Tiedä arvosi…

Kesällä 2023

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa.

Runouttani on tarjolla taiteiden yönä.

UKULELE

jäälohkareita viimaan kietoutuen

mustaa samettia

kattokruunun himmeä valo

tietoisuuden kerroksia

viehätysvoimaa

iltahämärän vaihtuessa
päivän valoon

vuoden aikojen muutoksessa

haltioiden tuntemattomat
suunnitelmat

matkaten kullattujen
kärryjen epätoivon kyydillä

nuolen hajotessa tomuksi

kulkien paikkaan jollaista
ei ollut tarpeen olla olemassa

niittyjen luota
kristallisien lampien lumoon

lumpeenlehtien luo

ylitä suo

rikkinäiset ihmiset
nevan luo

kesyyntynyt
vai kesyttämätön
oletus

Olen raapustellut tarinan, minkä opetus menee runoni Kielo sanoin:

TIEDÄ
ARVOSI

Jos olet blogini vanha lukija, olet lukaissut tarinan ja tiedät mistä puhun.

Kirjoitin blogimerkinnässäni myös siitä, miksi suomalaiset vähättelevät itseään, tämä on

äärimmäisen vastenmielistä. Jos sanot, suomalaiselle naiselle, ”sinulla on kaunis leninki.” Saat

vastaukseksi ”Tämä nyt on vain tällainen riepu.” Anteeksi, että olen olemassa

olemuksen suulla vastattuna.

Tämän vasta kohta lie äärimmäinen itse kehu:

”Pisin aika, jonka pohjalainen on ollut kehumatta itseään, on 3:47,56.

Ennätys on vuodelta 1957… ja hän kehuskelee sillä jatkuvasti….”

Jos olet vanha lukija, tiedät mistä puhun, terveestä itsetunnosta, siis.

Jos uusi lukijani blogissani RUNOUDEN SÄVELIN, niin…

Pikainen esittäytyminen…

Olen runoilijatar, Lumihiutaleinen orkidea runoteoksen raapustellut.

Oletkos lukaissut kirjan Lumihiutaleinen orkidea ? Kaunista runoutta.

Kirjoitustyylin ollessa fiktio runoudessani ja tarinoissani.

Olen loistava kokki… joka pitää lihapadan kuuman höyryävänä, miettii miksi avasi runo

ja tarinan kertojan blogin eikä kokkaus blogia leivonta ohjeineen… no… koska runous on aitoa,

sitä oikeaa… ja voinhan tähän blogiini Runouden sävelin lomaan sujauttaa jonkun reseptinkin…

Blogi koostuu pää osin fiktiivisista tarinoista, olen tarinan kertoja, että runouden sulosävelistä.

Ja tarina mistä kerroin… sen löydät, uutena lukijanani… kun luet blogiani eteenpäin…

Tarinan opetus kuului…. siis runoni Kielo sanoin

TIEDÄ
ARVOSI

Raapustelin terveestä itsetunnosta tarinassani.

Jos olet blogini vanha lukija, tiedätkin tämän, ja tiedät mistä puhun.

Kerron tähän itsensä vähättelyyn tai ylitse vuotavaiseen itse kehuun… kultaisen keskitien.

Kysyn sinulta lukijani, missä olet hyvä ?

(Voit kommentoida blogimerkintääni, jos tahdot)

Vastauksen pitäisi tulla kuin kaupan hyllyltä.

En kysynyt missä olet huono,

kysyin missä olet hyvä, lukijani ?

Runoni Kielo sanoin

KIELO

TIEDÄ

ARVOSI

Ja sitten sama kysymys blogin pitäjälle, minulle…

Missä olen hyvä ?

Olen mm. hyvä kokki.

Minun tuttavani kertoi, että hän oli ollut jossain juhlissa… kakun leipojalle oli sanottu…

onpas kuiva täytekakku… leipuri oli nakannut koko kakun roskiin… kyllä vieraita harmitti…

kun kakku hammasta kolotti… 

Tai katsoin tv ohjelman… tyttö oli hento, kuin kesäheinä… ja hänen tuore poikakaverinsa

vei neidon kotiinsa. Tuleva anoppi… oli tehnyt huikean grillimenun… Amerikkalaiseen tyyliin…

Tyttö ei syönyt mitään (laihdutuskuurilla siis)… oli ihan hyvä tv ohjelma…

erohan siitä tuli…tv ohjelmassa…

Kokki ohjelmia on liuta tv ssä… valtavasti… suosittelen… vaikkapas Mayan keittiössä ohjelmaa.

