Tähän hetkeen kietoutuen

15.5.2025

+5

Aurinko nousee 3.47

Aurinko laskee 22.41

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Sädehtivää ja runorikasta torstaita kaikille upeille blogini Runouden sävelin lukijoille.

Tänään blogissani runouden tarjolla kaunis runoni Neilikka. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

NEILIKKA

elämä opettaa

ja sinä päätät

mitä opit ja mistä

Tutkimukseen osallistuneilla henkilöillä kesti vain kuusi, 6, minuuttia rentoutua siitä, kun he alkoivat kääntelemään kirjan sivuja. Lukeminen on siis tutkitusti terveyspommi.

Olet siis valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa… Ja se on lukeminen.

Olen kirjoittanut monen monella tyylillä. Maustanut tulisin maustein sanakeitoksen. Kirjakieltä. Riimejä. Hionut ja punonut adjektiivejä. Viilaillut ja nikkaroinut verbejä.

Tänään kirjoitustyyli on pelkistetty teksti.

KIRJOITUSTYYLINI ON FIKTIO. Joten runouttani ja tarinoitani lukiessa, ei voi tutustua minuun. Mutta eihän se olekaan runouden tarkoitus (runoilijattareen tutustuminen). Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

Olen tarinan kertoja.

On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö… Hän on

Birgitta, 45. Ompelija. Musta… Hänellä on labradorin noutaja. Kesämökki ja vene, jota hän ei käytä. Itse asiassa hän on myymässä venettään. Hän tulee merisairaaksi merellä. Kesämökki on merenrannalla. Ja siellä hän viettää vapaa-aikansa. Eronnut ja karannut lady. Suht tavis. Ruskeat kutrit, ruskeat silmät ja punattu suu. Joka on kaunis, kun se kääntyy hymyyn.

Kun hän on tasapainoinen. Hän on tylsä. Ystäviä käy kylässä. Hän keittelee kahvit, puhuu säästä ja menee aikaisin nukkumaan. Ja herää aamulla töihin, tylsine rutiineineen.

Itse asiassa hän on todella tylsä tasapainoisena.

Jopa hänen ystävättärensä Sirkku odottaa, että eikö nyt voisi vähän vipata päästä. Sillä, silloin Birgitta on parhaimmillaan. Rakastettavimmillaan.

Häneen iskee shoppailuholia (pakko päästä ostoksille muotiputiikkiin)… Hän tanssii polkkaa, vaikka tyhjän torin lavalla klo. neljä aamuyöllä, vesisateessa. Hän on eloisa ja ennen kaikkea mielenkiintoinen.

Sitä hän on, mielenkiintoinen. Äärimmäisen mielenkiintoinen persoona. Hurmaava.

Mukaansa tempaava.

Mutta yleensä, suurimman osan ajastaan hän kitkee kesämökin kukkapenkkejä. Tylsimyksenä. Henkisesti tasapainoisena.

Amerikassa jokainen kulkee terapiassa. Jopa labradorin noutajat. Koiratkin. Vaikka he eivät sitä tarvitse. Kahvipöytäkeskustelua säästä sisältää myös terapiat. Tämä on jopa muoti ilmiö.

Ei lainkaan hassumpi muoti ilmiö.

Ja on maailmankolkkia, joissa ei mennä terapiaan. Ei sitten millään, vaikka pitäisi.

Viime aikoina Birgitta keksi, että kokonaisvaltainen hyvinvointi olisi mukava extra duuni ompelijan työn lisäksi.

Kyllä, kyllä. Hän tietää treenaamisen. Hän tietää terveellisen ruokavalion. Ja hän tietää kohtuullisen sangrian ja drinkkien nauttimisen. Hän tietää nukkumisen tärkeyden. Nukkuminen on kaiken A ja O. Mutta henkinen puoli.

Tietääkö hän sen?

Itse asiassa, hän voisi olla loistava siinä, vippaahan hänellä päästä välillä. Hetkittäin.

Hän ymmärtää siksi ihmisiä.

Hän totta vie ymmärtää.

Birgitta rakastaa jazzia. Että hän rakastaakaan jazzia. Kananugetteja. Sinisävyisiä leninkejä. Joita hänellä on useita. Ja labradorin noutajaansa. Ja vapautta. Hän on sinkku. Ei palloa jalassa kahleena. Kevät on myös Birgitan lempivuoden aika. Ja kevät, se on kauneimmillaan.

Sirkku, hän on Birgitan hyvä ystävätär. Blondi. 44 on kilahtanut hänellä mittariin. Nuorekas, menisi heittämällä kolmekymppisestä. Hän on kaupan kassa. Hänellä on reuma. SAIRAUS EI TUHOA SINUA, SINUT VOI TUHOTA ASENTEESI SAIRAUTEEN. Reumaan ei kuole. Hän käy reuman vertaistukiryhmässä. Hän on naimisissa, neljännen kerran. Eron partaalla jälleen. Miksi ihmeessä suhteeni ei onnistu. Hän etsii parhaillaan asuntoa. Birgitan naapurista. Hän on oikein herttainen. 

Nyt, kun olen esitellyt… Fiktiivisen tarinan henkilöt… On aika astua tarinaan.

Tekstiviestikeskustelu on tarina nimeltään.

Sirkku: Mitäs kuuluu?

Birgitta: Ihan hyvää. Teen nykyisin kahta duunia. Ompelijan ja kokonaisvaltaisen hyvinvointi ohjaajan duunia.

Sirkku: Eikö sinun pitäisi jättää tuo henkinen hyvinvointi ammattilaisille. Psykiatreilla on vuosien koulutus. Tuohan on kuin B luokan komediasta.

Birgitta: Treenivinkkejä netissä. Kokkaus reseptejä netissä. Ei sen kummempaa. Ompelijan duunissa on elantoni. Sivu työ. Eikä se ole terapiaa.

Sirkku: Itse asiassa olet parhaimmillasi, silloin, kun elämä on hullua. Silloin koko elämä on mielenkiintoinen seikkailu. Jos et ole hullu, sanon näin rakkaudella, että olet tylsä.

Birgitta: Niin.

Sirkku: Nähdään huomenna. Tänään menen reuman vertaisryhmään. Huikea ryhmä. Olen löytänyt sieltä ystäviä. Ja vertaistukea. Meillä on teatteriretkiä. Se on tietynlaista terapiaa. Siellä ei saa puhua Jumalasta. Ei politiikasta ja ei saa olla loukkaava. Ei siellä muuta vaadita. Voi olla ihan oma itsensä.

Birgitta: Huomiseen. Minä myyn veneen. Et sattuisi tietämään kuka tarvitsisi veneen?

Sen pituinen se:

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Eräs viisas amerikkalainen psykiatri on kirjoittanut kirjassaan… Jos eläisimme tässä hetkessä, stressi taso laskisi.

Lukaise blogiani runouden pidemmälle.

Seuraavassa blogimerkinnässäni nojatuoli matkailua lukijoilleni. Suunnataan viidakon uumeniin.

Viidakon intiaani heimolla on sanonta ”maissipellolta on tultava juosten.” Kaiken on oltava tuoretta. Blogeistakin lukaistaan uusimmat kirjoitukset, lehdistä tuorein lehti ja salaatti, tuorettapas hyvinkin. Uutiset, mitä tuoreemmat, sen parempi, taitaa siis olla näin, että ”maissipellolta on tultava juosten.”

Hyvin harva kysyy eilisen kuulumisia. Mitäs sinulle kuului viime vuonna?

Mielenkiintoinen sanonta. Mielenkiintoinen sanonta.

Ja niin oikein…

Mitä sinulle kuului kaksikymmentä vuotta sitten… Ei ei …

Runoni Vaaleanpunaista hattaraa sanoin

VAALEANPUNAISTA HATTARAA

ei eilen

ei huomenna

vaan juuri nyt

Tämä on elämäni motto. Tähän hetkeen kietoutuen.

Monen moni kantaa menneisyyden lastia, selkä kumarassa. Huojuen kuin kaislankorsi tuulessa. Joillekin tulevaisuus on jo vuorelta vierivä lumipallo… Ei ei… vaan tänään, tällä hetkellä.

Joskus voi vilkaista peruutuspeiliin, olla nostalginen. Mutta katse on pidettävä edessä päin.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin