Tapanin päivä
26.12.2023
– 4
Aurinko nousee 10:31
Aurinko laskee 14:04
Päivä pitenee jo,
on kauemmin valoisaa
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Täällä on (ollut) upea joulu. Kinkku onnistui hyvin. Paistoin kinkkua koko yön. Ja riisi puuroa hämmensin tunnin. Joululahjaksi sain kynsilakkaa jne… Tunnelmallinen, rauhallinen, kaunis ja leppoisa joulu, täällä. Toivottavasti, siellä ruudun toisella puolellakin on (ollut) mukava joulu.
On tapanin päivä.
Historian havinassa tapaninpäivään kuului tapaninajelu. Hevosella. Rekiretket tehtiin muinoin isolla joukolla ja joulun hiljaisen ja hartaan tunnelman jälkeen ihmiset huristelivat innoissaan kylän raitteja. Tapanina muinoin… miksi ei tänä päivänäkin…
Tapaninpäivä on hevosten ja marttyyrien juhla …
Suomessa tapaninpäivä päättää joulun hiljentymisen ajan.
Enää ei tepastella kuin huopatossu tehtaalla villasukissa, Turun joulurauha julistuksen jälkeen…
Nyt voi jo vaikka kailottaa, kuin Kiljusen herrasväki… onhan jo tapaninpäivä…
Tapanin päivä on vielä joulua täysin…
Joulu ei ole ohi…… jouluaattona joululahjojen avaamisen jälkeen… ei ei ei…
Joulu jatkuu vielä…
On Tapanin päivä…
Tallennan tämän päivän fiktiiviseen tarinaani jotain arvokasta… nimittäin lankoja lakkiin… Langat lakissa ovat kuuluneet suloisen tuhansien järvien maan historian havinaan tapanina… Miksi ihmeessä… lukaise tarinani niin tiedät…
Olen tarinan kertoja… runoilijatar… Uusin kirjani on kaunis runoteos … Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä
Kuka Tapani… Nevö höörd ??? Olen Tapani ja tapani tulet tuntemaan… totesikos näin Tapani… Stefanos on taipunut Tapaniksi… hän eleli Jerusalemissa noin 33 – 37… kivitettiin… marttyyri…
Historian havinassa tapanina… siis tänään…
Oli kulkueita, jotka kulkivat talosta taloon. Aikuisten joukkoa johti tapaninpukki eli jouluäijä, jolla oli turkki väärinpäin ja tervaan kastettu vihta häntänä. Hän lauloi…
”Lehmät maitoa antakoot,
lampaat kaksosia kantakoot,
kissan häntä olkoon kippurassa,
koiran häntä koppurassa,
sian saparo solmussa!”
Ajat ovat muuttuneet kovin… ei enää nykyisin ole kulkueita tapanina… on joulun paluuliikenne tapanina… ellet sitten ole uuteen vuoteen asti joulun vietossa… upea lukijani…
Niin tai näin…
Olen tarinan kertoja… on siis fiktiivisen tarinan aika…
TAPANIN TANSSIT
Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin. Hän on viettänyt hillityn ja mukavan, rauhallisen sukujoulun. Mummi haettiin tapaninpäivänä Kela taxilla takaisin vanhainkotiin. Serkun perhe pakkasi Volvonsa ja lähtivät huristelemaan kohti Hämeenlinnaa.
– Missäs se Marjatan mies on… kysymys kysyttiin Marjatalta… iki sinkulta … joulupöydässä…
Marjatta loukkaantui suvun uteluista… ja vastasi panostavansa uraansa…
– Tahdon edetä urallani, en sitoutua, saati perhettä perustaa… Marjatta vastasi.
Tosi asiassa työ on hänelle vain pakollinen paha, joka on mukava asia vain tilipäivänä.
Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.
Hans on viettänyt yksinäisen joulun. Tekstiviestejä piippasi vain kaksi hänelle . ”Hyvät joulut” luki molemmissa tekstareissa… Kaikki hänen kaverinsa ovat naimisissa…
viettävät joulun perheensä kanssa… ei hän tahdo tuppautua serkkunsa joulun viettoon… hän oli joulun töissä… sairaalassa…
On tapaninpäivä… Ja Hansilla vapaapäivä töistä.
Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.
Hans ei välitä glögistä… hän ajaa partansa… laittaa partavettä… ja hän laittaa lankoja hattuunsa… itse asiassa hän saksii koko lankakerän hattuunsa…
Historian havinassa… Kyrönjoen varrella… miksi ei muuallakin suloisessa tuhansien järvien maassa… nuoret miehet vierailivat tapanina tyttöjen luona ja pyysivät ”sylin tapaninlankaa”. Mieluisille pojille tytöt antoivat pitkän säikeen kehräämäänsä rihmaa/lankaa. Pojat kiinnittivät langat lakkiinsa ja näin selvisi, kuka oli pidetyin…mitä enemmän lankaa on lakissa, sitä suositumpi ja coolimpi mies… siis…
Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.
Hans huomasi Marjatan tansseissa… hän ei tuntenut Marjattaa…
Hän haki Marjattaa tanssimaan. Ja Marjatta lähti tanssimaan…
– Miten joulusi on mennyt, kysyi Hans Marjatalta…
– Hyvin… rauhallisesti… vastasi Marjatta… saatiin mummi jouluksi kotiin vanhainkodista… se oli parasta joulussa… miten sinun joulusi?
– Sairaalassa…
Marjatta hieman hätkähti ja huolestui Hansin vastauksesta…
– Olen sairaanhoitaja.
– Töissä siis. Vastasi Marjatta…
Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin. Ja sille tielle jäi…
Nyt yhteistä avioliittoa Hans ja Marjatta on elänyt 48 vuotta. Lapsia on viisi… Lapsenlapsia seitsemän…
Ja vielä tänä päivänäkin Marjatta ihmettelee … miksi ihmeessä Hansilla oli lankoja lakissaan tapanina…
Sen pituinen se.
Ja heti perään toinen tarina.
Juuri tallensin tarinaani ikä ihmisten tunnelmia tapanista.
”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu.” Mutta ”Nuoret ovat tulevaisuus ja toivo!” Näinhän se on…
Jotes nuorrutaan tähän tarinaan. Otto on 15 v.
Ja tarina alkaa…
Hyvää joulua Hämeenlinnan poppoolta
on tarina nimeltään
Marjatan serkku lähti tapanina Volvollaan kohti kotia. Hämeenlinnaa.
Joulu on purkissa. Huono ajokeli tänä tapanina. Paluuliikenteessä !!!! Ja letkassa pitää ajaa, auton perässä, mikä humppaa, auton, missä ei ole vakionopeuden säädintä, siis.
Serkulla on kolme lasta. 5 vuotias Olivia, 15 vuotias Otto ja 19 vuotias Liisa.
Olivia uskoo joulupukkiin täysillä… Liisakin, 19v. lähti Marjatan luokse joulun viettoon, vaikka asuu jo omassa kämpässä. Hänellä on poikkis, ei mitään vakavaa… ei ole esitellyt suvulle poikkista.
Uutena vuotena bilettää poikakaverin kanssa.
Myös lapsella ja nuorilla oli mukava joulu Marjatan luona. Iloinen.
Pöytä oli koreana.
Lissu starttaa uutena vuotena dietin. Mässäsi kolme päivää suussa sulavia herkkuja. Liisa kirjoitti just ylioppilaaksi. Hakee kouluun… menee siihen kouluun mihin pääsee. Toden näköisesti liiketaloutta lukemaan.
Liisa on jo 19 vuotias, joten äiti ei ole nolo. Enää.
Oton, 15v mielestä äiti on niin nolo, ettei kehtaa kaupassa käydä äidin kanssa.
Viisi vuotiaan mielestä äiti on kaunis rinsessa.
Otto,15v… sai kännykän joululahjaksi.
Nuoriso on kännykkä sukupolvea.
Joten hän on koko joulupäivän ollut kännykällä.
Mitä ihmettä sinä teet kännykällä, koko ajan ? Mummo oli kysynyt Otolta, 15v.
Chattaan Miken kanssa. Mike on Oton bestis.
Kaverit ovat nuorille kaikki kaikessa.
OMG
LOL
🙂
8)
Mummo ei osaa käyttää kännykkää. Hän laittaa silmälasit silmilleen… ihaillessaan Oton joululahjaa. Tuliterä kännykkää.
Mitäs kieltä tuo tuollainen on?
8)
Mitä siinä sanotaan?
Kysyy mummo lapsenlapseltaan.
Tsillaa granma… vastaa Otto. 15v.
Oton äiti vastaa …
Nuoret puhuvat nykyisin näin.
Yes
Omg
Nooo
Lol
Aaargh
Vai niin, vastaa mummo.
Olen boomeri, vastaa Oton äiti, 42v. Boomeri on siinä nelikymppinen… vanhus…
Vai vanhus… mummo nauraa. 42 vuotias on kapaloissa vielä… Vai vielä puumeri… Mummo kysyy ???
boo boo boomeri … ota coolimmin… Otto toteaa…
No mikäs minä sitten olen, kysyy mummo nauraen… häneltä on kilahtanut 90 vuotta rikki.
Ja mummo jatkaa…
”Se, että meri kuohuu … se että meri pauhaa… niin ja sitten meri sitä… aivan…tyyni meri ei varmasti tee taitavaa purjehtijaa… ei ei … vaan myrsky… elämän myrsky…” mummo selittää Otolle…
…”Sitä ennen hiihdettiin kouluun… hiihdettiin 60 kilometriä… kesät ja talvet… ja ja ja… ylämäkeen hiihdettiin… ja aina vain hiihdettiin”
Otto vastaa…
– Koulussa on liikunta tunnilla pakko hiihtää viis kilsaa… en voi sietää hiihtoa…
Blääh… 🙁
🙁
Sen pituinen se…
Tarinan opetus oli seuraavanlainen… runoni Neilikka sanoin
NEILIKKA
elämä opettaa
ja sinä päätät
mitä opit ja mistä
( ”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu” ja ”nuoret ovat tulevaisuus ja toivo” )
Suurenmoista, että olet astunut blogiini Runouden sävelin…
Tunnelmallista lukumatkaa
– Runoilijatar
Lukemisiin