Ja se kakku ohjelma on hyvä… missä kakuista tehdään taidetta… 

Burgerimies  on hyvä tv ohjelma…

MIKÄ ON SINUN … UPEA BLOGINI RUNOUDEN SÄVELIN LUKIJA… LEMPIRUOKA…

ENTÄS INHOKKI RUOKA? (jos tahdot kommentoi blogimerkintääni).

Minä rakastan thai kanaa ja riisiä…

Ja inhokki… silli… uudet perunat juhannuksena ovat ihania, mutta silli… syön tosin

jos sitä tarjotaan… en ole epäkohtelias… mutta mutta…

ENTÄ MINKÄ RUOAN TARJOAISIT… RUOAN MIKÄ ON SUUSSA SULAVAA… lukijani?

Minä tarjoisin pihvit… lukaise blogimerkintäni loppuun… niin tiedät millaiset?

Tämän kaiken  inspiroimana olen raapustellut tämän päiväisen fiktiivisen tarinani.

Tarinan Lyydia rukoilee sumopainijoita ruokapöytään… miksi… se selviää tarinan lukemalla

(tarinassa hänellä on kokin  lopputyö ja raati koostuu… oi voi… ei sumopainijoista… vaan…)

Ja kaiken tämän jaarittelun jälkeen, näiden alkusanojen kautta, on aika astua itse tarinaan.

Fiktiivinen, menee näin.

Olipas kerran…

LYYDIA, 47, KOKKI.

Lyydialla häämöttää viisikymppiset lähitulevaisuudessa, kun hän oli nuori, kaikki oli mustavalkoista,

oli dinosauruksia, hiekkalaatikoilla oli soraa, ja lelut, ne olivat puuta ja nekin naulattu lattiaan kiinni.

Ruokana oli peruna tai vaihtoehtoisesti pepua. Pepua kokkailtiin pula-aikana jauhosta, kera voin ja vettä.

Pyöriteltiin palloiksi ja paistettiin pannulla. Unohtamatta pettuleipää.

Pettuleipää valmistettiin keräämällä levyjä männyn kaarnan alta löytyvistä jälsi- ja nilakerroksista.

Kerätyt levyt kuivattiin, kuumennettiin ja jauhettiin, minkä jälkeen ”jauhoista” valmistettiin

ruis- tai ohrajauhoihin sekoittamalla pettuleipää.

4,5 dl vettä
1/4 hiivaa
7 dl ruisjauhoja
2 dl pettujauhoa

Oli saippua, mikä kävi puisille pinnoille, keholle, kutreille ja portaiden kuuraukseen.

Nykyisin on purnukka mikä laitetaan värjättyjen kutrien shamppoon välissä, aamupäivällä, ennen

hoitoainetta, iltapäivällä hiusnaamion välissä ennen iltaa jolloin laitetaan permanentattujen hiusten

shamppoo. On purnukka ennen purnukan laittoa kutreille… Tämän lisäksi on kahdeskymmeneskahdeksas

eri purnukka silmäryppyjen hoitoon. Purnukoita on tuhansia erilaisia, tuhansia.

Puhelimia ei ollut, jos oli asiaa, huudeltiin tuntureiden yli, tai lähetettiin savumerkkejä.

LUOLAMIES

jo luolamies

ken ties

sen ties

Ajat ovat muuttuneet kovin, ajat ovat muuttuneet kovin.

Lyydia valmistui 25 vuotiaana suuhygienistiksi, muita kouluja hän ei ole käynytkään.

Onnellisesti naimisissa eläkkeellä olevan miehensä kanssa, lapsia on neljä, lapsenlapsia kaksi.

Vapaa-aikansa hän viettää mökillä.

Ikää on mittarissa neljä ja seitsemän.

47

Ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin…

Olen Lyydia.
Hammaslääkäri.

Ajattelin vaihtaa alaa.

Lähteä koulunpulpettia kuluttamaan vanhana.

Missä olen hyvä…
Olen hyvä kokki…

Ja niin hain kouluun. Kokki kouluun. AIKUISOPISKELIJAKSI.

Pääsin. Opiskelu kaverini olivat nuoria, nuorin oli vasta 22 vuotias, nuorempi kuin lapseni…

mutta huokaisin helpotuksesta kun näin yhden opiskelukaverini, nimittäin Auroran. Hän oli jo

juhlinut viisi ja nolla syntymäpäivänsä.

Lukea , opiskella, teroitella aivojaan ja parantaa taitojaan, tämä kannattaa aina.

Opinnot olivat tylsiä, kun aloitin koulun.

Aloitimme perunan keitosta.

Kuka vain osaa keittää perunat.

Tämän jälkeen opinnot sisälsivät vitamiinit.

Hohhoijakkaa, sanon minä.

Etäopintoja tein kiillotettua purukalustoani purren.

Purukalustoni kiillottelin viimeisessä ammatissani.

Mietin, teinkö virheen.

Olisikos vain pitänyt pitäytyä juhannus pöydän koreaksi laitossa läheisilleni.

Ja niin vieri vuosi, niin vieri toinen vuosi.

Ja aloin pitää opinnoistani.

Kolmas vuosi kun koetti, rakastin jo opintojani, kuin hullu puuroa.

Tosin naapurini työskentelee mielisairaalassa, hän tietää, että kaikki hullut eivät pidä puurosta.

Hänkin miettii alan vaihtoa, kokiksi.

Kysyi minulta, suosittelenko opintoja.

Vastasin, kyllä, oi kyllä.

Puuronkin voi tehdä niin monella eri tavalla.

Aamu on suurenmoista aloittaa mannapuurolla, mansikka kiisselin kera.

Opintojen päätös häämötti.

Kiloja oli kertynyt vyötärolleni plus kaksitoista kiloa.

Aurora puolestaa aikoo puolen vuoden kuluttua fitness kisoihin.

Hän tietää mitä laittaa suuhunsa.

Ja niin koetti loppu työn aika.

Missä kaikki sumo painijat ovat… Oi, kuinka heitä kaipasinkaan lopputyöni äärelle.

Oi voi, rakastan ihmisiä, jotka rakastavat ruokaa.

On epäkohteliasta olla syömättä, tosin on kulttuuri, jossa jätetään hieman lautaselle sapuskaa,

näin kokki tietää, että hän on kylläinen, eikä nälkä jäänyt, mutta kulttuurissamme ei ole näin.

On epäkohteliasta kokkia kohtaan olla syömättä.

Ja valitsin ruoaksi, lihapullat, vanhat kunnon lihapullat. Lopputyöhöni.

Raati koostui seitsemästä ihmisestä.

1. opettaja
2. maistelija, allergikko
3. nirso
4. ainaisella epäonnistuneella laihdutuskuurilla oleva
5. anorektikko, nälkiintynyt, karmiva näky
6. kasvissyöjä
7. kurssin järjestäjä, kalastaja

Sain kuin sainkin näytön läpi.

Olen siis loisto kokki.

Hio hei.

Heitin kärrynpyörän, kun minulle ojennettiin koulun todistus kouraani.

Ja niin tämän ladyn kouraa koristaa päästötodistus.

Valmistuin ammattiin, samana vuonna, kun kilahti mittariin viisi ja nolla.

No työelämää, ennen eläkettä on vielä kymmenen pitkää vuotta.

Ja teen sitä mitä rakastan, ruokaa.

En sitä mistä en pidä, poraa purukalustoa.

Valmistuttuani hain töihin.

Päädyin japanilaiseen ravintolaan kokiksi.

Ja ruoka, se on suussa sulavaa.

Japanin perinteisimmät juomat ovat tee ja sake.

Lyydia tietää kertoa… jos tahdot…

että vuosia kilahtaa mittariin lisää… popsi

Välimeren ruokavaliota

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Tiedä arvosi. Omista terve itsetunto, jos et omista, hanki terve itsetunto.

Tarinan Lyydialla oli terve itsetunto… hän tiesi arvonsa.

Japanilaiset pihvit

Laita kastike, soijakastike, raastettu inkivääri ja sake sekä liha pussiin

ja anna marinoitua noin tunnin ajan huoneenlämmössä.

Puhdista ja kypsennä parsat ja kevätsipulit.

Kiehauta nopeasti.

Ota lihat marinadista ja taputtele kuivaksi.

Laita marinadi sivuun …

Laita kuumennettuun pannuun voita… laita voita… parempaa kuin öljy…

vaikka kaikki laittavat öljyä…

ja lisää marinoidut pihvit.

Paista noin 3 minuuttia keskilämmöllä.

Kun pinta on ruskistunut, käännä ja paista vielä 3 minuuttia.

Lisää marinadi ja alenna lämpöä. Kypsennä vielä 2 minuuttia.

Koristele… purjolla, inkiväärillä, omenalla ja kirsikkatomaateilla.

Nauti riisin kanssa.

A vot