Terveisiä Lapista

29.3.2024
Lämpömittari kipuaa plussan puolelle asteen, +1.
Aurinko nousee 5:45
Aurinko laskee 19:00
Seitsemän aikoihin saamme ihailla auringon laskua tänään

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Terveisiä Lapista.

 

Piipahdin nyt pääsiäisenä häikäisevän kauniissa Lapissa.

On perjantai. Pitkä sellainen. Joten tämä päivä on tuntunut pitkältä. Aamulla olin Lapissa ja nyt olen jo kotosalla. Juuri tulin kotiin. Ja kello on vasta 16.20. On perjantai, pitkä sellainen.

En nähnyt häikäisevän kauniissa Lapissa revontulia.

Nuorena kirjoitin runoutta maailman epäkohdista.
Ote runostani

”rotan oksennuksen valuessa
pitkin homeista kallion seinää,
kuvasi valuessa hiekkaan…”

Nykyisin kirjoitan kauniita asioita. Häikäisevän upeita luontokuvauksia. Maalauksellisia maisemia.

Kirjoitus tyylini on fiktio.

Joskus luon ns. roolihahmon, ja roolihahmon suulla raapustelen kauniin runon.

Tänään tarjolla uuni tuore runoni, MUSTARASTAAN LAULU… niin uusi runo, ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua.

Runon henkilö on seuraavanlainen. Juuri merkonomiksi valmistunut Miina, 26. Hänellä on mäyräkoira. Vasen nimetön kimaltelee. Hän kihlautui tammikuussa miehensä kanssa. Hän asustelee Tampereella kihlattunsa kanssa kaksiossa, vuokralla. He ovat sisustaneet kaksion modernisti. Valkoisin sävyin. Pääsiäiseksi Miina suuntasi Lappiin. Hotelliin. Hän lasketteli, käveli lumikengillä, ihaili revontulia. Miina etsii elämästä aina kaunista ja hyvää. Ja runo fiktiivisestä hahmosta menee näin, olkaas hyvä.

MUSTARASTAAN LAULU

jäätävässä viimassa

kaukaisuuteen
katsoen

Lapin
hiljaisuus
pääsiäisenä

askeleet kevät hangilla
aikaan oikeaan

luminen järven ranta

rakkaus sädehtii

auringon nousun
kutoessa auringon säteillään
jäiseen järven pintaan

kuviotaan

kaunis
mustarastaan laulu

sumuverhoon kietoutuen

tyyni kaiho
tavoittaa mielen

hyvää
etsien

Lapin lumossa
kauniissa erämaassa

sulaa routa

kevät

auringon nousun
kutoessa auringon säteillään
jäiseen järven pintaan
pitsistä liinaa

kuin kaukaista piinaa

kaunis
mustarastaan laulu

sumuverhoon kietoutuen

tyyni kaiho

Rakkaus, romanttinen… siitähän elokuvat kuvaavat, taidemaalarit maalaavat, kirjat kirjoittavat, näytelmät esittävät ja laulut laulavat. Olen kirjoittanut runon niin merenneitona… kuin kotkana… kuin laivan hyljättynä hylkynäkin.

Kirjoitus tyylini on puhdas fiktio.

Runouteni skaala on laaja. Olen kirjoittanut runon jopa cappuccino kahvikupista.

Olen raapustellut mm. runoteoksen Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.

Viisautta kalastelen kovin. Etsin sitä kuin neulaa heinäkasasta. Pahassa maailmassa on vähän viisautta tarjolla. Ja jos löydän ripauksenkaan viisautta, talletan se oitis tekstiini.

Pyrin hankkimaan viisaan sydämen. En koe tavoittelevani huonoa asiaa. Vaan äärimmäisen hyvää asiaa. Viisautta huokuvaa sydäntä.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.

– Runoilijatar
Lukemisiin

kulttuuri runot-novellit-ja-kirjoittaminen