Tuhansien järvien maamme kaunis luonto

27.8.2026

+18

Aurinko nousee 05.42

Aurinko laskee 20.57

Kaunis sää, kaunis päivä tänään.

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Blogia runouden… raapustelee siis runoilijatar, joka toteutti haaveensa pitkään runoja pöytälaatikkoon kirjoiteltuaan ja laittoi runot kansien väliin.

Olen kirjoittanut mm. kauniin runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.

En tahdo kätkeä sisimpääni rohkaisun kauniita sanoja.

Kirjoittaminen on antoisaa ja sanottavaa riittää.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo pari uutta fiktiivistä tarinaa tarttumaan sulkakynään.

Suloinen tuhansien järvien maamme luonto on metsäinen, vesistörikas ja neljän vuodenajan hallitsema, pohjoisen ankara mutta … oi, niin… äärimmäisen kaunis kokonaisuus.

Noin 78 % Suomen pinta-alasta on metsän peitossa.

Mäntyjä ja kuusia sekä koivuja.

Myös runsaasti soita.

Suomea ei suotta kutsuta tuhansien järvien maaksi – järviä on yli 160 000.

Merenrannat vaihtelevat saariston tuhansista saarista ja luodoista … laajoihin lakeuksiin ja etelän kallioisiin rantoihin.

Viljavia peltoja.

Sinisiä järviä, laajoja havumetsiä ja harjumaisemia.

Pohjoinen puolestaan tarjoaa aapasuoalueita ja korkeita tuntureita, joilla elää mm. arktisia lajeja.

Kevään luonnon herääminen, kesän yötön yö, syksyn ruska ja talven lumi sekä pakkanen.

Luonnosta vieraantuminen voi heikentää hyvinvointia.

Luonnossa voi vain istua ja katsella tai laittaa silmät kiinni ja kuunnella.

Kuinka sädehtivän kaunis luontomme onkaan, tuhansien järvien maassamme.

Täällä meillä päin Pohojois-Pohojanmaalla luonto on omaleimainen yhdistelmä herkkää merellisyystä ja kaunista metsämaisemaa.

Kaunis saaristo.

Kasvisto tarjoaa mm. harvinaisen ruijanesikon? Täällä meillä päin.

Kangas ja harjumaisemaa.

Ja tasaista on. Niin tasaista, että talvisin saa suksia työntää suksisauvoilla liikkeelle alamäessä. Täällä meillä.

Suomen luonnon päivä on lauantaina 29. elokuuta 2026.

Siksi raapustelin luonnon kauneudesta.

Myös venetsialaiset ovat viikonloppuna.

Illat pimenevät, silloin ilotulitteet valaisevat taivaan kauniisti.

Elokuun viimeisenä lauantaina vietettävä veneily- ja mökkeilykauden päätösjuhla.

Venetsialaiset.

Veden, tulen ja valon juhla.

Venetsialaisten juhlinta aloitettiin Helsingissä, 1840.

Meren rannalle keskittyvä juhla…

Värikkäitä lyhtyjä, nuotioita ja ilotulituksia.

Ja sananen historian havinaa…

Kiinalaiset ilotulitteet kulkeutuivat ensimmäisenä Euroopassa Venetsiaan 1500-luvulla ja oletettavasti sieltä veden äärellä vietettävä valon ja tulen juhla levisi muuallekin Eurooppaan.

Värillisiä lyhtyjä, palavaa tervaa, tulia, ilotulitteita, kokkoja, lyhdyillä ja seppeleillä koristettuja veneitä. Tästä on venetsialaiset tehty.

Suomen ensimmäiset venetsialaiset järjestettiin Helsingin Meilahden kartanossa, 1840. Juhlia kehuttiin loistaviksi. Romaniorkesteri soitti leiriksi lavastetulla tekosaarella palmujen katveessa. Venetsialaisiin kahleisiin kytketyt apinat pyydystivät puihin ripustettuja banaaninterttuja. Ilotulitus, värilliset lyhdyt ja soihdut valaisivat koko tienoon. Ja vieraat parveilivat naamioituina… Nurmikoille oli levitetty pellavalakanoita, jotta daamien pitkien iltapukujen helmat pysyisivät puhtaina. Näin historian havinassa. Pellavalakanoita nurmikoille, kyllä kyllä…

Aluksi juhlan viettoon kelpasi mikä tahansa elokuinen pimenevä kesäilta. Näin juhlien luonne, eli valon ja tulen liekki veden pinnalla, saatiin parhaiten esille. Venetsialaisten ajankohdaksi on sittemmin vakiintunut elokuun viimeinen viikonloppu. Ilta on pimeämpi loppukuusta, joten valo näkyy paremmin.

Sädehtiviä venetsialaisia kaikille upeille blogini Runouden sävelin lukijoille.

Sananen runostani…

Tänään kirjoitan kampiliirasta, markkina humuun kietoutuneena.

Kampiliira on 1000-luvulla luultavasti Espanjassa kehitetty soitin, jossa kieliä soitetaan jousen sijasta kammesta pyöritettävällä puukiekolla.

Soittimeen kuuluu erityinen koskettimisto, jolla lyhennellään melodiakielen soivaa pituutta. Kolmas erityinen piirre, kiekon ja koskettimiston lisäksi, ovat ns. bordunakielet, jotka soivat koko ajan samassa sävelkorkeudessa ja luovat melodialle harmonisen perustan.

Bosch, Maallisten ilojen puutarha noin 1500… Oletkos nähnyt huikean maalauksen. Maalauksessa soitin?

Ensimmäiset kampiliirat olivat kahden soittajan välineitä: toinen pyöritti kammesta ja toinen paineli tai nosteli koskettimia.

1100-luvulla kampiliira oli kiertävien trubaduurien soitin.

1300-luvulle tultaessa soitin oli kokenut huomattavan arvonalennuksen: siitä oli tullut sokeiden kerjäläisten soitin.

Barokin aikaan tultaessa kampiliira koki uuden nousun. Kansanmusiikista tuli hetkeksi muotia ja hoveissakin soitettiin säkkipilliä ja kampiliiraa.

1960-luvun aikana koko maailmassa heräsi jälleen kiinnostus kansanmusiikkiin, ja silloin kampiliirakin löydettiin uudestaan.

2000-luvulla kampiliira on edelleen harvojen soitin, käsityötä.

Olen ikuistanut runooni kauniin pienen kaupungin Pohojois-Pohojanmaalla.

Missä markkana humua. Parhaillaan.

Markkinahumussa soitellaan kampiliiraa.

Runossa kuvataan kaunista kaupunkia, etenkin vanhan kaupungin miljöötä. Mikä on kaupungin sydän.

On kesä, pääskysiä.

Ja tunnelma torin markkinahumussa on kuin teatteri esityksen tai elokuvan onnellisessa lopussa.

Yleisö hurraa. Onnellista loppua.

Miksi. Siksi, että torilla on ääntä. Vilskettä ja vilinää.

Jatko osa on tulossa, teatteri esitykseen. Mutta sitä ei ole vielä käsikirjoitettu.

On tämä hetki. Ei huominen. Ei eilinen.

Ja runoni Kampiliira menee näin… Olkaas hyvä.

Runoni tarjoaa mm. markkinahumua.

KAMPILIIRA

taivaalla pääskysten kaari

idyllinen saari

luoto

onnellisen

lopun parrasvaloissa

yleisön hurratessa

kaikkea mistä olet

haaveillut

tuhlaamatta

aikaa ihmissuhteisiin

joissa ei voi olla

aidosti onnellinen

pullan tuoksu

kissan askeleiden juoksu

pitkin pirtin lattiaa

pääskysiä

kesää

luonto vehreän

vihreä

kukkaloiston

hehkuessa kauneuttaan

onnellisen

lopun parrasvaloissa

yleisön hurratessa

lahti

luoto

saari

taivaalla pääskysten kaari

ainutlaatuinen yhdistelmä

historiallista

vanhaa

puukaupunkimiljöötä

ympärillään

merellistä saaristoa

modernia teollisuutta

rannikko

saaret

pääskysen lentojen kaaret

kaupungin sydän on

vanha kaupunki

missä

idylliset kapeat kadut

värikkäät puutalot

viehättävät sisäpihat

sekä puisto

meren ollessa

läsnä

puumajakat

avara horisontti

maisema on yhdistelmä

herkkää luontoa

vahvaa historiaa

jossa merituuli ja

puutalojen yksityiskohdat

luovat ainutlaatuisen tunnelman

merituulet

silloin kauniin sävelen kuulet

kampiliiran

kieliä soitetaan

jousen sijasta

kammesta pyöritettävällä

puukiekolla

metsän siimeksessä

metso

ja

riekko

torilla

ihmisvilinää

kampiliiran

sävelet

silloin

arkiasussasi

sydämeeni kävelet

markkinahumua

auringonpaistetta

vesipisaroita

ja sumua

kampiliiran sävel

kaikuu

sydämessä vapaus

ja kaipuu

kaipuu tuttuun

ja turvalliseen

harmoniseen

oloon

kaipuu

kaikuu

kun

taivaan

valaisee Kuu

avara horisontti

maisema on yhdistelmä

herkkää luontoa

vahvaa historiaa

jossa merituuli ja

puutalojen yksityiskohdat

luovat ainutlaatuisen tunnelman

merituulet

silloin kauniin sävelen kuulet

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin