Tarinoiden aika

16.6.2024
+ 18
Aurinko nousee 2:19
Aurinko laskee 0:17

Hyvät naiset (ja pahat naiset)

ja herrat (ja hulttiot).

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut tarinoiden

sädehtivään maailmaan

Blogiini Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Heräsin kello on kuusi. Aamulla. Kukonlaulun aika siis. Jatkuva hämäräkään tai päin vastoin valoisuus… ei ole häirinnyt kukkoja, vaan ne kiekuivat joka aamu täsmälleen samaan aikaan. Tutkijoiden mukaan tämä todistaa sen, että eläimen sisäinen vuorokausirytmi laukaisee kiekumisen.

Punapäinen punkkari kiekuu kello kuusi.

Tästä sanonta, kukon laulun aikaan.

On paljon vanhoja suomalaisia viisauksia kukosta.

Esimerkiksi: ”Pöyhistellä kuin kukko…. Ei kukko käskien laula…

Ei hänelle kunnian kukko laula… Hääriä kukkona tunkiolla… jne jne…”

RUNOILIJATAR PITÄÄ SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ, KIRJOITELLEN MM. FIKTIIVISIÄ MINITARINOITA KERA RUNOUDEN SULO SOINTUJEN. BLOGISSAAN RUNOUDEN SÄVELIN.

Kirjoitustyylin ollessa fiktio runoudessani. Runoudessani rakastetaan värejä, kuin myös värittömyyttä. Tarinoista löytyy mielenkiintoista uutta, mutta myös kunnioitettavan vanhaa. Runouden sävelissä on edustettuna niin ilo, suru, kuin kauneus, pettymykset, tunteiden koko scaala, toivo, että turhautuneisuus.

Rakkautta unohtamatta….

kaipuuta pois jättämättä.

TIESITKÖS MUUTEN… UPEA LUKIJANI, MILLÄ ON VALTAVASTI KATSOJIA JA SEURAAJIA NETISSÄ. VALTAVASTI. EIKÄ SIINÄ KAIKKI, NÄIDEN VIDEOIDEN KATSELEMISELLA KILAHTAA VUOSIA MITTARIIN LISÄÄ. NIMITTÄIN… HAUSKAT KISSAVIDEOT. NE SAAVAT SINUT NAURAMAAN… JA NAURU TUNNETUSTI PIDENTÄÄ IKÄÄ.

Suosittelen : )

Joskus kirjoitus tyylini on hattaraisen vaaleanpunainen… Kepeä… tai sinisen syvällinen… tulisen punaisen rakkauden paloinen… Vaihdetaas täysin kirjoitustyyliä.

Tänään tarjolla tarinoita, ihmisen raadollisuudesta ja pahuudesta. Ihminen on ihminen.

Olen tarinan kertoja… on siis tarinan aika…

VALKOSIPULI on tarina nimeltään…

Ikkunassa oli paksut viininpunaiset samettiverhot. Ja huone oli tämän johdosta hämärä. Vanhasta rouvasta puhuttiin pienellä kylällä, että hän ei kestä päivän valoa, kuin Dracula konsanaan. Tämä ei tietenkään pitänyt paikkaansa, vanha rouva söi kuin söikin valkosipulia ateriallaan.

Hän on avioitunut miehen kanssa, jolle avioliitto on viides, hänelle toinen. Näin monella kierroksella, kun on häitäkään ei enää jännitä.

Ja hän on helvetillinen miehen lapsille. Todellinen ilkeä äitipuoli.

Samoin kuin omille lapsen lapsilleen. Hän on ilkeä.

Hänellä on reuman runtelemat kyhmyiset sormet… ja hiukset kuin takkuinen lattia luutu, jonka hän sitoo tiukasti nutturalle.

Onko joku viettänyt joskus hänen kanssaan kauniin ja onnellisen hetken, ehkä tai ehkä ei. Todennäköisesti ei.

Hän on paha suustaan, hän sylkee kuin tulenlieskoja satuttavia sanojaan, hän tahtoo loukata, ja iva on hänen puhetyylinsä.

Suu on viiva, jota koristaa syvät uurteet, rypyt.

Isä ei saa tavata lapsenlapsiaan, lapsi suojelee lapsenlapset vanhan rouvan...ilkeän äitipuolen… joka vaatimalla vaatii kutsuttavan itseään mummoksi… haukuilta.

Yhtä sättimistä, ulkopuolelle sulkemista, pilkkaa ja vähättelyä, sen hän osaa.

Hän on pahuuden ruumiillistuma.

Onkohan joku todella nähnyt hänen syövän valkosipulia ?

Ikkunassa oli paksut viininpunaiset samettiverhot, ja huone oli tämän johdosta hämärä.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Ei kaikki ihmiset pahoja ole, suurin osa on.

OLIPA KERRAN

Peikko ja Vuorenpeikko kanta baarissaan, tuoppien äärellä. Kunnes paikalle lehahti Vuorenpeikon ex.

Epämääräinen, pelottava, outoja kykyjä omistava noita. Kahvia tiuhaan keittelevä, itsekseen puhuva, täysin pimeyden voimien turmeleva ihmisraunio.

Vuorenpeikon ex.

Ex asustelee synkässä metsässä, tahtoen pahaa kaikille hökkelissään, seuranaan musta kissa.

Hänen kaverinsa on Lapin korkeimmalta tunturilta ja toinen kaveri Kyöpelin vuorelta. He ovat liikenteellä kolmestaan, kaveriporukalla.

He pyrkivät salaperäisillä toimintatavoillaan tuhoamaan ympäröivän maailman, romuttamaan yhteiskunnan, että he voisivat elää vapaasti pahuudessaan. He pelottelevat voikukkasia. He tavoittelevat pimeää päämääräänsä. He käkättävät. Ja herkuttelevat vesiliskon silmillä, etanoilla ja kissankielillä. Heillä on omat eväät mukanaan ravintolassa, Peikon ja Vuorenpeikon kantapaikassa.

Heillä on poltellut käsivarret.

Nenässään syyliä, ja keltaiset, lohkeilleet hampaat.

Ja savusilakan hajuinen hengitys.

Pitkät raatelukynnet. Päässään suippopäinen hattu. Suutaan täyttävät kirosanat.

Mitä tekee Vuorenpeikko.

Hän menee baarin lattialle makaamaan, liikkumatta, aivan hiljaa, kuin kuollut.

Noidat luulevat häntä raadoksi, ja niin he poistuvat Peikon ja Vuorenpeikon kantabaarista.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: ei kaikki ihmiset pahoja ole, suurin osa on.

TÄNÄÄN TARINAN OPETUS ON SEURAAVANLAINEN: EI KAIKKI IHMISET PAHOJA OLE… SUURIN OSA ON… JA TEEMANA ON NOITA-AKAT.

Noita-akkoja on monenlaisia… ja noidat tanssivat polkkaa…

Kerronpas hieman millaisia noita akkoja on…

Ensimmäinen noita-akka on koulukiusaaja, ruma, ilkeä, inhottava. Hän on ruma, joten helppo huomata noita-akaksi. Traumatisoiva. Hänen takiaan joutuu tunnilla vaihtamaan paikkaa,jos vierustoveriksi pulpettiin sattuu.

Toinen noita-akka on aikuisen lapsen ilkeä äitipuoli, vanhan isän ties kuinka mones vaimo. Hän on pahempi noita-akka kuin edellinen, ns. avustustyöntekijä, esittää mukavaa, mutta selän takana on itse  piru. Lapsen lapset eivät saa tavata hänen takia isoisää. Hänestä juuri aikaisemmassa tarinassani. Traumatisoiva. Kamala, kuvotus.

Kolmas noita-akka vuokraa murjuaan, ihan hirveä, kun on saanut murjunsa vuokrattua, haukkuu vuokralaisen pihalle. Mikään ole stressaavampaa kuin asua muiden nurkissa, murjussa, ja haukutaan pihalle, traumatisoiva.

Neljäs noita-akka taikoo joskus itsensä ihan kohtalaisen näköiseksi, kosmetologi, laittaa viestejä, ”kukaan meistä ei tahdo olla kanssasi tekemisissä.” Pilaa välejä ihmisiin, kuten noita-akat tekevät, traumatisoiva. Esitellääs neljäs noita-akka paremmin tarinani lopussa.

Ja viides noita-akka, esittää ystävää, sitä olematta, hänestä on päästävä kauaksi, traumatisoiva.

Kuudes noita-akka on väkivaltainen, iskee silmän mustaksi ja levittää valheellisia mustamaalaavia juoruja, noita-akka kun on.

Seitsemäs noita-akka on pomo, rähjäisen huoltoaseman pomo, ihan hirveä pomo onkin, pilkkaava, haukkuva, syrjivä, kaikin puolin karmiva pakkaus. Pää täynnä kusta, kuvittelee olevansa isokin bossi, mitättömän rähjäisen huoltoaseman pomo. Noita-akka, karmiva.

Yhden noita-akan takia saa valittaa vaikka Valviraan, toisen takia valitus on tehtävä potilasasiamiehelle, mutta heidän henki haisee siitä huolimatta hapansilakalle.

He ovat äärimmäisen traumatisoivia ihmisiä. Ihmishirviöitä, pahuuden ruumiillistumia. Noita-akkoja.

Ja noidat tanssivat polkkaa…

On myös mies puolisia pahuuden ruumiillistumia.

tietäjät… poppamiehet, velhot ja šamaanit… noidat… nistit… runoni sanoin tällaisen kuvaus.

NISTI

nisti,

kaulassa ei roiku hopeinen risti,

hän on jo mikä lie

askeleet kohti helvettiä vie

oi voi mitä teki nisti

hän myrkkyä itseensä pisti

nisti,

kaulassa ei roiku hopeinen risti

Mutta mutta… esitellääs neljäs noita-akka paremmin.

NOITA-AKKA: Kosmetologi, joka taikoo joskus itsensä ihan kohtalaisen näköiseksi

NOITA-AKAN MIES: Korttipakkaa pläräävä

NOITA-AKAN MIEHEN VELI: Hän ajelee moottoripyörällä, kalju, pitää koirista, oluesta ja kavereistaan, sinkku. Ja sydän… no se on vähän mätä, mutta ei vielä tarpeeksi mätä. Pataan. Hänen pitäisi kuurata ja kiillotella sydäntään.

Noita-akka on matkalla helvettiin ja tahtoo viedä sinne miehensä veljen. Hän tahtoo pataan, miehensä veljen sydämen, onnistuuko hän siinä. Noita-akan miehen veljen sydän mätänee pikkuhiljaa pataan kelpaavaksi. 

Hän teki kaikkensa, etten olisi hänen miehensä veljen kanssa tekemisissä, sillä olin ojentanut hänelle, kosmetologin miehen veljelle… pyhää vettä, ristin ja raamatun.

Yleisin noidan rääkymä haukkumasana on hullu. Hullu pilkka huuto kaikuu hänen keltaisten hampaidensa lomasta. Tai en ymmärrä mitä puhut. On toinen loukkaus noidan mädäntyneestä suusta. Hän ei tahdo ymmärtää pyhyyden iankaikkisuuden kauniita sanoja.

Ja valheet roikkuvat suupielistään. saatana on valheen isä, siksi. Yksikään sana mitä hän on minusta sanonut, ei ole totta.

Kosmetologi ja hänen miehensä. Mies plärää korttipakkaa, kristallipalloineen tai pelaa suoranaista spiritismiä. Pimeyteen kietoutuen. 

Noita hämmentää pataansa… yrtit meni jo… ja sipuli… että hän halajaa miehensä veljen sydäntä pataan…

Kosmetologin, miehen sydän… ei ole vielä  mätä…

Oi voi… noita on kauhuissaan.

– hän on hullu, hän ilkkuu minusta miehensä veljelle.
– hän lähettää sekopäisiä viestejä, hän valehtelee.
– hän teki sitä, tätä ja tota, mikä ei ole totta, hän valehtelee
…  sillä raamattu kosmetologin miehen veljen kädessä saattaa avautua. Raamattu minkä ojensin hänelle.

Noita repii hiuksiaan… mitä hän keksiikään… he ovat jo… avoliitto eron partaalla, hän ei mene naimisiin, sillä avioliitto on pyhä, elelee susiparina miehensä kanssa eron partaalla.

– Mitä mitä mitä mitä hän sanoinkaan kosmetologin miehen veljelle.

– Hän ei tahdo olla kanssasi tekemissä, kukaan meistä ei tahdo, noita rääkyy.

ITSE ASIASSA KOSMETOLOGIN MIEHEN VELI EI OLE EDES KÄSKENYT SANOA, ETTEI TAHDO OLLA KANSSANI TEKEMISSÄ… TÄMÄKIN ON VALHE.

Päätyykö kosmetologin miehen veljen sydän noidan pataan. Mätäneekö se tarpeeksi, sitä ei tämä tarina kerro.

Sen tämä tarina kertoo, että jos annat täysin pimeyden voimien riivaamille ihmisille valoa ja toivoa, että rakkauden sanaa. He koettavat estää sen. Näin teki kosmetologi…

Ja millainen on kosmetologin miehen veli… hän ajelee moottoripyörällä, kalju, pitää koirista, oluesta ja kavereistaan, sinkku. Ja sydän… no se on vähän mätä, mutta ei vielä tarpeeksi mätä. Pataan.

YRTIT NOITA NAKKASI JO PATAAN… ja hämmentää kauhallaan pataansa. Vain mädäntynyt sydän puuttuu keitoksesta. Sydän ei ole vielä tarpeeksi mätä… hän pohtii… kuinka saisi sydämen mädäntymään tarpeeksi.

Tarinan opetus oli: Ei kaikki ihmiset pahoja ole, suurin osa on.

Olen kirjoittanut kauniin runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.

Muutetaan pahoista ihmisistä kauneuteen kirjoitustyyli. Tiedät kyllä mitä on ihminen… ei minun sitä tarvitse enempää kertoa…

Rakastan kaikkea kaunista…

Ja sokerina pohjalla runo… Ja runo menee näin… olkaas hyvä…

LUMIHUURTEISEN TAIKAMETSÄN TUNNELMA

pitää olla, joku, jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

terävien jääpuikkojen
koristaessa ikkunan pieliä

lumihiutaleiden sädehtiessä
kauneudessaan

pitää olla joku jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

taikametsän tunnelma

kuurasta kimaltelevat ruukut

jäisen tuulen osuessa
luihin ja ytimiin

terävien jääpuikkojen
koristaessa ikkunan pieliä

lumihiutaleiden sädehtiessä
kauneudessaan

pitää olla joku jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

Ja toinen tarina tarjolla tänään ja tarina menee näin.

Fiktiivinen tarina:

Perunakin kukkii

Tieni on vienyt Lapista… Helsinkiin ja sieltä Bulgariaan… Lumiset tunturimaisemat talvisin, kultasävyissä hehkuvat hillasuot syksyisin. Kaamos, ja yöttömän yön kauneus kesäisin. Mahtavat tunturit, vanhat jättiläiset ja vuolaana virtaavat joet. Jängät, järvet. Kulta. Gaissa. Kero, kuru (tunturirotko), myrä, paljakka, pahta, rakka (kivilouhikko).

Elämyksiä, joita ei tarvitse etsimällä etsiä.

Laavut, autiotuvat.

Nämä jäivät taakseni Lappiin.

Suuntana ydinkeskusta, Helsingissä.

Helsingistä löytää lähes kaiken etsimänsä. Tekeminen ei lopu kesken. Helsingistä tieni vei Bulgariaan, Mustanmeren rannalle. Hiekkarannat hurmasivat.

Nyt kun olen kertonut missä olen asustellut (Lapista, Stadin kautta Bulgariaan), on aika esittäytyä.

Olen Irina, 37, rakastan muotia. Seuraan muotia. Muoti toistaa itseään.

Pidän perunoista, kaikessa muodossaan. Keitettynä, muussina, ranskalaisina, uuni perunoina, sipseinä. Uusista perunoista, juhannuksen tienoilla.

Jo tuhansien vuosien ajan on perunaa viljelty, sen juuret ovat muuten Etelä-Amerikassa, Andien alueelta. 1500 luvulla peruna tuli Eurooppaan espanjalaisten mukana. Oli merimiesten sapuska kuin maissikin.

Uuniperuna, foliolla vai ilman ?

Foliolla, totta kait. Ja perunan päälle viiltoja, että öljyäminen. Ja täytteeksi vaikkapas

Savulihaa
1 rasia pippurituorejuustoa
75 g kylmäsavuporoa 
1 rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
1 tl sokeria
2 rkl persiljaa

a vot.

Perunakin kukkii.

Tämä sai minut miettimään mitkä asiat tuovat kadonneen hymyn huulilleni, mikä saa minut puhkeamaan kukkaan. Ajattelin tehdä näistä asioista listan. Ja alkaa vaalimaan näitä kokemuksia ja tapahtumia että tunteita.

Ja listani menee näin, nämä asiat tuovat minulle onnea. Ja onneahan lie jokainen metsästää.

1. Lapin kauneus

2. Helsingin tapahtumat

3. Bulgarian hiekkarannat

4. Uuni perunat

5. Ystävät

6. Mies

7. Aikaiset aamut

8. Vuodenajat

9. Hyvinvointi

10. Terveys

Kuinka vaalia terveyttä, mikä löytyi listaltani Top 10stä. Liikunta, terveellinen ravinto, riittävä uni.

Utelias mieli tuottaa uutta, positiivisuus ja joustavuus edes auttavat terveyttä.

Negatiivisuus sairastuttaa.

Negatiiviset asiat on käsiteltävä ja mikäli mahdollista sulkea ne pois elämästä.

Terveyttä voi vaalia. On tehty tutkimus, että terveellisesti elävien mahdollisuus sairastua on pienempi, kuin epäterveellisesti elävien.

Mitä muuta löytyi onnellisuus listaltani… Aikaiset aamut… Pidän myös aikaisista aamuista, ajatukset ovat kirkkaat ja päivä vielä edessä. Siispä laitan kellon soimaan ennen kukon laulua, koisin vaikka päikkärit päivällä, että jaksan.

Aikainen aamu, appelsiineista puristettu tuoremehu, voiko parempaa olla.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Perunakin kukkii.

Suurenmoista, että eksyit tänne… blogiini runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin