Tarinoita, olen tarinan kertoja.
10.11.2024
-1
Aurinko nousee 8:36
Aurinko laskee 15:27
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Olen tarinoiden kertoja. On siis FIKTIIVISTEN tarinoiden aika. Tarinat kerrotaan samalla teemalla. Kymmenen, 10, mini tarinaa. Kun yksi tarina päättyy. Alkaa täysin uusi tarina. Näin ollen, pääset uutena lukijanakin kärryille tekstistä. Ei ole jatkosarjaa. Ja toisten tarinoiden henkilöt, eivät tunne toisten tarinoiden henkilöitä.
TARINA NRO. 1
On isänpäivä, tänään.
Olen Jaakko, 32, insinööri.
Minulla on 3, 5 ja seitsemän vuotiaat lapsukaiset.
Isänpäivä on paras päivä sitten koko vuoden. Aamulla tuodaan kahvit sänkyyn.
Lounaan jälkeen nautimme kakku kahvit. Ja lapsukaiset ovat askarrelleet kortit ja pienet lahjat.
Olen onnellinen.
Iltapäivästä menemme vielä kakku kahveille vaimoni isän luokse. Appi ukon luokse.
Ensilumi häikäisee kauneudellaan. Juuri luonto hehkui ruskan eri sävyin. Vaahteran ollessa häikäisevän kaunis. Nyt luonto on pukeutunut valkoiseen hehkuun. Puiden sädehtiessä kilpaa lumihunnussaan kauneudessaan isänpäivän kunniaksi.
Olen hyvä isä. Vien seitsemän vuotiasta tytärtäni hevostalleille. Hän on hevos fani. Oma poni on haaveena. Saas nähdä mitäs joulupukki tuokaan? Viisi, 5,vuotias on oikein vilkas pakkaus, isän silmäterä. Ja pienin pienokainen, 3 vuotias, rakastaa Ryhmä Hauta. Hän on Ryhmä Hau fani.
Olemme olleet vaimoni kanssa naimisissa 11 vuotta. Vaimo työskentelee sairaanhoitajana.
Hyvää isänpäivää kaikille iseille.
TARINA NRO. 2
Päivän polttava puheenaihe on seuraavanlainen. Äiti ja isä sanat korvataan sanoilla, siittäjä ja synnyttäjä. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Vai korvataankos ? Tästä raataillaan tänään, lehdet kirjoittavat, radio puhuu ja tv toitottaa.
Minut adoptoitiin vauvana. Lastenkotiin.
Tämän jälkeen olin kolmessa eri sijaisperheessä.
Ensimmäistä en muista. Toinen oli kohtalainen ja kolmas hyvä.
Sijaisperheen äitiä kutsun mutsiksi. Hän on eronnut. Yksinhuoltajani.
Biologisten vanhempieni kanssa en ole tekemissä. Tiedän kyllä heidät. Ilman tätä tietoa lie mahdotonta elää.
En vietä siittäjän päivää.
Ei ole lempijuhliani.
Lempijuhliani ovat vappu ja jussi, tuo keskikesän juhla juhannus. Kun kukka loisto on kauneimmillaan. Ja puut vehreän, vihreät. Linnut laulavat. Ja luonto häikäisee kauneudellaan.
Olen Markku, 41, sinkku. Olen tehnyt pätkätöitä koko elämäni.
Rakastan golfia. Rakastan mureketta, kuinka rakastankaan jauhelihamureketta. Keitin perunoiden kera. Punaisella maidolla.
TARINA NRO. 3
Isänpäivä on juhlapäivä, jota vietetään isien kunniaksi.
Suloisessa tuhansien järvien maassa ja muissa Pohjoismaissa Tanskaa lukuun ottamatta sekä Virossa isän päivää vietetään marraskuun toisena sunnuntaina, puoli vuotta äitienpäivän jälkeen.
Rapakon tuolla puolen isänpäivää vietetään kesäkuun kolmantena sunnuntaina.
Muualla maailmassa ajankohta vaihtelee.
Myös isoisät muistetaan isänpäivänä.
Olen mummoni kasvattama. Hän on jo edesmennyt. Herttainen oli.
Isoisää muistan isänpäivänä hienolla kukkakimpulla. Itse tehdyillä villasukilla.
Suklaarasialla.
Ja leivotulla kakulla.
Olen Tanja, 23, opiskelija. Sinkku. Lapseton. Punakutrinen neitokainen.
Isoisä on esikuvani. Häntä ihailen, arvostan ja rakastan. Arvokkain, elämäni minulle tarjoama ihminen. Idolini.
Aamulla heräsin kukon laulun aikaan täytekakkua leipomaan. Päivällä sitten menin isoisäni luokse kakun kera.
Sain kuin sainkin kakun perille ehjänä.
Isänpäivän idea kehittyi Yhdysvalloissa pian äitienpäivän vanavedessä.
1940-luvun lopulla kaupat ehdottivat päivän viettämistä marraskuun toisena sunnuntaina, jolloin kaupoissa on vielä hiljaista ennen joulusesonkia. Tämä päivä sai kassakoneen kilisemään. Ostavathan asiakkaat lahjoja paketoitavaksi silkkisin nauhoin isänpäivänä.
Isänpäivä on muuten liputuspäivä.
Isää ja isoisää on isänpäivänä tapana muistaa kortilla, lahjoilla.
Isän kanssa voidaan myös viettää yhteistä aikaa käyden jossain tai harrastaen jotain pientä yhdessä.
Lapset joskus askartelevat isälle jotain päiväkodissa tai alakoulussa.
Isän ja lasten yhteistä aikaa.
Minulle siis isoisän kanssa vietettyä laatuaikaa.
Katsoimme vanhan kunnon mustavalkoisen Suomifilmin TV:stä isänpäivänä.
TARINA NRO. 4
Olen Matti, tuttavallisemmin Masa. 82 vuotias. Minulla on poika. Avioero oli riitaisa vuosikymmeniä sitten. Ja en ole tavannut poikaani, sen koommin kun hän oli viiden vanha.
Nuoruus meni töissä ulkomailla. Asuin Saksassa.
Avioiduin uudestaan, erosin, jälleen avioituakseni.
Näistä liitoista ei ollut lapsia.
Erot olivat riitaisia.
Neljännen kerran en enää sanonut tahdon. Opin riidoista sen verran.
Poikani ei muista minua isänpäivänä. Mikä on masentavaa. Olen helposti melankoliaan taipuvainen vanha mies.
Mielelläni tietäisin millainen pojastani on tullut. Ja millaisen elämän hän on elänyt.
Pahin pelkoni on se, että joudun vanhainkotiin. Olen jo vanha. Asustelen pienessä tuvassani niin kauan kuin se on mahdollista. Vanhainkotiin te ette minua saa.
TARINA NRO. 5
Olen Doris, 32.
Isäni kuoli syöpään, kun olin 11 vuotias.
En vietä isänpäivää. Kenties haudalle vien kynttilän.
TARINA NRO. 6
Olen Tarmo, 44.
Isänpäivän vietän isäni luona. Maalla.
Paikalla on veljeni, siskoni perheineen.
Iso juhla.
Minulla on viisi lasta. Ja nykyisen vaimoni lapsia on kolme, 3 kappaletta.
Lasteni äiti on kuollut. Olen toisella kierroksella naimisissa.
Leskenä en uskonut vielä päätyväni naimisiin.
Asun kymmenen henkisen perheeni kanssa isoa omakotitaloa.
Vaimon lapset ovat aarteita.
Olen hyvä isäpuoli.
Saan lapsilta lahjan. Mukin, missä lukee ”maailman paras isä.” Liikutuin lahjasta. Ihan meni roska silmään.
Mukava päivä.
TARINA NRO.7
Äitini oli yksinhuoltajani, isäni kanssa en ole tekemisissä.
Olen Paula, 32 v. Lapseton. Valinnainen lapsettomuus. En tahdo lapsia.
Isänpäivä kortin saa isäpuoleni.
Äitini nykyinen mies.
Työskentelen tavaratalossa somistajana.
Oikeastaan tänä päivänä ei ole enää osaston myyjiä.
On kassat, info piste ja itsepalvelukassat.
Työpäiväni koostuu näyteikkunoiden somistuksesta ja kaupan yleis ilmeestä.
Siivoojat ovat tärkeitä tavaratalossa. Että yleisilme on siisti.
– Eikö ole väärin, että päiväkodeissa ja kouluissa askarrellaan isänpäivä kortit, laitoshuoltaja, miksi siivoojia nykyisin hienosti kutsutaan, avaa keskustelun kahvihuoneessa. Ajatteles orpojen tunteita. Yms…
– Ei. Mielestäni. Vastaan. Kortin voi antaa isoisälle, isäpuolelle, isälle, kenelle vain. Ja askartelu on sitä paitsi oikein hauskaa.
Vielä on kolmisen tuntia työpäivää jäljellä. Sen jälkeen suuntaan elokuviin.
Rakastan elokuvateattereiden tunnelmaa. Popcornia. Kotosalla jos katson leffaa seinän kokoisesta taulutelevisoistani. Niin saatan kesken leffan mennä tiskaamaan, pyykkejä laittamaan narulle kuivumaan tai kahvia keittämään.
– Hyvää isänpäivää, toivotan kahvihuoneessa kassalle. Hän on mieskassa.
Kolmekymppinen, parin suloisen tenavan isä. Hyvä sellainen.
Hän tuli iltavuoroon töihin. Kello kolmeksi. Että ehti aamulla kakut popsia ja isänpäivää viettää.
Kiireistä aikaa tavaratalossa. Joten hän ei saanut isänpäivää vapaapäiväksi. Vaikka toivoi kovin.
TARINA NRO. 8
En vietä isänpäivää. Toteaa Mauno, 12v. Faija lähti kioskille ja sen koomin häntä ei ole näkynyt. Äiti on yksinhuoltaja äiti. Hyvä äiti onkin.
Äitienpäivää vietän.
TARINA NRO. 9
Olen yksinhuoltaja isä. Minulla on kaksoset.
Olen Pete, 37.
He ovat kaikkeni, aarteeni.
Kaksosilta saan lahjan. Kortti on kaupasta. Paitapusero löytyy lahjapaketista.
Seurustelen. Naisystävääni en ole esitellyt lapsilleni. He kyllä tietävät, että seurustelen.
Työskentelen automekaanikkona.
Kaksoset ovat viidennellä luokalla alakoulussa.
Harrastavat taitoluistelua.
Kuskaan heitä harrastuksiin.
Aikataulutan elämäni harrastusten mukaan.
Taitoluistelu on heille todella tärkeää.
TARINA NRO. 10
Minulla on seitsemän lasta, 7. Neljälle eri naiselle.
Kaksi lastani muistaa minua kortilla isänpäivänä. Viisi, 5, lasta ei.
Minulla on seitsemän, 7, lasta.
Olen Allan, 61.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin