Takatalvi on

11.4.2025

-3

Aurinko nousee 5.53

Aurinko laskee 20.45

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Hyvät naiset (ja pahat naiset)
ja herrat (ja hulttiot).

Täällä meillä päin on takatalvi. Lunta on sadellut.

HALTIOIDEN MAASSA

kello helisi hänen kaulassaan
kimallellen auringon
säteiden valossa

hänet ympäröi
juovuttava
taian omainen tuoksu

kuun loistossa

tähtisateessa

matkalla vuoren huipulle
hehkuen kalpeaa valoa

kimallellen sumupilveä
taivas
pensaat
tie
näyttivät kultaisilta

kaikki luodutkin
vaikuttivat kultaisilta

haltioiden maassa
löytöretkellä vuorenhuipulle

etsien kadonnutta

PÄÄSIÄISEEN KUULUVAT TIPUT, PUPUT, KELTAISET KUKAT, MÄMMI, NOITA-AKAT… JA RAERUOHO… MISTÄS KIRJOITTAISIN TÄNÄÄN… PUPUISTA… EI EI … TIPUISTA… EI EI… KIRJOITAN NOITA-AKOISTA…

RUNOILIJATAR PITÄÄ SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ, KIRJOITELLEN MM. FIKTIIVISIÄ MINITARINOITA, KERA HUIKEIDEN TARINAN OPETUKSIEN…

RUNOUDEN SULO SOINNUIN EDETÄÄN BLOGISSA RUNOUDEN SÄVELIN.

Kirjoitustyylin ollessa fiktio runoudessani.

Runoudessani rakastetaan värejä, kuin myös värittömyyttä. Tarinoista löytyy mielenkiintoista uutta, mutta myös kunnioitettavan vanhaa. Runouden sävelissä on edustettuna niin ilo, suru, kuin kauneus, pettymykset, tunteiden koko skaala, toivo, että turhautuneisuus.

Rakkautta unohtamatta….

Kaipuuta pois jättämättä.

Pääsiäinen kolkuttelee ovelle…

Koivun oksia, hiirenkorvalle puhjenneita pajunkissoja, keltaisia narsisseja, raeruoho, että tiput, sekä puput.

Täällä meillä päin – Pohojanmaalla – pääsiäisenä kokot roihuavat kuin juhannuksena konsanaan.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.

BLOGIA PITÄÄ HAUSKOJEN KISSAVIDEOIDEN FANI. RUNOILIJATAR, JOKA ON KIRJOITTANUT MM. KAUNIIN RUNOTEOKSEN LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA. NAINEN, JOKA RAKASTAA KAIKKEA KAUNISTA, KISSOJA. YSTÄVIÄÄN, LÄHEISIÄÄN. HYVÄÄ KAHVIA. VIISAITA SANOJA. LÄNKKÄRI LEFFOJA JA PUNAISTA HUULIPUNAA.

Yhdessä tarinassa tapahtuu kaikki, ei ole jatko-osaa. Näin ollen pääset uutena lukijanakin kärryille teksteistä.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… Mitäs jos tänään piipahtaisitte Goalla. Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle.

Joskus kirjoitus tyylini on hattaraisen vaaleanpunainen… Kepeä… tai sinisen syvällinen… tulisen punaisen rakkauden paloinen…

Rakastan kesämökin tyylistä kotoisaa, turvaisaa lumoutta. Tätä tarjoaa mm. Disney +. Miksi ei sadunhohtoiset mainokset tai hyväntekeväisyys kampanjat?

Vaihdetaas täysin kirjoitustyyliä.

Tänään tarjolla tarinoita, ihmisen raadollisuudesta ja pahuudesta. Ihminen on ihminen.

Olen tarinan kertoja… on siis tarinan aika…

VALKOSIPULI on tarina nimeltään…

Ikkunassa oli paksut viininpunaiset samettiverhot. Ja huone oli tämän johdosta hämärä. Vanhasta rouvasta puhuttiin pienellä kylällä, että hän ei kestä päivän valoa, kuin Dracula konsanaan. Tämä ei tietenkään pitänyt paikkaansa, vanha rouva söi kuin söikin valkosipulia ateriallaan.

Hän on avioitunut miehen kanssa, jolle avioliitto on viides, hänelle toinen. Näin monella kierroksella, kun on häitäkään ei enää jännitä.

Ja hän on helvetillinen miehen lapsille. Todellinen ilkeä äitipuoli.

Samoin kuin omille lapsen lapsilleen. Hän on ilkeä.

Hänellä on reuman runtelemat kyhmyiset sormet… Ja hiukset kuin takkuinen lattialuutu, jonka hän sitoo tiukasti nutturalle.

Onko joku viettänyt joskus hänen kanssaan kauniin ja onnellisen hetken, ehkä tai ehkä ei. Todennäköisesti ei.

Hän on paha suustaan, hän sylkee kuin tulenlieskoja satuttavia sanojaan, hän tahtoo loukata, ja iva on hänen puhetyylinsä.

Suu on viiva, jota koristaa syvät uurteet, rypyt.

Isä ei saa tavata lapsenlapsiaan, lapsi suojelee lapsenlapset vanhan rouvan…ilkeän äitipuolen… joka vaatimalla vaatii kutsuttavan itseään mummoksi… haukuilta.

Yhtä sättimistä, ulkopuolelle sulkemista, pilkkaa ja vähättelyä, sen hän osaa.

Hän on pahuuden ruumiillistuma.

Onkohan joku todella nähnyt hänen syövän valkosipulia ?

Ikkunassa oli paksut viininpunaiset samettiverhot, ja huone oli tämän johdosta hämärä.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Ei kaikki ihmiset pahoja ole, suurin osa on.

OLIPA KERRAN

Peikko ja Vuorenpeikko kanta baarissaan, tuoppien äärellä. Kunnes paikalle lehahti Vuorenpeikon ex.

Epämääräinen, pelottava, outoja kykyjä omistava noita. Kahvia tiuhaan keittelevä, itsekseen puhuva, täysin pimeyden voimien turmeleva ihmisraunio.

Vuorenpeikon ex.

Ex asustelee synkässä metsässä, tahtoen pahaa kaikille hökkelissään, seuranaan musta kissa.

Hänen kaverinsa on Lapin korkeimmalta tunturilta ja toinen kaveri Kyöpelin vuorelta. He ovat liikenteellä kolmestaan, kaveriporukalla.

He pyrkivät salaperäisillä toimintatavoillaan tuhoamaan ympäröivän maailman, romuttamaan yhteiskunnan, että he voisivat elää vapaasti pahuudessaan. He pelottelevat voikukkasia. He tavoittelevat pimeää päämääräänsä. He käkättävät. Ja herkuttelevat vesiliskon silmillä, etanoilla ja kissankielillä. Heillä on omat eväät mukanaan ravintolassa, Peikon ja Vuorenpeikon kantapaikassa.

Heillä on poltellut käsivarret.

Nenässään syyliä, ja keltaiset, lohkeilleet hampaat.

Ja savusilakan hajuinen hengitys.

Pitkät raatelukynnet. Päässään suippopäinen hattu. Suutaan täyttävät kirosanat.

Mitä tekee Vuorenpeikko.

Hän menee baarin lattialle makaamaan, liikkumatta, aivan hiljaa, kuin kuollut.

Noidat luulevat häntä raadoksi, ja niin he poistuvat Peikon ja Vuorenpeikon kantabaarista.

Sen pituinen se.

TÄNÄÄN TARINAN OPETUS ON SEURAAVANLAINEN: EI KAIKKI IHMISET PAHOJA OLE… SUURIN OSA ON… JA TEEMANA ON NOITA-AKAT.

Noita-akkoja on monenlaisia… Ja noidat tanssivat polkkaa…

Kerronpas hieman millaisia noita akkoja on…

Ensimmäinen noita-akka on koulukiusaaja, ruma, ilkeä, inhottava. Hän on ruma, joten helppo huomata noita-akaksi. Traumatisoiva. Hänen takiaan joutuu tunnilla vaihtamaan paikkaa, jos vierustoveriksi pulpettiin sattuu.

Toinen noita-akka on aikuisen lapsen ilkeä äitipuoli, vanhan isän ties kuinka mones vaimo. Hän on pahempi noita-akka kuin edellinen, ns. avustustyöntekijä, esittää mukavaa, mutta selän takana on itse piru. Lapsen lapset eivät saa tavata hänen takia isoisää. Hänestä juuri aikaisemmassa tarinassani. Traumatisoiva. Kamala, kuvotus.

Kolmas noita-akka vuokraa murjuaan, ihan hirveä, kun on saanut murjunsa vuokrattua, haukkuu vuokralaisen pihalle. Mikään ole stressaavampaa kuin asua muiden nurkissa, murjussa, ja haukutaan pihalle, traumatisoiva.

Neljäs noita-akka taikoo joskus itsensä ihan kohtalaisen näköiseksi, kosmetologi, laittaa viestejä, ”kukaan meistä ei tahdo olla kanssasi tekemisissä.” Pilaa välejä ihmisiin, kuten noita-akat tekevät, traumatisoiva. 

Ja viides noita-akka, esittää ystävää, sitä olematta, hänestä on päästävä kauaksi, traumatisoiva.

Kuudes noita-akka on väkivaltainen, iskee silmän mustaksi ja levittää valheellisia mustamaalaavia juoruja, noita-akka kun on.

Seitsemäs noita-akka on pomo, rähjäisen huoltoaseman pomo, ihan hirveä pomo onkin, pilkkaava, haukkuva, syrjivä, kaikin puolin karmiva pakkaus. Pää täynnä kusta, kuvittelee olevansa isokin bossi, mitättömän rähjäisen huoltoaseman pomo. Noita-akka, karmiva.

Yhden noita-akan takia saa valittaa vaikka Valviraan, toisen takia valitus on tehtävä potilasasiamiehelle, mutta heidän henki haisee siitä huolimatta hapansilakalle.

He ovat äärimmäisen traumatisoivia ihmisiä. Ihmishirviöitä, pahuuden ruumiillistumia. Noita-akkoja.

Ja noidat tanssivat polkkaa…

On myös mies puolisia pahuuden ruumiillistumia.

Tietäjät… poppamiehet, velhot ja šamaanit… noidat… nistit… Runoni sanoin tällaisen kuvaus.

NISTI

nisti,

kaulassa ei roiku hopeinen risti,

hän on jo mikä lie

askeleet kohti helvettiä vie

oi voi mitä teki nisti

hän myrkkyä itseensä pisti

nisti,

kaulassa ei roiku hopeinen risti

Tarinan opetus oli: Ei kaikki ihmiset pahoja ole, suurin osa on.

Loppusanat tarinaan… Noita-akan pataan ei kelpaa kuin mädät sydämet. Älkää mädännyttäkö sydämiänne. Yrtit pataan noita-akka nakkasi jo. Noita-akka hämmentää pataansa…

”YLI KAIKEN VARJELTAVAN, VARJELE SYDÄMESI, SILLÄ SE ON ELÄMÄSI LÄHDE…” -Sananl.

Pääsiäiseen kuuluu noita-akat… siinä oli tarinoita noita-akoista… 

Muutetaan pahoista ihmisistä kauneuteen kirjoitustyyli. Tiedät kyllä mitä on ihminen… ei minun sitä tarvitse enempää kertoa…

Rakastan kaikkea kaunista…

Ja sokerina pohjalla runo… Ja runo menee näin… olkaas hyvä…

LUMIHUURTEISEN TAIKAMETSÄN TUNNELMA

pitää olla, joku, jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

terävien jääpuikkojen
koristaessa ikkunan pieliä

lumihiutaleiden sädehtiessä
kauneudessaan

pitää olla joku jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

taikametsän tunnelma

kuurasta kimaltelevat ruukut

jäisen tuulen osuessa
luihin ja ytimiin

terävien jääpuikkojen
koristaessa ikkunan pieliä

lumihiutaleiden sädehtiessä
kauneudessaan

pitää olla joku jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

Fiktiivinen tarina:

Perunakin kukkii

Tieni on vienyt Lapista… Helsinkiin ja sieltä Bulgariaan… Lumiset tunturimaisemat talvisin, kultasävyissä hehkuvat hillasuot syksyisin. Kaamos, ja yöttömän yön kauneus kesäisin. Mahtavat tunturit, vanhat jättiläiset ja vuolaana virtaavat joet. Jängät, järvet. Kulta. Gaissa. Kero, kuru (tunturirotko), myrä, paljakka, pahta, rakka (kivilouhikko).

Elämyksiä, joita ei tarvitse etsimällä etsiä.

Laavut, autiotuvat.

Nämä jäivät taakseni Lappiin.

Suuntana ydinkeskusta, Helsingissä.

Helsingistä löytää lähes kaiken etsimänsä. Tekeminen ei lopu kesken. Helsingistä tieni vei Bulgariaan, Mustanmeren rannalle. Hiekkarannat hurmasivat.

Nyt kun olen kertonut missä olen asustellut (Lapista, Stadin kautta Bulgariaan), on aika esittäytyä.

Olen Irina, 37, rakastan muotia. Seuraan muotia. Muoti toistaa itseään.

Pidän perunoista, kaikessa muodossaan. Keitettynä, muussina, ranskalaisina, uuni perunoina, sipseinä. Uusista perunoista, juhannuksen tienoilla.

Jo tuhansien vuosien ajan on perunaa viljelty, sen juuret ovat muuten Etelä-Amerikassa, Andien alueelta. 1500 luvulla peruna tuli Eurooppaan espanjalaisten mukana. Oli merimiesten sapuska kuin maissikin.

Uuniperuna, foliolla vai ilman ?

Foliolla, totta kait. Ja perunan päälle viiltoja, että öljyäminen. Ja täytteeksi vaikkapas

Savulihaa
1 rasia pippurituorejuustoa
75 g kylmäsavuporoa
1 rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
1 tl sokeria
2 rkl persiljaa

a vot.

Perunakin kukkii.

Tämä sai minut miettimään mitkä asiat tuovat kadonneen hymyn huulilleni, mikä saa minut puhkeamaan kukkaan. Ajattelin tehdä näistä asioista listan. Ja alkaa vaalimaan näitä kokemuksia ja tapahtumia että tunteita.
Ja listani menee näin, nämä asiat tuovat minulle onnea. Ja onneahan lie jokainen metsästää.

1. Lapin kauneus

2. Helsingin tapahtumat

3. Bulgarian hiekkarannat

4. Uuni perunat

5. Ystävät

6. Mies

7. Aikaiset aamut

8. Vuodenajat

9. Hyvinvointi

10. Terveys

Kuinka vaalia terveyttä, mikä löytyi listaltani Top 10stä. Liikunta, terveellinen ravinto, riittävä uni.

Utelias mieli tuottaa uutta, positiivisuus ja joustavuus edes auttavat terveyttä.

Negatiivisuus sairastuttaa.

Negatiiviset asiat on käsiteltävä ja mikäli mahdollista sulkea ne pois elämästä.
Terveyttä voi vaalia. On tehty tutkimus, että terveellisesti elävien mahdollisuus sairastua on pienempi, kuin epäterveellisesti elävien.

Mitä muuta löytyi onnellisuus listaltani… Aikaiset aamut… Pidän myös aikaisista aamuista, ajatukset ovat kirkkaat ja päivä vielä edessä. Siispä laitan kellon soimaan ennen kukon laulua, koisin vaikka päikkärit päivällä, että jaksan.

Aikainen aamu, appelsiineista puristettu tuoremehu, voiko parempaa olla.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Perunakin kukkii.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin