Tarinoiden aika
3.7.2025
+14
Aurinko nousee 2.38
Aurinko laskee 00.06
Tulee myrsky… Käyn keräämässä
koristepurnukat ja kukkaruukut
sisälle. Ettei myrsky niitä visko.
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Huomenta. Joku on juuri herännyt. Toinen nauttii marmeladileipää kera kahvikupposen, hei vain. Kolmas on tullut juuri töistä. Huomenta, huomenta. Olitpa sitten astunut, mistä tahansa blogiini runouden. Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla, runoudella.
Kun luet blogiani pidemmälle. Tarjolla tarina.
RUNOKARAOKESSA ELÄMÄN VALINTOJAAN HARKITSEVA NITA.
Tarina kertoo harkitsevaisesta Nitasta.
Alamme olla kansainvälinen maa, suloinen tuhansien järvien Suomi. Tämä runoilijatar piipahti Tukholmassa – jokin aika sitten – Vielä emme ole niin kansainvälinen, kuin Tukholma.
– En puhu ruotsia
– Ei se mitään, parhaiten täällä pärjää puhumalla sujuvaa kiinaa.
Näin kansainvälinen ja kulttuuri rikas Tukholma on.
Tämä on tätä päivää, ja tulevaisuutta vieläkin enemmän. Kansain välisyys. Kulttuurien rikkaus. Suloisessa tuhansien järvien maassamme.
TARINAN VOIT LUKAISTA BLOGIANI PIDEMMÄLLE LUKEMALLA.
OTTEITA TARINASTANI.
-Mitä laitan ylleni. Sinisen vai vihreän leningin? Nita kysyy ystävättäreltään.
– Vihreä, pukee sinua paremmin.
Nita harkitsee asiaa ja valitsee ylleen vihreän leningin.
He ovat matkalla runokaraokeen.
OTTEITA TARINASTANI
Nita tilaa kotipakettiin turkkilaista kebabia. Suussa sulavaa. Kaupungin parasta.
Nita on ystävällinen eri kulttuureille.
– Alamme olla kansainvälinen maa. Suloinen tuhansien järvien Suomi.
– Olemme kansainvälinen maa, pidimme siitä tai emme, Nitan ystävätär vastaa.
He nauttivat kebabia.
Ja, kun kutrit on käherretty. Vihreään leninkiin sujahdettu. Ja huulet punattu. He suuntaavat runokaraokeen.
JA TARINA JATKUU. OTTEITA TARINASTANI…
Nita tapaa Urmaksen runokaraokessa. Hän on suomalainen.
– Se, että ajattelee, onpahan joku, kavereita ollaan ja kiinnytään, on verrattavissa pakkoavioliittoon, mitä ystävätär ei kannata. Nitan ystävätär kommentoi Nitan uutta suhdetta Urmakseen…
-Etkö nyt vähän liioittele, Nita toteaa. En ole menossa pakkoavioliittoon, olen tutustumis vaiheessa.
– Vai niin.
– Ja ei pakko avioliitto ole paha aina. Nita toteaa.
-Oletko tullut hulluksi, kun olet tuota mieltä?
HE OVAT TÄYSIN ERI MIELTÄ ASIASTA… JA MIELIPIDE EROT AVAAVAT JOSKUS KESKUSTELUT EIVÄT TUHOA KESKUSTELUA (ihanne tietenkin on olla samaa mieltä).
– Ota esimerkki.
– No, vaikkapas on pieni kylä. Ja koko pienen kylän etu on edustusvaimo. NS. Pakkoavioliitto. Jos rakkauden kohde nyt on vaikka, narkkari. Ei kykene hoitamaan kylän asioita.
-Huumeille pitää sanoa ei kiitos. En ole koskaan käyttänyt huumeita, enkä käytä.
– Vai niin…
-Ja ajan kanssa voi kiintyä valittuun puolisoon. Valittu puoliso on aina hyvä. Ja edustava, ei huono.
Pitkän keskustelun jälkeen ystävättäret tulevat tulokseen.
– Totta kait pakkoavioliitot on väärin, ne kieltää jo laki.
Ovat samaa mieltä asiasta. Kuin jokainen on.
Nita tarttuu puhelimeen ja soittaa ystävättärelleen. Hän ei jaksa naputella enää whats app viestiä.
He kävivät alku keskustelun whatss appissa…
– Soitan sinulle, en jaksa naputella pitkää viestiä…
– Onko mies oikea, jos hän on vain ”onpahan joku mies?”
– En tahdo olla yksin. Onpahan joku…
– Nykyisin ei ole oikein pakko avioliittoa. Sen voi verrata, siihen, että suku hyväksyy puolison.
OTTEITA TARINASTANI…
-Onko tuo myyjä pakko avioliitossa? Nitan ystävätär kysäisee Nitalta, intialaisessa ravintolassa.
– Höpsis. Ei.
– Todennäköisesti hänen sukunsa on hyväksynyt hänen puolisonsa, ei valinnut. Jos suku ei hyväksy, hääkellot eivät kilkata. Hänellä näyttää olevan sormus. Suku on hyväksynyt hänen puolison. Hän on siinä 30 vuotias.
-Minulla on sisar, yhdentekevää millainen hänen miehensä on. On seurustellut viisi vuotta. Aika etäinen mies minulle. Ihan mukava, kun sille päälle sattuu. Tulisi mieleenkään mennä hyväksymään häntä tai valita hänet sisarelleni mieheksi.
– Minullakin on sisar. Hän on minua 15 vuotta vanhempi. Olen iltatähti. En hyväksyisi hänelle huonoa miestä. En juoppoa, en pettäjää, en väkivaltaista, en narsistia, en hullua, en ketään, joka kohtelisi häntä kuin roskaa. Nita vastaa. Nita on supi suomalainen, samoin… kuin hänen iso sisarensa.
– Suussa sulavaa sapuskaa. Aivan ihanaa.
Mausteiset curryt, pehmeä naan-leipä ja raita-kastike ovat intialaisen keittiön klassikoita.
Intialaisen ravintolan kokilla on suomalainen ystävä. Varpu. Supi suomalainen. Suomalaiset tavat Varpulla siis. Viisi kertaa naimisissa ollut Varpu. Eronnut. Sama kuvio toistanut itseään. Lurjuksia kaikki miehet. Siis.
– ”Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?” Hyräilee Nitan ystävätär Pirjo.
– Miksi hänen sukunsa ei estä avioliittoja. Sekin on vähän kuin ns. pakko avioliittoa. Kysäisee Nita. Avioliiton estäminen.
Varpun pitäisi tutustua itseensä. Miksi tämä mies tyyppi viehättää. Elellä yksin.
Aluksi kannetaan suklaarasioita, ja ollaan oi, niin ihania. Kunnes todellinen luonne paljastuu. Mikä on itse piru. Narsismin kurjimus. Lurjus. Näin on käynyt Varpulle. Viidesti.
LUKAISES BLOGIANI PIDEMMÄLLE. VOIT LUKAISTA TARINAN…
Intialainen keittiö on hurmaava… runsas mausteiden käyttö löytyy intialaisesta keittiöstä.
Kuusi, 6, perusmakua tarjoaa intialainen keittiö… makea, hapan, suolainen, mausteinen tai kirpeä, karvas ja jumoava…
TARINAN VOIT LUKEA… BLOGIANI PIDEMMÄLLE LUKEMALLA.
Tarina, fiktiivinen sellainen… Kertoo kulttuuri eroista.
Blogissani runouden tarjolla runoutta ja tarinoita.
Kun yksi tarina päättyy. Se päättyy. Näin ollen pääset uutenakin lukijana kärryille teksteistä. Ei ole jatkosarjaa, toisin sanoen.
Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo uusi tarina tarttumaan sulkakynään… Uusi tarina, teema on sama. Kulttuuri erot.
KIINALAISESSA RAVINTOLASSA, ON TARINA NIMELTÄÄN.
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.
He ovat
Milla, 26. Hän on Lailan kummityttö. Laila on nähnyt Millan päivän ikäisenä. Hän on piipahtanut yksi vuotis synttäreillä. Hän on ruuvannut apurattaat pyörästä pois. Hän on käynyt rippijuhlissa. Ja popsinut kakkua 18 vuotis synttäreillä. Milla on kultturi mix lady. Supi suomalainen. Puhuu oikein leveää suomea, äidinkielenään. Suomen passi. Englantia Milla raatailee vain yes ja no. Espanjaa vain Hola. Ja muita kieliä ei lainkaan.
Laila, 49. Hän on supi suomalainen, taiteellinen nainen.
Jarkko, 28. Hän on tulisesti rakastunut Millaan.
Jarkko ja Milla ovat seurustelleet vuoden päivät. Jarkko tietää, että Millan kulttuuriin kuuluu pakko avioliitto. Hän on kauhuissaan. Hän ei voi kuvitellakaan elämäänsä ilman Millaa.
Milla soittaa puhelun kummitädilleen. Laila on suomalainen. Hän osaa puhua järkeä. Milla laittaa puhelimen kajarille.
– Hei.
– Hei
– Mitäs kuuluu ?
– Ihan hyvää. Mukavaa arkea porskuttelen. Pesen just lasiteranssin laseja. Laila vastaa. Mitäs sinne kuuluu?
– Olen tavannut Jarkon. Olemme seurustelleet vuoden.
– Miksi et ole esitellyt häntä. Onko hänessä jokin vika?
– Ei. Tiedät kyllä. Pakko avioliiton takia, mikä menee kulttuurissani.
– Pakko avioliitto on laitonta.
– No, en varmasti nosta rosis juttua sukuani kohtaan. Suku on minulle rakas. Etenkin tätini, äitini sisko. Tämä on itsestään selvyys.
– Tavataan huomenna kiinalaisessa ravintolassa. Kutsun sinne sukusi. Ja minäkin olen paikalla puhumassa järkeä. Millainen Jarkko on?
– Rakastan häntä, Milla vastaa.
– Vai niin. Nähdään huomenna klo viisi kiinalaisessa ravintolassa.
Ja niin koetti huominen. Sukua oli paikalla 12 henkilöä. Ja valkoinen, supi suomalainen Laila, Millan kummitäti. Hänen juurensa ovat Savossa, nykyisin asustelee Helsingissä. Minne Laila muutti töiden perässä vuosia sitten.
Jarkko sanoo käsipäivää kaikille miehille ja suutelee poskelle kolmesti naisia. Milla on neuvonut tervehtimään näin.
Kaikki kääntyvät katsomaan Jarkkoa. Hän on kuin kala kuivalla maalla.
Ja sitten kysymyksiä satelee ilmaan. Kysymyksiä esitetään päällekkäin. Ja Jarkko ei onnistu vastaamaan yhteenkään.
Ja niin jokainen ringissä ollut esittää Jarkolle kysymyksen. Vuoron perään.
Milla on sanonut, että hänen tätinsä kysymykseen on vastattava hyvin. Täti, Millan äidin sisko on läheisin ja rakkain sukulainen. Muista sukulaisista viis veisaa, Milla.
– Minkä ikäinen olet ? Täti kysäisee… 28. Millaa pari vuotta vanhempi.
– Mikä olet koulutukseltasi? Automekaanikko.
– Missä työskentelet? Autokorjaamolla.
Ja samaa rataa jatkuivat kysymykset. Laila, valkoinen kummitäti oli hiljaa. Sillä hänen mielestään kysymykset olivat ihan ok.
– Miten elätät Millan? Autoja korjaamalla?
Nyt avaa Laila suunsa.
– Meillä on tasa-arvo Suomessa, Milla voi elättää itsensä ja Jarkko itsensä.
Pitkän keskustelun jälkeen. Jarkko hyväksytään Millan puolisoksi. Millalle oli suku katsonut jo valmiiksi aviomiestä. Mutta nämä häät peruuntuivat, sillä Jarkko hyväksyttiin.
Hääkellot soivat heille pian.
Millan tuleva appiukko. Jarkon valkoinen isä Paavo. Ei tiedä häistä mitään, ennen kuin kutsu kolahtaa postilaatikosta.
Miksi ?
Sitä ei tämä tarina kerro.
Sen tämä tarina kertoo, että appiukko kysyi, että
– Montakos vuohea ostit häiden johdosta?
– Seitsemän, vastaa Jarkko.
– Et voi olla tosissasi. Vastaa Millan appiukko. Olemme Suomessa.
Ja niin Jarkko ja Milla, elävät onnellisena elämänsä loppuun asti.
Lapsia, he tekivät, niin paljon, että saivat pojan. Kuudes, 6… lapsi oli poika, viisi tyttöä.
Valkoinen appi ukko Paavo… miettii, miksi hänellä ei hyväksytetty Millaa… (Siksi, että hän on supisuomalainen ja valkoinen).
Sen pituinen se
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
NEILIKKA
elämä opettaa
ja sinä päätät
mitä opit ja mistä
Voit oppia tarinoistani tai elämässäsi kantapään kautta… Suosittelen lämpimästi tarinoista oppimista.
Heinäkuu on startannut yhtä koleana kuin kesäkuu oli. Lämpömittari kipuaa vain 14 astetta lämpimän puolelle. Tänään.
On aikainen aamu. Päivällä voi olla lämpimämpääkin.
Lukaisin lehden… Tulee myrsky… Yllä oleva kukka (kuvassa) kannattaa siis nostaa sisälle.. ettei tuuli visko sitä pitkin pihaa…
Heräsin tänään… Kukonlaulun aikaan, aikaisin. Jatkuva hämäräkään tai päin vastoin valoisuus… ei ole häirinnyt kukkoja, vaan ne kiekuivat joka aamu täsmälleen samaan aikaan. Tutkijoiden mukaan tämä todistaa sen, että eläimen sisäinen vuorokausirytmi laukaisee kiekumisen.
Punapäinen punkkari kiekuu kello kuusi.
Tästä sanonta, kukon laulun aikaan.
On paljon vanhoja suomalaisia viisauksia kukosta.
Esimerkiksi:
”Pöyhistellä kuin kukko…
Ei kukko käskien laula…
Ei hänelle kunnian kukko laula…
Hääriä kukkona tunkiolla… jne jne…”
RUNOILIJATAR PITÄÄ SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ, KIRJOITELLEN MM. FIKTIIVISIÄ MINITARINOITA, HUIKEINE TARINAN OPETUKSINEEN… KERA RUNOUDEN SULO SOINTUJEN. BLOGISSAAN RUNOUDEN SÄVELIN.
Kirjoitustyylin ollessa fiktio runoudessani ja tarinoissani.
Tosin tänään teemana tarinoissani on kulttuuri erot. Näihin lie törmännyt jokainen tai ainakin joka toinen.
Runoudessani rakastetaan värejä, kuin myös värittömyyttä.
Tarinoista löytyy mielenkiintoista uutta, mutta myös kunnioitettavan vanhaa.
Runouden sävelissä on edustettuna niin ilo, suru, kuin kauneus, pettymykset, tunteiden koko scaala, toivo… että turhautuneisuus.
Rakkautta unohtamatta….
kaipuuta pois jättämättä.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin