Tik tak tik tak tik tak
19.7.2026
+15
Aurinko nousee 03.30
Aurinko laskee 23.18
Jossain päin suloista tuhansien järvien maatamme on sadellut, jopa kaatamalla. Kuin saavista kaatamalla. Täällä meillä päin ei ole sadellut lainkaan.
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Joku on juuri herännyt, huomenta… Toinen nauttii marmeladileipää, aamiaiskahvin kera. Hei sinulle. Kolmas, 3. on tullut juuri töistä, huomenta huomenta… Oletpa sitten astunut mistä vain blogiini Runouden sävelin… Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla, runoudella.
Blogia runouden… pitää mm. Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista. Kissoja. Ystäviään, läheisiään. Hyvää kahvia. Länkkäri leffoja ja punaista huulipunaa. Ollen taidegallerioiden, kirjastojen, kahviloiden ja elokuvateattereiden suurkuluttaja. Hauskojen kissa videoiden fani. Ja bailantinoa tanssitunneilla tanssiva nainen.
Te lukijat olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa meressä. Olette kävelleet Goan hiekkarannoilla. Piipahtaneet viidakossa. Sekä astelleet satavuotiaalla silta vanhuksella. Miksi, siksi. Että olette lukeneet blogiani Runouden sävelin. Olette sukeltaneet tarinoihin.
Tänään tarinassani Tik tak tik tak suunnataan Goalle. Tarinan voit lukaista. Lukemalla blogiani runouden eteenpäin.
Janoan viisautta… rakastan viisautta. Etsin viisautta, kuin neulaa heinäsuovasta. Viisautta on vähän tarjolla pahassa maailmassa. Ja jos löydän ripauksenkaan viisautta. Talletan sen oitis tarinoihini ja runouteeni.
Koen tavoittelevani hyvää asiaa, kun tavoitteeni on omistaa viisas sydän.
Kuu on runoilijattaren ihanne sana. Rimmaa.
Kuu, suu, muu, taipuu, kaikuu, kaipuu …
Superkuun virallinen nimi on perigee-syzygy of the Earth-Moon-Sun system.
Perigee-syzygy of the Earth-Moon-Sun system ei – totta vie – ole runoilijattaren ihanne sana.
Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.
Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.
RAKKAUS
karu
taru
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.
Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.
…”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä…” – Room 12:2
Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!
Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.
Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.
Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.
Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.
Luonnon näytelmästä olen runoillut.
Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.
Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.
Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.
Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.
Blogini runouden on puhdas taidekanava. Ei päiväkirja. Kuulumisiani on harvoin, jos koskaan blogissani runouden. Mutta poikkeus vahvistaa säännön… On siis kuulumisteni aika… Mukavaa mökkeilyä ja uimista. Täällä.
Nuotion loimu ja rätinä vaatii aina tarinan. Ja näitä… tarinoita… tarjoaa blogini runouden.
Luonto ja luonnonrauhan kokeminen on yksi tärkeimmistä syistä mennä mökille. Yhtä tärkeitä syitä ovat rentoutuminen ja mökkeilyn vastapaino arkielämälle. Tutkijoiden mukaan mökkeilyn viehätys perustuu siihen, että se poikkeaa arkielämän rutiineista.
Lukaisin tutkimuksen.
Mökkikulttuuri on muutoksessa tutkimuksen mukaan.
Vaikka kesämökkirakentaminen on hiipunut huippuvuosista, on mökkeily yhä tärkeä osa suomalaista kulttuuria.
Yli kolme miljoonaa suomalaista mökkeilee vähintäänkin kerran vuodessa joko omalla, sukulaisen, tuttavan tai vuokratulla mökillä.
Vuokratessa mökin… voi valita hulpean huvilan vai vaatimattoman / sähköttömän aitan väliltä mökin laadun .
Mökkeilyssä on kuitenkin tapahtunut vuosikymmenten aikana muutoksia.
Moni haaveilee matkustelusta. Mökin sijaan.
Siirtolapuutarhat ja Lapin mökkikylät ovat tulleet jäädäkseen.
Mutta mökkeily on tästä huolimatta suosittua.
Mökkeily on supisuomalaista.
Ja oi, niin ihanaa.
Rakastan mökkeilyä…
Ajankohtainen tai ajaton aihe, on lukeminen.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa. Ja se on lukeminen.
Blogissani runouden mm. runoutta. Luettavaa.
Mitäs suomalaiset lukevat?
Ihmiset lukevat tänä päivänä monenlaisia kirjoja.
Suosittuja ovat dekkarit. Kyllä kyllä. Agatha Christien dekkarit olivat suosittuja ja ovat edelleen. Myös tämän päivän dekkarit ovat suosittuja.
Nuoret lukevat elämänkertoja.
Tietokirjoista luetaan paljon ruokaan, terveyteen, työhön ja opiskeluun liittyviä kirjoja.
Suomalaiset lukevat keskimäärin 5,36 tuntia kirjoja viikossa.
Äänikirjapalveluiden suosio on kasvussa
Painetun kirjan suosio ei ole kadonnut.
TV1 on tunnetusti laadukkaiden englantilaisten poliisi- ja rikossarjojen koti. Yle Areenasta löytyy jatkuvasti uutta ja kiinnostavaa seurattavaa (poliisi sarjoja).
Suosittelen.
Tänään blogimerkinnässäni menee punaisena lankana AIKA.
Tik tak tik tak tik tak tik tak…
Olen tarinan kertoja…
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.
Henni, 41. Hän viettää parhaillaan kesälomaa. Hän on leipuri. Lomallaan hän ei ole leiponut edes pullapitkoa. Sen hän on ostanut kaupasta. Hän on nukkunut pitkään. Leipurit heräävät aikaisin. Ja Henni on nauttinut helteistä mm. mökkeillen. Hän lukee paljon. Parhaillaan Henni lukee dekkaria. Sen voi lukea vain kerran. Jos toisen kerran luet, tiedät jo ratkaisun rikokseen. Hän on lakannut varpaansa punaiseksi, kutrinsa sävyttänyt vaalein raidoin. Silmät ovat taivaan siniset. Hän viettää viikonloppuna 20 vuotis hääpäiväänsä. Ja lapset ovat 11, 16 ja 19 vuotiaat. Arvokkaimmat asiat hänen elämässään. Hän ei fanita mitään.
Josefiina on myös kesälomalla. Nelikymppinen, muodikas daami. Hän on Ozzy Osbourne fani. Masentunut hänen pois menon johdosta. Ei ole koskaan tavannutkaan, mutta on kuin läheinen ystävä olisi kuollut Josefiinalta. Hän lukee paljon. Josefiina lukee lähinnä elämänkertoja. Rakastaa bebe leivoksia. Hyvää kahvia. Dalmatialaiskoiria ja rusetteja kutreissa.
Ja tarina alkaa. Tänään kirjoitustyyli on tekstiviesti keskustelu.
– Et voi säästää aikaa… mutta voit tuhlata ajan. Voit siirtää sieltä aikaa tänne ja käyttää paremmin aikaasi. Josefiina neuvoo Henniä, joka on kiireinen jopa kesälomallaan.
Henni on juuri tulossa mattoja pesemästä. Ihana mäntysuovan tuoksu leijailee ilmassa.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Et voi säästää aikaa… mutta voit tuhlata aikasi. Voit siirtää sieltä aikaa tänne ja käyttää paremmin aikaasi.
Tänään teemana on aika… Tik tak tik tak tik tak
On aika syksyn, aika kesän, aika talven, aika kevään. Parhaillaan on heinäkuun aika.
On aika naurun, aika laulun.
On aika kyyneleiden.
On aika 1960-luvun, on aika 2026 vuoden.
Parhaillaan on aika sunnuntain.
Aika auringonlaskun on tänään kello 23.18.
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
Lueskelin sisustusblogeja.
Vastaan tuli makramee. Usein.
Kerta toisensa jälkeen, löytyi makramee.
Makramee solmeilulla saadaan aikaan koristeellisia nyörejä ja pintoja.
Kankaita valmistetaan usein kudoksella tai neuloksella, makramee puolestaan solmitaan.
Solmuja vaihtelemalla saadaan aikaan koristeellinen pinta.
Suosittu seinätekstiili.
… puuvillalangalla, helmilangalla, narulla ja nahka- tai muovisuikaleilla…
… tasosolmu, kaksoistasosolmu, silmusolmu, kohosolmu, vetosolmu ja munkinnyöri…
Makramee työn kruunaa helmet, riipukset, korut.
Muistatkos ystävänauha rannekkeet, lukijani ? Makrameeta hyvinkin.
Historian havinassa astutaan noin 1200 luvulle. Makrameen juurille.
Silloin tekstiilien päiden ylimääräiset langat solmittiin reunakoristeiksi.
Riippumatto, makrameeta.
Koristeet, mitäpäs muuta kuin makrameeta.
Hippien suosiossa on makramee. Ja tarinastani löytyy tänään hippi.
Olen tarinan kertoja. Ja tarina menee näin, olkaas hyvä.
Tarina on nimeltään
TIK TAK TIK TAK TIK TAK TIK TAK
Ensin tarinaa kerrotaan hipin suulla tämän jälkeen kellosepän suulla. He eivät juurikaan tunne toisiaan, mutta kohtaavat tarinassani.
Kohtaamme päivittäin ihmisiä, tuntemattomia, tämä tarina kertoo tällaisesta kohtaamisesta.
Kellosepänliikkeessä.
Tarinan hahmo: Hippi
Tarinan hahmo: Kelloseppä
Ja tarina alkaa.
Tarinaa kerrotaan hipin suulla, minä-muodossa…
Hippi
Sydämeni jäi 60-luvulle. Minulle aika pysähtyi tuohon aika kauteen. Olen hippi. Hipithän vaikuttivat voimakkaasti 1960-luvulla.
Vastustan sotaa, kapinoin keskiluokkaisia vastaan, ja konservatiiviset, no, niitä en ymmärrä lainkaan.
Aatteeni on sanomattakin selvää, rauhan aate. Kaulaani koristaa painava rauhanmerkki kaulakoru. Vaatteeni ovat kuin taiteilijan väripaletti.
Suvaitsevaisuus on elämäntapani.
Ja rakkaus, no sehän on vapaa. En ole naimisissa, sydämeni särkenyt, miksiköhän ?
(Koska runoilijat kirjoittavat rakkaudesta, tässä tarinassa ei ole kaunista rakkausrunoa, ei…)
Mikä on kampa ?
1970 hippi liike hiipui, kaikkialta, paitsi ei minun sydämestäni.
Hippiliike syntyi beatnik-liikkeen ja folkmusiikkipiirien pohjalta, Yhdysvalloissa. Ja musiikkimakuni, sanomattakin selvää hippimusaa. En kuuntele lainkaan muuta musiikkia, en ymmärrä top 10 listan päälle lainkaan, on kait se vitsi koko lista, kamalaa musiikkia ?
Mm. Janis Joplin on legenda.
Kutrejani koristaa Pocahontasista muistuttava hiuspanta.
Housuni ovat leveälahkeiset, hapsuineen, helmikoristellun vyön kera.
Väriä ja kuviota.
Solmuvärjätty paita.
Ei kiitos, olen todennut kengille. Jos on pakko kengät laittaa, ne olkoon sandaalit.
Vastustan kaikkea ja vain periaatteesta, lempisanontani on vastustan.
Pyöreät aurinkolasit kiikkuvat nokallani.
Luomu vegetaristi olen. Soija papuja ja tofua, näistä koostuu minun menuni.
Kestävä kehitys, yhteisöllisyys ja omavaraisuus tässä kolme minulle tärkeätä asiaa.
Osallistun mielenosoituksiin ja protestoin.
Hipit seisovat sanojensa takana, vaikkapa kannatan rotujen tasa-arvoa.
Suojelen äiti maatamme, luonnon suojelu on kaiken a ja o.
Koko maapallo huokaa saastevuoren alla, tehtaiden, jätteiden ja kemikaalien vuoksi, ihmisen johdosta.
Kierrätän. Hengitän raitista merituulta, ja en viihdy tietokoneen ääressä.
Koko maailma on mennyt nettiin, en minä.
Olen yksilöllinen.
Oman tien tallustelija.
Ja rakastan, kuinka rakastankaan, ja rakastan kaikkia.
Ja nykyfestarit, on kait ne vitsi, aivan pilalla, ainoa oikea festari on ollut Woodstock.
Soittelen kitaraa. Sukellan taiteisiin, niin runoihin kuin kuvataiteisiinkin.
Luovuuteni on valloillaan.
En omista autoa.
Ja olen frogelontti (huom ! runoilijatar keksi uuden sanan, frogelontti).
Nyt kun olen kertonut millainen olen, on aika kertoa, minne tahdon, tahdon tietenkin 1960 luvulle.
Kuulin huhun, että paikallinen kelloseppä on keksinyt aikakoneen.
Niinpä astelen hänen luokseen kelloseppä liikkeeseen.
– Se, että olen keksinyt aikakoneen on huhu, en ole keksinyt, kukaan ei ole koskaan keksinyt aikakonetta…
Ja tuskin tulee keksimäänkään. Mutta voin vaihtaa kelloosi patterit, kelloseppä toteaa.
Ja kello on 15.59.12 kelloseppä toteaa tarkan ajan.
Kelloseppä toteaa kellon ajasta sadasosa sekunnitkin, 12 sadasosa sekuntia, eikö helpommin olisi ollut todeta, että kello on siinä neljän kieppeillä.
Totean.
Vaihdatan kellooni patterit ja suuntaan kokkailemaan luomusta pöperöitä kotiini pettyneenä.
