Tarinan aika : )

28.9.2022
Keskiviikko
+ 8
Aurinko nousee 7:16
Aurinko laskee19:02

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Runouttani

IKKUNASSA SADEPISAROITA

kaksikerroksisen talon

toisen kerroksen

ikkunassa
sadepisaroita

piirongin luona
hänen kasvoilleen
levisi hymy

kun yö laskeutui

raikas aamu

ja
pitkä joutilas
iltapäivä

toivon häivä

sunnuntai iltaan
siirtyen

kahta matkalaukkua
kantaen

sitoutumisen
antaen

Tänään tarjolla blogimerkinnässäni kaksi, 2, runoani ja tarinani Kirjoja notkuva kirjahylly.

Viisautta olen kalastellut kovin.

Viisaus on hurmaava luonteenpiirre…

Ja jos löydän ripauksenkaan viisautta, tallennan sen oitis tekstiini.

Runoutta ja tarinoitani lukiessa ei voi tutustua minuun, runoilijattareen, sillä kirjoitustyyli on puhdas fiktio, mutta eihän se olekaan runouden tarkoitus (runoilijattareen tutustuminen). Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

Rakastan hyvää kahvia, länkkäri leffoja, viisaita sanoja, kissoja, läheisiäni, brunsseja, ystäviäni, kaunista luontoa, tuhansia järviä, ja punaista huulipunaa.

Olen runoilijatar että tarinan kertoja, olet astunut blogiin runouden sävelin, tämä blogi pursuaa tarinoita… että runoutta.

Arjen pieniä, kivoja asioita.

Realismia, optimismi ja positiivisuus ei ole minua varten, kuin ei pessimismikään, mikä syövyttää ihmisen…. Olen realisti, näen asiat sellaisina kuin ne ovat.

Välillä teksteissäni mennään pintaa syvemmälle ja hetkittäin, ollaan, oi, niin ihanan pinnallisia.

Uusin runoteokseni on kaunis kirja

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.

Tätä edellinen on

Keväisten kirsikkapuiden sädehtien kauneudessaan

Ja tätä edellinen on

Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runokirja on

Lumihiutaleinen orkidea

Ja tätä edellinen

Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Yhdessä tarinassa tapahtuu kaikki, ei ole jatko-osaa, näin ollen pääset uutena lukijanakin kärryille teksteistäni.

Samoin on runoudessani.

Tunnelmallista lukumatkaa.

Ihanaa, että olet blogissani runouden sävelin, lukijani.

Olen leiponut… suussa sulavaa piirakkaa… 

Ja kehystänyt runouttani… Täällä meillä päin on kirjamessut… kirjamessuilla on runouttani, siksi… Kehystelin kauniita runojani …

 

Runouttani…

TAVOITTEENNE

tavoitteenne
päämääränne

pyrkikää hyvään

maiseman lumo

lumous säteilee

aitoa tunnelmaa

kapeat kujat kutsuvat
tutkimusretkille

nauttien merinäköaloista

ainutlaatuinen
unohtumaton
elämys

pyrkikää hyvään

 

 

Ja sisustuskärpänen puraisi. Tilasin sisustus taulun. Ripustin sen juuri seinälle. Hempeä sävyinen, kaunis taulu… kukkia taulussa. Sädehtivän kaunis. Luo kodikasta tunnelmaa.

Olen käynyt myös käsityökerhossa.

Tällaista täällä….

Kirjoitustyylini on fiktio…

Kirjoitustyylini ei ole elämänkerta, fakta… vaan puhdas fiktio.

Olet valinnut lähes täydellisen 

tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.

Olen tarinan kertoja.

On tarinan aika. Ja fiktiivinen tarina menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä…

KIRJOJA NOTKUVA KIRJAHYLLY

on tarina nimeltään

Olipa kerran…

Mies, Jaakko nimeltään, huhtikuussa hänelle kilahtaa mittariin huikeat 63 vee, eläkkeellä, työuransa teurastamossa tehnyt, melankolikko.

Hän rakastaa huhtikuuta, kevättä, silloin luonto heräilee eloon, että hän vihaa tammi… helmikuun pakkasia.

”Voi hiihdellä ja lasketella”, tuumi Jaakon sisko hänelle.

”Ja vielä hiihdellä, mittari näyttää miinusta ja vielä kolmeakymmentäkahta, -32, Jaakko murisee… Jääpuikot vain roikkuvat korvista ja mitään ei voi tehdä, kun on niin kylmä.”

Pitäisiköhän ottaa äkkilähtö Teneriffalle viikoksi, kahdeksi, tuumii Jaakko.

Hän on eläkkeellä, hänellä on aikaa.

Työuransa hän teki teurastamolla, lihansyöjä, rakastaa paksuja pihvejä…

Hänellä on valtavan iso kirjahylly, joka notkuu kirjoja. Hän on joskus 80 luvulla kuulunut kirjakerhoon, tämän johdosta. Eroaminen kirjakerhosta, oli tehty niin vaikeaksi, että kirjahylly täyttyi.

Nahkasohva on kulunut, 80 luvun tyyliä sekin.

Ei antiikkia, vaan kulunutta, elämää nähnyttä pintaa, kuin tarinan mieskin on.

Hän polttelee sikareitta, aikoo lopettaa, mutta hän polttelee sikareitaan.
Parvekkeella tosin, ei sisällä.

Hän uskoo huomiseen, tulevaisuus on syy jatkaa.

Hän on kompastellut elämänsä taipaleella, mutta myös noussut ylös. Hän on ottanut takapakkia, mutta myös harppaavia askeleita. Hän on vienyt tassua toisen tossun eteen elämän hiihtoladuilla, elämän mutkaisilla kaduilla, sinnikkäästi, vaikka melankolikko onkin.

Hän syö maksalaatikkoa ja valmisruokia, ei osaa kokata.

Ja omistaa yhden nuhruisen kravatin. Harvoin hän sitä pitää.

Hänen äitinsä oli yksinhuoltaja, edesmennyt hän on jo. Hankala luonne oli. Hänen äitinsä vihasi hänen isäänsä, eronnut kun oli. Ehkä hän vihasi syystä Jaakon isää. Monesti viha ansaitaan. Harvoin sitä mukava ihminen on vihattu.

Hän on kasvanut vihan keskellä.

Mies on melankoliaan taipuvainen, vaikka hän uskoo huomiseen, tulevaisuus on syy jatkaa.

Hänellä on sisko, iso sisko, joka vierailee silloin tällöin hänen luonaan. Sisko tuulettaa samalla matotkin, totta vie hän saisi itsekin mattonsa tuuletettua.

Parrakas mies, käy trendikahvilassa, kahvilla.

Hän ei sovi trendikahvilan sisustukseen, nuhruisen takkinsa kanssa, mutta kahvilan tiskin takana hänelle hymyilee sädehtivää hymyään nelikymppinen Pirjo, hymy lie syy kahvilassa ramppaamiselle.

Kahvilassa on tarjolla kasvispasteijoita, näitä Jaakko ei osta. Hän juo cappuccinonsa meetvurstisämpylän kera. Tai sittenkin poropiiraan, miksi ei kinkkusämpylänkin kera? Hän miettii kauan, ja päätyy poropiiraaseen. Jonoa kertyy hänen taakseen, mutta Pirjo hymyilee kauniisti ja hän saa arvokasta aikaa hymyn kohteen kanssa.

Pirjo työskentelee osa-aikaisena trendikahvilassa, hän lähti nelikymppisenä vielä kouluun. Etäopiskelee.

Hän viihtyy trendikahvilan tiskin takana, tämä ei ole syy opintoihin, vaan mielenkiinto opintojen alaa kohtaan. Hän lukee maantiedettä.

Pirjo on kävelevä navigaattori. Hän tietää missä päin Suomea sijaitsee Kaskinen, pienin kaupunki. Kaskinen sijaitsee Pohojanmaalla, länsirannikolla…. Tai missä päin Afrikkaa sijaitsee Lagos… se sijaitsee Nigeriassa, ja on Nigerian suurin kaupunki…. mutta opinnot eivät ole vain karttojen lukemista, vaan laajat opinnot.

Tulevaisuudessa hän työskentelee maantiedon opettajana ja keittelee myös trendikahvilassa kahvia.

Mount Everest ei ole maailman korkein vuori, eikö korkein vuori ole Ecuadorissa oleva sammunut tulivuori Chimborazo ? Pirjo miettii. Kun vuoren korkeus mitataan merenpinnasta, on Everest edelleen kaikkein korkein… riippuu mistä mittaa. Jos mittaa keskipisteestä… Tällaista rataa Pirjon ajatukset kulkevat.

Hän miettii suurimman osan ajastaan geomediaa.

Paikkatieto on geomediaa.

Hän on nelikymppinen, ei erityisemmin hyvin säilynyt, joten Jaakko luulee Pirjoa jo viidenkymmenen kieppeillä olevaksi.

Pirjo on eronnut, hänellä on kaksoset, parikymppiset tytöt, jo maailmalle muuttaneet. Arvokkain asia hänen elämässään.

Ex:n kanssa he ovat hyviä ystäviä, mutta jos ex alkaa haikailemaan Pirjon perään, tämä aiheuttaa riitaa. Mutta ex on hänen paras ystävänsä. Ihmiset voivat erota ystävinä, aivan hyvin.

Tv:stä hän seuraa saippuaoopperaa.

Ja vapaa aikansakin hän käyttää maantieteellisten kirjojen lukemiseen.

Hän lukee paljon, paljon…

Hänen äitinsä, on kuusissakymmenissä oleva rouva. Rouva odottelee eläkepäiviään. Hänellä on hyvä äiti. Ja perhe on Pirjolle tärkeä.

Pirjo on elänyt suht onnellisen elämän. Hyvät lähtökohdat elämään on tarjonnut hyvä äiti. Lataamot notkuvat ihmisiä, joiden äiti on heidät hylännyt, tai hirret roikkuvat ihmisiä, jotka ovat ankeista lähtökohdista lähtöisin.

Elämä on kohdellut häntä suht hyvin.

Pirjo on syntynyt Suomeen, ei nälänhädän keskelle.

Ja hän omistaa perinteisen positiivisen asenteen, hänen lasi on puolitäysi, ei puolillaan… tai puoli tyhjä… tai hän ei ajattele, että onpas ruma lasi, kuin kriitikko ajattelee…

Hän näkee asioiden valoisat puolet, hän on enemmän kuin realisti, ripauksen optimismiin kallellaan.

Pakkasestakin hän löytää hyvät puolet… kuinka ihanaa, voi tuulettaa matot, täydellinen sää mattojen tuuletukselle.

Ja mikä parasta, hän keittelee todella hyvät kahvit…

Hän on käynyt kurssin… josta päällimmäisenä jäi mieleen ”hymyile, asiakas on aina oikeassa.” Ja Pirjohan hymyilee, niin että vain hampaat vilkkuvat. Oikean yläreunan takimmainen hammas näyttää olevan ehjä.

Pirjo on todellinen romantikko. Hän rakastaa kaikkea romanttista, ruusuja, kynttilän valoa, hempeilyä, tangoa…

Hän on huomannut Jaakon, vakio asiakas kahvilassa, ja muistaa hänet, kyllä.

Mukavan oloinen mies, Pirjon mielestä.

Se saako parrakas mies (Jaakko) ja Pirjo toisensa, sitä ei tämä tarina kerro, sen tämä tarina tosin kertoo, että hänellä on valtavan iso kirjahylly, joka notkuu kirjoja. Ja Pirjo rakastaa lukemista, kirjojen avaavaa maailmaa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Tulevaisuus on syy jatkaa.