastaa tanssia, tsa tsa tsaata. Että pingistä.

Ja mitä hän tekee. Hän katsoo aina asiat eri perspektiivistä. Eri näkökulmista. Kuunnellen mahdollisimman monen mielipiteet asioista.

Pitäisikös Ouluun saada oma huvipuisto? Kysyy tsa tsa tsaata harrastuksena tanssiva nainen…
– Ei, sanoo fysioterapeutti.
– Kyllä, toteaa optikko.
– Yhden tekevää, vastaa kirjakauppias
– Ilman muuta, tuo jopa työpaikkoja, viihdettä ja huvia että iloa, toteaa leipuri.

Tai jokin asia elämässäsi. Jokin kömmähdys…

Ota lintu perspektiivi.. katso kaukaa… ota avaruus perspektiivi… katso vielä kauempaa… ja asia alkaa tuntua pieneltä jopa merkityksettömältä…

Olettekos katsoneet Maajussille morsian ohjelmaa tv stä… Upeat blogini runouden sävelin lukijat.

Tv ohjelmassa eräs mies, avasi kirjeen ja nauroi …

Ja mitäs siitä tuumii optikko, kirjakauppias, fysioterapeutti ja lehtimyyjä…

– Törkeää… olisi pitänyt leikata ohjelmasta pois, räkättää nyt tv ssä naisen kirjeelle, varmasti nainen sai trauman, miettii kirjakauppias.

– Häntä jännitti, jännitys purkaantui sekopäisenä nauruna… Kuin Jokeri hekotteli kirjeelle, toteaa optikko.

– Loukkaavaa käytöstä, pohtii fysioterapeutti.

– Juontajan hämmentynyt ilme tv ohjelmassa oli hyvä, vastaa lehtimyyjä.

Eri perspektiivit siis. Asiaan kuin asiaan.

Katson laadukkaita leffoja… lempielokuvani on Tanssii susien kanssa. Kaikki pystinsä ansainnut.

Mutta istahdin tv n äärelle arkista arkisempana iltana ja tv tarjosi Maajussille morsian ohjelman. Ohjelmassa mies, maajussi jännitti kovin… ja sai nauru hepulin…  Jännitys siis purkaantui, siten… Oi ei… 

Tanssii susien kanssa.

 Dances with Wolves on eeppinen draamaelokuva, 1990. Se kertoo miehestä, joka ystävystyy sioux-intiaanien kanssa. Elokuva perustuu samannimiseen kirjaan. Se julkaistiin  lopulta vuonna 1988 taskukirjana monen kustantajan hylättyä sen. Kyllä luit oikein… taskukirjana… monen kustantajan hylättyä sen… Tämän runoilijattaren lempi elokuva.

Blogia runouden sävelin pitää runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, länkkäri leffoja, ystäviään, läheisiään, viisaita sanoja, hyvää kahvia, kissoja ja punaista huulipunaa.

Lämmin sää jatkuu… taitaa tulla sade… On syyskuun 12 päivä ja sää on kuin juhannuksena. Illat tosin pimenevät ja puun lehdet leijailevat hiljalleen tuulen niitä tanssittaessa. Bailantinon askelin.

Kun yksi tarina päättyy. Se päättyy. Ja alkaa täysin uusi tarina… ei jatko-osaa. Näin ollen pääset uutena lukijanakin kärryille tekstistäni.

Yhdessä tarinassa tapahtuu kaikki.
Samoin runoudessa.

Te lukijat olette matkustelleet viidakossa. Piipahtaneet Mauritiuksen turkoosia merta ihailemassa. Että Goalla. Tarinassani Tik tak tik tak suunnataan Goalle.
Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella.
Miksi …
Siksi…
Että olette lukeneet blogiani runouden.
Olette sukeltaneet tarinoihin.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.

Olen kirjoittanut mm. runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.

Ja sokerina pohjalla ajankohtaan sopiva runoni Lapin syyskuu. Ja kaunis runoni menee näin.

LAPIN SYYSKUU

erämaan loistoa

syksyisin

maiseman loistaessa
huikeissa väreissä

yön pimeällä taivaalla

revontulien tanssiessa

silloin
jos ei nyt
niin
milloin

lehtipuiden
varpujen
ruohokasvien

lehtien säteilevän
kaunis syysväritys

oranssinpunaista
keltaista

juolukoita
riekonmarjoja
mustikoita

avointen suopaikkojen
kellertäessä

tunturikoivujen
lehtien
hehkuessa

keltaisina
oransseina

jos ei nyt
niin koska

kirkkaanpunaisia
värisävyjä

silloin
jos ei nyt
niin
milloin

erämaan loistoa

syksyisin

maiseman loistaessa
huikeissa väreissä

yön pimeällä taivaalla

revontulien tanssiessa

maiseman loistaessa
huikeissa väreissä

syksyisin

pohjoisen

erämaan loisteessa

silloin
jos ei nyt
niin
milloin

SINISET HETKET

mutkittelevia
kapeita katuja

hohtavia hankia
latuja

ainutlaatuinen luonto
ikimuistoiset elämykset

siniset hetket

taivaan tulista lumoutuen

ruskaan rakastuen

keskiyön auringon
säteisiin kietoutuen

kahdeksan vuoden
aikaa kokien

pakkastalvi
hankikantokevät
jäidenlähtökevät
keskiyön aurinko
sadonkorjuu
ruska
ensilumi
joulukaamos

siniset hetket

taivaan tulista lumoutuen

mutkittelevia
kapeita katuja

hohtavia hankia
latuja

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

-Runoilijatar

Lukemisiin