En päässyt aikakoneella 60-luvulle.
Ja nyt muutamme kerrontamuotoa, tarinaa kerrotaan kellosepän suulla. Minä-muodossa.
Kelloseppä
On arkista arkisempi työpäivä kellosepän liikkeessä.
Joka tasatuntein kellot lyövät samaan aikaan.
Olen tottunut kellon lyönteihin, ne eivät häiritse lainkaan minua.
Ja tikitys, siihenkin olen tottunut…
lukuisat kellot tikittävät tik tak tik tak…
Olen lempiammatissani.
Työnkuvaani kuuluu huoltaa ja korjata kelloja. Tietenkin myyn myös kelloja.
Työskentelen kello -ja koru liikkeessä.
Kädentaitoja tarvitaan kuin myös asiakaspalvelu taitoja.
Istuskelen työpöydän ääressä, käsitellen osia ja pienen pientä työkalua lähitarkkailuetäisyydeltä.
Ensiksi puran kellon, tarkistan osat. Tämän jälkeen puhdistan osat.
Jos tarvitsee, vaihdan uudet osat kelloon.
Pidän työajoista.
Kun hain kouluun, aikoinani, tiesin mihin kouluun tahdon, ja suoritin kello- ja mikromekaniikan perustutkinnon kelloalaan suuntautuen. Oppisopimuksella.
Palkkakin on ihan mukava, sillä elättää itsensä.
Olen oikealla alalla.
Sanonkin kaikille: kouluttautukaa alalle millä viihdytte, niin kuin minä viihdyn.
Rakastan työtäni.
Ja niin työpäiväni oli puolessa välissä, kun kellosepän liikkeeseen asteli asiakas.
– Olen kuullut huhuja, että olet keksinyt aikakoneen, asiakas totesi minulle.
Tämä on puhdas juoru, en ole keksinyt. Ihmiset puhuvat kaikenlaista.
Vaihdan asiakkaalle patterit kelloon ja toivotan hyvää päivän jatkoa.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli:
Tik tak tik tak tik tak tik tak…
Tämä runoilijatar odotti kerran myöhässä olevaa junaa, aika oli pysähtynyt minulle, kerroin tästä tuttavalleni, ikä ihmiselle, harmaa hapselle. Hän totesi minulle, ”elämä on kuin hiekkaa jota pidät kädessäsi, aika juoksee.” Ja minulle aika oli juuri pysähtynyt, odotinhan myöhässä olevaa junaa. Nyt tästä on vuosia vuosia vuosia, aika juoksee. Ja kohta siitä, kun kerroin tämän sinulle, upea blogini runouden lukijani… on kulunut vuosia, vuosia, vuosia.
tik tak tik tak tik tak tik tak
Voimme tehdä listan, mihin käytämme arvokasta aikaamme.
Käytämmekös aikaamme turhaan ? Voimme siirtää aikaa sieltä tänne… Ja viettää aikaamme paremmin.
tik tak tik tak tik tak tik tak
Muista aina lukijani, elämässä on myös
aika naurun,
aika raikuvan laulun…
mikään ei ole ikuista,
ei edes kyyneleet
aika naurun
aika iloisen rallatuksen,
laulun
Mitä siis upea lukija opit tarinat luettuasi ?
Opit … sitten kun aika on …
Runo
SITTEN KUN AIKA ON
SITTEN KUN AIKA ON
KUN AIKA ON
AIKA ON
ON
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
Samainen hippi, muistelee lomaansa Goassa, hippien suosimassa lomakohteessa.
LOMANI GOALLA on tarina nimeltään.
Tarinaa kerrotaan hipin suulla, minä-muodossa ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.
Olisin niin toivonut aikamatkan 1960-luvulle, hippien aikakaudelle.
Mutta kukaan ei ole keksinyt aikakonetta, joten pakkasin repun ja matkustin hippien suosimalle paikalle.
Askeleeni veivät Intiaan, tarkemmin sanottuna Goalle.
Leveitä rantoja ja historiaa.
Ja äärimmäisen kirjavaa väriloistoa, näistä oli Goa tehty.
Ihmisvilinää ja suitsukkeiden tuoksua, mikä pinttyi vaatteisiini.
Haju ei lähtenyt pesukoneessakaan vaatteistani.
Lehmiä, vailla karsinaa. Löytyi Goasta.
Rantoja oli monenlaisia. Oli aurinkotuoleja ja suosittuja vilkkaita rantoja. Myyjineen, kaupustelijoineen.
Sapuska oli mausteista, haarukoista ei ollut tietoakaan. Vaan sitä popsittiin käsin, joissain ravintoloissa oli kulhollinen vettä, että voi pestä kädet ruokailun jälkeen. Liiallista tulisuutta sai pois, syömällä leipää aterian yhteydessä, mutta tästä huolimatta tuntui, kuin tulenlieskat olisivat syöksyneet tulta huuliltani, kuin lohikäärmeellä konsanaan, tulista ruokaa nautittuani.
Taxilla matkustaminen oli halpaa, joten sillä menin rannoille, markkinoille, kyliin.
60 luvulla Goa oli reppureissaajien suosiossa eksotiikkansa vuoksi. Hippien paratiisiksikin kehuttu.
Aurinko paistoi, koko ajan ja merivesi oli lämmin.
Markkinoilla oli väenpaljous, tinkiminen kuului asiaan. Ostin huivin, minkä sitten solmin kutreilleni, näin sanoin, ei kiitos auringonpistokselle. Huivista tingin 80% hinnasta pois torilla.
Liikenne kaaos.
Palmuja, turkoosia vettä, rantabaareja. Näistä Goa oli tehty.
Helle. Ja helle oli ympäri vuoden.
Matka Goaan oli varsin pitkä, eikä suoralla lennolla perille pääse.
Vuorokauden matkustin, miltei kaksi.
Ja Goan lentokentälle astuessa tunnelma oli täysin eri, todellisuus oli täysin eri.
Kuuman kostea sää. Ihmisvilinä. Matkatavaroistani sain pitää kaksin käsin kiinni, ettei kukaan niitä ihmisvilinässä nappaa.
Parilla kympillä sai kahden hengen hotellihuoneen, suht edullista asuminen.
Lentoliput eivät puolestaan olleet halpoja.
Palolemin ranta tarjosi vajaat kaksi kilometriä valkoista hiekkaa.
Siellä vietin paljon aikaa.
Luksusta ranta ei tarjonnut, ei ei…
Intia ja Goa on likainen ja köyhä.
Goa on muuten Intian pienin osavaltio maa-alueeltaan.
Trooppisia rantoja, arkkitehtuuria. Näitä tarjosi Goa.
Mutta ajat ovat muuttuneet sitten 60 luvun, vuosittain lähes 8 miljoonaa turistia, matkailijoita, hienojakin hotelleja, skoottereita, äärimmäisen aggressiivisia matkamuistomyyjiä tarjosi
Pohjois-Goa,mistä aloitin matkani.
Osta tai… itket ja ostat… matkamuiston, tyyliin kaupittelevia kauppiaita, olivat muuttaneet Goan sitten hippien suosiman 60 luvun.
Ostin rihkaman kauppiaalta, ja itkin.
Joten jouduin todella etsimään hippielämää Goalta.
Pian huomasin, että kannattaa suunnata kulkunsa Etelä-Goalle.
Hippien rakastama Goa on vielä olemassa. Oli kuin olisin paratiisissa tepastellut, valkeahiekkaisella rannalla astellessani, Agondalla.
Autioita rantoja, vailla mitään palveluita, myyjiä.
Ja hiljaisella rannalla tassua toisen tossun eteen vieden kohtasin meditoivia ja joogaavia hippejä. Mitä lähdin etsimään.
Istuimme iltaa nuotion äärellä rannalla, kitaran soidessa.
Rauhaa ja rakkautta rakastavalle oli vielä paikka, ja se paikka oli Goa.
Rentoa kulttuuria, eristyneisyyttä ja luonnonkauneutta, näitä huusi sieluni, sydämein.
Ja näitä tarjosi Goa.
Agonda hiekkarannan löytäessäni, löysin etsimäni, kaipaamani.
Hiekkarannalla ei ollut juurikaan ketään.
Edullisia rantabungaloweja, tuoreita mereneläviä tarjoavia ravintoloita ja ennen kaikkea hippisieluiselle sopivaa rentoutta.
Olin löytänyt kaipaamani.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli.
On aika arjen, aika loman. Tarinassa oli loman aika, Goalla.
On aika heinäkuun
19.7.2026.
(Kuvan tekstit saat suuremmaksi, kuvaruutua suurentamalla).
JOS olisi aikakone … mihin aikaan matkustaisit… upea blogini runouden lukijani ?????
Tämä runoilijatar suuntaisi rokokoohon.
Rokokoohon… 1700-luvulle… Rokokoon piirteitä ovat mukavuuden tavoittelu, sirous , eloisat ääriviivat, kaarevat linjat ja kevyt väriasteikko. Muistattekin ikkuna pielet rokokoossa. Kuin veistoksia ikkunan karmit. Todella kauniita.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin