Tarina

Leipää ja sirkushuveja.

Sirkushuveja ovat: ooppera, elokuvat, kirjallisuus, maalaukset,

jopa keramiikka, että musiikki, tv sarjat, näytelmät,

teatteri, sirkus, ja tietenkin runous jne jne.

Etenkin runous.

Ihmiset tarvitsevat leipää ja sirkushuveja.

Olet astunut blogiini Runouden sävelin.

Runouden sulo soinnuin edetään blogissani.

Kirjoitus tyylin ollessa fiktio tarinoissani.

Olen tarinan kertoja.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa…

Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella…

Olette piipahtaneet Goalla…

Miksi… Siksi…

Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin…

Olette sukeltaneet tarinoihin…

Tarinassani tik tak tik tak… suunnataan Goalle…

 

Olet valinnut lähes täydellisen

tavan viettää aikaa… ja se on lukeminen.

 

Tunnelmallisia lukuhetkiä,

runouteni sädehtivässä maailmassa.

Olen tarinan kertoja… on tarina aika…

Kylänraitti … on tarina nimeltään…

Eräänä keväisenä päivänä… Matilda kävelee tuttua kylän raittia pitkin. Tie on hänelle niin tuttu, 

että hän tietää, kuopan, mikä näin keväisin täyttyy vedellä. Ja astuu sen ylitse. Kesäksi kuoppaan 

kipataan soraa ja täytetään se. Tie on routavaurioinen. Mutta oi, niin rakas, ja tuttu kylän raitti. 

Matilda muutti Lontoosta. Läheltä Oxford street iä… Maalle…

Oxford Street on vajaa pari kilometriä.

Ja se on Euroopan vilkkain ostoskatu. Sen varrella on yli 300 liikettä. 

Oxford Street on koristeltu jouluvaloilla jouluisin, jotka joku julkisuuden henkilö

 sytyttää marraskuun puolivälin tienoilla. 

Viime jouluna Matilda ei tunnistanut, että kuka valot sytytti. Hän ei lue juorulehtiä, siksi.

Hän lukee kyllä. Ja paljon lukeekin. Kirjoja, historiasta, maantieteestä, luonnosta,

 jopa kalliomaalauksista. Miksi ei leijonista, että tiibetinspanieleista.

Joulun jälkeen. Tammikuussa Matilda pakkasi tavaransa. Pahvilaatikkoihin. Postitti ne 

suloiseen tuhansien järvien maahamme, Suomeen. Valokuvat, työtodistukset. Muutama virkattu

 pöytäliina. Ja arvokas kukkavaasi. Huonekalut hän vei kierrätykseen ja myi. Samoin TV n, 

että astiat. Vaatteita hän lahjoitti hyväntekeväisyyteen, ne mitkä eivät 

mahtuneet pahvilaatikoihin postitettavaksi tuhansien järvien maahan.

Hän muutti maalle.

Hän sai maatilan, monta hehtaaria metsää jopa vanhan traktorin, sillä hinnalla, 

mitä maksoi yksiöstä Lontoosta.

 

Matilda rakastaa

 

korkeita kerrostaloja

  kaupungin valoja

 

Mutta hän kaipasi ihmisvilinästä pois.

Ja kaiken lisäksi hänen määrä aikainen työsuhteensa päättyi. Olisi hän voinut hakea

 töitä ja varmaan napannutkin työpaikan.

Mutta hän kaipasi rauhaa.

Että ero ex kihlatusta… oli myös yksi muuton syy.

Ja helmikuun alusta kämppä oli tyhjä.

Hän lähti viiden ison matkalaukun kanssa Lontoosta Helsinkiin. Lento oli miellyttävä, lyhyt.

Ja Helsingistä hän matkusti junalla Tampereelle. Ja Tampereelta valtavien matkalaukkujen kanssa,

 Pälkäneelle. Mistä jatkoi tila taxilla matkaa maatilalleen.

Hän avasi maatilan oven.

Nosti viisi valtavaa matkalaukkua tupaansa. Hän ajatteli, että tilaa kotiin sapuskaa.

 Hän asuu landella, ei täällä voi tilata ruokaa koti ovelle, kuin Lontoossa.

Hän asteli pellon laidalle. Venytteli makeasti. Ja nautti luonnon rauhasta.

Kostianvirta virtaa Pälkäneen läpi.

Pälkäneen naapurikuntia ovat Hattula, Hämeenlinna, Kangasala, Padasjoki ja Valkeakoski.

Pälkäneen maisemakuvaa hallitsevat useat järvet. Maalauksellisen kauniit.

Sädehtivän suloiset saaret.

Ja ei Matilta missään Pälkäneen keskustassa asu. 

Pälkäneellekkin on vielä kolmekymmentä kilometriä.

Maaseudun rauhaan vaihtui Lontoon ihmisvilinä.

Harjuja

Mallasveden rannassa sijaitseva Keiniänrannan tervaleppäkorpi 

on Suomen suurin yhtenäinen tervaleppämetsikkö.

Kankare- ja mäkimaata. Näistä on Pälkäne tehty.

Ja niin Matilda asettui pikku hiljaa taloksi. Koetti kevät. Ja juhannus.

Matilda oli sisustanut pienen maatilansa purppuran sävyin. Jopa kahvikupit olivat purppuraa.

Hän oli hankkinut kaksi hevosta, kaksi dobermannia, kissan ja kaneja.

Hän oli istuttanut kukkia.

Elantonsa hän hankki tekemällä etätöitä. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa sadan kilometrin 

työmatkaa Tampereelle. Ei kiitos, totesi Matilda.

Hänen naapurissa asuu Elsi. Herttainen mummo. Elsi piipahtaa viikoittain Matildan

 luona kylässä ja päin vastoin.

Matilda on herkkä, mutta kenties vahvempi, kuin hän tietääkään.

Ja hän ei lupaile mitään.

Lupailematta paras.

Matilda istahtaa pienen maatilansa pihalle, vettä on sadellut, kukkia ei tarvitse kastella. 

Aurinko pilkistää pilven raosta. 

On aikainen aamu.

Tulee kaunis päivä.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli:

Älä lupaile liikoja, lupauksia mitä et pysty toteuttamaan. Älä myy unelmia, 

mitkä eivät käy toteen. Siis, mitään lupailematta, paras.

Ja tiedä, olet vahvempi kuin luulet.

Näin oli tarinani Matilda. Vahvempi, kuin luuli olevansa.